Pääsiäisen pimeämpi puoli

Lankalauantai ja sijaiskodin palvontapaikka

Joskus uskottiin että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Ja pitkäperjantain ja lankalauantain välisenä aikana olivat kotieläimet alttiita pahalle. Trullit liikkuivat juuri silloin. Lisää pääsiäisnoidista ja trulleista voi lukea täältä ja täältä.

Pääsiäiskissa omenapuussa.

Sijaiskodissa ei pääsiäisnoitia pelätä, sillä kotona on valpas pääsiäiskissa. Kissa karkottaa noidat, trullit ja kaiken maailman räyhähenget pihalta. Tänään aamulla niitä oli pihakoivussa peräti viisi kappaletta: Kolme säksättävää harakkaa ja kaksi varista. Ne manattiin yhteistuumin pois.

Ja tuo omenapuun alla oleva palvontapaikka raivattiin eilen lumen alta esiin. Auringonpalvonnasta on siis kysymys, jos jotakuta jäi asia askarruttamaan.

Pääsiäisen jatkoja kaikille!

Translation: The Darker Side of the Easter.

Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä

Pitkäperjantaina reippailtiin. Sijaismamma teki aamulla pitkän hiihtolenkin jäällä, kissa ulkoili pihalla. Ulkoilun jälkeen kissaa ramaisi mukavasti, ja se otti unikaverin syleilyynsä. 

Toivotamme hyvää pääsiäistä kaikille ihanille lukijoillemme!

Translation: Happy Easter!

Se on täällä taas

Kuukauden asento: Kevätpörhiäinen

Helmikuun asento jäi väliin, koska loppukuusta sijaiskodissa oli sairastelua ja huolia. Nyt se on siis täällä taas. Kuukauden asento. Ja kyseessä on siis kevätpörhiäinen, huom. ei Kevätpörriäinen. Asento ei ole pitkäikäinen, joten kannattaa olla valppaana jos sen haluaa muistikortille vangita. Tämän asennon bongaa useimmiten pihalta. Ennen asennon ottamista on edeltänyt jokin mielenrauhaa mullistanut episodi.

Eilisen asennon sai aikaiseksi naapurin kaksijalkainen pikkutyttö, kuka ojensi kissaa ja näytti Myrskylle tien omalle pihalle. Seurasin tilannetta ikkunasta, kissa taisi ottaa asiasta hieman nokkiinsa, sillä se paineli pitkin kujaa suutaan aukoen. Ilmiselvästi se esitti vastalauseita asian suhteen. Sanoin kissalle että parempi kaikille että pysyttelet vain omassa pihassa.

Onneksi sijaismamman helmoihin voi paeta kavalaa maailmaa...

Asennosta on monia eri variaatioita, tässä niistä kaksi. 

Pääosaa asennossa näyttelee siis kissan häntä.

Just heräsin.

Veljeni vinkkasi minulle tästä kilpailusta:
"YleX Aamu kerää Just heräsin -kuvakilpailussa vastaheränneiden kuvia ja paras kuvatus tullaan palkitsemaan kahdella lipulla Musen Helsingin Olympiastadionin keikalle (27.7.2013) sekä YleX-tuotepaketilla." 

Galleriasta löytyy vastaheränneiden kuvia. Tämä kilpailu herätti keskustelua. Miltä sitä itse näyttää juuri heränneenä? Tai miltä näyttää vastaherännyt kissa? Veljeni oli sitä mieltä että eläimet näyttävät aina samalta, oli kyseessä mikä aika vuorokaudesta hyvänsä. Minä olen taasen sitä mieltä että kissat näyttävät aina hyviltä, oli sitten aamu tai ilta. Eivätkä ne ole yhden ilmeen eläimiä. Ne ovat hyvinkin ilmeikkeitä tapauksia. Itse en koe tarvetta osallistua kilpailuun, sillä Muse ei kuulu suosikkeihini. Jos Myrsky osallistuisi, se tapahtuisi alla olevalla autenttisella kuvalla:

Aamun valossa, ilman salamaa. Kirkasvalolamppua ei tarvita. Salamaa kylläkin.

Hieman tuli huijattua, se tunnustettakoon. Kuvat otin tänä aamuna, mutta Myrsky oli jo kerran noussut sängystä ylös, kurkistanut olohuoneen ikkunasta ulos ja palannut takaisin sänkyyn jatkamaan uniaan. 

Kissa näyttää todella hyvältä heti aamutuimaan, ei voi väittää vastaan. Silmissä on valmiit rajaukset eikä tukka ole yhtään sekaisin. (Toista se on bloginpitäjän aamulook, siitä ei tule kuvia.)

Ja aamukolli salaman kanssa.

Pari kuvaa sain aamukollista otettua, sitten aamupala kutsui meitä molempia. 

Translation: No Need For a Wake-up Light.

Apparia aina tarvitaan

Appari on nimitys apumiehelle. Niitä tarvitaan yleensä raksalla. Eli rakennustyömailla. Semmoinen tämä sijaiskotikin tuntuu olevan. Aina vain rakennetaan ja rempataan, valmista ei tunnu tulevan. Uutta ryhdytään pykäämään ennenkuin edellinen homma on saatettu päätökseen. Ja tähän lisäksi ne kaikki korjausta ja fiksausta vaativat projektit.

Kissa ei ole epäjärjestyksestä moksiskaan. Sijaismammalla sen sijaan välillä hermo kiristyy, olisihan se kiva jos joskus olisi valmista. Tai edes siistiä. Henkilökunnan erinäiset projektit vaativat työskentelytilaa ja yksi hyväksi havaittu tila siihen tarkoitukseen on kuisti lattialämmityksineen. Viikonloppuna tehtiin kuistilla sijaismamman suksille täyshuolto.

Kissa tulee usein puuhastelijan seuraksi, apumieheksi. Onneksi paikalta löytyy asianmukaiset varoituskyltit: Työmaa-alue Asiaton oleskelu kielletty. Kuulosuojaimia ei toistaiseksi sisätiloissa ole tarvittu.

"Mihin me oikein jäätiinkään?"

Jos apparia oikein väsyttää, se ottaa torkut vaikka kesken hommien. Ja sen jälkeen on vireystila taas kohdallaan.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!

Translation: Under Construction.

Sijaiskodin huimapää

Ja kakkossija

Vahvasti alkaa vaikuttamaan siltä että talvi hellittää kuristusotettaan ja kevät tulee. Ainakin ensi viikolla näyttää päivälämpötila nousevan plussan puolelle. Ennenkuin lumet katoavat on julkaistava eräs kuvasarja sijaiskodin huimapään touhuista. Noin vuosi sitten Myrsky haaveili nokipojan hommista. Silloin kohteena oli piharakennus. Tammikuussa tavoiteltiin sijaiskodin katolle.

Niin. Rakennustelineet ovat edelleen paikoillaan.

Siis nehän ovat nykyään kissan kiipeilytelineitä.

Ja mitä parhaimpia sellaisia.

Mutta ne aiheuttavat ylimääräistä sydämentykytystä henkilökunnalle.

Tammikuussa telineillä kiipeillessään kissa saavutti räystäskorkeuden. Katonharja jäi vielä valloittamatta, ja hyvä niin. 

Vuosi sitten bloginpitäjä saavutti ykkössijan hirviporukan järjestämissä pilkkikilpailuissa. Siis siinä naistensarjassa. Tänään jouduin pokaalista luopumaan ja tyytymään kakkossijaan kolmella kalalla. Ei harmita. Mieluummin sitä kuitenkin hirviä ammun kuin kaloja avannosta ylös kiskon. Kun kerran kala-allerginenkin olen. 

Aurinkoista viikonloppua, muistakaa varautua huomenna virpojiin!

Translation: Climbing & Fishing

Kesän kaipuuta

Ja hyistä viimaa

"Olen elänyt elämääni kesän kaipuun ja talven viiman välissä."
(Persson, Leif G. W. Kesän kaipuusta hyiseen viimaan :
Romaani eräästä rikoksesta 2003)

Kuulostaa oikein runolliselta, eikö? Mutta sitähän elämä vaikuttaa näinä päivinä olevan. Kesän kaipuuta. Ja hyistä viimaa. Vanhempieni Vilma-kissa odottelee kesää jo kovasti.

Onneksi aurinko sentään lämmittää turkkia mukavasti. Ikkunalaudalla on kiva viettää aikaa ja haaveilla kesästä ja mökkielämästä. Kesän tullen pääsee sisäkissa paratiisiin. Mökillä voi ulkoilla itsenäisesti ilman valjaita: kiipeillä katolle, jahdata lintuja ja sammakoita.

Vielä joutuu Vilma odottelemaan kesää, niinkuin me muutkin. Ei kannata kuitenkaan käyttää sitä odottelua murehtimiseen ja valittamiseen. Sillä elämä on nyt ja tässä hetkessä. Iloitaan siitä mitä meillä on ja nautitaan kevään auringonsäteistä, vaikka sitten siinä ikkunalaudalla. Ja eletään nauttien tästä päivästä, siitäkin huolimatta että kesää on ikävä.

Translation: Between Summer's Longing and Winter's Cold

Mestarihuijari

Ja helposti höynäytettävä

Töiden jälkeen on kiva tulla kotiin. Maanantaina ilokseni huomasin että kissa olikin ulkona, se taisi odotella pääsyä sisälle kodin lämpöön. Se hyppäsi alas kuistin kaiteelta ja tuli mukaani viemään pyörää autotalliin. Kovin viluisen oloiselta se vaikutti ja naukui vaativasti. Yhdessä menimme sitten sisälle, kissa juoksujalkaa. Oikein kunnon loppukirin se vetäisi.

"Kuinka kauan kissa oli ulkona? Vaikutti niin viluiselta."
"Ehkä kymmenen minuuttia..."

Kyllä kissat sitten osaavatkin huiputtaa.
Tai sitten ihminen on vain niin helppo, hölmö ja höveli. Ja siellä tassun alla.

Surkealaatuinen suurennos siitä kuinka kotikissa juoksee. Kovaa.

Erittäin rakastettavia ne kuitenkin ovat.

Translation: Lovable Hoax With Stripes.

Kevään ensimmäinen siivekäs

Minulta on jäänyt kertomatta eräs tapaus. Tämä sattui sillä viikolla kun kissa tuli kipeäksi. Maanantai-iltana tulin töistä kotiin ja huomasin että kuistin matto oli nostettu pihalle. Jaahas, ajattelin. Joko henkilökunta on intoutunut siivoamaan tai maton päällä on mässäilty. Jälkimmäinen vaihtoehto oli oikein.

Näin siinä kävi: Henkilökunta täydensi aamupäivällä lintulaudan tarjontaa, ulko-ovi oli raollaan ja kissa iski. Myrsky nappasi pienen tipusen, ehti sen kanssa sisälle ja vain höyhenet olivat jäljellä. Seuraavana aamuna kuvasin alhaalla näkyvän todistusaineiston.

Linnun sulat olivat saaneet yön aikana huurrekuorrutuksen. Lajintunnistus noista sulista ja höyhenistä lienee mahdotonta. Ja kissakin oli niin nopea saaliinsa kanssa ettei henkilökunta ehtinyt tipua kokonaisena näkemään.

Kun kissa alkoi keskiviikkona voimaan huonosti, pelästyin. Sehän söi maanantaina linnun! Onko sillä tukos suolistossa? Voiko se saada salmonellatartunnan linnusta? Sittemmin paljastui että pöpö oli keuhkoissa tulehduksena, ei tukoksena suolistossa.

Minulla on ollut uskomus että linnun luut ovat vaarallisia koirille ja kissoille. Olin kerran kävelyllä karhukoiran kanssa ja se nappasi suuhunsa auton alle jääneen pikkulinnun. Paniikki iski! Yritin aukaista koiran leukoja, mutta sinne se tipu upposi. Koira ei luopunut makupalastaan. Nolona palasin karhukoiran kanssa lenkiltä ja kerroin tapahtuneesta. Koiran omistaja ei ollut asiasta moksiskaan.

Asiahan on niin että kypsennetty luu voi olla vaarallista. Raaka ei. Tämä selvisi minulle kun kävin koiran raakaruokaa myyvässä liikkeessä ja ihmettelin siellä myytäviä kokonaisia ankkoja ja broilereita. Eivätkö niiden luut ole terävän vaarallisia..? Kauppias sitten ystävällisesti valisti punapäätä (formerly known as blonde) että raakoja luita on turvallista koiran rouskuttaa.

Kissa kiipeilee mielellään puissa, mutta harvemmin se lintuja kotiin tuo. Tai sitten ne popsitaan samantien. Ne ovat jyrsijöitä mitä Myrsky on erikoistunut pyytämään. Ja joskus onnistutaan nappaamaan orava. Ja sitä harvinaista suurristaa ovat rusakonpojat.

Translation: Little Bird You Came a Bit Too Close

Albedo

Ihanat punaiset kissaneidit täällä ja täällä nautiskelevat aurinkokylvyistä, mutta mitä tekee sijaiskodin Myrsky kun kevätaurinko paistaa? Myrsky painelee kaappiin! Lauantaina oli herra Hoo:n mielestä sijaiskodissa liikaa hälyä ja valoa joten kissa päätti painella näitä molempia kaappiin evakkoon.

Tai ehkä se meni sinne vartioimaan joululahjaksi saamaani viiinipulloa. Satuin vain huomaamaan että kissa nukkui pullon edessä kun kaappiin kurkkasin. Pullon avaamista olen säästellyt, oletan sen olevan pari astetta parempaa kuin kympin pullot. Sunnuntaina olikin jo rauhallisempaa ja ulkoileminen maittoi, kirkkaasta auringonpaisteesta huolimatta.

Toisaalta ymmärrän kissaa hyvin tuon kaappiin menemisen suhteen. Valo on suunnattoman kirkasta. Valkoinen hanki heijastaa valon moninkertaisesti. Ilman aurinkolaseja ei kannata lähteä ulos, sitä joutuu aivan suotta siristelemään silmiä ja sehän tietää lisää ryppyjä naamavärkkiin. Yllä oleva kuva on otettu varjon puolelta ja kissan silmät ovat siinä aivan viiruina. Kirkasta siis on.

Tätä postausta tehdessäni opin että valon heijastuskyky ("valkoisuus") on hienommalta nimeltään albedo. Nyt  tekin sen tiedätte, jos ette aiemmin sitä tienneet. Ja sopivassa seurassa kannattaa tämä sana lausua ja näin saatte ihailevia ja hämmästeleviä katseita osaksenne: "Kuinka fiksu ja oppinut tuo ihminen onkaan kun albedosta puhuu."

Ylihuomenna on kevätpäiväntasaus, nauttikaamme lisääntyvästä valon määrästä kukin tyylillämme. Tervetuloa mukaan ritva, toivottavasti saamme nauttia auringosta tälläkin viikolla. Ainakin jossain määrin.

Translation: All Bright!

Robertin ryijyhaaste

Robert haastoi kaikki kissat röyhistämään karvaista rintaansa eli näyttämään ryijynsä. Täydellistä kuvaa ryijystä emme saaneet otetuksi, mutta parhaamme yritimme.

Bloginpitäjäkin laittaa kortensa kekoon eli ryijynsä likoon ja esittelee oman ryijynsä. Älkää peljästykö, seuraavaksi ei ole luvassa kuvia olemattomista rintakarvoistani eikä mistään muustakaan nolostuttavasta, vaan aivan oikeasta seinälle ripustettavasta ryijystä. Ryijyni on peräisin iloiselta ja värikkäältä 1970-luvulta. Isoäitini antoi sen minulle kastelahjaksi kun sain nimeni.

Kuvan otin kännykkäkameralla, joten värit eivät vastaa todellisuutta. Oikeasti väri on tumma, lähempänä violettia kuin sinistä. Jonain päivänä ryijy pääsee vielä koristamaan kotini seinää, nyt se on varastoituna vanhempieni luona.

Viikonloppuja kaikille, muistakaa röyhistellä!

Translation: That ´70s Show!

Uusi matto

Eli sisustusta huonolla menestyksellä

Olen pitkään haaveillut uudesta matosta kuistin käytävälle. Siellä olevasta ruskeasta käytävämatosta en ole ikinä pitänyt. Viime vuonna Myrsky toi ahkeasti saalistamiaan eläimiä sisälle ja kissa pisteli ne useasti poskeensa maton päällä. Veritahroja ja suolenpätkiä, you know. Kuva ja eräs tarina matosta löytyy täältä.

Viikko sitten iskin silmäni hyväntekeväisyyskirpparilla (kalliit riistohinnat) erääseen mattoon. Kuvankin siitä otin. Pohdin asiaa viikonlopun ylitse, juuri näiden ei-niin-halpojen hintojen vuoksi. Maanantaina Sailan postaus "Kannatti ostaa talo niin sai kukkapylväitä" sai minut liikkeelle. Postauksen viimeisessä kuvassa näkyy ihana marokkolainen villamatto! Kyllä minäkin uskallan hieman poikkeavan maton lattialle laittaa jos kerran muutkin. Joten tiistaina kävin ostamassa maton itselleni, tosin sitä ennen olin kuin tulisilla hiilillä: Onkohan matto vielä siellä? Se oli, oi onnea!

Saila suoritti matolleen lumipesun, ja kysyinkin kommenttiosiossa kuinka se lumipesu tehdään? Ystävällisesti Saila kertoi: "Heh, lumipesu à la Saila tarkoittaa maton ravistelua, nakkaamista hangen päälle, sitten sen päällä tasajaloin hyppimistä koko maton alalta. Sitten matto ravistellaan, käännetään toisin päin ja hyppiminen toistetaan. Lopuksi ravistellaan vielä kerran ja matto jätetään hankeen niin pitkäksi aikaa kuin on tarvis, esim. tapetoinnin vuoksi ;-)"

Kotiin mentyäni heitin maton hangelle mutta ajattelin oikaista tuon lumipesun kanssa. Tuumin että riittänee jos jätän maton ulos pakkaseen tuulettumaan kuistin kaiteelle. Kuolevat pölypunkitkin kovassa yöpakkasessa. Matto nautti raittiista pakkasilmasta ja lumipyrystä kuistin kaiteella pari vuorokautta, torstaina nostin sen sisälle. Kissa tuli katsomaan sitä. Ja haistelemaan sitä.

Mitä? Mikä hai-see? Me molemmat haistoimme sen. Joku oli käynyt merkkaamassa sen! Ei voi olla totta. Pitkän aikaa hankintatoiveissani ollut matto, ja nyt se haisi kissanpissalle. Joku ryökäle oli ehtinyt iskemään ennenkuin matto oli ehtinyt edes ehtinyt lattialle. Sen olisin sietänyt ja anteeksi antanut jos Myrsky olisi syönyt sen päällä hiiren ja liannut sen. Hieman sillä asenteella maton ostinkin: "Saa Myrsky sitten hinata niitä jyrsijöitä sisälle ja levittää veret matolle..."

Maton pesuohjeena oli ainoastaan kuivapesu. Anna mun kaikki kestää. Koin suoranaista raivoa asian suhteen. Miksi näin piti käydä? Googlasin hädissäni vinkkejä kissanpissan hajun poistamiseksi. Rajoittava tekijä oli se kuivapesu. Tylysti otin keittiöpuhdistajaa sisältävän suihkepullon ja suihkuttelin sitä mattoon. Seuraavaksi keksin paremman aseen: Sitruksen tuoksuinen wc-puhdistaja mikä sisältää hajunsyöjää. Sitä ruiskuttelin vähän väliä illalla matolle, siihen hajukohtaan. Ja haistatin vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle pitkät: Söin kaksi croissanttia.

Kissanpissan haju ehkä lieveni jo illalla. Aamulla sitä ei ehkä enää haistanut. Ainakin raivoni oli aamulla jo hieman laantunut. Puoliltapäivin kykenin jo nauramaan asialle.

Ehkä tästä vielä maton saamme.

Translation: OMGWTFBBQ!!1!!1

Ps. Tuutusen basaariin kiitokset oivasta sanonnasta.

Syytön

Kunnes toisin todistetaan

Viime viikolla huomasin erään merkillisen asian. Kotiin tuomalleni kirjaston kirjalle oli tapahtunut jotain. En tiedä olivatko kirjassa olevat jäljet tulleet sinä aikana kun kirja oli sijaiskodissa, vai olivatko ne jo silloin kun lainasin sen.

Mahdoton paikka sanoa kuinka tämänkaltainen on päässyt tapahtumaan. Jonkinmoisia epäilyksiä voimme tietysti esittää. Eilen saimme lukea että Annan kotona asuu minikokoinen kirjasilppuri, Sulo nimeltään. En kuitenkaan uskalla syyttää sijaiskodin yli kahdeksanvuotiasta kissaa tästä tuhotyöstä. Tuommoiset tekoset voi laittaa nuoruuden hölmöilyjen (ja koirien) piikkiin. Mutta sijaiskodin kissako syyllinen? Ei kertakaikkiaan voi olla mahdollista.

Translation: Not Guilty Until Proven.

Ulos, pihalle!

Sen piti tapahtua vasta maanantaina. Mutta henkilökunta ei kyennyt vastustamaan surkeana maukuvan kissan pyyntöjä. Myrsky tietää kuinka saadaan henkilökunta heltymään. Maukuminen lähtee sydämenpohjasta asti. Tai ehkä hännänpäästä asti, jotta saadaan äänelle riittävästi sitä kaikupohjaa. Ja pyyntö tulee tietysti sydäntäsärkevällä äänellä.

"Mouuuu..uuu!"

Joten ulos päästiin jo sunnuntaina. Olihan kelikin mitä hienoin. 

Auringonpaisteinen, tosin melko kylmä.

"Siis ihanko oikeasti? Pääsen pihalle!"

Kissa reippaili ulkoilmassa parikymmentä minuuttia, sitten se tuli juoksujalkaa sisälle. Ja ilmeisen tyytyväisenä. Reviiri oli tarkastettu, paikat haisteltu ja kaikki näytti olevan mallillaan. Itse asiassa saattoi olla ihan hyvä vaihtoehto päästää kissa ulos jo sunnuntaina. Maanantaiaamuna olisi ehkä töihin lähtöni venynyt kissan ulkoilemisen vuoksi.

Seuraavana päivänä ulkoilu jatkui vielä suuremmalla innolla. Kaiken kaikkiaan kissa pisti kuononsa ulos maanantaina kuusi kertaa. Tämän mahdollisti henkilökunnan kotosalla oleminen.

Tiistaiaamuna oli kirpeä pakkaskeli, joten kissa päätti jättää ulkoilun väliin. 

Kun kerran se hiekkalaatikkokin oli olemassa. 

"Ei ihan hankikanto mutta melkein."

Tervetuloa mukaan Jonna ja Tylsä Mörökölli!

Translation: Let´s Go Outside. In the Sunshine.

Kas, kissa.

Sain sähköpostia Arktinen Banaani-sarjakuvakustantamolta. Heiltä on ilmestynyt tässä kuussa kovakantinen sarjakuvakirja Kas, kissa. He tiedustelivat että haluaisinko arvostelukappaleen?  No toki, ilman muuta halusin! Vuosiin en ole sarjakuvia lukenut. Jopa ne kaiken kansan suosikit, Aku Ankat olen jättänyt avaamatta jo vuosia sitten. Ainoastaan HS:n Fingerpori ja Viivi ja Wagner-stripeillä on viihdyttänyt itseäni. Näin ollen sarjakuvan maailma on minulle melkoinen vieraslaji, mutta jos kissoista on kysymys ei sarjakuva voi kauhean paljon metsään mennä. Ja jos saman kustantamon tallista löytyvät Jarla ja Juba, niin tämä sarjakuva voisi hyvinkin olla minun makuuni.

Kirja tulikin pikapikaa sijaiskodin postilaatikkoon ja pääsin siihen tutustumaan. Ennakkotietojen perusteella kirja vaikutti todella herttaiselta. Herttainen oli tosin väärä sana kuvaamaan kirjaa, sen huomasin melkein heti. Osuvampi sana kuvaamaan sarjakuvakirjaa on riemastuttava.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén ovat keränneet kissajuttuja omien ja tuttujensa kokemusten perusteella ja niistä on muokattu kokoelma sarjakuvia, joissa päivitellään kissanpäiviä ihan urakalla. Kirjan esipuhekin "on kirjoitettu sylissä makaavan kissan avusta huolimatta."  Tuo vaikutti mielestäni todelliselta HC-kissakodin elämältä.

(Onneksi sijaiskodin kissan antibioottikuuri loppui sunnuntaina.)

Laitoin teeveden kiehumaan, ajattelin hauduttaa itselleni teetä ja juoda sitä samalla kun luen kirjaa. (Sijaiskissa oli toki ruokittu ja huollettu ennen tätä hetkeä.) Tartuttuani kirjaan en voinut laskea sitä käsistäni. Kirja on täynnä tarinoita kissanystävien elämästä. Niitä riemastuttavia ja raivostuttavia hetkiä, mitkä vain toinen kissanystävä tunnistaa! Hörähtelin itsekseni ääneen kun kirjaa luin. Aivan kaikkiin en kyennyt samaistumaan (meillä ei ole keskellä yötä kiljuvaa vauvaa) mutta tarinat osuivat ja upposivat hyvin. Se mikä erityisesti kirjassa ilahdutti, olivat kissamiehet. Siis kissoista pitävät miehet. Heitäkin on, ja he olivat päässeet kansien sisään. Tämä onkin erittäin kiva juttu, sillä tämä kissablogimaailma tuntuu olevan melkoisen naisvoittoista. Tosin blogin pitäminen taitaa olla enemmänkin naisten kuin miesten juttu noin yleisesti ottaen? Joten eläköön kissat ja kissamiehet!

(Meilläkin tapahtuu tämänkaltaista. Joskus puoli viiden aikaan aamulla.)

Sarjakuvakirja käsittelee myös suuria kysymyksiä: Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti elämään näiden mielenrauhan järkyttäjien ja verenpaineen nostattajien kanssa? Kyllä, luit aivan oikein. Kissat myös nostattavat sitä verenpainetta, niillä ei ole pelkästään rauhoittava vaikutus ihmiseen ja ihmisen verenpaineeseen. Jos et vielä tiedä miksi näin on, kannattaa lukea tämä sarjakuvakirja. Tosin asian ymmärtää viimeistään sitten kun kotona on se oma (sijais)kissa.

Suljettuani kirjan muistin teeni. Olin iloisesti vain keittänyt vedenkeittimellä veden ja unohtanut laittaa teeni hautumaan. Noh, haaleassa vedessä sitten hauduttelin teeni ja hykertelin itsekseni. Olihan vallan mainio sarjis. Lisempää näitä, kiitos!

Kuvat: © 2013 Ninni Aalto ja Tuuli Hypén.

Ps. Jennin arvostelu kirjasta löytyy täältä.

Isoäidin lihapullat

Eräs nimeltä mainitsematon einesfirma mainostaa tuotteitaan äitien tekemäksi ruoaksi. Eineksistä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta äitien tekemä ruoka on hyvää, puhumattakaan sitten isoäitien tekemästä ruoasta! Kävin tällä viikolla isovanhemmillani, mummini oli juuri paistamassa lihapullia. Sain kotiin viemiseksi muutaman lihapullan. Varsin herkullisia olivat, kissakin haistoi heti että nyt oli jotain extra special-herkkua tarjolla.

Se nimeltä mainitsematon ruokatalo kertoo aloittaneensa ruoan valmistuksen kuluttajille vuonna 1957. Minun mummini on aloittanut ruoan valmistuksen jo paljon aiemmin. Karjalasta lähtöisin oleva rakas isoäitini täyttää huomenna vuosia, joten sunnuntaina kahvitellaan. Koska naisesta on kysymys, ei pidä mainita numeroita. Kerron vain että mittarissa on kiitettävät lukemat ja niitä lukemia ei kovin moni saavutakaan.
Paljon onnea mummille♥

Myrskykin sai maistaa pari palaa lihapullista. Kuten kuvasta näemme, ne olivat myös kissan suun mukaisia. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Translation: Deliciously Home Made.

Hyvää ja kaunista

Naistenpäivää!

Kaikille ihanille naisille♥ 

Toivottelee sijaiskodin Myrsky ja henkilökunta.

Translation IWD.

Tukkimiehen kirjanpito

Eli lisää niksejä sijaiskodista

Myrskyn lääkemääräyksiin kuului nestemäinen kipulääke. Eläinlääkärin vastaanotolla ollessamme muistin että sijaiskodin (eläin)lääke kaapistahan tuommoinen löytyy jo ennestään. Hoitaja tarkisti lääkkeen säilyvyyden. Lääke säilyy puoli vuotta pullon avaamisen jälkeen. Onneksi fiksuna tyttönä tajusin kirjata päivämäärän ylös pakkauksen kylkeen kun olin sen korkannut.

Kuinka monta raitaa näet kuvassa? 

Koska lääkepullo on läpinäkymätöntä muovia, on mahdotona sanoa kuinka paljon siellä on lääkettä jäljellä, joten kannattaa käyttää tukkimiehen kirjanpitoa apuna. Aina kun käyttää yhden annoksen, vetää pakkauksen kylkeen viivan. Näin on mahdollista laskea kuinka monta annosta pullossa on jäljellä. (Ettei sitten jonain viikonloppuna kävisi niin huonosti että lääkepullo onkin jo tyhjä kun kipulääkettä tarvittaisiin...)

Kipulääkettä kissa ei ole saanut sunnuntain jälkeen. Myrsky alkaa olemaan lähes oma itsensä. Pari hepulikohtausta on jo saatu.

Translation: Use Tally Marks.

Isommat tuopit

Lisää ruokaa heti, tai ainakin isommat tuopit!

Kuvassa vain yksi iso tuoppi. Toinen löytyy olohuoneesta.

Kissa piti saada juomaan. Hätä keinot keksii. Henkilökunta toi houkutukseksi tarjolle isommat tuopit. Myrsky on aiemmin maistellut mielellään vettä saunaämpäreistä, joten vati oli varteenotettava vaihtoehto ämpärille. Ja varsin toimiva sellainen. Vadissa mahtuu pesemään tassutkin, jos siltä tuntuu. Ainakin veden lämpötilaa on tassuilla koetettu.

Translation: Happy Hour.

Toipilaana

Elo on verkkaista. Sisätiloissa ihmetellään sijaismamman puuhia. Sijaismamma kuopsuttaa multaa, kissa hiekkalaatikkoa. Myrsky käyttää hiekkalaatikkoa erittäin harvoin, joten sijaiskodissa jännitettiin kuinka hiekkalaatikolla käyminen lähtisi sujumaan. Ja lähtihän se, luojan kiitos. Siitä kissa ansaitsi kehut.

Toipilaana on myös aikaa harmitella menetettyä komeutta. Kissan kauluriin tehtiin melkoinen aukko. Koska tassusta ei onnistunut verinäytteen ottaminen, verta imettiin kaulasta. Tuo kalju kohta on kuitenkin vain kosmeettinen haitta ja onneksi turkki kasvaa pian takaisin. Tärkeintä on terve kissa.

Sijaiskodista lähetämme parantavia tuulia Myrskyn ja Tuiskun pihapiiriin. Halauksia, silityksiä ja tsemppiä koko porukalle♥

Lämpimästi tervetuloa mukaan Puumuli. Toivottavasti tämä viikko olisi meille kaikille oikein aurinkoinen.

Translation: It´s a New Dawn, Its´s a New Day.                                                                          

Kissanpoika sairastaa

"Kissanpoika sairastaa häntä hellikäämme

Lääkkehillä hoidelkaa kisuystäväämme

Vesi raikas hyväks olla voisi

Herkkuruoka ehkä avun toisi

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme

Kisu-raukan kuntohon pian jo saamme."

Näin toivokaamme.

(Mukaelma lastenlaulusta)

Minulla on ollut niin paha mieli, että en ole kameraan viime päivinä koskenut. Ikäviä hetkiä en ole halunnut dokumentoida. Vasta tänään otin kameran käteeni ja otin muutaman kuvan kun näytti hieman valoisammalta. Nyt illalla tuntuu taas toivottomalta. Siis oman mieleni kanssa. Kissan vointi on kohentunut, mutta se ei ole vielä oma itsensä.

Ylläolevan kuvan otti saattajamme torstaina eläinlääkärin vastaanotolla. Tänään on ollut parempi päivä kuin eilen. Myrsky on jopa jutellut jonkun kerran. Ruokaa annan sille muutaman tunnin välein, pieniä määriä. En halua että se ahmii ja alkaa voimaan huonosti. Eikä herkuissa nyt säästellä.

Ja ruokaa heruu kissalle vaikka keskellä yötäkin jos siltä tuntuu! Tiedän että olen pulassa tämän anteliaisuuteni kanssa jos/kun Myrsky tulee terveeksi. Mutta siitä viis nyt. En nyt haluaisi täällä vuodatella ja synkistellä tämän enempää. Huomenna ei tule postausta, sillä meillä on ollut sunnuntaisin välipäivä bloggaamisen suhteen.

Kiitokset edellisen postauksen kommenteistanne. Rauhallista viikonloppua teille kaikille. Silitelkää toisianne.

Translation: Hold On To Your Loved Ones.

Auringon pilkahdus

Eilen menimme uudemman kerran lääkäriin. Myrsky rauhoitettiin ja kissa sai nestettä suonensisäisesti ja nahan alle. Tämän lisäksi otetiin verinäytteet sekä keuhko- ja vatsakuvat. Veriarvot olivat normaalit. Ainoastaan sokeriarvot olivat hieman koholla, mutta verensokeri kohoaa kissoilla hieman stressitä johtuen. Naukulassakin tiedetään että lääkärissäkäynti on sressaavaa!

Keuhkokuvissa lääkäri näki tulehdukseen viittaavia tiivistymiä. Siellä se pöpö näytti olevan. Eikä kissa edes ollut yskinyt! Edellisen lääkärikäynnin yhteydessä hengitystäänet olivat korostuneet, sen totesi lääkäri kuuntelemalla. Yöllä sitten kuuntelin kissan hengitysääniä kun se nukkui kanssani. Ehkä ne kuulostivat hieman kovaäänisiltä. Mutta yön pimeydessä kaikki on pelottavaa, ja ajatukset kiertävät kehää. Huoli sumentaa järjen.

Kuva on otettu eräänä elokuisena iltana.

Mukaan saimme antibioottia ja kipulääkettä, myös toipilasruokaa ja Nutriplus-geeliä. Ja mieleen ne pelottavat uhkakuvat kummittelemaan. Eilen illalla sijaismamma olikin aivan palasina. Yritin tunkea geeliä Myrskyn suuhun, kun se oli ollut pari tuntia hereillä, mutta se ei oikein onnistunut. Edellisillan pakkoruokintakin oli yhtä surkea esitys.

Onneksi kissa meni yöllä itse ruokakupille maistelemaan raksuja. Märkäruokaakin sille laitoin tarjolle. Tänään se on hieman juonut itse. Kissa puskee kovasti ja kehrää. Heikolta se vaikuttaa. Päivällä se söi lisää. Ehkäpä aamupäivällä pakolla annettu toipilasruoka herätti sen ruokahalun. Henkilökunta toi kissalle suuren laakean vadin mistä kissa voi latkia vettä.

Olen ollut kotosalla tänään ja eilen. Myrsky sai tänään jopa vieraita. Edustajat työpaikaltani (äitini ja eläkkeellä oleva isäni) tulivat katsomaan kissan vointia ja auttamaan pakkoruokinnassa. Äidinäitini on soittanut pari kertaa ja kysynyt kuinka kissa voi. Ja te olette kommentoineet edellistä postaustani ihanin ja kannustavin kommentein.

Kiitos teille♥

Translation: Hoping.