Onko liian kylmä mennä ulos?

Pohdin pari päivää sitten että mikähän mahtaa olla pienen kissan pakkasraja? Tarkkaa lukemaa ei tullut selville. Sunnuntaiaamuna se saattoi tulla vastaan, pakkasta oli miinus 20º. Minä hain autotallista fillarin ja lähdin polkemaan salille, kissa piti parempana vaihtoehtona jäädä torkkumaan sisälle. Lämpimään. Tai sitten se ajatteli ettei se viitsi pyhäaamuna aikaisin nousta. Iltapäivällä kun pakkanen oli laskenut, oli Myrskyllä jo toinen ääni kellossa. 

Onkohan se liian kylmä? Menisköhän sitä?

Ulkoilu näyttää kissalle pakkasesta huolimatta maistuvan, 

niin tänään kuin eilenkin.

Pienemmissä erissä, tosin.

Mä tulen ulos! Varokaa kaikki linnut ja oravat!

(Sijaiskodin pakkaspäivää ilahdutti uusi lukija! Kiva kun tulit mukaan Daphinion.)

Translation: Too cold for a moggy? Not yet.

Statue of Cat

Lauantaina intoudun järjestelemään kuistin kaappia. Seurakseni sain erään herran joka varsin tarkkaavaisesti seurasi puuhiani. Silmä kovana kissa vahtasi minua ja päätin hakea kameran.

Ehkä se halusi poseerata? Tai toimia työnjohtajana? Järjestelyapua siltä en kuitenkaan saanut. Eikä siltä tullut neuvojakaan. Ilmeisesti se halusi vain leikkiä patsasta.

Tästä herrasta olisi saanut vaikka passikuvan otettua, jos tarpeen. Tosin passikuvassa täytyy olla toisenlainen tausta.
(Nämä kuvat otettu päivänvalossa! Jipii! Että sitä jaksaakin iloita moisesta valoilmiöstä.)

Translation: What Diff´rense a Day(light) Makes!
(I prefer Jamie Cullum rather than Dinah Washington)

Pihabongausta

"Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti"

Sijaiskoti osallistui pihabongaus-tapahtumaan. Tarkemmin pihabongauksesta voi lukea täältä. Kissa oli kuistilla mukana tekemässä havaintoja.

Tuleeks niitä tipejä tyrkylle vai ei?

Havaintoja tehtiin mm. talitiaisista ja viherpeipoista.

Joukkoon oli eksynyt myös yksi mustarastas.

(klik)

Klikkaamalla kuvaa niin näet kuinka tipi ruokailee. (Tai ainakin toivon niin.) 

Lisää kuvatekstiä -eikun klikkaa lisää tästä!

Vielä yksi otos.

Linnuilla olikin tänään nälkä, pakkasta oli -20 astetta. Ja kylmempää on luvassa. Kävin eilen ostamassa pihalinnuille "oravankestävän" linnunlaudan. Kuvissa näkyvä on pudotettu aivan liian monta kertaa oravan toimesta maahan. Uusi ruokintalauta on metallia. Sen pitäisi kestää sekä oravan- että ajanhammasta.

No siellä on yksi tintti!

Pihabongaus ikkunan takaa oli oikein mukavaa ajanvietettä, ja se lujitti kissan ja henkilökunnan välistä suhdetta.

Translation: Birdwatching

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää!

Kuka muistaa bändin Papu ja Pojat? Yhtyeellä oli eräs biisi nimeltään "Helle" ja se julkaistiin vuonna 1983. Kappale oli semmoinen (kauhea) renkutus mikä jäi soimaan päässä. Ja aina sopivan säätilan vallitessa, odotellessa tietynlaista keliä, tai kun sää on kuvatunlainen, yhä edelleen, jopa tänä vuonna 2012 tulee sitä laulettua.
Tykkäävätkö suomalaiset pakkasesta? Kyllä, minä ainakin kaipaan pakkasta silloin kun on helle. Pikkupakkasta. Ei ihan tämänkaltaista pakkasta mikä saa putket melkein jäätymään ja "kulkemaan nenät huurussa".

Pakkaspäivänä varpaita ja sormia paleltaa ulkona ollessa, vaihteet jäätyvät fillarissa, matkanteko hidastuu sen vuoksi ja pitää lämmittää tupaa. Se huonoista puolista. Hyviä puolia pakkaspäivissä on auringonpaiste!

Kuule, tassua ihan pikkuisen paleltaa.

Paistaahan se, mutta ei se vielä lumia sulata.

Puunhakureissulle sain houkuteltua mukaani kissan.

Haetaan niitä puita!

Eteneeks tää homma nyt ollenkaan? Mitä sä jäit haaveilemaan?

Mikähän mahtaa olla pienen kissan pakkasraja? Ei se vielä viisitoista ole. Yllättävää kyllä, kissa on ulkoillut tänään jo muutamaan otteeseen. Ei taida olla ihan sokerista tehty tuo Myrsky. Juttelin tästä pakkaskysymksestä isäni kanssa. Vilma ei ole oikein pakkasen ystävä. Isäni joutuu tekemään harhautusliikkeitä ja houkuttelemaan kissaa eräänkin kerran näin pakkasilla saadakseen neidin ulos. Aika huvittavaa! 

Minä olen kyllä sitä mieltä ettei Myrskyn tarvitse mennä ulos jos sitä ei huvita. Sisällä on kuitenkin hiekkalaatikko missä voi käydä. Toisaalta näin talvella henkilökunnan on oltava hieman kärsivällisempi kissan suhteen kuin esimerkiksi kesällä. Vaikuttaa siltä että pakkanen hidastuttaa kissan aivotoimintaa, ja kissalla kestää päätöksenteko kauemmin. Että haluaisiko sitä mennä ulos vai ei. Nyt vai kohta. Yleensä valinta on kohta, siis vähän ajan kuluttua. 

Hae itse ne puut, mä en jaksa tämmöistä soutamista ja huopaamista!

Päätös ulosmenosta tapahtuu kyllä sillä silmänräpäyksellä jos sijaiskotiin tulee lapsivieraita. Ulos on päästävä nyt ja heti eikä kohta.

Translation: Weather: -14 ºC = 6.8 ºF

Kissa istuu ikkunalla

Kutoo pientä sukkaa.

Älä itke, tyttö kulta,

itkus menee hukkaan.

Tämä lastenloru tuli mieleeni kun tällä viikolla tulin torstai-iltana kotiin. Tuli jotenkin lämmin olo sisälleni kun huomasin kissan istuvan ikkunalla ja katsovan ulos. Mitä? Odottaako kissi minun tulevan kotiin?

Odottiko Myrsky minua? En tiedä. Ainakin se kuuli ulko-oven avautumisen ja minun aikaansaamani äänet kuistilta. (Joku ähisi ja puhisi ja puhkui kasseineen ja pusseineen ja takkineen.) Ja kissa oli heti keittiön oven takana minua vastassa. 

Vaikka päivä on pidentynyt, en ole tällä viikolla vielä valoisan aikaan illalla kotiin ehtinyt. Paitsi tänään perjantaina. Tai ainakin melkein. Onnistuin ottamaan kissasta yhden kuvan melkein luonnonvalossa. (Sininen hetki oli sittenkin päässyt yllättämään.)

Sisätiloissa odotti melkein katastrofi. Aamulla pakkasta oli miinus viisitoista, illalla kymmenen. Henkilökunnan kotiinpaluuseen kuuluva kahvitauko oli käsillä, ja aloin laittamaan kahvia ja laskin vettä hanasta.

WTF! Ei tule juurikaan vettä, putket ovat jäässä! Miten se voi olla mahdollista, sillä eihän nyt edes vielä ole kylmä. (Tai on se jo kylmä, mutta kylmemmäksi se ensi viikolla menee. Joten: Vielä ei ole oikeasti kylmä.) Äkkiä töpinäksi ja kellariin. Huomataan että lämpötila on mennyt pari astetta miinukselle. Yksi kellarin ikkuna on poissa, sitä ei ole siinä ikinä ollutkaan. On vain joku, kuka on unohtanut laittaa styrox eristeen ikkuna-aukon kohdalle. Ja yksi keittiön alle menevä luukku on jäänyt sulkematta. (Eilen illalla huomattiin veto, mikä kävi makuuhuoneessa. Silloin eivät vielä hälytyskellot soineet. Sitä vain ihmeteltiin.) Katastrofia ei luojan kiitos ehtinyt syntymään, kuumailmapuhallin pelasti tilanteen. Ja nyt sijaiskodin kellarissa on polystyreenillä suljettu ikkuna-aukko.

Kahvit saatiin lopulta keitettyä. Sekä pizza paistettua. Nyt kissa nukkuu sängyssä, menen sinne kohta itsekin. Onneksi on perjantai.

 

Translation: Thank God It´s Friday!

New in

Ostin viime viikolla kissalle antiikkiliikkeestä uuden lautasen. Meidän kaupungissamme on eräs antiikkikauppa, ja käyn siellä pari kertaa kuussa katselemassa ja ihmettelemässä. Alakerrassa sijaitsee antiikkikirppis. Sieltä löytyy kaikkea pientä kivaa tämmöiselle romunkerääjälle. Mukaan yleensä tarttuu jotain. Tai jos jätän ostoksen tekemättä, niin viimeistään seuraavana päivänä käyn hakemassa sen. Eli mietin yön yli ja punnitsen asiaa tarkkaan. -Että onko se tarpeen vai ei. (Romu nyt ei ole tarpeen, sitä on vain kiva kerätä!)

Lautasen ostamista minun ei tarvinnut yön yli miettiä, se oli niin edullinen. Lautanen on keltainen. Arabiaa se ei ole, pohjassa on muutama kyrillinen kirjain. Lautanen lienee itänaapurista. Väri on kiva, siksi se tarttui mukaani.

Hei! Mites toi mun ruokarauha?

Sattuipa niin että äitini lahjoitti sijaiskotiin kolme pussia kissan märkäruokaa. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Vilma ei suostunut syömään kyseistä ruokaa. Se ei ollut neidin mieleen. Pussit näyttivät tutuilta, muistaakseni yhden semmoisen olin Myrskylle joskus tarjonnut. (Minulla on muistikuva että kissa söi sitä pitkin hampain.) No, yrittänyttä ei laiteta. Uutta ruokaa laitoin tarjolle keltaiselle lautaselle. Ja se upposi. Kissa söi sitä kuin hullu puuroa. Tämä oli eilen illalla.

Maistuu ihan hyvälle, kiitos vaan Vilmalle!

Aamulla laitoin tarjolle loput pussin sisällöstä. Tällä kertaa Arabian sinivalkokukalliselle lautaselle. Ei kelvannut. Mikähän tässä nyt oli jujuna? Kattauksesta tuskin oli kysymys. Miksi joskus maistuu ja sitten taas ei?
Tämä on näitä mysteereitä mihin vain kissat osaavat antaa selityksen. Jos haluavat.

Translation: Yum Yum!

Pakkausna(u)rua

Edellisen postauksen eräässä kommentissa mainitsin töistä löytyvän
pakkausnarua mitä ajattelin tuoda kotiin. 

Näin teinkin. Ja sanomattakin selvää, se oli suksee!

Kissa pääsi voimistelemaan, leikkimään ja henkilökunta sai hyvät naurut.

Ja lopuksi matot olivat rullalla!

Translation: Let´s zumba!

Kukkakaupan kautta kotiin

Ja kollin luokse

Sijaiskotiin on hankittu oikeaa kissanruohoa. Sijaiskodissahan oli tämä yritys/viritys viljellä kissanruohoa. Sehän onnistuikin jotenkuten ja viljelty vehnä kelpasi kissalle oikein hyvin. (Vehnä kasvoi pituutta huimasti, ja mutta se näytti aika rumalta.) Ennen vuodenvaihdetta veljenpoikani (kyllä vain, pikkuveljeni Mikon poika) halusi tuoda Myrskylle lahjan. Viisivuotias poika tuli tänne sijaiskotiin äitini kanssa ja hän toi Myrskylle kukkakaupasta oikeaa kissanruohoa. Veljenpoikani oli tehnyt valinnan että mikä ruohotupas ostetaan ja kumpi annetaan Vilmalle ja kumpi Myrskylle. Ja kuulemma Vilma oli ruvennut heti syömään ruohoa. Tämän uskoinkin, sillä lahjaksi saatu ruoho maistui Myrskyllekin erittäin hyvin. Viimeviikolla ruoho alkoi jo näyttäämään aika kärsineeltä, joten maanantaina hain uuden ruukullisen ruohoa.

Mitä? Onks tää varmasti mulle?

Kyllä vain, ruoho on juuri kissoille tarkoitettu. Siinä jopa luki: Candy for Your Pet. Tarkkaavainen erottaa yllä olevassa kuvassa oikealla taustalla vanhan ruohotuppaan. Hyvin on ruoho maistunut, vaikkei Myrsky mikään märehtijä olekaan. Missään suhteessa. Kukkakauppias sanoi että ruoho on eräänlaista kaislaa. (Ilmankos se pysyy noin hyvin pystyssä, paremmin kuin ruukussa kasvatettu vehnä.) Jos kaisla ehtisi kasvamaan, niin sinne päähän tulisi joku tupsu. -"Mutta eihän se ehdi semmoista pituutta saavuttamaan, kissa pitää huolen siitä." Totesi kukkakauppias, ilmeisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hänelläkin on kotona kissa.

Bonuksena kissanruohon mukana tuli pakkausnaru!

Translation: Candy for Your Pet. Green green grass of...

Kujakytän toteutunut päiväuni

Mikä se on?

No sehän on äänestyspäivä! Kissalla oli ihmettelemistä kun ihmiset sankoin joukoin päivällä liikehtivät kävellen kujaa pitkin. Monet olivat lähteneet päiväkävelylle aikomuksenaan samalla äänestää. Sijaiskodin asuinalueen äänestyspaikka on koulu, ja tämä koulu sijaitsee sijaiskodista parin kivenheiten päässä. Noin linnuntietä siis. Kujaa pitkin on hyvä kävellä koululle suorittamaan äänestysoikeuttaan. (Tiedoksi lukijoille: Kuja on päättyvä katu, mikä muuttuu pyörätieksi, joten läpiajoliikennettä eika katurallia kujalla ole. Tämä on hyvä asia kujan asukkaiden sekä kissan turvallisuuden kannalta.)

Kytällä oli pää pyörällä ihmisten yllättävästä vaelluksesta. Taloa oli kierrettävä ympäri ja tehtävä havaintoja. Olohuoneen nojatuolin selkänojaakin oli kulutettava ja rekisteröitävä tapahtumat.

I like to move it!

Välillä maltettiin kuitenkin leikkiä ja samalla tehdä parit hienot moovit. Äänestys meni siis toiselle kierrokselle. Kahden viikon kuluttua uusinta. Toivotaan että Myrsky ehtii keräämään voimia uuteen koetukseen. Maanantaiaamuna se jäi sänkyyn tuhisemaan kun lähdin töihin.

Saa nähdä kumpi ehdokkaista vie voiton, kahvilanpitäjä vai vihreä mies. Mielenkiintoista. Itse olen jo valintani tehnyt. Se on ehdokas kenen etunimessä on viisi kirjaita, ja sukunimessä kahdeksan.

Translation: Yesterday was presidential election day.

Tänään ei tehdä lumitöitä!

Naukulassa huokailtiin lumenpaljouden vuoksi. Sijaiskodissa tilanne oli tänään aamupäivällä toinen. Ei ollut tarvetta tehdä lumitöitä. (Tilanne voi toki vielä muuttua päivän aikana, joten ei kannata suotta ilosta hihkua.) Ulkoileminen oli kivaa, ja naapurikyttäily suosittu ajanviete.

Kujakyttä numero 1.

Sillä välin kun kissa kyttäili ja puuhasteli pihalla, yritti henkilökunta epätoivoisesti ottaa valokuvia -ilman salamaa. Yllä oleva kuva on otettu ilman salamaa. Ankealtahan tuo näyttää. Ei kissa, vaan nuo värit. Valoa ei pilvien takaa juuri suodatu, eikä käsi pysy riittävän kauan aikaa paikoillaan jotta valotus onnistuisi. Amatöörejähän tässä ollaan, ja kuvauskalusto kaukana ammattilaisen tasosta, mutta aina sitä kannattaa yrittää jos intoa ja intohimoa riittää. Se on minun mielipiteeni. Aina on vara parantaa.

(Ei kuvatekstiä. Kaikki tietävät mistä on kysymys.)

Lopulta piti nöyrtyä ja ottaa se salama käyttöön. Sillä ei näillä taidoilla, ei näillä vehkeillä eikä näillä leveyspiireillä tähän aikaan vuodesta, ei se vaan onnistu. Lohduttaako se, että ongelma on sama kaikkilla Suomen kamaralla olevilla bloggareilla? (No ei lohduta.) Jokatapauksessa, seuraavaksi alta löytyy päivän asu. Salaman kanssa otettu.

(Komea on kissa mutta mikä tuo varjo tuolla takana oikein on?)

Lauantaikyttäilyn saldo: Naapuri oli jättänyt parin päivän (pienet ja kevyet) lumityöt tekemättä, ja niin joutui naapurin isäntä tarttumaan lumikolan varteen ja puhkumaan kaksin verroin.

Translation: Winter Wonderland!

Puhti poissa

Kissalta oli aamulla puhti poissa. Yleensä se on aamulla lähtenyt mukaani lumitöihin. 

Perjantaina sitä ei huvittanut.

Kuule, mene sä vaan itse. Mä en nyt jaksa.

Suurin syy kissan sänkyyn jäämiseen oli se tosiasia, että se oli vasta tunti sitten tullut sisälle. Onneksi minulla ei ollut paljon kolaamista, olisin voinut jättää sen iltaankin. Tulipahan lumityöt sitten tehtyä. Toista se oli keskiviikkoaamuna. Onneksi silloin apunani oli kissa.

Ruskeatiikeri, talonmiehen apulainen.

Ihmettelin että mitä varten kissa tuohon talven työvälineen (l. lumikolan) eteen oikein itsensä tunkee. 

No, pitihän se arvata. 

(pissatauko)

Sijaiskodin pihalle on henkilökunta laittanut talveksi kyltin. 

Tämä vihjeeksi niille vieraille, ketkä aukovat päätään lumitöiden ja talvikunnossapidon laadusta.

Toisin sanoen: Valituksia ei oteta vastaan. Parhaamme teemme.

Hyvää viikonloppua, oli luvassa sitten lumitöitä tai jotain muuta!

Translation: It´s friday and the cat and the staff are tired. No complaints, please.

Yllätysvieras

Tällä viikolla eräänä iltana sijaiskodin pihalle tuli vieras. Siis kuinka? Yllätysvieras? Pettikö kissan vartiointi? No ei suinkaan, sillä kissa oli lakisääteisellä tauolla sisätiloissa.

Henkilökunta huomasi pihalla jonkun kissankokoisen otuksen. Oliko se Suuri Musta? 

Ei, se ei ollut Suuri Musta, ja hyvä niin. Mustaa kissaa ei olekaan näkynyt sitten vuodenvaihteen jälkeen. Jos se ei ollut kissa, niin mikä se sitten oli? 

Se oli rusakko! Rusakko istui rappusten edessä. Kamera oli lähistöllä, mutta ensimmäinen laukaus ikkunan läpi salaman kanssa ei tuottanut tulosta. Seuraavaksi avattiin ovi. Tietenkin pitkäkorva säikähti oven avausta ja pakeni. Seuraava laukaus oli hallitumpi vaikka henkilökunta ei saanut kunnolla tarkennusta kohdalleen. Kuvasta voi tarkkasilmäinen erottaa jussin. Jussi on noussut takajaloilleen. Se pakenikin pian paikalta.

Myrsky on viihtynyt tällä viikolla päivisin ja iltaisin ulkona. Tuntikaupalla. Mistähän on kysymys? Reviirin vartioinnista vai saalistuksesta? Pikkulinnut eivät juurikaan pimeän aikaan ruokaile. Suuresta Mustasta ei ole havaintoja. Kyttäileeköhän kissa pupuja? Rusakoita on tällä alueella jonkin verran. Luulen kuitenkin ettei kissa saa täysikokoista rusakkoa selätettyä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Hei kannattaisko sun opetella ottamaan vähän parempia kuvia?

Translation:

Bruce Sringsteen; Magic: "I got a rabbit in the hat/ If you wanna come and see/ This is what will be."  

European hare discovered in the garden.

Löytökissa moottoritien levähdysalueella

Moi.
Mä olen Mikko, bloginpitäjän pikkuveli. Eilen tapahtui eräs juttu, ja tuo iso paha siskoni halusi että kertoisin siitä teillekin. No, kyllähän mä sitten sen lupasin tehdä.

Asun toisella paikkakunnalla kuin työpaikkani. Työmatkat taitan henkilöautolla moottoritietä pitkin. Puolivälissä matkaa on eräs kahvila ja joskus pysähdyn siinä ja otan sieltä aamukahvin mukaani. Eilen pysähdyin siellä. Nousin autosta ja pihalla värjötteli kissa! Kahvilan työntekijäkin oli havainnut sen. Otin kissasta kuvan. Töihin päästyäni laitoin sähköpostia Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistykselle:

"Heippa
Koukkasin aamulla Stop ´N Go kahvilassa ja myyjätär mainitsi kissasta joka oli jo viettänyt tovin aikaa kioskin ympäristössä. Kuulemma syksyllä olikin Etsitään! -lappu kioskilla, mutta nyt sitä ei enää ole. Kissa oli kovin kylmissään ja varmasti nälkäinen. Maukui ja mourui kovasti, eikä pelännyt yhtään. Pantaa en sillä havainnut. Kiinni en yrittänyt ottaa, mutta varmasti antaa, kun ei yhtään tuntunut pelkäävän. 
Ohessa kuva kissasta:

Toivottavasti kisuli löytää taas kotiin."

Pian sain Eläinsuojeluyhdistykseltä vastauksen:
"Hei, meiltä löytyi omistajan yhteystiedot. Soitin heille, tulevat tänään katsomaan jos saisivat kissansa kiinni (asuvat itse Helsingissä). Kiitos paljon ilmoituksestasi!"

Vastasin:
"Toivottavasti kisu pääse turvallisesti kotiin. Kannattaisko teidän ottaa yhteyttä kiskalle, jos vaikka saisivat sen lämpöiseen ja turvaan odottelemaan?"

Ennen puoltapäivää sain sähköpostia:
"Kissa on saatu kiinni ja tuotu tänne löytöeläintalolle odottelemaan omistajaa.
Kiitos avustasi!"

Mun päivä oli pelastettu! Tulin iloiseksi siitä että kisu pääsee takaisin omaan kotiin, ties miten kauan on ollut kateissa. Huoli omistajalla kissan kohtalosta on varmasti ollut suunnaton.

Kirjoittanut: Mikko

Lisää tarinoita sijaiskodin ikkunasta

Kattihaaste #8: Ikkunassa (Del 2)

Tämäkin tarina, kuten eilinen kattihaaste-postaus on vuoden alusta. (Itseasiassa en osannut päättää kummalla tarinalla osallistuisin kattihaasteeseen, joten kerrottakoon myös tämä tarina.) Ikkunalla siis vielä kynttelikkö ja olkipukki, johtuen joulun läheisyydestä. Joulukoristeet siivottiin pois näkyviltä loppiaisena.

Olipa kerran kissa kuka asusti sijaiskodissa. Tämä kissa, Myrsky nimeltään, istui monet kerrat ikkunalla ja ihmetteli maailman menoa. Maailman ja maailman, lähinnä se seurasi mitä pihalla ja kujalla tapahtuu. Koukkuhännästä oli mukava istua tuolin selkänojalla ja tuijotella kujalle.

Kujalla oli hyvin vähän liikennettä. 

Nyt tapahtuu! Joku tulee!

Jotain alkoi tapahtumaan. Kissa huomasi vasemmalta lähestyvän hahmon.

Hei mikä se on? Sehän on KOIRA!

Aivan, koira oli omistajansa kanssa päiväkävelyllä. Ja mitähän varten ne koirat käyvät kävelyllä? 

(Ne tekevät pissa- ja kakkalenkkejä!)

Sehän teki asiansa siihen!

Koira teki kasan ja yritti peittää jälkensä. Joskus koirat ruopivat maata sen jälkeen kun ne ovat tehneet asiansa. Mitähän varten? Kait silläkin on jotain tekemistä jälkien peittämisellä ja häivyttämisellä.

Sinne menivät ja jatkoivat matkaa...

Tarkkasilmäinen kissa huomasi kaiken.

Sijaiskodin vartiointipalvelussa ei ole moittimista.

Translation: The Cat likes to stalk.

Kattihaaste #8: Ikkunassa

Kattihaasteessa kyseltiin että mitä ikkunastanne näkyy. Sijaiskodin kuistin ikkunasta pihalle katsottaessa saattaa pihalta bongata kissan. Myrsky viihtyy hyvin ikkunan molemmin puolin. Tässä kuvassa ollaan ikkunan ulkopuolella, kurkistetaan kuistille ja toivotaan että joku tulisi avaamaan oven.

Hei! Pääsenks mä sisälle?

Kuva on otettu aivan vuoden alussa, se on siis ajalta ennen lumenpaljoutta. Lukijoille voin kertoa, että kuvan ottamisen jälkeen kissa pääsi välittömästi takaisin sisälle. Sille ei ehtinyt tulemaan vilu.

Ensin työ sitten huvi

Yön aikana oli taas tullut lisää lunta. Kissa oli aamulla levottomalla päällä. En saanut enää nukuttua, joten päätin nousta ylös. Ja lähteä ulos. Lumityöt kutsuivat.

Yöllä sähköt olivat poissa pariin otteeseen. Näillä kulmilla onkin vaikea tilanne. Lumi on taivuttanut sähkökatujen ulkopuolella olevia koivuja linjojen päälle. Sijaiskodin pihakoivun oksatkin ovat lumitaakan alla taipuneet. Helikopteria sijaiskodin pihalle ei ole tilattu, vaikka se alueella liikkuukin ja painavalla puupaalulla ravistelee puista lumet pois. Pelottavasti yksi pihakoivun oksa lepää pihavalon päällä, toinen oksa sojottaa piharakennuksen yllä. Ja niin ylös ei maasta käsin yllä lumia pudistelemaan. Toivotaan että koivu olisi sitkeää tekoa. Tuhoja lumi on jo tehnyt. Sireenipuskasta ovat oksat taakan alla taipuneet. Yksi suuri oksa on haljennut. Sen perään en kyllä harmittele.

Myrsky viihtyi taas kerran lumitöissä. Se säntäili ja sinkoili ympäri pihaa innoissaan. Lumien luonnin jälkeen oli huvittelun vuoro.

Nyt leikkimään!

Suosikkilelu otettiin esille ja leikki alkoi.

Pajunoksa sai kyytiä.

Sinisen hetken koittaessa päätin että nyt riittää ja lähdin puuron keittoon. 

Sen jälkeen takaisin petiin torkkumaan. 

Noustuani torkkujen jälkeen ylös, kissa valtasi sängyn. Sillä oli vakaa aikomus viettää kissanpäiviä. Minun aikomukseni oli lähteä maalle. Harmi vaan, sähköä siellä ei ole ollut kuulemma kohta kahteen vuorokauteen, sain sen vasta kuulla. Toinen sähköyhtiö onkin paiskonut sielläpäin hommia, metsureita on kuljetettu tela-ajoneuvoilla linjanraivauksiin. Toivon mukaan sähkö tulee pian takaisin. Sillä eihän maalle, sähköttömään mestaan menemisessä ole mitään järkeä! Viluhan siellä tulee. Että pitikin luvata...
Ja olen muuten sitä mieltä että nyt saa riittää. Ei enää lunta jos suinkin mahdollista!

"Mitään en ole tehnyt!"

Kissa halusi ulos jo aamukuudelta. Tunnin kuluttua siitä lähdin minäkin ulos lumitöihin. Lunta oli taas kertynyt. Omenapuiden ja sireenien oksilla oli melkoinen kuorrute sitä valkoista ainetta. Oksat olivat taipuneet melko pahasti. Viime vuonna lumi katkaisi yhden vanhan omenapuun oksan. Suuri oksa jäi hangen päälle, ja siitä tuli rusakoille oiva ruokintapaikka. Ne kävivät siinä aterioimassa. (Ja tekivät samalla muutakin tuhoa.) Heiluttelin runkoja varovasti jotta niiden lumikuorma helpottuisi. Katolta oli taas tullut lunta alas. Sijaiskodin katto on muutaman vuoden vanha, siis sen verran vielä liukasta ja puhdasta peltiä että lumi tulee itsekseen alas. Olisiko katolle asennettavat lumiesteet hyvä idea? Vaikea sanoa.

Kissalla oli kivaa lumitöiden parissa. Yhdessä menimme aamupalalle. Sillä tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa. Eteisen käytävästä kuului kolahdus ja kiirehdin katsomaan mitä oikein oli tapahtunut.

Mitään en ole tehnyt!

Kissa oli hypännyt pyykkikorin päälle ja saanut sen kaatumaan.

Tämä oli kuule tässä juuri näin kun tänne tulin. Aivan varmasti.

Arvaukseni on että se oli hypännyt korin päälle teroittamaan kynsiään ja siinä samassa saanut sen kaatumaan. Onneksi se ei jäänyt korin alle.

Koska tämä on tässä niin voin vaikka teroittaa mun kynnet!

Uskokoon kukin mitä haluaa. Myrsky oli omasta mielestään syytön tapahtuneeseen. No, ei tämä vakava rikos ollut. Se sai purettua loputkin energiansa ja se hyppäsi sänkyyn. Torkkumaan.

(Tajusin juuri että tänään on perjantai ja 13.päivä. Onneksi sijaiskodissa ei olla taikauskoisia!)

Jalankulkusää

Eilispäivän Ilmatieteen laitoksen varoitukset iltapäivällä menivät näin:
Jalankulkusää 11.1.2012 klo: 15:49
Odotettavissa huomisaamuun asti:
Jalankulkukeli on tavanomainen koko maassa.

Tavanomainen? Koko maassa? Ei se mielestäni aivan näin eilen ollut. Jalkakäytävät ja pyörätiet olivat auraamatta kun tulin töistä. Näin oli asianlaita myös sijaiskodin pihalla.

Talven riemuja!

Lumityöt odottivat. Ensin oli kuitenkin vietettävä pieni leikkihetki Myrskyn kanssa. Kissan suosikkileluja pihalla ovat oksat. Niitä riittää ja ne ovat helposti uusittavissa. Harmi vain, että lumi oli peittänyt ne. Onneksi muistin mihin suurin pajunoksa oli jäänyt ja sain sen kaivettua esiin. Ja sitten leikittiin!

Onhan se riemullista, ainakin kissan ja lasten mielestä. Lumileikkejä!

Tämän jälkeen kävin vaihtamassa vaatteet ja jalkineet. Sitten alkoi lumien kolaaminen. Lämpötila käväisi lähellä nollaa, lumi oli melko painavaa, sireenit ja omenapuut olivat ihan luokillaan lumikuorman alla. Saakohan lähipäivinä lukea uutisia lumituhoista metsissä? Niistä tuhoista ei ainakaan voi syyttää myrskyä(!)
Kissa osallistui lumitöiden tekemiseen koko ajan. Sillä oli tarkkailijan osa. Se säntäili pitkin pihaa ja seurasi silmä kovana puuhiani. Ja jäi vielä ulkoilemaan kun sain pihan kolattua. Lunta satelikin iltaan asti.

Torstaiaamuna jalankulkusää oli jo normaali. Tosin iltapäivällä on luvattu uuden lumisadealueen saavuttavan Suomen -ja lunta satelee lauantaiaamuun asti! Eli lisempää lunta luvassa. Otetaan nyt kuitenkin rauhallisesti eikä vielä murehdita. Katsotaan kuinka paljon sitä oikein tulee.

Otos työmatkani varrelta.

Onhan se kieltämättä kaunista. Helpompaa se olisi jos omistaisi maasturin millä voisi ajella umpihangessa. Tai traktori olisi vielä kätevämpi! Eilisen "normaalin jalankulkusään" jäljiltä oli lumi tukkinut ja jäädyttänyt fillarin jarrupalat. Huomasin sen siinä vaiheessa kun yritin pysähtyä ottamaan valokuvaa. No, onneksi ei matkalla tarvinnut paljon jarrutella!

Hyvää työpäivää

Myrsky sai aamulla herkkuruokaa. Palkitsin kissan siitä hyvästä että sain rauhassa nukkua. En herännyt kuin muutaman kerran. Illalla nukahdin siihä uskossa että kissa oli ulkona. Yhden hujakoilla heräsin, nousin ylös ja painelin ulko-ovelle kissaa huutelemaan. Aikani siinä pihalle huutelin ja ihmettelin miksei kissa jo tule sisälle, täällähän on jo jonkin verran pakkastakin! Ja ulkovalokin palaa, minnehän se on mennyt?
Huutelin vielä muutaman kerran kunnes minulle tultiin huomauttamaan:
"Mitä sä siellä huutelet?"
"Etkö huomannut että kissa nukkuu siinä sinun jalkopäässäsi?"

No niin, juurikin näin! Eli yö tuli melkoisen hyvin nukuttua. En herännyt kun se hyppäsi takaisin sänkyyn tai kun se vaihtoi paikkaa. (Tai vaihtoehtoisesti olin niin väsynyt että nukuin kuin tukki.) Ja siksi aamulla herkistyinkin palkitsemaan Myrskyn esimerkillisestä ja rauhallisesti vietetystä yöstä. Kissa olikin aamupalaansa tyytyväinen ja se kömpi takaisin sänkyyn. Ilmiselvästi hyvillä mielin.

Mä lämmitän petiä sillä aikaa kun sä käyt tienaamassa.

Kolli jäi siis kotiin lämmittämään sänkyä, maha pullollaan, ei se edes korvaansa lotkauttanut kun kolistelin keittiössä. Olisi nyt edes toivottanut minulle hyvää työpäivää, että nähdään sitten illalla!