Mitä sä luet?

Nyt kun aurinko ja lämpö palasivat maltillisesti takaisin, kykee kuistilla taas köllöttelemään ja lukemaan. Kesähelteillä se olisi ollut tekemätön paikka.

"Mitä sä luet?"

Näistä hetkistä kannattaa siis nauttia jos vain suinkin ehtii tai kykenee. 

"Kuulostaa tylsältä!"

Tosin kaikki eivät samaa intohimoa kanssani jaa.

Ja se köllöttely on toisista paljon mukavampaa kuin lukeminen.

"Mentäisiinkö syömään jotain?"

Tosin syöminen taitaa sittenkin viedä voiton näistä kaikista. 

Ainakin kissan mielestä.

Translation: Eat. Read. Sleep.

Lakisääteinen

Lepotauko

Tällä viikolla saimme lammasaitauksen laajennuksen valmiiksi. Meillä noudatetaan (ainakin jossain määrin) työaikalakia joten lakisääteiset lepotauot tulee pidettyä. Ja joskus enemmänkin. Kesken aitauksen pystytyksen sadekuuro ajoi meidät kesken hommien sisätiloihin. Jokainen käytti lepoajan hyväkseen parhaimmalla katsomallaan tavalla.

Ruokailun jälkeen sijaismamma tarttui kirjaan ja nosti jalat hetkeksi ylös. Työnjohtaja Myrskyn työpanos oli erityisen vaativa joten kissa ansaitsikin erityistä hoivaa ja huolenpitoa tauon aikana.

Translation: Have a Break, Have a KitCat.

Syksyä ilmassa

Syksy saapuu. Päivät lyhenevät pelottavan nopeaa vauhtia. Minulla on vaikka mitä kesäkuvia otettuna, täytyy laittaa niitä tänne ennenkuin on liian syksyistä.
Iltaisin ei enää kovin myöhään tarkene riippumatossa loikoilla. Jos suunnistan riippukeinuun, tulee kissa melko usein seurakseni. Tästä on tänä kesänä tullut meidän juttumme  ♥

Illalla olen ottanut mukaan viltin tai villatakin jotta tarkenisimme. Tai kyllä Myrsky tarkenee, minä en. Nämä kuvat on otettu reilu viikko sitten. Alemmassa kuvassa näkyy kellonaikakin. Eilen aloin tekemään lähtöä sisälle jo parikymmentä minuuttia aikaisemmin.

Myrsky ei olisi halunnut sylistäni nousta, enkä itsekään olisi oikein raaskinut kissaa sylistäni häätää, mutta lämpötila viileni reippaasti. Vilu alkoi hiipimään. Eikä kunnolla enää nähnyt lukeakaan. Tuntuu hieman haikealta ajatella että pian nämä riippukeinuhetket loppuvat. Myös koulujen alkaminen tarkoittaa syksyn saapumista. Veljenpoikani aloitti tänään koulutiensä.

Oikein lämpimästi tervetuloa mukaan Eena!
Ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, nautitaan vielä hetki kesästä.

Translation: Hint of Autumn.

Toiveissa

Kuvan kaltaiset iltahetket alkavat olemaan harvinaista herkkua. Kissalla ovat kevätkiireet alkaneet, se ei malta sijaismamman viereen iltaisin kellahtaa. Tosin pihapuuhat pitävät minutkin pois kirjan äärestä. Onneksi sentään saan vielä kissan yöksi unikaveriksi sänkyyni, sillä Myrskyn työvuorolistassa ei ole vielä yövuoroja. Niidenkin aika tulee, todennäköisesti jo ensi kuussa. Tälle päivälle on luvassa sadepisaroita, jospa pääsisimme viettämään perjantaita tähän tyyliin.

Kissalle voisin extrana tarjota rentoutushetken aitokissanmintun parissa, sillä onhan viikonloppu aivan oven takana. Minulla on kuistilla ruukussa kasvamassa pari vartta aitokissanminttua, pelastin ne marraskuussa lumen alta. Ovat oikein vihreitä ja vehreitä. En saanut viime kesänä pihalla kissanminttua kukkimaan, mutta hyvin ne pelkät lehdetkin kissalle kelpasivat. Ja niille naapurin kissoillekin.

Tämän illan toiveissa sijaiskodissa siis lukemista ja aitokissanminttua.

Oikein lämpimästi tervetuloa mukaan Raija!

Translation: Chill-Out Sessions.

Syytön

Kunnes toisin todistetaan

Viime viikolla huomasin erään merkillisen asian. Kotiin tuomalleni kirjaston kirjalle oli tapahtunut jotain. En tiedä olivatko kirjassa olevat jäljet tulleet sinä aikana kun kirja oli sijaiskodissa, vai olivatko ne jo silloin kun lainasin sen.

Mahdoton paikka sanoa kuinka tämänkaltainen on päässyt tapahtumaan. Jonkinmoisia epäilyksiä voimme tietysti esittää. Eilen saimme lukea että Annan kotona asuu minikokoinen kirjasilppuri, Sulo nimeltään. En kuitenkaan uskalla syyttää sijaiskodin yli kahdeksanvuotiasta kissaa tästä tuhotyöstä. Tuommoiset tekoset voi laittaa nuoruuden hölmöilyjen (ja koirien) piikkiin. Mutta sijaiskodin kissako syyllinen? Ei kertakaikkiaan voi olla mahdollista.

Translation: Not Guilty Until Proven.

Kas, kissa.

Sain sähköpostia Arktinen Banaani-sarjakuvakustantamolta. Heiltä on ilmestynyt tässä kuussa kovakantinen sarjakuvakirja Kas, kissa. He tiedustelivat että haluaisinko arvostelukappaleen?  No toki, ilman muuta halusin! Vuosiin en ole sarjakuvia lukenut. Jopa ne kaiken kansan suosikit, Aku Ankat olen jättänyt avaamatta jo vuosia sitten. Ainoastaan HS:n Fingerpori ja Viivi ja Wagner-stripeillä on viihdyttänyt itseäni. Näin ollen sarjakuvan maailma on minulle melkoinen vieraslaji, mutta jos kissoista on kysymys ei sarjakuva voi kauhean paljon metsään mennä. Ja jos saman kustantamon tallista löytyvät Jarla ja Juba, niin tämä sarjakuva voisi hyvinkin olla minun makuuni.

Kirja tulikin pikapikaa sijaiskodin postilaatikkoon ja pääsin siihen tutustumaan. Ennakkotietojen perusteella kirja vaikutti todella herttaiselta. Herttainen oli tosin väärä sana kuvaamaan kirjaa, sen huomasin melkein heti. Osuvampi sana kuvaamaan sarjakuvakirjaa on riemastuttava.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén ovat keränneet kissajuttuja omien ja tuttujensa kokemusten perusteella ja niistä on muokattu kokoelma sarjakuvia, joissa päivitellään kissanpäiviä ihan urakalla. Kirjan esipuhekin "on kirjoitettu sylissä makaavan kissan avusta huolimatta."  Tuo vaikutti mielestäni todelliselta HC-kissakodin elämältä.

(Onneksi sijaiskodin kissan antibioottikuuri loppui sunnuntaina.)

Laitoin teeveden kiehumaan, ajattelin hauduttaa itselleni teetä ja juoda sitä samalla kun luen kirjaa. (Sijaiskissa oli toki ruokittu ja huollettu ennen tätä hetkeä.) Tartuttuani kirjaan en voinut laskea sitä käsistäni. Kirja on täynnä tarinoita kissanystävien elämästä. Niitä riemastuttavia ja raivostuttavia hetkiä, mitkä vain toinen kissanystävä tunnistaa! Hörähtelin itsekseni ääneen kun kirjaa luin. Aivan kaikkiin en kyennyt samaistumaan (meillä ei ole keskellä yötä kiljuvaa vauvaa) mutta tarinat osuivat ja upposivat hyvin. Se mikä erityisesti kirjassa ilahdutti, olivat kissamiehet. Siis kissoista pitävät miehet. Heitäkin on, ja he olivat päässeet kansien sisään. Tämä onkin erittäin kiva juttu, sillä tämä kissablogimaailma tuntuu olevan melkoisen naisvoittoista. Tosin blogin pitäminen taitaa olla enemmänkin naisten kuin miesten juttu noin yleisesti ottaen? Joten eläköön kissat ja kissamiehet!

(Meilläkin tapahtuu tämänkaltaista. Joskus puoli viiden aikaan aamulla.)

Sarjakuvakirja käsittelee myös suuria kysymyksiä: Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti elämään näiden mielenrauhan järkyttäjien ja verenpaineen nostattajien kanssa? Kyllä, luit aivan oikein. Kissat myös nostattavat sitä verenpainetta, niillä ei ole pelkästään rauhoittava vaikutus ihmiseen ja ihmisen verenpaineeseen. Jos et vielä tiedä miksi näin on, kannattaa lukea tämä sarjakuvakirja. Tosin asian ymmärtää viimeistään sitten kun kotona on se oma (sijais)kissa.

Suljettuani kirjan muistin teeni. Olin iloisesti vain keittänyt vedenkeittimellä veden ja unohtanut laittaa teeni hautumaan. Noh, haaleassa vedessä sitten hauduttelin teeni ja hykertelin itsekseni. Olihan vallan mainio sarjis. Lisempää näitä, kiitos!

Kuvat: © 2013 Ninni Aalto ja Tuuli Hypén.

Ps. Jennin arvostelu kirjasta löytyy täältä.

"Laiska luonto?"

"Se mustankirjava kissa, Misse, tiesi hyvin, missä vika oli, ja lopuksi se voitti laiskan luontonsa, oikoi koipiaan, venytti selkäänsä ja lähti matkaan hakeakseen apua."
(Raul, Roine. Satuja. 1946)

Laiska luonto? Kissallako laiska luonto?

Tuo mustakirjava kissa, Misse, löytyy Rudolf Koivun Joulukirjasta. Kirja on aivan ihana satukirja, sen lainaan kirjastosta joka vuosi ja lueskelen sitä joulun aikaan. Misse-kissa hoitaa homman kotiin sadussa Rusinakaakku. Sadussa mökin tonttu kuolla kupsahti ja asiat alkoivat mennä pieleen. Ukon ja akan kissa tiesi mistä moinen johtui. Missen tehtäväksi tulikin uuden tontun hommaaminen.
 
Translation: Moggy the Lazy?

Kissan hajuepiteeli

"Ihmisen hajuepiteelin tarkkuus on vain noin viidesosa siitä, mikä on kissalla, ja koirathan elävät täysin ainutlaatuisessa hajujen maailmassa."
(May, Peter. Kriitikko. 2012.)

Tuossa kyseisessä kirjassa oli sivuosassa tutustuminen viinien maisteluun- ja haisteluun. Dekkarihan se oli, niinkuin suunnilleen kaikki lukemani kirjat. Myrskyllä on melkoisen hyvä hajuaisti, sen olen huomannut. Ainakin silloin kun on mahdollisesta herkkupalasta kysymys. Ylläolevassa kuvassa nuuhkutellaan paistettua kanaa.

Wikipedia tietää kertoa että "Koiran hajuepiteeli on ihmisen hajuepiteeliin verrattuna valtavan suuri, mutta sen hajuaistin tehokkuuden selittää osin myös se, että sen aivoissa on hajujen käsittelyyn paljon suurempi alue kuin ihmisellä" (Lähde: Wikipedia.) Varsin ylivertaisia siis nuo koirat. (Ja parhaita niistä ovat karhukoirat.)

Tervetuloa mukaan nuuskuttelemaan Hannele!

Translation: Sniff Like a Moggy.

Kätevät apuvälineet

"Hän ei saanut solmua auki, joten Sarah tuli apuun. Sarahin raavittua jonkin aikaa pitkillä, hoikilla kynsillään kuin leikkivä kissa narun ote laatikosta heltisi."
(Moore, Graham. Kuolema Sherlock-seurassa. 2012)

Käteviltä apuvälineiltähän nuo näyttävät, ei voi vastaan väittää. Bloginpitäjä taasen kissasta poiketen pitää kyntensä lyhyinä, koska harvemmin puukiipeilyä tulee harrastaneeksi.

Translation: Looking For a Luxury Manicure? Ask Moggy.

Kissamuki

Kaikki kissoihin liittyvät maininnat kirjallisuudessa mitkä ovat silmääni osuneet eivät suinkaan ole hauskoja, mukavia tai herttaisia. Joukkoon on mahtunut myös muutama ei-niin-mukava juttu. Tässä eräs vastaantullut. Ei anneta sen lannistaa meitä kissaihmisiä. Käännetään se voitoksi ja nauretaan itsellemme.

"Peg oli niitä vaivojaan valittavia konttorirouvia. Hänellä oli jalkatuki, rannetuki, kissamuki, ja useimpiin keskusteluihin hänen kanssaan sisältyi lääketieteellinen yhteenveto hänen voinnistaan (huono) ja valituksia siitä kuinka pitkä aika perjantaihin vielä oli." (Quirk, Matthew. Viidensadan lista. 2012)

Säästän teidät lääketieteelliseltä yhteenvedolta terveydentilastani. En ole vaivojani valittava konttorirouva eikä minulla ole rannetukea, mutta polvisiteitä käytän suurilla painoilla kyykätessä. Ja tänään on jo perjantai. Ja minä omistan kissamukin. Oikeasti niitä on useampi. Kotona on yksi muki. Siitä juodaan aamukahvit. Kyseessä on tuo kuvassa oleva muki mitä Myrsky tutkii. Octopuss-muki on saatu lahjaksi jo vuosia sitten, ja vielä se sinnittelee ehjänä.

Työpaikalleni on siunaantunut kolme kissamukia. Yhtä työpaikalla olevaa mukia käytän teen juomiseen. Se on siihen riittävän suuri. Toinen muki on työpöydälläni, se toimittaa kynätelineen virkaa. Se on rikkinäinen. Kolmas muki piilottelee astiakaapissa, siinä säilytetään aterimia. Ja sekin on juomakelvottomassa kunnossa. Vähintään kerta vuoteen rikon työpaikallani yhden mukin. Ne menevät helposti rikki kaakelialtaassa astioita tiskatessa. Tämän vuoden rikkimenneiden mukieni saldo on (vielä) nolla, joten toistaiseksi ei joululahjatoiveisiini sisälly mukia.

Lämpimästi tervetuloa mukaan ViliMarika, sylvi ja Irma!

Translation: "Everything Tastes Better With Cat Hair In It!"

Kissaparfyymia

"Gisela meni sängylle pitkäkseen, käpertyi kiinni pitkäkarvaiseen kissaan, ja hengitti sen mietoa, puhdasta tuoksua. Kissat, toisin kuin koirat, haisivat aina hyvälle. Hän olisi halunnut kissaparfyymia. Kissa kehräsi, ja sen valkoinen turkki värisi pehmeänä ja kevyenä hänen kasvojaan vasten."
(Hermansson, Marie. Laakso. 2012)

Kuvitus ei oikein mätsää tekstin kanssa. Sijaiskodin kissa ei ole pitkäkarvainen eikä valkoinen, mutta tuoksuu kuitenkin hyvältä. Kissan tuoksussa voi erottaa aistillisen pehmeyden ja raikkauden. Mukana myös pieni ripaus villaisuutta.

Ja kesä on muisto vain. Tänään aamulla oli sijaiskodin pihamaa valkoinen.

Tervetuloa mukaan sijaiskodin maailmaan Pepi, Kisa, Jonna, Heiri ja Sude!

Translation: Eau de Chat

Kepponen!

Vielä ei suinkaan ole karkki tai kepponen -päivä, vaan kysymys on tällä kertaa kirjasta

Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen.

Myrskyn ja Tuiskun äippä kirjoitti kirjan. Kirja sisältää "ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa." Näin luvattiin takakannessa. Sijaismamma on melkoinen ahmatti kirjojen suhteen, erityisesti silloin kun on dekkareista kysymys. Pitähän se kirja sijaiskotiin tilata. Erityisen painava syy kirjan tilaamiseen oli se, että sen sivuilla vilahtaa kissa nimeltä Myrsky. Keskiviikkona kirja odotti postilaatikossa. Aukaisin postissa tulleen kuoren, ja meinasin jo heti samalta seisomalta lukea novellin nimeltä Myrsky-kissa. Maltoin kuitenkin mieleni. Ensin täytyi ruokkia kissa, lämmittää takka ja kirjoittaa blogia. Näiden askareiden jälkeen otin kirjan ja kissan ja yhdessä menimme lukulampun alle sänkyyn. 

Myrskyt samassa kuvassa. Koiran sivusilmämulkaisu on vakuuttavampi.

Kirjailija kyllä kehotti nauttimaan kirjan villasukat jalassa sohvalle käpertyneenä, mutta sijaiskodin sänky oli aivan yhtä hyvä vaihtoehto sohvalle, sillä sängyssä oli parempi valaistus. Ja villasukat olivat tietysti sijaismammalla jalassa, kissahan ei niitä tarvitse.

"Myrsky-kissa istui kuninkaana rappusilla. Se selkeästi hymyili muikeasti."

(Sorola, Kaisa. Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen. 2012)

Sijaismammakin hymyili luettuaan novellin Myrsky-kissasta. Oikeasti hymy oli huulilla koko ajan. Kirja luettiin samantien kannesta kanteen. Teos oli tarkoitettu viihdyttämään, ja näin siinä kävikin. Sijaismamma ei ole kovin innokas novelleja lukemaan, mutta tämä kokoelma oli huippu. Jos yhdellä sanalla pitäisi kirjaa kuvailla, se sana olisi hilarious. Yksi huono puoli kirjassa oli. Se loppui liian pian.

Onkos siellä lisää kuvia?

Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen on melkoinen saavutus, tästä täytyy nostaa mäykkypoikien äipälle hattua. Ja kiittää siitä että sijaiskodin Myrsky sai toimia jonkinmoisena esikuvana kirjassa esiintyneelle hyvin puoliaan pitävälle kissalle.

Kirjailja lupaa jatkoa seuraavan, ehkä... Me esitämmekin toiveen: WE WANT MORE!

Translation: Jenny Cotton Is Hotter Than Jerry Cotton.

Kuningas

"Kissa saattoi näyttää kuninkaalta, Brunetti tiesi, mutta miten ihmeessä vahtimestari tunsi niin rikkaan miehen kuin Punteran huhuttiin olevan, ja miten tämä oli tullut antaneeksi asunnon miehelle tuollaisella vuokralla."
(Leon, Donna. Uskon asia. 2012)

Tästä kirjasta jo kolmas lainaus! Aiemmat löytyvät täältä ja täältä. Yllä olevassa lainauksessa on paino sanalla kuningas. Sillä kuningashan (tai kuningatar) se kissa on, vaikka ilman kotiakin. Tuo kirja aivan vilisi kodittomia, mutta komeita ja sympaattisia kulkukissoja.

Translation: Who´s the King? Moggy Is the King.

Normaalimaailma ja se toinen

"Tummanharmaa kissa livahti jonnekin jalkojeni juuressa. Kissoilla ei ole erikseen normaalimaailmaa ja hämärämaailmaa, vaan ne elävät samanaikaisesti kaikilla todellisuuden tasoilla." (Lukjanenko, Sergei. Yöpartio. 2012)

Kuulostaako ihan yliluonnolliselta (huuhaalta)? No sitä kirja olikin. Tetralogian ensimmäinen osa oli melkoinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Kirja on Venäjällä kulttuurikirjan maineessa. Harvemmin luen mitään nykyvenäläistä, tosin olen kaikki Alexandra Marininat lukenut ja ne ovat niin kovin no, venäläisiä. (Eli pitkäveteisiä.) Kirjan alku oli oikein lupaava, mutta sitten turruin. Tuli liikaa näitä taikureita, noitia ja vampyyreitä. Oli joukkoon eksynyt yksi tiikerinpentukin(!) Kissoista oli teoksessa useita mainintoja, tässä niistä yksi. Näitä saatan myöhemmin kertoa lisää. Olivat mielestäni aika herkullisia. Tosin, useasti sitä itsekseen hymyilee ja hykertelee kun kirjassa tulee eteen hyvä kohta. Kun sen irrottaa kokonaisuudesta, lukee sen ääneen, niin siitä saattaa olennainen jäädä pois. Eikä se ole enää niin hauska.

Mutta hei, jollain tapaahan tuo lainaus lienee totta? Ainakin kovin salamyhkäisiä kissat ovat. Useasti ne ovat ajatuksiinsa vaipuneita ja tuijottelevat kaukaisuuteen. Eikä niistä aina ota selvää mitä ne ajattelevat, mitä ne kenties näkevät, saatikka sitten mitä ne juuri sillä hetkellä haluavat.

Translation: The Mystery of Cats.

Kaupunki, helle ja kissa

"Västeråsin kesä oli yhtä horrosta. Kaupunki oli kuin kissa joka lojui auringossa. 

Kukaan ei tehnyt muuta kuin käänsi silloin tällöin kylkeä." 
 
 (Kanger, Thomas. Lohikäärmeen vuosi. 2012)

 

Sijaiskodin kesä ei todellakaan ole ollut yhtä hellettä. Villasukat jalassa on joutunut kulkemaan. Tämänkaltaista ei siis koettu kovin montaa kertaa tänä kesänä. Mutta nauttia piti silloin kun oli mahdollisuus. Onneksi tällä viikolla on ollut monia kauniita loppukesän päiviä.

Translation: Sunshine and Summer. Thanks for Visiting.

Lämpenevää

Riemukseni sain tänään viettää vapaapäivää. Se tarkoitti rullalenkkiä, lukemista hyvässä seurassa sekä kissan silittelyä. Myrsky ei ollut kauhean innoissaan lämpenevästä kelistä. Kuumalla ei jaksa liikkua. Tänään kissaa ilmiselvästi laiskotti. Kesäyö oli pitänyt kollin pihalla koko edellisen yön. Sain sen kuitenkin seurakseni pihalle kun siellä luin. Aurinkovuoteen alla oli hyvä paikka makoilla.

Luettavana minulla oli Donna Leonin uutuuskirja; Uskon asia: komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Tämä olikin jo sarjan 19. kirja. Samanoloisia ja -kaltaisiahan ne ovat, uutuudenviehätys on karissut jo aikaa sitten. Ihan mielellään niitä kuitenkin lukee haistaakseen (ja maistaakseen) venetsialaista elämänmenoa. Tässä kyseisessä kirjassa Venetsiaa koettelee helleaalto:

"Paidan kainalot ja selkä tuntuivat nihkeiltä. Hän meni ikkunaan ja katsoi kanavan vettä joka heijastui mustana päivän porotuksessa. Campo San Lorenzo: jopa kulkukissat, jotka pitivät majaa kirkon julkisivua vasten pystytetyssä monikerroksisessa kissayhteisössä, olivat kadonneet; Brunetti mietti olivatko ne poistuneet kaunpungista kesälomalle."

Toivottavasti Myrsky ei tunne tarvetta poistua sijaiskodista kesälomalle. Sijaiskodin pihapiiri on aivan loistava kissan kesänviettopaikka. Bloginpitäjäkin viettää jossain vaiheessa kesälomaa, eikä poistune paikkakunnalta. Ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Huomenna on taas paluu takaisin sorvin ääreen. Paitsi että töissä meillä ei ole sorvia. Meillä on levy- ja lankavalssi. Toinen valsseista imee sähköä hirmuiset määrät, toinen käy kauramoottorilla.

Translation: Warming Up.

Kesäkuun viimeinen päivä

Sekä otoksia itselaukaisun keinoin.

Se on jo kesäkuun viimeinen päivä. Tuleeko se syksy jo kohta, ja se syyskuun viimeinen viikonloppu? Tässä on enää kolmisen kuukautta hirvijahdin alkamiseen. Aamulla ennen lenkille lähtöä istuin hetken aikaa Myrskyn kanssa rappusilla ja tyhjensin kahvimukiani. Olin aistivinani ilmasssa jo hieman syksyn tuntua. Voiko se syksy tulla jos ei ole helteitäkään vielä koettu?

Montako hellepäivää on tänä kesänä ollut? Ilmeisesti ei ainuttakaan, tilastoja en lähtenyt etsimään joten tämä on mutu-tietoa. Millainen oli kesäkuun viimeinen päivä sijaiskodissa viime vuonna? Jos kurkkaat tänne, niin tiedät. Täytynee sanoa että silloin oli helle! Tänään lämpötila on tuskin kirinyt kahteenkymmeneen asteeseen. Meidän makuumme, siis Myrskyn ja minun, on tämä kesä lämpötilojen suhteen ollut ihan hyvä kesä. Ei liian kuuma eikä kylmäkään. Sopiva. Helteet varmaan tulevat vielä ennen syksyä.

Tajusin että nyt on viimeinen hetki (tai minun bloginihan tämä on, joten saan julkaista mitä tahansa kuvia, ja milloin tahansa otettuja kuvia) laittaa nämä kuvat näytille.

Toukokuussa eräänä arki-iltana luin kuistin rappusilla ja sain kissan seurakseni. Päätin opetella käyttämään kameran itselaukaisua.

Sain kissasta aika monta kivaa kuvaa. Kameran varjo näkyy kyllä tässä ikävästi. Ja kovin ovat hailakan väriset nuo kuistin tuolit. Onneksi niihin tuli se turkoosi väri pintaan. Aivan täysin en oppinut itselaukaisua käyttämään. Mokasin jotain, ja kamera ottikin kuvia sarjana. Koostin niistä pienen animaation.

Tunnelma on jotenkin pysähtynyt, vaikka animatiosta onkin kysymys. Kissa makoilee tyytyväisenä ilta-auringossa ja bloginpitäjän hiuksia heiluttaa pieni tuulenvire. Huomaatteko te kuinka kissa hengittää? Tuo arki-ilta jää mieleeni kauniina muistona.

(Tähän sain jo kuvaajan avukseni.)

Ei enempää tästä itselaukaisusta. Vaan muista laukauksista. Tällä viikolla oli porukan talkoovuoro ampumaradalla, ja kävin minäkin talkoilun ohella yhden sarjan ampumassa.

Helteitä ja syksyä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille!

Translation: Summer Breeze.

Sateen yllättäessä

Sijaiskodin vinkki sateiselle illalle

Eilen olin mielestäni varsinainen huimapää. Sunnuntain lämmöstä häkeltyneenä päätin aamulla lähteä töihin ilman villatakkia. Ensin harkitsin laittavani farkkuhameen ylleni, mutta jonnekin se vaatekaapin syöverihin ehti yön aikana katoamaan, vaikka se sunnuntaina oli vielä ylläni. No, onni onnettomuudessa etten hameeseen pukeutunut. (Saati sitten ilman sukkia töihin polkenut.) Iltapäivällä sadealue ylsi tänne ja se viilensi ilman. Onneksi työpaikalta sain ylleni hupparin ja lenkkarit ja pääsin vähäisin vaurioin kotiin. Vaatteet tietysti märkinä, mutta yhtään ei paleltanut.

Mitä voi tehdä sateisena iltana jos pihalle ei huvita mennä?

Kannattaa laittaa mummin kutomat raitasukat jalkaan, ottaa vangitseva kirja käteen ja mennä pötkölleen. Hyvällä tuurilla toinen raitasukkiin pukeutunut yksilö tulee viereen kehräämään ja torkkumaan. Ja ihan huomaamatta lukemasi sivumäärä kasvaa ja sade loppuu. Aurinko tulee esiin.

Tosin tässä lukemassani kirjassa ei aurinko todellakaan paista. Se on Lionel Shriverin teos Poikani Kevin. Ja se on aivan kauhistuttava.


Pari viikkoa sitten kampaajalla käydessäni luin jotain "akkojen lehteä" ja siinä oli arvostelu elokuvasta We Need to Talk about Kevin. Ajattelin, että se voisi olla katsomisen arvoinen elokuva. Lauantaina löysin kirjan kirjastosta ja nyt se on työn alla. Ehkä joskus näen elokuvankin. Ensin kuitenkin luen kirjan loppuun. Ja vien sen äidilleni luettavaksi ja kauhisteltavaksi. Meillä on samankaltainen maku mitä kirjallisuuteen tulee. Se on kätevää. Yksi lainaa kaksi lukee. Toimii myös toisinpäin.

Translation: Rainy days. Good books. Mother and child.

On tässä hyvä olla näin

Eli se siitä siivouksesta

Maanantaisin on normaalisti ollut sijaiskodin siivouspäivä. Kissa vaikutti maanantaina kovin uupuneelta, väsyneeltä ja uniselta. En millään tohtinut kaivaa imuria esiin ja käynnistää sitä. Myrskyhän olisi siitä häiriintynyt ja unet olisivat jäänet sikseen. Riittävä lepo on  tärkeää, niin ihmisille kuin kissoillekin. Nyt kissa vaikutti erityisen uupuneelta. Tietäähän sen. Kevät ja (t)yövuorot otetaan kovin tosissaan. Ja sunnuntai-iltana oli huutokonsertti mikä vei voimia. Siitä täytyy kertoa myöhemmin.

Ajattelin että parempi lykätä siivousta ja antaa Myrskyn levätä niin kauan kuin se haluaa. Otin siis kirjan ja menin sänkyyn kissan viereen. Pian nelijalkainen ystäväni hakeutui kylkeeni. Yritin siinä lukea, mutta sivujen käänteleminen häiritsi pientä nukkujaa, (minua itseänikin alkoi ramaista) ja laskin kirjan sängylle.

Pieni torkkuhetki oli siis paikallaan. Sain kuunnella kehräystä ennenkuin kissa nukahti. Sen jälkeen kuului pientä ääntä, ei sitä oikein kuorsaukseksi voi sanoa, mutta sanotaan kauniisti että nukkumisen ääntä. Mukaan tulivat pienet tahattomat tassunliikkeet ja nykimiset, hännänpääkin vispasi pari kertaa. Kevyttä se uni kuitenkin oli, sillä häiriöäänet herättivät kollin ja taas kehrättiin. Itse tietysti yritin varjella kissan unta olemalla paikallani.

Tuo otsikko: On tässä hyvä olla näin, mistähän se oikein on? Onko se jostain runosta tai laulusta? Muistan lukeneeni sen vuosia sitten eräästä kuolinilmoituksesta ja se jäi mieleeni. Se vaikutti jotenkin haikealta yhtälöltä. Osaako kukaan auttaa? Google tarjoaa jotain Beritin kappaletta, mutta mielikuvissani se on miesääni mikä sitä laulaa. Vai laulaako kukaan, voin aivan hyvin olla väärässäkin.

(No, kyllä minä sitten vielä illalla imuroin kun kissan (t)yövuoro alkoi ja se lähti pihalle.)

Translation: It´s Good To Be Here.

Me teimme sen taas

Eilen kävin kirjastossa. Entinen kirjastontäti muisteli että pääsiäisen jälkeinen tiistai olisi kirjastoissa vuoden vilkkain päivä. Toiveissani oli uutuskirjoista pullisteleva palautushylly. Tyhjin käsin en kirjastosta joutunut lähtemään, yksi uutuuskirja lähti mukaani: Nesbø, Jo; Aave. Vasta maanantaina näin jossain lehdessä tästä mainoksen, ja ajattelin että tämä kirja täytyy ehdottomasti varata. Nyt onnisti, sain kirjan varaamatta. (Ainoa huono puoli tässä on, että kirjalla on vain viikon laina-aika. Joten asiat tärkeysjärjestykseen!)
Ote kirjan takaliepeestä: "Aave on jälleen maailmanluokan rikostarina, monitasoinen ja kunnianhimoisesti rakennettu romaani. Jo Nesbø on aikapäiviä sitten ohittanut amerikkalaiset mestarinsa Raymond Chandlerista James Ellroyhin."

Kotiin päästyäni hoidin tarvittavat askareet jotta pääsisin kirjan pariin. Ruokaostokset kaappiin ja tulet uuniin.

Asettauduin olohuoneen lattialle piikkimaton päälle kirjan kanssa. Puut paloivat ja rätisivät takassa, kissa etsiytyi kylkeeni. Onneksi olohuoneen pöydällä oli yksi kamera mihin yletyin ja sain ikuistettua rentoutushetkemme. Kamera ei ollut omani, joten ihan automaattiasetusta käytin, sen verran sitä osasin kuitenkin käyttää. Melko valjuiksi kuvat jäivät. Jälkikäteen kuvia tarkastellessa ajattelin että kalansilmäobjektiivilla olisi voinut saada aika makeita otoksia.

No, aina ei voi onnistua. Tai oma tuttu kamera olla siinä käden ulottuvilla. Tärkeintä oli tällä kertaa vangita se tunnelma. Arjen ihanuus.

Translation: More Relaxation.