Aurinkoista vappua!

Ilmatieteen laitos on luvannut aurinkoista vappusäätä, nauttikaamme siitä.

Jätetään se huutaminen ja riidanhaastaminen, sähinä ja tappeleminen, jookosta joo?

Sen sijaan nautitaan keväisestä säästä.

 Aurinkoista vappua ja

iloista mieltä kaikille!

Sekä tervetuloa mukaan Sarita.

Translation: Happy May Day!

Illan tullen

Istutaan yhdessä kissan kanssa sijaiskodin rappusilla. On jo sen verran lämmin, että hetken aikaa tarkenee siinä istua yhdessä. Ja mietiskellä.

Bloginpitäjä tietysti ajattelee ja toivoo ettei kissan reviirille tulisi enää vieraita tunkeilijoita. Onkohan kissoilla joku korkeampi voima keneltä voisi pyytää varjelusta? Viimeksi torstaina samainen pukari poikkesi ja taas huudettiin.

Perjantai-iltana hämärän tullen sijaiskodin pihalle saapui vieras. Kun menin kutsumaan Myrskyä sisälle kuulin pihan perukoilta rapinaa, ja heti arvasin mistä vieraasta on kysymys. Osaatteko arvata mikä se siellä hissukseen rapisteli? Kyseisistä vieraista olen kertonut aiemminkin.

Siilihän se siellä kuivia lehtiä kapsutteli ja etsiskeli ravintoa. Myöhemmin illalla Myrskykin huomasi siilin kun se eteni aidan vierustaa pitkin. (Siilit muuten liikkuvat aika nopeasti, sitä ei ihan heti uskoisi kuinka rivakasti ne oikein etenevät.) Kissa paineli samantien korkealle omenapuuhun! Ovatkohan ne kohdanneet lähemminkin? Toivotaan että Myrskyllä riittää suvaitsevuutta siilien suhteen, luulen että kissan on aivan turha ryhtyä siileille ryttyilemään. Varsinkaan jos ne osaavat kiroilla.
Oikein rauhallista viikonloppua kaikille.

Translation: Sympathy for the Hedgehog.
(Pleased to Meet You, Hope You Guessed My Name, Oh Yeah)

Siviilirohkeutta

Kyllä ne tytötkin uskaltavat!

Blogin alkumetreillä kerroin kissatyttö Hilmasta. Hilman koti sijaitsee rauhallisella paikalla, ja lähistöllä liikkuu paljon metsäneläimiä, erään kerran oli tavattu supikoira piharakennuksen alta. Edellistalvena puutarhassa oli nähty kauriita ruokailemassa. Onko siinä jotain ihmeellistä? No kyllä on.

Hilma kotirappusilla.

Moni ruudun takana oleva puutarhuri varmaan kiroaa kauriit maanrakoon. Näillä leveysasteilla kaurishavainnot ovat kuitenkin melkoisen harvinaisia. Metsästäjät tietysti toivovat kannan vahvistuvan, jotta päästäisiin sitten kaurisjahtiin. (Puutarhureilla lienee toisenlainen mielipide asiasta.) Vielä kauriita ei ole niin paljon että kantaa täytyisi pienentää, saati sitten että pääsisi kaurisjahtiin. Joten puutarhatuhojakaan ei ole. Itse en ole täälläpäin nähnyt ensimmäistäkään kaurista.

Topakka ja töpäkkä.

Kaurishavaintoja ei ole ollut tänä vuonna Hilman pihalla, ja syykin siihen on tiedossa. Hilman pihamaan lähistöllä oli taas tänä talvena käväissyt ilves. Tassunjäljet paljastivat ison kissan vierailun.
Hilmaa on ilmeisesti alkanut ottamaan päähän pihalle tunkevat metsäneläimet sen verran, että se on ryhtynyt antamaan niille kyytiä. Eräänä päivänä nyt keväällä Hilman perheen äiti oli ikkunasta katsonut että mitäs tuo touhu oikein on? Ikkunasta on näkymä läheiselle lammelle, ja lammen jäällä juoksi kovaa vauhtia kaksi eläintä. Kettuhan se siellä pötki pakoon, ja Hilma perässä. Välimatkaa reilu metri.

Minä kyllä nille ketuille näytän mistä oikein pesee!

Melkoista siviilirohkeutta, ei voi muuta sanoa. Hattua täytyy Hilmalle nostaa. Olen kuullut juttuja kissasta mikä on saanut hengiltä ketun. Tämän tarinan Hilmasta ja ketusta kuultuani voinen uskoa sen olevan mahdollista. Melkoisia petoja nuo kissat siis.

Ja erittäin lämpimästi tervetuloa mukaan uusi lukija/vanha tuttu,

(huipputyyppi ihan paras koirakaveri) Mäyräkoira Myrsky! 

Translation: Girl Power!

Soutaa Huopaa

Huutokilpailu

Kyseessä ei siis ole Elokuu-yhtyeen kappale Soutaa Huopaa, vaan kissojen välinen huutokilpailu. Kyseisessä tapahtumassa kissat etenevät soutamalla ja huopaamalla, siis liikkuvat eteen ja taakse, välillä huutaen.
Tuo Soutaa Huopaa -biisi on muuten aivan gaumea kappale. Siis ärsyttävyyden suhteen. Ja tuo gaumea -sana on opittu mäyräkoira Myrskyn blogista. Sana on aika hauska, voipi olla että alan sitä viljelemään enemmänkin. Ja se Myrsky mäykky on muuten melkoisen mainio tyyppi, ei pelkästään hienon nimensä vuoksi.

Alkaisitko isottelemaan tämännäköiselle tiikerille? Joku hävytön uskalsi.

Huutokilpailut ovat tärkeitä mittelöitä. Niillä ei ole varsinaista areenaa, vaan kisat saatetaan laittaa pystyyn aivan missä vain. Yleensä ne pidetään jossain reviirin rajamailla. Kilpailuun vaaditaan kaksi osallistujaa.
Sunnuntai-iltana jouduin pääsin todistamaan yhtä sellaista.

Ensimmäinen havainto.

Myrsky halusi pihalle iltayhdeksän hujakoilla. Ensin tarkkailtiin reviiriä rappusilla. Pian tassut kuljettivat kissan piharakennuksen taakse. Askel oli määrätietoinen, ja minä päätin lähteä katsomaan mikä kissaa sinnepäin oikein vetää.

Myrsky oli saanut vainun tunkeilijasta omalla reviirillään. Kuinka havainto tehtiin, siitä en kykene sanomaan mitään. Haistoiko vihikissa vieraan kollin vai kuuluiko jotain ääniä? Itse en kuullut mitään. Hipihiljaa vieras oli tullut reviirille.


 

Myrsky vasemmalla, tunkeilija oikealla.

Samantien selkäkarvat nousivat pystyyn ja häntä pörhistyi. Ja tuijottaminen alkoi.

Yritin häätää tunkeilijaa huutamalla, se perääntyi hieman. Ja Myrsky voimantunnossa lähti perään.

Pattitilanne. Ja sitten alkoi se huutaminen.







Kissat pörhistelivät turkkejaan ja tuijottelivat toisiaan. Olin kameran kanssa aidan takana, enkä päässyt yli enkä alitse. Yritin pelotella tunkeilijaa mutta se ei lähtenyt kulumallakaan. (Kyseessä oli röyhkeä ?*$kiainen.)

Kissat siinä soutivat ja huopasivat. Ja huusivat. Lopulta sain houkuteltua Myrskyn takaisin sijaiskodin pihalle ja sisälle. Annoin lohturuokaa. Kissa ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan tassutteli levottomana pitkin huushollia. Ja se halusi takaisin ulos.
Ilmeisesti edellisenä yönä oli käyty käsiksi. Myrsky oli ollut koko yön ulkona ja se käveli jäykän oloisesti. Haavoja ei silloin havaittu. Levättyään koko päivän, se oli sunnuntai-iltana jo aivan normaali. Siis valmis reviirin vahtimiseen ja puolustamiseen.

Nyt viime yönä oli taas ollut mittelö. Parilla irtonaisella karvatupsulla kuorrutettu kissa tuli yöllä sisälle, ja sänkyyn pötköttämään. Sängyssä oli turvallista köllötellä, kissa nukkui selällään ja raajat kattoa kohti. Aamulla ihmettelin että mitä varten se noin antaumuksella tassuaan nuolee. Tassuun oli tullut hiertymä ja haava. Surkeus sentään.

Eikä tässä vielä kaikki: Eilen oli ensimmäinen punkkihavainto! Silittelin illalla kissaa, ja ihmettelin että mikä kädessäni kävelee. Apua! Se oli punkki. Kissan turkista hyppäsi käteeni punkki. Ja oli sanomattakin selvää, se koki nopean lopun.

Translation: Fight No More. No More Drama.

On tässä hyvä olla näin

Eli se siitä siivouksesta

Maanantaisin on normaalisti ollut sijaiskodin siivouspäivä. Kissa vaikutti maanantaina kovin uupuneelta, väsyneeltä ja uniselta. En millään tohtinut kaivaa imuria esiin ja käynnistää sitä. Myrskyhän olisi siitä häiriintynyt ja unet olisivat jäänet sikseen. Riittävä lepo on  tärkeää, niin ihmisille kuin kissoillekin. Nyt kissa vaikutti erityisen uupuneelta. Tietäähän sen. Kevät ja (t)yövuorot otetaan kovin tosissaan. Ja sunnuntai-iltana oli huutokonsertti mikä vei voimia. Siitä täytyy kertoa myöhemmin.

Ajattelin että parempi lykätä siivousta ja antaa Myrskyn levätä niin kauan kuin se haluaa. Otin siis kirjan ja menin sänkyyn kissan viereen. Pian nelijalkainen ystäväni hakeutui kylkeeni. Yritin siinä lukea, mutta sivujen käänteleminen häiritsi pientä nukkujaa, (minua itseänikin alkoi ramaista) ja laskin kirjan sängylle.

Pieni torkkuhetki oli siis paikallaan. Sain kuunnella kehräystä ennenkuin kissa nukahti. Sen jälkeen kuului pientä ääntä, ei sitä oikein kuorsaukseksi voi sanoa, mutta sanotaan kauniisti että nukkumisen ääntä. Mukaan tulivat pienet tahattomat tassunliikkeet ja nykimiset, hännänpääkin vispasi pari kertaa. Kevyttä se uni kuitenkin oli, sillä häiriöäänet herättivät kollin ja taas kehrättiin. Itse tietysti yritin varjella kissan unta olemalla paikallani.

Tuo otsikko: On tässä hyvä olla näin, mistähän se oikein on? Onko se jostain runosta tai laulusta? Muistan lukeneeni sen vuosia sitten eräästä kuolinilmoituksesta ja se jäi mieleeni. Se vaikutti jotenkin haikealta yhtälöltä. Osaako kukaan auttaa? Google tarjoaa jotain Beritin kappaletta, mutta mielikuvissani se on miesääni mikä sitä laulaa. Vai laulaako kukaan, voin aivan hyvin olla väärässäkin.

(No, kyllä minä sitten vielä illalla imuroin kun kissan (t)yövuoro alkoi ja se lähti pihalle.)

Translation: It´s Good To Be Here.

Mistä sen tietää että on kevät?

Siis oikeasti kevät. Ja kissan kevät.

Kissa viihtyy entistä enemmän ulkona. Lopullinen käänne kevään suhteen tapahtui parisen viikkoa sitten pääsiäisen tienoilla. Kissa alkoi viihtymään yöaikaan ulkosalla. Vielä sillä ei ole vapaata kulkua sisätiloihin, vaan se on henkilökunnan varassa se ulko-oven aukeaminen.

Mjau! Se on kevät nyt!

Onhan tämä hieman haikeata. Kissa ei nuku enää samassa sängyssä kanssani, vaan huitelee pitkin pihoja. Illalla se syö ja sen jälkeen on lähdettävä partiokierrokselle pihalle. Jos hyvin käy, se saattaa keskeyttää partioretkensä kun henkilökunta käy kutsumassa sitä sisälle.

Viikko sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä sain sänkyyni aamuneljältä kissan, jonka turkin oli öinen sadevesi kastellut. Märkäturkkinen Myrsky tuli sänkyyn kuivattelemaan itseään. Sadevedellä pesty puhdas kissa, turkki niin pehmoinen. Se oli onnea se.

Muita kevään merkkejä ovat maasta nousevat kukkaset, ja raparperikin on rohkaistunut. Tosin tovi menee siihen ennenkuin pääsee piirakkaa leipomaan.

Omasta talvipompastani en vielä uskalla luopua. Sillä neiti kevät voi olla arvaamaton ja oikukas. Ja itse olen kuitenkin jonkinmoinen vilukissa. Äitini viime viikolla piilotti isäni untuvatakin, vilukissoja taidamme olla molemmat, mutta untuvatakki on ihan liikaa näille plusasteille!

Kissa sen sijaan on luovuttanut paljon talviturkistaan. Ja se on päässyt jo kesäkuntoon. Energiankulutus on melkoista, joten enemmän ruokaa on tarjolla. Ja kaikki syödään hyvällä ruokahalulla.

Vaikka talvitakki ylläni vielä ajelen, niin alla on jo kesäkumi! Enää ei nastarengas rapise asfaltilla. Kunhan kaupunginmiehet puhdistavat jalkakäytävät ja pyörätiet hiekasta, kaivan rullaluistimet esiin ja lähden baanalle.

Hyvää alkanutta keväistä viikkoa kaikille, toivottelee 

pihatarkastaja, 

pihavahti ja kujakyttä Myrsky.

Translation: Summer Tyres and Lonely Nights.

Mikä onkaan tuo haju?

Tulin eräänä päivänä tällä viikolla töistä kotiin. Tarkka nenäni haistoi sen heti. Ulko-oven läheisyydessä lievästi sanottuna hieman haiskahti. Ja mikä pahinta, haju oli kulkeutunut kuistillekin, sisätiloihin.

...nuuhkuti nuuhkuti...

Mikä se haju olikaan? Se oli kissanpissa. Joku hävytön kissa oli käynyt ruikkaamassa ovella. Useasti Myrsky haistelee ovenkarmia ennenkuin se menee ulos. Tällä tavoin ei ole aiemmin haissut. Aivan karmea haju. Kuinka oli mahdollista että se oli kulkeutunut sisällekin? Todennäköisesti henkilökunnan kengänpohjissa oli kulkeutunut sisälle hiekkaa tai hajuhiukkasia tai molempia. Vihikissa Myrsky otti asiakseen selvittää minkä kenkien pohjassa se oli sisälle tullut.

Hajuhaitoista päästiin kuuraamalla lattiaa ja ruiskuttamalla ovekarmia tolulla. Katsottuani videotallenteen päätin pestä siinä näkyvän kuramatonkin. Pesu ei tuonut maton värejä ja loistoa takaisin, vaan päätin hankkia uuden kuramaton. Ilokseni äiti yllätti minut ja toi sijaiskotiin yhdessä isäni kanssa uuden kuramaton. Kyllä nyt kelpaa:

Asiaa! Kiitos äiti♥

Translation: Smells like... What?

Takaisin oikeissa mitoissa

Edellisessä postauksessa ihmeteltiin Myrskyn hännän pörheyttä. Häntä on pysytellyt tänään oikeissa mittasuhteissa. Nyt bloginpitäjä kummastelee bloggerin uutta ulkomuotoa. Siis tätä kohtaa missä tekstiä väännetään. Eiköhän tähän totu, mutta jokunen moka saattaa tulla, tai ainakin sormi mennä suuhun. (Tosin se mahdollisuus on että tämä voi jopa olla helppokäyttöisempi.)

Eilen sijaiskodin postilaatikosta löytyi kirjekuori ja sitä sitten ihmettelimme ja ihastelimme. Kirje tuli Pirkolta, elämää ja elämyksiä blogista. Onnetar tai Onni (saa itse valita sukupuolen) suosi meitä arvonnassa. Pirkon kotona asuu muuten vampyyri, kannattaa linkin takaa käydä katsomassa minkälaisesta vampyyrista on kysymys.

(Tämä on oikea hännän koko.)

Kirjekuoren sisältä löytyi ihana kirja koristepuutarhoista. Sijaiskodin puutarha on tosin mallia savage, mutta nyt pienoinen puutarhakärpänen on syksyn-talven aikana päässyt puraisemaan, sitä kun on lukenut ja ihastellut blogeja. Suuri kiitos tästä kuuluu Saaripalstan Sailalle.

(Huomatkaa bloginpitäjän katu-uskottavat sukat.)

Kirjan lisäksi kuoresta löytyi italialainen kirjanmerkki/kalenteri. Se on vuodelle 2013, mutta aion ottaa sen jo aiemmin käyttööni. Minulla on aivan surkeita kirjanmerkkejä. Repäisen palasen kirjekuoresta, ilmaisjakelulehdestä tai suunnilleen mistä vain ja työnnän sen sivujen väliin. Kyllä nyt kelpaa!

Kissa ei kirjoista välitä, tosin kirjat saavat bloginpitäjän jymähtämään paikoilleen, useasti makuuasentoon, ja siihen kylkeen on sitten mukava liimautua. Joten siinä mielessä kirjat ovat kyllä kivoja.
Yhdessä tutkimme kalenteria.

Tässä bloginpitäjä tekee vertailua.

Kalenterista löytyi yksi erittäin paljon Myrskyä muistuttava kissa. Kumpi kissoista olikaan komeampi? Myrsky oli sitä mieltä ettei kuvan kissa ole lähellekään yhtä komea kuin hän. Kissa ilmaisi mielipiteensä menemällä juomaan ja jättämällä kalenterin tutkistelun bloginpitäjälle.

Myrsky teki mielipiteensä selväksi.

No niinhän se varmasti onkin. Myrsky on komeampi. 

Kirjekuori oli mennyt Itellan käsissä rikki, mutta sisältö oli priimaa. 

Kiitos Pirkolle!

Translation: Greetings from Béla & Co.

Sijaiskodin macho

Eräänä keväisenä aamuna oli sijaiskodissa aamupala katettuna sille pienelle raidalliselle tappelupukarille. Aamiainen maistui, mutta jotain oli Myrskyltä unohtunut. Oliko se kohtelias käytös ja hyvät pöytätavat? Vai mikä?

 

Ei mikään näistä. Mikään näistä ei ollut unohtunut. Se oli vaan tuo machoilu mikä oli jäänyt päälle. Kissa nautiskeli aamiaistaan häntä pörheänä ja selkäkarvat irokeesilla. Henkilökunta mainitsi kauniisti asiasta, ja pian kissa olikin oma hurmaava itsensä. Ilman noita machon elkeitä. 

(Onhan se toisaalta hurmaavaa tuommoinen äijäily ja pullistelu, mutta aivan tarpeetonta.)

Translation: Macho Cat

Sijaiskodin pieni tappelupukari

Viime viikolla kun eräänä päivänä tulin töiden jälkeen kotiin, makoili kissa kaikessa rauhassa sängyllä. Tottakai menin heti tervehtimään ja silloin huomasin sen:
-"Apua! Mitä sillä on päässä?!"
Kissan päässä törrötti kynnenpalanen. Ei ihmisen kynnenpalanen, vaan kissan. Pari kynnenkappaletta olen löytänyt lattialta, joten ajattelin että ei siinä sen kummempaa. Kynnet uusiutuvat. Irrotin sen. Vieressä oli karvatupsu koholla. Katsoin tarkemmin. Siellä oli haava. Tai ei se enää haava ollut, vaan hyvää vauhtia paranemassa oleva rupi.
OMG. Harrastaako kissa itsensäviiltelyä? Onko sillä henkisesti niin huono olo että sen täytyy viillellä itseään?

Vai onko sitä kutittanut niin kovasti että se joutunut raapimaan itseään. Toki tuli mieleen muutakin. Onko se satuttanut itsensä johonkin terävään? Vai onko se tapellut?

Olin tietysti ihan vauhkona huoletta asian suhteen. Onneksi rupi lähti pois jo melkein seuraavana päivänä, eikä mistään tulehduksesta ollut merkkejä. Oliko Myrsky sitten tapellut vai muuten vain satuttanut itsensä? Oliko se tunkenut itsensä johonkin koloon ja sieltä saanut viiltohaavan päähänsä? (Eikun mä kävelin ovea päin, siitä tämä musta silmä tuli. Ei mua kukaan ole turpiin vetänyt.)

Eräänä iltana kissa parkkeerasi viereeni kuistin tuoliin ja rapsuttelin sitä hissukseen.

Korvan takaa löytyi pari pientä rupia. Vahva epäilys on että ne olisivat sotamuistoja. Reviiririitoja, näin olettaisin. Voi surkeus sentään. Onko sitä nyt aivan pakko tapella ja käydä käsiksi? Eikö asioita voisi selvittää keskustelemalla? Se on kuitenkin varmaa ettei sijaiskodin Myrsky aloittanut tappelua. (Siis eihän meidän lapset semmoista tee, meidän lapset on kilttejä. Ne on noi naapurin lapset niitä riiviöitä ja huonosti kasvatettuja. Eikä se meidän koira pure. Se ei ole ikinä purrut ketään.)

Translation: No Need for Adhesive Tape.

Hyvän mielen haaste

Hyvän mielen haaste kulkeutui tänne sijaiskotiinkin, kaunis kiitos siitä kuuluu Koratian Cisulle ja Totolle. Onneksi sijaiskodin postiluukussa ei ollut tukosta, niinkuin Tuutusen basaarissa ja haaste pääsi perille. (Toki mahdollinen tukos olisi täälläkin hoidettu, joko henkilökunnan tai Myrskyn toimesta.)

 Haasteessa oli kehotuksena lista asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Haasteeseen kuuluu jakaa ainakin kymmenen asiaa jotka tuovat hyvää mieltä. (Jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää.)

Myrskyn hyvän mielen asioita:

1. Kevään tulo. Se tarkoittaa enemmän ulkoilua ja ihmettelemistä, ja se jahtikausi! 

    (Henkilökunnalta tämä muutos vaatii sopeutumista.)

2. Ruoka-ajat. Ne ilahduttavat aina.

3. Extra-herkut. (Henkilökunnasta toinen on helpompi nakki näiden jakamisen suhteen.)

4. Runsas juomatarjoilu. (Henkilökunta selventää tätä: Kissalla on ruokailupaikalla kaksi juomakuppia. Itseasissa toinen on lasi. Lasista juominen näyttäisi olevan coolimpaa kuin kupista. Juomaa on tarjolla myös olohuoneen ikkunalaudalla.

 

5. Terassikelit. (Lisää juotavaa on saatavilla ulkona.)

6. Pelit ja leikit. 

7. Hemmotteluhetket. Eli turkin harjaus. (Henkilökunta yrittää tällä toimenpiteellä ehkäistä irtokarvojen leviämästä kaikkialle, myös kissan mahaan.) Sekä silittely ja rapsuttelu.

8. Torkut. Oli sitten iltapäivä, aamupäivä, alkuilta, keskipäivä... 

 

Iltapäivätorkuilla sijaiskodin sängyssä.

9. Kuistin lattialämmitys. 

(Kuraiset tassut kuivuvat hetkessä, ja lattialla on lämmin paikka -vaikka niille torkuille.)

10. Nöyrä ja palvelualtis henkilökunta. 

(Jos kissa haluaa yöllä ulos, se hyppää tyynylleni, herään välittömästi ja kysyn: "Mitä pikkuinen? Onks joku hätänä?" Tämän jälkeen kissa jatkaa matkaansa ovelle. Jos en heti jaksa nousta, toistuu sama hyppäys ja tyynyllä tassuttelu, kunnes jaksan nousta. Talvella pakkasilla jouduin valvomaan ja odottamaan kunnes kissa tulee sisälle. Nyt on jo helpompaa.)

Haaste kuuluu antaa eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle. Täytyy kertoa heille että he ovat saaneet haasteen ja mainita haasteen antaja postauksessa (ja linkittää, jos blogi on julkinen).

(Tämän samaisen haasteen olen lukenut aika monesta paikasta, kukahan sitä ei vielä ole saanut?) Haasteen lähetän eteenpäin Elinalle ja kissalapsille, Täplätytöille, Lululle-Lealle-ja-Lotalle, Junnulle sekä Kissaklaanin Rambolle ja Iinekselle.

*Helmi* asentoja

Minun piti kertoa Myrskyn yöjuoksuista, kuvatkin olin jo miettinyt valmiiksi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun tajusin mistä kansiosta kaavailemani kuvat löytyivät. Kansiosta, minkä olin nimennyt näin: helmikuvia. Kuvat eivät suinkaan ole helmikuussa otettu, vaan ihan tämän kuun puolella. Miksi siis helmikuvia vaikka kuvat ovat huhtikuun puolella otettuja?

Ymmärtänette varmaan kun vertaatte alla olevaa kuvaa tähän.

Naukulan Helmihän se siellä linkin takana keikistelee ja toivottelee ystävänpäiviä. Kissojen asennoissa on havaittavissa jotain samankaltaista. Ainakin minulle tuli Naukulan Helmi mieleen näistä Myrskyn asennoista. Koska ystävänpäivä meni jo, me sijaiskodista tyydymme toivottamaan hyvää viikonloppua. Vielä yhden helmikuvan kera:

Viikonloppuja kaikille!

Translation: Have a Nice Weekend!

Ei saa häiritä

Vanhempani kävivät Pariisissa matkalla kun olin lapsi. He toivat minulle tuliaisiksi lapun mikä oli roikkunut heidän hotellihuoneessaan oven sisäpuolella. Tiedättehän te ne laput mitkä voi laittaa oven ulkopuolelle siivoojaa varten?
Minun lappuni oli mustavalkoinen ja siinä luki ranskaksi: Ei saa häiritä. Se lappu roikkui huoneeni ovessa lapsesta teini-ikään, ja siihen saakka kunnes muutin omaan talouteeni. Mihinköhän se on kadonnut?

Tällä viikolla tulin töiden jälkeen kotiin, ja ihmettelin ääneen: "Missähän kissa on?" Pian huomasin sängyssä päiväpeitteen alla olevan omituisen kohouman. Arvelin että sieltä se kissa varmaan löytyy. Varovainen kurkkaus peiton alle:

Pitääkö sitä salamavalon kanssa tänne peiton alle tunkea, -kele!

Aivan oikein. Siellähän se kissa oli. Ja ilme tuntui sanovan: Ei saa häiritä. Ymmärsin poistua paikalta, ja herra sai jatkaa iltapäivätorkkujaan.

Mutta kuinka sanotaan ranskaksi: Ei saa häiritä? Minä en muista! (Siis toisin sanoen: Blondilla tuli oikosulku.) Auttaa jos osaatte!

Translation: Please, Do Not Disturb!

Katoavaista

Kaikki lienee katoavaista. Tällä hetkellä listalla ovat ainakin menneen talven lumi. Lumen perään ei varmaan ihmeemmin kukaan ikävöi. Sillä sitähän saadaan lisää, ehkä vielä tänä keväänä, viimeistään syksyn jälkeen. Uuden lumen sataminen maahan on enemmän kuin todennäköistä.

Katoavat asiat -listalta löytyy myös keinu. Sijaiskodin pihalla on pihakeinu. Se on saanut purkutuomion jo vuosia sitten. Pihalla se kuitenkin edelleen nököttää. Siinä kiipeilevät oravat sekä kissa.

Mikäpä siinä. Sieltä näkee kauas. Kissan painon se kestää. Keinu ei ole enää pelastettavissa, se on aivan laho. Istuinosakin on tipahtanut pois. Olen siinä pari kertaa kuitenkin keinunut. Nyt se ei ole enää turvallista. Ehkä se jollain tapaa saadaan tänä vuonna pihalta katoamaan.

Valitettavasti keinu ei tee katoamistemppua, vaan henkilökunnan on itse ryhdyttävä tuumasta toimeen. Sorkkarauta käteen ja katkaisusirkkeli käyntiin. Keinun perään ei varmaan kukaan surkuttele. Oravilla ja kissalla riittää puita missä kiipeillä ja tähystellä.

Mikä lieneekään herkimmin katoava asia? Se on varmasti onni. Jos sen kadottaa, sitä ei kannata alkaa etsimään. Se tulee luokse silloin kun lopettaa sen etsimisen.

Vaikka asioita katoaa, tulee jotain niiden tilalle. Yhtään lukijaa blogi ei ole vielä kadottanut, päinvastoin: Tervetuloa mukaan kotikammari sekä Elina ja kissalapset!

Translation: Vanishing Things.

Me teimme sen taas

Eilen kävin kirjastossa. Entinen kirjastontäti muisteli että pääsiäisen jälkeinen tiistai olisi kirjastoissa vuoden vilkkain päivä. Toiveissani oli uutuskirjoista pullisteleva palautushylly. Tyhjin käsin en kirjastosta joutunut lähtemään, yksi uutuuskirja lähti mukaani: Nesbø, Jo; Aave. Vasta maanantaina näin jossain lehdessä tästä mainoksen, ja ajattelin että tämä kirja täytyy ehdottomasti varata. Nyt onnisti, sain kirjan varaamatta. (Ainoa huono puoli tässä on, että kirjalla on vain viikon laina-aika. Joten asiat tärkeysjärjestykseen!)
Ote kirjan takaliepeestä: "Aave on jälleen maailmanluokan rikostarina, monitasoinen ja kunnianhimoisesti rakennettu romaani. Jo Nesbø on aikapäiviä sitten ohittanut amerikkalaiset mestarinsa Raymond Chandlerista James Ellroyhin."

Kotiin päästyäni hoidin tarvittavat askareet jotta pääsisin kirjan pariin. Ruokaostokset kaappiin ja tulet uuniin.

Asettauduin olohuoneen lattialle piikkimaton päälle kirjan kanssa. Puut paloivat ja rätisivät takassa, kissa etsiytyi kylkeeni. Onneksi olohuoneen pöydällä oli yksi kamera mihin yletyin ja sain ikuistettua rentoutushetkemme. Kamera ei ollut omani, joten ihan automaattiasetusta käytin, sen verran sitä osasin kuitenkin käyttää. Melko valjuiksi kuvat jäivät. Jälkikäteen kuvia tarkastellessa ajattelin että kalansilmäobjektiivilla olisi voinut saada aika makeita otoksia.

No, aina ei voi onnistua. Tai oma tuttu kamera olla siinä käden ulottuvilla. Tärkeintä oli tällä kertaa vangita se tunnelma. Arjen ihanuus.

Translation: More Relaxation.

Rentoutusta á la sijaiskoti

Piikkimattohan oli pari vuotta sitten jouluna hittilahja, ja minä jäin silloin ilman. Helmikuussa kun vietin syntymäpäiviäni ei mattoja löytynyt mistään. Nyt sitten (vihdoin) viime jouluna paketista paljastui matto! Kyllä, pitkäaikainen toiveeni toteutui. Onko matolla mitään vaikutusta, siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Ohjeissa luki: "Kuka tahansa voi käyttää piikkimattoa, mutta jos kärsii sydänvaivoista tai käyttää verenohennuslääkkeitä täytyy olla hieman varovaisempi(?)" Jotain vaikutusta sillä siis lienee. Ainakin sen päällä maatessa on pakko olla paikallaan. Yleensä luen sen päällä. Pääsiäisenä sijaiskodissa vietetiin rentoutus- ja meditaatiohetkeä.

Kissa nukkui petaamattomassa sängyssä. En raaskinut mennä sänkyyn sekoittamaan kissan unia, joten hain piikkimattoni ja laitoin sen olohuoneen lattialle. Kuinka siinä sitten kävikään?

Hetken kuluttua kuului kissantassujen tömähdys ja kolli tuli venytellen olohuoneeseen. Olin levittänyt villatakkini ylleni, ja kissa hakeutui viereeni. Jonkun ajan kuluttua piikkimatolla makoileminen alkoi minulle riittämään ja vedin sen altani. Lopulta minun oli noustava lattialta ja luovutettava paikkani kissalle. Valmiiksi lämmitetyn villatakin päällä olikin Myrskyn mielestä oikein lokoisat oltavat.

Translation: Meditation and Relaxation.

Kong kävi kylässä

Äitini oli lukenut blogiani ja uteli: "Mikä tuo pötkylä oikein on?"
Innoissani selvitin että se on jokaisen kissan must have -leikkikalu. Olin vakuuttunut että Vilmakin tarvitsee sellaisen, sillä hurahdettiinhan sijaiskodissakin siihen pahemman kerran. Lupaudun joku kerta menemään lapsuudenkotiini leikkimään Vilman kanssa. Pääsiäisenä oli aikaa, joten Kong käsilaukkuun ja menoksi.

Kong tien päällä.

Vilma oli viettämässä siestaa kun pääsin perille. Se keskeytyi pahemman kerran. Leikkimäänhän tänne oli tultu. Joten ei auttanut muu kuin kaivaa Kong esiin käsilaukusta ja näytille.

Nuuh...

Vilman mielenkiinto lelua kohtaan heräsikin heti. Neiti vaikutti suorastaan huumaantuneelta. Oliko syynä se, että Kong oli kuorrutettu Myrskyn karvoilla, vai Kongin sisuskalut mitkä erittivät kissan päätä sekoittavia aromeja. Vaikea sanoa. Vilma, (joka on muuten kaunis kuin mikä) otti coolin asenteen lelua kohtaan. Kissa käyttäytyi erittäin hillitysti ja korrektisti lelun kanssa. Neiti puski puskemistaan lelua ja piehtaroi sen kanssa. Potkunyrkkeilyä sen kanssa ei harrastettu.

Lisää nuuhkuja. Ja sitä kissankuolaa!

Tyydyttiin vain fiilistelemään.
Ja kuolaamaan, pahemman kerran. Kongiin tulikin muutama märkä laikku ja ajattelin että huomaakohan Myrsky sen että Kong kävi vieraissa...

Translation: New Series in Moggydays: Cat Lady Investigates.

Pieniä pehmoisia pupuvauvoja

Pääsiäinen saapunut ei

Tämä tarina on tosi. Jos pidät pehmoisista kisuista ja vielä pehmoisimmista pikkupupuista, älä lue tätä. Sen sijaan, silittele kissaa, omaa tai sijaiskattia ja ole iloinen että sinulla on siinä pehmeä eläin minkä turkkiin voit upottaa nenäsi ja tuoksutella nelijalkaisen ystäväsi turkkia.

Oli aprillipäivä. Viisi- ja puolivuotias veljenpoikani oli kotipihalla ja hän teki löydön mikä piti isälle näyttää.

(Veljeni ottama kuva.)

Talon seinustalta oli aurinko sulattanut lumet, ja kolme pientä rusakonpoikaa oli siinä kivien päällä tuhisemassa. Kuvasta ei selviä niiden kokoa, mutta olettaisin että aikuisen ihmisen kämmenelle ne kaikki mahtuisivat. Melkoinen löytö, eikö vain? Ensin luulin sitä aprillipilaksi, mutta totisinta totta se oli. Veljeni talutti poikansa pois, ja sanoi että annetaan niiden olla rauhassa. Äitipupu ne on siihen hetkeksi jättänyt, se tulee kyllä takaisin hakemaan ne. Veljenpoikani totteli ja yhdessä he menivät sisälle.

Tuli ilta ja tuli yö. Tuli maanantaiaamu, työpäivä ja lumisade. Maanantai-iltana veljeni kävi katsomassa ovatko puput kenties vielä paikoillaan. Sain asiaa koskevaa sähköpostia:

Puput olivat kadonneet. Mistäkö veljeni tiesi että rusakonpojat olivat menehtyneet? Olisin voinut laittaa ylläolevan kuvan tilalle otoksen rikospaikalta. Kunnon HardCore CSI-kamaa. Hangella oli verta ja karvoja. Ja tappajan jäljet. Siitä vasta olisikin paha mieli tullut. Sen sijaan tuo viesti kertoi sen kauniimmin. Mutta menevätkö eläimet taivaaseen, se on sitten toinen juttu se.
Rusakonpoikien kohtaloksi oli koitunut iso ja siivekäs lintu. Luojan kiitos, asialla ei ollut Felis catus vaan joku varis tai harakka. Todella surullinen juttu. Rusakonpojat ovat kovin suojattomia, ja helppoja uhreja. Luonto voi tuntua joskus julmalta.

Veljeni lapset eivät nähneet verijälkiä, heille sanottiin että äitipupu oli käynyt hakemassa pojat pois. Tuommoinen valkoinen valhe sallittaneen.

Translation: Easter Bunnies? Not.

Iloista pääsiäistä!

Onko se pääsiäinen tullut jo sijaiskotiin? Kyllä, näin on päässyt käymään. Pääsiäisruoho viheriöi, kotona on keltaisia tulppaaneita, pajunkissat haettiin jo palmusunnuntaina.

Pääsiäsmuniakin on ostettu. Nyt se on aivan varmasti täällä.

Pääsiäinen.

Sijaiskoti on koristeltu pääsiäiskoristein.

Vaikuttaa siltä että pääsiäistipuja hyppii joka paikassa. 

Raidallinen pääsiäiskissa on sinut asian kanssa.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Toivottelevat Myrsky

ja henkilökunta.

Happy Easter!

Pääsiäinen on jo ovella. (Ja tallennustilani loppui)

Sijaiskodin henkilökunta vaihtoi tänään vapaalle. Siis palkkatöistä, ei tästä kutsumusammatista. Monta päivää vapaata, palkkaahan ei tuolta ajalta kerry, mutta kivahan se on (ehkä, toivottavasti) hieman rentoutua. Onneksi Suomi ei pääsiäisen vuoksi hössötä samaan tyyliin kuin jouluna. Pääsiäinen on paljon stressittömämpi juhla kuin joulu.

Ai tuleeko se pääsiäinen tuolta ovesta?

Kortteja pääsiäisenä ei lähetellä samaan malliin kuin jouluna, pääsevät postilaisetkin helpommalla. Sijaiskotiin posti kantoi alkuviikosta pääsiäiskortin Varjoyrtin puutarhasta. Myrtti oli sen ilmeisesti halunnut meillä lähettää. Kiitos, se oli iloinen yllätys! Kortti ripustettiin kuistin oveen.

Aamutuimaan Myrsky jo odotteli eteisessä pääsiäisen saapumista. Mutta milloin se pääsiäinen sitten oikeasti tulee? Milloin sitä voi toivottaa hyvää pääsiäistä? Milloin on se h-hetki?
Jouluna se on jouluaatto, mutta milloin on pääsiäishetki? Onko se silloin kun pääsiäiskukko käy pääsiäisyönä munimassa? Kun olimme lapsia, meillä vieraili pääsiäiskukko. Laitoimme hatun illalla sängyn viereen, ja yöllä kävi kukko siihen munimassa suklaamunia. Voi kuinka meitä lapsia huijattiin! Sillä eiväthän kukot muni! Mutta mukava tapahan tuo on. Ja on se kukko tehnyt edelleen vierailuja luokseni, siitäkin huolimatta että olen kasvanut aikuiseksi.

Tähän olisin laittanut vielä yhden kuvan, mutta kävi sitten näin:

"Hups! Tallennustilasi loppui. Käytät 100 % valokuville varatusta 1 Gt:n kiintiöstä. 

Kuvat tallennetaan Picasa-verkkoalbumeiden tiliisi ja ne sisältyvät kuville varattuun 1 gigatavun ilmaiseen tilakiintiöön. Hankkimasi lisäsäilytystila jaetaan useiden Google-tuotteiden kesken. Lisätila lasketaan ilmaisen kiintiön päälle."

Eli se oli lähdettävä ostoksille.  

Sijaiskoti palaa blogin ääreen, kunhan prosessi on ohi ja pääsen takaisin latailemaan kuvia. Sillä eihän blogia voi pitää ilman kuvia. Tai voi, mutta minä haluan kuvallisen blogin.

Translation: "It may take up to 24 hours to process your new storage."

Kissa kuumalla katolla

Eilen satoi lisää lunta, ja niin tänäänkin. Illalla onneksi kirkastui, ja kiristyi. Pakkanen siis. Minnehän se kevät katosi? Kesä tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Saaripalstan Saila useasti ilahduttaa lukijoitaan kauniilla kesäkuvilla. No, me täällä sijaiskodissa yritämme samaa. Tai ainakin muistelemme erästä kesähetkeä.

Kissa kuumalla katolla on elokuva vuodelta 1958. Se perustuu Tennesee Williamsin samannimiseen, Pulitzer-palkinnolla palkittuun näytelmään. (Lähde: wikipedia)

Alla olevat kuvat ovat kuitenkin vuodelta 2011, ajankohtana heinäkuun viimeinen viikonloppu. Ja kuvassa on kissa kuumalla katolla.

Tosin kuva saattaa olla hieman vaikeaselkoinen. Kissa on siis pesemässä itseään kuistin katolla. Aurinko on tehnyt temppujaan ja peltikatto näyttää mielestäni ikkunamarkiisilta. Sijaiskodin pihalta kuva on kuitenkin otettu, vaikka alareunassa oleva kyltti neuvoo american kielellä milloin pysäköinti on kiellettyä.

Myrskyllä on siis kulkureitti sisätiloihin kuistin yläpuolella olevasta rakosesta. Sen vuoksi kissa hengailee katolla. Aukko on nyt talven ajaksi suljettu. Kesä kun tulee, Myrskyn kulkureitti avataan taas ja se saa itse päättää milloin se haluaa tulla sisälle tai mennä ulos. Kesää ja lämpimämpiä ilmoja odotellessa, toimii henkilökunta ovimikkona kissalle.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat: elämää ja elämämyksiä sekä kati!

Translation: Cat on a Hot Tin Roof

Nostetaanko malja?

Pilkkikilpailusta voitettu pokaali sai laatan ja kaiverruksen kylkeensä. Kiikutin sen perjantaina kotiin. Edellämainitun postauksen kommenteissa Naukulan Mamma ehdotti pokaalia Myrskyn vesikupiksi, jos se ei ole kiertopalkinto. Pokaali on kiertopalkinto, mutta jos sitä kerran kokeilisi? Eihän siitä vahinkoa olisi kenellekään?

Onks tää nyt muka hianoo?

Bloginpitäjä sattui olemaan hieman vallattomalla tuulella, ja päätti kokeilla asiaa. Veden sijasta laitoin pokaaliin (herkku)raksuja. Ajattelin että voi olla mahdoton paikka kyttäillä hetkeä milloin kissa menee juomaan.
Kissa häkeltyi. Ruokaa pokaalista? Pokaali kiilteli kovasti niinkuin kuvasta näkyy. Hämäsivätkö heijastukset kissaa niin ettei se halunnut syödä? Vai oliko ruokailupaikka väärä, sillä tarjoilin raksuja eteisessä. Tai sitten se ajatteli tähän tyyliin: "Hitsi, tää on taas näitä hölmöjä juttuja, en mä mikään sirkuseläin ole!" Kissa jätti raksut pokaaliin ja päätti painella ulos.
Vein pokaalin kissan oikeaan ruokailutilaan. Myrskyn palattua sisälle se paineli ruokakupille (siis pokaalille) ja kas, rouske alkoi kuulumaan.

Tää on kuules hiukkasen hankalaa.

Pitääks tässä istua vai seisoa?

Pokaali osoittautui hankalaksi. Se oli liian korkea Myrskylle. Ergonomia ei oikein ollut kohdallaan. Oikeaa ja rentoa ruokailuasentoa ei löytynyt. Kissathan ottavat omanlaisensa asennon kun ne ruokailevat: Kaikki tassut maahan, eikä kiirettä pidetä. Koirat taas, (no ainakin karhukoirat) syövät seisoviltaan. (Luiden nakertelu on sitten eri juttu.)

 

Tästä kokeilusta ei sitten mainita eteenpäin ettei kukaan vaan loukkaannu ja syytä minua palkinnon väärinkäytöstä. Puhdistuksen jälkeen laitoin pokaalin palkintokaappiini. Minulla on näet vitriini täynnä vaikka mitä palkintoja (Totuus: Minulla ei ole palkintokaappia, ja tämä on toistaiseksi ainoa pokaalini. Ja sekin vain kierrossa.) 

Jos kirpparilla tulee joku vanha ja matala pokaali vastaan, saatan harkita sen ostamista. Siihen voisin sitten kaiverruttaa laatan: Myrsky. Maailman ihanin sijaiskissa.

Translation: Cheers!

Saisiko olla aprillikala vai pajunkissoja?

Otsikko viittaa siis tänään 1.huhtikuuta olevaan aprillipäivään:
Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!
Tänään on myös palmusunnuntai. Palmusunnuntaisin noidiksi pukeutuneet lapset käyvät virpomassa naapurustossa. Vitsa sulle, palkka mulle...
Kissalta kysyin eilen että kumpaankos blogissa keskitytään?
Pajunvitsoihin vai aprillipiloihin?

Päiväunilta herätettyä Myrskyä ei aihe voinut vähempää kiinnostaa. Se köyristi selkäänsä ja sanoi: "Kuule, mä kohta vaihdan maisemaa jos et lopeta tota blogihöpötystä. Lyöttäydyn jonkun pääsiäisnoidan seuraan ja pääsen sen luudalle istumaan kun yhdessä luudalla taivaankannen yli lennetään!"

Wannabe pääsiäiskissa.

Nöyrästi pyytelin anteeksi: "Please, Myrsky, älä lähde pääsiäisnoidan matkaan. Sijaiskodissa on ihan hyvä olla, eikös vain? Anteeksi tämä pieni häiriö. Palaa vain päiväunillesi..."

Bloginpitäjä on helposti höynäytettävää sorttia, toivottavasti en joudu tänään aprillipilan kohteeksi. Virpojat sen sijaan ovat kyllä tervetulleita.

Translation: April fool!