Syksy

On tullut aivan oikeasti. Mistä sen huomaa?

Kellastuneista lehdistä ja maahan pudonneista omenista sekä viilentyvistä ilmoista. 

Vähentyneestä valon määrästä.

Mutta mistä sen haistaa?

Pihalla tuoksuu erilaiselle. 

Ja syksyn haistaa myös sisälle tulleen kissan kosteasta ja pörhistyneestä turkista.

Ja jos hyvin käy, sen saattaa illan päätteksi haistaa omista käsistään.

Kuinka niin?

Älä lue eteenpäin jos kuvan näkeminen tekee pahaa.

Jos on päässyt kaatamaan hirven, täytyy ampujan se suolistaa. Keskellä metsää ei ole juoksevaa vettä, saippuasta puhumattakaan. Kädet puhdistetaan pyyhkimällä ne sammaleeseen, tai huuhdellaan ne kylmässä lätäkössä. Vasta päivän päätteeksi pääsee puhdistautumaan kunnolla.

Loistavaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Translation: Autumn Is Truly Here!

 

 

 

Kuukauden asento

Torrakko olalla

Isäni on kertonut että hänen lapsuudessaan kotona oli aina kissa. 

Hänen isänsä, eli pappani sanoi että kissa nostaa torrakon olalle

 kun se pesee takalistoaan.

Näin tekee sijaiskodin Myrskykin. Nostaa torrakon kevyesti olalle.

(Ja Myrskyn sijaismamma ottaa huomenna oman torrakkonsa ja lähtee metsälle. 

Sillä huomenna se alkaa. Se hirvijahti.)

Tavattu itse teossa

Eräänä aurinkoisena sunnuntaina Myrsky tavattiin itse teossa. Kissa oli menossa nautiskelemaan sadon antimia. Kyseessä oli aitokissanminttu, mitä sijaiskodin henkilökunta on kissaa varten kasvattanut.

Hei kuule, onko pakko tunkea tänne? Saisinko hieman yksityisyyttä?

Ensin kissa yritti olla hillitysti, aivan muina kissoina.

Tarvittiin kuitenkin vain pari nuuhkaisua.

Ja peli...

...oli pian menetetty.

Vieressä kasvavat aurinkokukat saivat kyytiä.

Kuten niiden kasvusuunnasta näkyy, on niitä puskettu ennenkin.

Kissan silmiin tuli hullunkiilto.

Se meni aivan sekaisin.

Ja pian oltiin ketarat ojollaan.

Tässä vain muutama kuva. Meno äityi melko villiksi, kissa oli aivan hurjana.

Kuvat näistä hetkistä julkaisen joskus myöhemmin.

Translation: Moggy Is Completely Zooted!

Desensibilisaatio

Mitä tuo hieno sana mahtaa tarkoittaa? (Osaanko sitä edes kirjoittaa oikein?) Desensibilisaatio tarkoittaa siedätyshoitoa. Jos Myrskyltä kysytään haluaisiko kissa aloittaa siedätyshoidon, on vastaus jyrkkä ei.

Pidä kuule ne desensibilaatiot vain itselläsi!

Mihin sitä siedätyshoitoa sitten tarvittaisiin? No, kissan imurifobian lieventämiseksi.

Melkein viikottain tulee kuitenkin se tilanne että kissa on samassa tilassa imurin kanssa.

On paljon helpompaa juosta karkuun kuin kohdata pelkonsa.

Pelottavat tilanteet sijaiskodin seinien sisäpuolella ovat kuitenkin vain hetkellisiä.

Onneksi kissalla ja henkilökunnalla ovat hyvät suhteet keskenään. 

Lohtua on aina tarjolla. Puolin ja toisin.

Ja niistä pelottavista ja mieltä askarruttavista asioista voidaan yhdessä keskustella.

Translation: Life Can Sometimes Be Extremely Tricky.

Taito se on tämäkin

Sekä tunnustus

Kissat ovat moniosaajia. Ne ovat taitavia metsästäjiä, se on täällä sijaiskodissa päästy monet kerrat todistamaan. Ne osaavat myös saaliin siirtämisen kotitontille. Se käy kätevästi omin hampain. Toista se on ihmisillä. Hirvi kun kaadetaan, tarvitaan siihen usempi ihminen tuomaan se pois metsästä. Meidän porukkamme käyttää vetolevyä. Hirvi sidotaan kiinni levyyn, ja miehet vetävät levyä perässään, joskus useita satoja metrejä. On hirviä haettu metsästä traktorillakin. Keinot ovat monet. Kaatuneesta hirvestä tehdään ilmoitus metsästysradiopuhelimella. VHF-puhelimen ja sen käyttöä varten tarvitaan hallussapitolupa. Ja luvasta peritään maksua. (Nii-iin. Tv-lupamaksu ilmeisesti häviää, mutta radiolupa säilyy! Oman lupani maksoin tänään, se oli reilut parikymmentä euroa.)

Oli päivä taikka yö, saalis tuodaan näytille kotiin. Myrskyllä on öisin melkoinen urakka saaliin tuomisessa kotiin. Henkilökunta nukkuu. Kissan on kiivettävä rakennustelineitä pitkin katonrajaan, laskeuduttava alakertaan saalis suussaan ja kenties tönäistävä pari ovea auki tassuillaan. Pimeässä. Saalis koko ajan suussa. Ja sitten on vielä se tiedottaminen. Kuinka kissa ilmoittaa saaliistaan?

Kissa pystyy ääntelemään saalis suussaan. Moukuminen on äänekästä, sillä on onhan tiedotettava asia tärkeä. Niin kovaääninen kissa on että se saa henkilökunnan hereille. Tämä on tapahtunut monesti. Ja viimeksi tänä aamuna viiden jälkeen. Ylös oli noustava, ja toivottava että saalis olisi hengetön. Onneksi näin oli tänään. Hetken aikaa hiirulainen tosin veti selällään henkeä. Kissa sai kehunsa ja vasta sen jälkeen se pisteli hiiren poskeensa.

Blogikin sai kehut, tai ainakin tunnustuksen jo jokunen aika sitten.

Tämän saimme Mayolta. Paljon kiitoksia!

Translation: Look What I Got!

Mielenrauha järkkyy

Sijaiskodin naapurissa oleva talo toimii vapaa-ajan asuntona kolmelle eri sukupolvelle. Aina kun sinne tullaan viettämään viikonloppua tai tekemään pihatöitä tai muuten vain oleskelemaan, se laitetaan sijaiskodissa merkille. Tottakai sitä huomaa naapuripihassa olevan liikehdinnän. Kujakytällekin tämä tietää lisää päivystystehtäviä.

Nyt tuli väkeä naapuriin!

Nähdäkseen paremmin naapuriin

on kujakytän kiivettävä korkealle omenapuuhun 

ja sieltä käsin skannattava alue.

Ketäs sinne oikein tuli?

Naapurin väki on mukavaa porukkaa, mutta nuorin sukupolvi omistaa koiran!

Ei voi olla totta! Taas se koira!

Koira on oikein mukava ja rauhallinen yksilö. Se ei ole häiriöksi kenellekään. Aidatulla piha se tassuttelee iloisesti ja leikkii pallonsa kanssa. Rotu on labradorinnoutaja, eikä se ole kertaakaan edes haukkunut. Täytyy nostaa hattua tästä kohteliaisuudesta.

Kujakytälle tämä koiran ilmaantuminen aiheuttaa ilmiselvästi päänvaivaa. Pienen kissan mielenrauhaa järkkyy. Ja hetkellisesti kissan reviiri pienenee. Naapuripihalle ei ole mitään asiaa koiran ollessa siellä.

Translation: Look Who´s Coming!

Kattihaaste #18: Pahanteossa

Kattihaasteessa oli aiheena kissojen pahat teot. Eiväthän kissat pahoja ole. Uteliaita ne kyllä ovat, ja niillä on kynnet. Nämä kaksi asiaa, uteliaisuus ja kynnet saattavat johtaa siihen että pahoja asioita tapahtuu. Keskittykäämme nyt niihin kynsiin.

Sijaismamman sääret l. raapimisjalat ovat kissan mieleen.

Sijaiskodin Myrsky on ehkäpä maailman kiltein kissa. Tietoisesti se ei tee pahaa. Myrsky pitää kovasti leipomisesta, ja kissa leipookin joka päivä. Tämän leipomisen seurauksena ovat sijaiskodin lakanat saaneet kokea kovia. Myös ne kauneimmat, satiiniset. No, maallista se vain on. Rahalla saa uusia lakanoita ja tyynyliinoja. Joskus leivotaan myös jalkojeni päällä, ja näin saan naarmuja reisiini. Syviä nämä naarmut eivät ole, ja ne paranevat melko nopeasti. Minulla ole sydäntä kieltää kissaa.

Hei, älä viitsi! Oikeasti olen ihan pehmotassu.

Joskus kissa saa hepulikohtauksen sisällä, ja silloin se lähtee vauhdilla ja ruopaisee tassuillaan. Mäntylattiaan tulee kynnenjäljet. Noh, ne jäljet saadaan pois hiomalla lattia jos siltä tuntuu.

Katso vaikka: Ilman kynsiä!

Eniten naarmuja on sänkyni vieressä. Kissa menee useasti sängyn viereen, heittäytyy lattialle selälleen ja hinaa itseään kynsillään sängyn alareunasta kiinni pitäen jalkopäästä sängyn toiseen päähän. Kun lattia on luututtu, ponkaistaan vauhdilla pystyyn. Tietysti kynnet esillä, ettei sitä vain liukastuisi. Naarmuja sijaiskodissa siis riittää, mutta ei se mitään. Elämisen jäljet saavat kissakodissa näkyä.

Tervetuloa mukaan sijaiskotiin Oili! Täällä asuu oikeasti kiltti sijaiskissa.

Kissojen Suomi

Katit historian poluilla

Kissojen Suomi kansikuva.

Uudesta Kissojen Suomi -kirjasta puhutaan ainakin täällä ja täällä. Sen ilmestymistä olenkin odotellut, ja sain kirjan eilen käsiini. Varaukseni saapui kirjastoon, ja heti siinä lainaustiskillä piti aloittaa selaaminen. Voi minua. Onneksi älysin laittaa sen kassiini ja polkea kotiin ja syventyä siihen paremmin. Minulla oli kovat odotukset kirjan suhteen. Sitä olen eilen ja tänään lueskellut, ja voin sanoa että se on vielä parempi mitä odotin. Aivan ihana kirja. Pitänee hankkia se omaksi. Kirjan voi ottaa käteen useammankin kuin sen yhden kerran. Ja lukea ja katsella kuvia. Kirjaan ei kissaihminen kyllästy.

(Välihuomautuksena kerrottakoon, että kirjassa käsitellään muun muassa kissa- ja koiraihmisten eroja. Siitä meinasinkin ensin kirjoittaa, mutta tämä menikin pelkäksi kirjan hypetykseksi!)

Sijaiskodin Myrsky.

Kissan nimiä käsittelevästä osiosta löytyi, tietysti se Neiti Ylppö. Ilokseni löysin sieltä myös nimen Myrsky:

"Vanhanaikaisia kissannimiä ovat meillä muun muassa Mirri, Misse, tai Misu. Perinnetietoisten piirissä ne ovat yhä käypää tavaraa. Toisaalta kaikkein mieluisin kissannimi voi olla juuri se, jota ei tapaa muilla kissoilla. Näin ovat nimensä saaneet muun muassa Aziz, Elvira, Jone, Milo, Myrsky ja Taika." (Kissojen Suomi. 2012.)

Mitään kunniaa emme voi tästä tosin itsellemme ottaa. Myrsky nimisiä kissoja voi olla muitakin kuin sijaiskodin Myrsky.

Sijaiskoti suosittelee kirjaa lämpimästi kaikille kissaihmisille.

Iso kissa

Joku aika sitten annoin Myrskylle sisäloishäädön. Tuoteselosteessa luki: Isoille kissoille, 5-8 kg painaville. En oikein tiennyt mitä asiasta ajatella. ISO KISSA? Olen pitänyt Myrskyä keskikokoisena kissana. Iso se ei missään nimessä ole, tassutkaan sillä eivät ole kovin kookkaat. Joulukuussa ELL-käynnin yhteydessä virallisella kissavaakalla punnitustulos oli 4 kiloa 800 grammaa.

Aina silloin tällöin tulee kissa punnittua. Sijaiskodin vaaka ilmoittaa kissan painoksi viisi kiloa. Kesällä se meni jopa yli viiden kilon... Tämän jälkeen alkoi kissalle tarjottujen aterioiden tarkkailu.

Ongelmana on se että itsesaalistetun riistan lisäksi syödään kaikki ruoka mikä tarjolle laitetaan. Ja enemmänkin maistuisi, mutta henkilökunta on tiukkana. Kaikkia saaliita ei välttämättä tuoda näytille. Ne nautitaan ulkona. Viime lauantaina ulkorappusten vierestä löytyi kuollut lintu, mutta se katosi sillä aikaa kun henkilökunta kävi hakemassa kameran sisätiloista. Söikö kissa sen? Todennäköisesti.

Vai onko tässä vielä ongelmaa? Mistä sen tietää onko kissa sopivan painoinen? Välillä se näyttää niin pulskalta niin pulskalta että, ja toisinaan taas niin pieneltä ja hoikalta. Vaikeita nämä painonhallinta-asiat. Niin ihmiselle kuin eläimillekin.

Translation: The Big(?), the Bold and the Beautiful.

Myrskyvaroitus!

Saan päivän lööpit tekstiviestinä puhelimeeni. 

Tänään Myrsky oli päässyt otsikoihin:

Tarkempaa tietoa voi lukea myrskyvaroitus -sivustolta. 

Sieltä löytyy mm. ennusteita, havaintoja ja jopa myrskytietokeskus.

Melkoisen mielenkiintoinen tietopaketti.

 

Myrsky. Se olen minä.

Pitäkää siis illalla hatuistanne kiinni siellä pohjoisessa. 

Aivan suotta ei näitä varoituksia anneta.

Myrsky on tulossa!

Translation: Storm Is Rising!

Tiikerikakku

Ja pieni kahvi, kiitos!

Tällä viikolla työpaikan kahvitauolla oli puheena kahvipullat kaikkine variaatioineen. Ja kuinka kiva olisi joskus syödä vaikkapa tiikerikakkua. En tiedä oliko tiikerikakku isäni vai veljeni toiveena, mutta semmoisen päätin seuraavaksi päiväksi leipoa, sillä onhan minulla kotona se tiikerikin...

Sijaiskodin tiikeri torkkui kaikessa rauhassa sängyssä kun yleiskone ulvoi. Oliko se uunista leijuva tuoksu vai joku muu mikä houkutteli kissan nousemaan sängystä? (Ehkäpä se oli ilta-aterian aika mikä sai kissan tulemaan keittiöön.) Myrsky kuitenkin tuli vahtimaan kakun paistumista uunin eteen. Uunissa paistuva kakku sai osakseen tuijotuksia. Mielestäni tiikerikakku onnistui aika hyvin. Siitä tuli kaunis ja maukas.

Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta ei taikinan joukkoon eksynyt ensimmäistäkään tiikerinkarvaa. Kakku syötiin kahvitunneilla viimeistä murua myöten.

Tervetuloa sijaiskotiin kahville ja kakulle Maija!

Translation: A Cup of Coffee and Cake.

Normaalimaailma ja se toinen

"Tummanharmaa kissa livahti jonnekin jalkojeni juuressa. Kissoilla ei ole erikseen normaalimaailmaa ja hämärämaailmaa, vaan ne elävät samanaikaisesti kaikilla todellisuuden tasoilla." (Lukjanenko, Sergei. Yöpartio. 2012)

Kuulostaako ihan yliluonnolliselta (huuhaalta)? No sitä kirja olikin. Tetralogian ensimmäinen osa oli melkoinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Kirja on Venäjällä kulttuurikirjan maineessa. Harvemmin luen mitään nykyvenäläistä, tosin olen kaikki Alexandra Marininat lukenut ja ne ovat niin kovin no, venäläisiä. (Eli pitkäveteisiä.) Kirjan alku oli oikein lupaava, mutta sitten turruin. Tuli liikaa näitä taikureita, noitia ja vampyyreitä. Oli joukkoon eksynyt yksi tiikerinpentukin(!) Kissoista oli teoksessa useita mainintoja, tässä niistä yksi. Näitä saatan myöhemmin kertoa lisää. Olivat mielestäni aika herkullisia. Tosin, useasti sitä itsekseen hymyilee ja hykertelee kun kirjassa tulee eteen hyvä kohta. Kun sen irrottaa kokonaisuudesta, lukee sen ääneen, niin siitä saattaa olennainen jäädä pois. Eikä se ole enää niin hauska.

Mutta hei, jollain tapaahan tuo lainaus lienee totta? Ainakin kovin salamyhkäisiä kissat ovat. Useasti ne ovat ajatuksiinsa vaipuneita ja tuijottelevat kaukaisuuteen. Eikä niistä aina ota selvää mitä ne ajattelevat, mitä ne kenties näkevät, saatikka sitten mitä ne juuri sillä hetkellä haluavat.

Translation: The Mystery of Cats.

Jälkilöylyjä

Sekä tunnustus

Eilisten tapahtumien johdosta sijaiskodissa olemme edelleen hieman poissa tolaltamme. Ei pelkästään henkilökunta. Myös kissakin. Illalla kissa lähti ulos, ja se jäi passiin saaliin lähistölle. Sitä täytyi ilmiselvästi vartioida. Kissa pysyi koko yön ulkona. Puoli neljän aikaan kävin pihalla, Myrsky oli edelleen samoissa asemissa. Sisälle sitä ei kiinnostanut tulla. Jouduin nukkumaan ilman unikaveria.

Aamulla kävin postilaatikolla ja kutsuin kissaa. Viimeistään aamukuuden jälkeen kissa tulee sisälle, sitä ei edes paljon tarvitse houkutella. Nyt sain huudella, mutta Myrsky oli laittanut itsensä tukevasti parkkiin pihamaalle. Sisälle suostuttiin tulemaan, tosin vasta pitkällisen houkuttelun jälkeen. Sisätiloissa ainoastaan pistäydyttiin.

Aamupäivällä kissa tavattiin torkkumasta saaliin läheisyydestä. Tämä oli siis suuri juttu myös Myrskylle. Henkilökunta päätti hoitaa saaliin pois syreenipuskan luota. Se oli jo menettänyt erinäisiä osia. Ja harakoita kerääntyi lähistölle. Ongelma oli se, että jäteauto tulisi seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua. Hmm...

Tähän löytyi ratkaisu ja rusakko pussitettiin ja kuljetettiin pois. Myrsky oli hieman näreissään, tottakai. Se jäi haistelemaan syreenipuskaa. Maahan oli jäänyt karvatuppoja. Epäilemättä sitä otti rankemman päälle päähän. Henkilökunnan mielestä saalis oli kuitenkin poistettava pihapiiristä.

Illalla elämä sijaiskodissa alkoi jo hieman normalisoitumaan. Sisälle suostuttiin jäämään torkuille pariksi tunniksi. Kun luin sängyssä hyppäsi kissa viereeni ja tuli leipomaan.

Paula muisti meitä I ♥ Your Blog  - tunnustuksella. Tuhannet kiitokset siitä. Tunnustuksen olemme saaneet kahdesti, ja Paula edellisen postauksen kommentissa antoi valinnan mahdollisuuden Tsemppaava blogiystävä -tunnustukseen. Tämän otamme mielellämme vastaan!

Kiitos Paula!

Ja ilolla annamme sen eteenpäin. Sijaiskoti lähettää tunnustuksen Naukulaan, Mammalle ja Helmille. Naukulasta saimme blogin alkutaipaleella ensimmäiset kommentit. Olen huomannut että Naukulan likat ovat ihania blogiystäviä, eivät pelkästään sijaiskotia, vaan meitä kaikkia bloggareita kohtaan.

Olkaa hyvä Mamma ja Helmi♥

Pupupaisti

Eli asioita, mitkä laittavat suhteen koetukselle

Varoitus: Postaus sisältää kuvia, mitkä eivät sovellu herkkähermoisille!

Tänään oli mitä kaunein syyspäivä. Viime viikolla ajattelin jo laittaa rullaluistimeni nurkkaan pölyttymään ja kevättä odottamaan. Viime viikolla petyin kovasti, koska sade yllätti minut kesken lenkin. Tällä viikolla oli tarkoitus antaa kropan levätä, sillä kuntosalinikin on kiinni tämän viikon. Siellä on lattiaremontti. (Naisten salille pääsisi, mutta siellä ei ole riittävästi vastusta meikäläiselle.) Kaunis keli yllytti minut kuitenkin lähtemään lenkille.

Ylläolevan kuvan otin kissasta kun tulin kotiin. Myrsky nautiskeli syyspäivästä. Sijaiskodin henkilökunta päätti juoda iltapäiväkahvit. Kahvin jälkeen täytin juomapulloni, vaihdoin lenkkivaatteet ja laitoin polvi- ja rannesuojat. Olin jo kovalla tohinalla lähdössä ulos, kun kissa tulee kuistille raahaten saalista suussaan. Polleana kuin mikä.

Tätä minä olen koko kesän pelännyt. Tämä on ollut odotettavissa. Tämä on koettu ennenkin, mutta tähän ei pysty pelkällä olankohautuksella suhtautumaan.

Kissan eteneminen saaliin kanssa pysäytettiin eteiseen. Ovet suljettiin. Sisälle ei sitä kannattaisi viedä. Seuraavaksi vuorossa oli kehujen antaminen. Uskomattoman upea saavutus. Ihan mielettämän hieno juttu. Noin suuri rusakonpoika.

Kehut kissa sai, sehän oli selvä. Ne eivät ehkä suoraan sydämestä tulleet, mutta kehut oli ansaittu. Ja tottakai multimediaviestin laitoin lähipiirilleni. Veljenpoikani oli ihmeissään, ja veljeltäni tuli viesti: OHO! On se äijä!

(Se oli poikapupu, katsoin hännän alle.)

Äijä hyvinkin. Ja suuri metsästäjä. Itse en ole jänistä ampunut. Sen tiedän ettei pitkäkorvaa kannata paljain käsin koskea. Varsinkin jos on yhtä allerginen kuin minä. Yhtä rusakkoa olen päässyt nylkemään, ja voi pojat kuinka iho kutisi. Ja karvaa siitä lähti ihan mielettömästi. Mutta palataan tähän Myrskyn pupuun.

Hei! Minne se joutui?

Hetken aikaa saalista ihasteltiin kuistilla mutta päätettiin siirtää se pihalle. Myrsky oli vielä kovasti täpinöissään. Se ei tajunnut minne saalis siirrettiin. Nostin kissan syliini ja vein sen saaliin luokse syreenipensaan alle. Myrskyhän ei ole mikään sylikissa, ja nyt tämänkaltaisen jahdin jälkeen vielä vähemmän. Kissa alkoi käsissäni rimpuilemaan ja kynsimään, mutta ei hätää: Minulla oli ne rannesuojat.

Lenkille pääsin sitten lopulta lähtemään. Ei oikein henki kulkenut. Ja rintaa puristi. Olisikohan flunssa tulossa vai oliko se vastatuuli mikä painoi. (Tai sitten se oli tämä juttu.) Kolmen vartin jälkeen alkoi vihdoin kunnolla rullaamaan. Pääkoppaa oli tuuletettu riittävästi. Pitkillä lenkeillä (arviosta sanoisin että matkaa tulee taitettua 20 km) saa tuuletettua pääkoppaa ihan mukavasti. Nuo pitkät lenkit ovat meikäläisen pääntyhjennyskeinoja. Kotiin palatessa tarkistin tilanteen. Rusakonpoika oli edelleen syreenipensaan alla. Ja Myrsky vahdissa.

Tein itselleni palautusjuoman ja söin hiilareita pizzan muodossa. Mietin, että mikähän voisi olla sijaiskodin viinisuositus jänisriistan kanssa nautittavaksi. Hyvä ehdokas oli Argentiinalainen Nieto Senetiner Reserva Malbec. Se nyt sattui kaapista löytymään. Viinitietoutta ei täältä juuri löydy. Lasillinen sitä siis.

Nyt kissa nukkuu sängyssä kerälle käpertyneenä. Minulla riittää tässä sulateltavaa. Mahdollisiin kommenteihin vastaan sitten huomenna.

Translation: R.I.P. Bunny Boy.

Sijaiskodin siivouspäivä

Voi ei! Ajattelee Myrsky. 

Sijaismammalla on taas se aika viikosta.

Joko taas?

On maanantai ja sijaiskodin siivouspäivä. 

 Eihän tätä kestä! 

Imuri kaivetaan esille, matot viedään pihalle.

Kissaa harmittaa: Onko aivan pakko?
Vastahan sitä viime viikolla imuroitiin!

Vastalauseet eivät auta. Evakkoon tuli lähtö.

Sijaismamma puhkui ja puhisi. Veti imuria perässään.
Siistiä tuli.

Translation: Monday. Happy Day? 

Not. It´s Cleaning Day.

Väristyksiä ja leipomista

Myrskyllä on ollut tapana leipoa tovi silloin kun se hyppää sänkyyn. Oli aamu, päivä, ilta taikka yö, niin leivotaan jos siltä tuntuu. Kesken unienkin voidaan puuhaan ryhtyä. Tälle leipomiselle on olemassa englanninkielinen termi: Kneading. Linkin takaa löytyy tarkempi selvitys kuvan kera. Ja kuvassa komeilee varsin komea kissa. Ei, ei se ole sijaiskodin Myrsky vaikka samaa näköä kissoissa onkin.

Eilen illalla menin vuoteeseen ja sammutin lukuvalon. Kissa hipsi sisälle ja hyppäsi sänkyyn. Sille iski leipomisen halu. Myrsky alkoi leipomaan tyynyä minkä päälle olin pääni laskenut. Voi. Oli pimeää, kissa kehräsi antaumuksella ja leipoi. Tassut leipoivat aivan kaulani vieressä. Kissan viikset hipoivat poskeani ja kutittivat. Myrskyn hengitys tuntui kasvoillani.

Oli laittanut hiukseni yöksi letille, mutta monsieur (lausutaan mösjöö) Myrsky leipoi niin kovasti että siinä hötäkässä hiuslenkki irtosi ja letti aukesi. Ehkä Myrsky oli sitä mieltä että sijaismamma näyttää paremmalta hiukset auki? Vaikea sanoa.

Samalla kun frisyyriä laitettiin uuteen uskoon kissa tuli kiskoneeksi minua hiuksista. Ei harmittanut yhtään. Virnistelin ja hykertelin onnellisen hullun lailla pimeydessä. Tätä kesti ehkä pari minuuttia. Ajankulkua oli vaikea hahmottaa, sillä kissan viikset kutittivat kovasti ja pieni hengitys kasvoilla tuntui värisyttävältä. Yritin kovasti pysyä paikoillani. En tohtinut kissaa poiskaan ajaa sillä toinen halusi tulla liki.

Leipominen loppui ja Myrsky asettautui samalle tyynylle kanssani. Jaahas, tämäpä meni mielenkiintoiseksi, ajattelin. Tyynyltä kissa kuitenkin siirtyi pian kylkeeni. Mutta hetkeksi vain. Yövuoro kutsui sitä.

Aamulla tämä toistui, ja onnistuin ottamaan kuvia. Kyllä, kamerani on aina saatavilla. Säilytän sitä sänkyni vieressä. Sijaiskodissa täytyy aina olla valmiina jos tilanne tulee päälle.

Translation: Kneading.

Pieni kirjava kana

Eipäs kuin kissa!

Miksi en ole tätä samankaltaisuutta aiemmin tajunnut?

"Kissa luikahti hänen ohitseen ja hyppäsi keittiöntuolille, joka oli jo valmiiksi kissankarvoissa. Siinä se asettui kuin muniaan hautova kirjava kana tassujensa päälle."
(Jansson, Anna. Murhan alkemia. 2012)

(En mä mikään kana ole. Mä olen kis-sa!)

Kyseinen kirja tuli luettua tällä viikolla. Tämä oli kahdestoista Maria Wern -dekkari. Edelliset kirjat eivät ole olleet mielestäni kovin kummoisia, tässä oli sentään jotain yritystä. Jos en aivan väärin muista, oli poliisi Maria Wernillä itselläänkin kissa, Humpe nimeltään.

Vai oliko se joku muu ruotsalainen naisdekkari kuka omisti kissan? Aivan kaikkea lukemaani en kykene muistamaan. Jos joku tietää paremmin, sopii kertoa. Humpe kissa ei nyt esiintynyt tässä kirjassa. Kirjava kissa tässä teoksessa oli nimeltään Merkurius.

Translation: One French Hen.

Elävää ravintoa

Kun ihmiset puhuvat elävästä ravinnosta, silloin tarkoitetaan ruokavaliota, jota noudattava nauttii vain kypsentämätöntä ja mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa; pääasiassa hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ja siemeniä. Useimmille elävä ravinto on enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä ruokavalio. Siihen kuuluu oikean ravinnon lisäksi liikunta ja myönteinen ajattelu, mutta eivät päihteet, tupakka tai muut nautintoaineet. Tämä kuulostaa varsin kunniotettavalta.

Myrskyn mielestä elävä ravinto on jotain aivan muuta. Se ei tarkoita kasviksia tai vihanneksia. Toki jotkut elävän ravinnon kannattajat (nyt puhutaan taas ihmisistä) saattavat syödä raakaa tai kuivattua lihaa.

Niin tekee Myrskykin. Kissa syö mahdollisimman vähän kypsennettyä ruokaa. Ja raakaa lihaa. Barffaus on sitten asia erikseen. Nyt puhutaan elävästä ravinnosta. Jokainen kissa osaa metsästää. Eilen saimme lukea Nipsun saaliista mikä napattiin omasta ulkoiluhäkistä. Aplodit Nipsulle!

Translation: Raw Food.

Terassi edelleen avoinna!

Syksyn saapumisesta huolimatta on sijaiskodin terassi edelleen avoinna.

Satoi tai paistoi, niin terassille tarjoillaan.

Jos tunnet tarvetta pistäytyä yhdelle (tai useammalle) olet tervetullut.

Olemme avoinna 24/7.

Henkilökunta lupaa pitää terassin avoinna talven tuloon asti. 

Pienet yöpakkaset eivät vielä lopeta terassikautta. 

Riittää että lämpötila kipuaa päivällä plussan puolelle.

Hannamari, sinäkin olet tervetullut mukaan!

Translation: Open 24 Hours.

Märkää maalia

Kuinka kissakodissa maalataan rappuset

Sijaiskodin ulkorappusten pinta oli kaivannut uutta maalia pintaan jo pidemmän aikaa. Raput olisi pitänyt maalata jo viime kesänä, mutta Myrskyn muutettua tänne jäi maalauskin. Onhan se kuitenkin hieman ongelmallista. Miettikääpä asiaa. Kuinka estää ettei kissa tassuttele maalista märillä rappusilla? Olisiko kissa teljettävä sisätiloihin, kesken mitä kauneimman kesän? Vai pitäisikö vain laittaa kieltokyltti: Varo maalia!

Asiaa hieman pohdittiin ja riski päätettiin ottaa. Eräänä kesäpäivänä henkilökunta ryhtyi tuumasta toimeen. Kieltokyltistä kissa olisi viis veisannut, joten rappuset päätettiin purkaa. Laudat irrotettiin, hiotiin ja maalattiin pitkin pihamaata.

Oli sanomattakin selvää että henkilökunnan puuhastelu 

aiheutti kissassa jonkun verran ihmettelyä.

Poikkeukselliseen tilanteeseen sopeuduttiin kuitenkin hyvin. Taitavasti Myrsky pääsi kulkemaan sisälle ja ulos, vaikka rappulaudat puuttuivatkin.
Tuliko maalitahroja tassuihin tai turkkiin? Ei tullut, joten hienosti meni. Minäkin maalasin hanskat kädessä, joten tärpättiä ei suuremmin tarvinnut lotrata.

Oliko lopputulos onnistunut? Ihan ookoo siitä tuli. 

Tosin sadevesi kerääntyi rappusille pieniksi lammikoiksi ja sekös kissaa ensin harmitti. Nyt tilanteeseen on jo sopeuduttu, eikä tassuja enää nostella kun sadeilmalla lähdetään ulos.

Translation: Caution: Wet Paint!