Hyvää uutta vuotta!

Sijaiskodin väki toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Myrsky says: Stay tuned for more stories!

Erityiskiitokset tästä kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille! Blogin pitäminen on ollut uutta ja mielenkiintoista.

Toivotaan että vuosi vaihtuisi rauhallisissa merkeissä, ilman älytöntä mekkalaa, pauketta ja jyskettä. Lienee turha toivo, mutta toivotaan ettei vuodenvaihde järkytä kauheasti eläinten mielenrauhaa.

Peli kovenee

Kun peli kovenee, on otettava järeät aseet käyttöön.

Pesäpallomaila ja kissa.

Tilanteen niin vaatiessa, Myrsky ottaa pesäpallomailan mukaansa kun se lähtee ulkoilemaan. Tuimaa ilmettä unohtamatta.

Itse en jaksa olla hämmästelemättä kuinka kissa kykenee pörhistämään häntänsä suuren suureksi ja muhkeaksi.

Välipäivät = Välirauha?

Niinhän sitä luulisi. Asia ei todellakaan ole näin. Eilen se tuli todettua. Edellisenä yönä kissa oli halunnut kahdesti ulos. (Kuka heräsi yöllä, kuka päästi kissan pihalle, kuka odotteli sitä sisälle?) Todella levotonta. Yöunet nukuin pienissä pätkissä. Aamulla sängystä jalkopäästäni löytyikin varsin letkeän oloinen tiikeri.

Oli kuule melkoisen rankka yö.

Levottomasti yöstä huolimatta Myrsky lähti ulkoilemaan heti aamupäivästä. Pihalla se tuntui viihtyvän yllätävän hyvin. Sijaiskodin henkilökunta teki pian havainnon. Reviirille oli ilmestynyt musta paholainen. Se manattiin pois alueelta. Itsekin lähdin ulos pihalle, kannoin polttopuita ja hieman siivosin myrskyn pihalle tuomia puiden oksia. Ilma oli mukavan kirpakka ja kirkas. Suuri Musta ei kuitenkaan ollut mennyt kauas, manaukset eivät auttaneet. Nyt sain ikuistettua sen muistikortille.

Siellä se pelottava otus on.

Kovin lähelle en päässyt ottamaan kuvaa. Sitten olikin taas lausuttava manauksia jotta sen saisi pois pihasta.

Keskimmäisessä kuvassa molemmat pukarit, ylhäällä Myrsky, alhaalla Musta.

Sinnikäs se Musta tuntui olevan. Poishätistelyn jälkeen se otti uuden lähestymissuunnan, ja yritti sijaiskodin pihalle koillisen puolelta, aidan alta. Se lähestymisyritys lopetettiin jo ensialkuun.
Myrsky on halunnut tänäänkin vähän väliä ulos, ja pian sen tekee mieli jo takaisin sisälle. Tarkkaa ja tärkeää puuhaa tuo reviirin vahtiminen.

Itse olen ollut vapaalla tämän viikon. Mitäkö olen tehnyt? En yhtikäs mitään. Vain lorvinut, ja kartuttanut sakkosaldoani kirjastoon. Ensimmäistäkään kirjaa en ole saanut luettua, olen joutunut viemään niitä sakkojen kera takaisin kirjastoon kun niiden laina-aikaa ei ole saanut varausten vuoksi jatkettua. Ehkä olen tehnyt väärän valinnan kirjallisuuden suhteen tällä viikolla. Luettavana on Neville, Katherine; Tuli. En vaan saa sitä luettua. Siitä maksoin tässä kuussa jo yhdet sakot. Ihmettelen että mihin kaikki tämä vapaa-aika on kadonnut? Varmaan tämä pimeys on haukannut siitä suurimman osan. Töissä ollessa sitä on enemmän kuin tehokas kaiken suhteen. Sitä käy töissä, treeneissä, ehtii lukemaan ja kirjoittamaan blogia, mutta nyt en saa juuri mitään aikaiseksi! Ehkäpä tämä lorvailu on kuitenkin hyväksi. Olen elänyt kiireetöntä elämää. Ja tehnyt jotain poikkeavaa, mitä en muulloin tee. Olen keinunut keinussa, semmoisessa lasten pihakeinussa ainakin kymmenen minuuttia kun odottelin isovanhempiani mummilan pihassa.
Ai juu. Kävin minä ihmettelemässä alennusmyyntejä, ja sovitin itseni farkkuihin minkä koko on W24 L32. Ollako ylpeä vai kauhistunut? En ole päättänyt. Jonkun pitäisi varmaan pulskittaa minua. Mitä se pulskittaminen sitten on? Onko se sitä että lihotetaan? Voisi sen niin kuvitella olevan. Isälläni oli tapana sanoa eräälle lapsuudenkodin kissalle näin: "Tule tänne, isi vähän pulskittaa sinua." Kissa oli kyllä jo valmiiksi pulskassa kunnossa, joten lihottamisesta siinä ei ollut kysymys. Ehkäpä sen voisi suomentaa hellyyttelyksi.
Ai niin.Isälläni oli muuten eilen 1-vuotispäivä. Tasan vuosi sitten isäni sai kuolemanvaarallisen sairaskohtauksen. Luojan kiitos, isäni on hengissä.
♥ISI♥

Made in Chinajaiskoti

Suuren suosion saavuttanut kissan raapimisalusta sai aikaan joululahjatoiveen. Askartelin vanhempieni Vilma-kissalle samanlaisen pädin. (Tämän pädi-sanan otti muuten käyttöön Otto Kulta, kuka on ahkeraan käynyt kommentoimassa blogia ja kertomassa ihania muistojaan.)

Taas askartelua!

Askarteleminen sujui vanhaan malliin. Siivottavaa oli tosin enemmän, kuistilla työstettiin myös puuta, kuten maton päällä olevista puruista näkee.

Lystiä riitti.

Matotkin saatiin rullalle.

Tällä kertaa pädistä tuli astetta hienompi. Sain sen reunuksen viimeisteltyä. Kotoa löytyi tapettirulla mistä leikkasin pätkän ja liimasin sen reunukseen. Samalla kertaa tuunattiin Myrskyn pädi. Siihenkin tuli reunus.

Katos vaan, näitä onkin kaksin kappalein!

Kissalle huomautin että toinen niistä kyllä lähtee Vilmalle joululahjaksi. Mieleeni tuli että uskaltaisinko antaa Myrskyn testata ja koeajaa sitä? Kelpaako se sitten Vilmalle jos sitä on jo testattu?

Kyllä tämä toimii.

Minä kun vielä tuumailin asiaa, päätti kissa tutustua pädiin ja koeajoi sen.

Vilma tutustui varauksella alustaan.

Kelpasiko alusta sitten Vilmalle? Kyselin tilannetta maanantaina, ja vastaus oli tämä:

Sanoin äidilleni että jos Vilma ei pidä siitä, niin käytä se sytykkeinä.
Hän vastauksensa oli: "Ei, tuon sen Myrskylle jos Vilma ei siitä välitä." Saa nähdä kuinka käy. Toivottavasti Vilmaa tykästyy.

Myrsky riehui Päijät-Hämeessä

Näin todellakin tapahtui. Ja niin myös muuallakin Suomessa. Eilen sai blogeista lukea Tapaninpäivän myrskystä. Naukulassa oli puu kaatunut, Saila pohti mahdollisia Saaripalstan tuhoja, tosin kaupungista käsin. Toivottavasti siellä saaristossa ei suurta vahinkoa ole tapahtunut. Kollollakin saattoi olla jotain sanomista myrskystä, mutta blogia en pääsesy syystä tai toisesta lukemaan. Otsikkona oli "Huolestuttava ääni ulkoa." Olettaisin sen liittyvän myrskyyn.

HS:n sivuilla tiistaina-aamuna oli pinnalla Tapaninpäivän myrsky. Sijaiskodinkin on syytä raportoida asiasta sanoin ja kuvin. Eilenhän mainitsin vain lumien sulamisesta pihalta.

Mitä ihmettä? Ollaanko tässä myrskyä paossa?

Tapaninpäivänä en ollut Tapaninajelulla, vaan kävelyllä metsässä. Kuvassa on kuin onkin karhukoira, mutta se ei suinkaan ole myrskyä paossa. Karhukoirathan ovat tunnetusti pelottomia ja rohkeita, joten niitä ei pieni myrsky heilauta. Hirvijahdin aikaan karhukoira Jalo kunnostautui muutaman kerran supilöytöjen suhteen ja nyt kävimme tarkastamassa Jalon löytämän luolan. Että olisiko siellä eloa. Liikehdintää siellä oli ollut, mutta ketään ei ollut kotona. Todennäköisesti kolo ei ole asuttu, siellä käydään vain lepäämässä. Arttua kolo kuitenkin kiinnosti kovasti. Sieltä ilmeisesti tuulahti koiran kuonoon houkutteleva supikoiran tuoksu (löyhkä/lemu). Koira yritti tunkea itsensä supikoiran koloon.
Kävelyllä näimme kuitenkin muutamat hirvenjäljet, ja hirvien haju ulottui jostain lähistöltä tuulen mukana koirien kuonoon. Jalon pitelemisessä minulla olikin täysi työ: Minä viisikymmentä kiloa ja kaksi jalkaa vs. Jalo kolmekymmentäkolme kiloa ja neliveto, lisäbonuksena nuoren riistaverisen koiran into.
Sillä aikaa kun olimme metsässä, oli puu kaatunut tien ylitse. Mukanaan se oli vienyt sähkö- ja puhelinlinjat. Viereisen talon isäntä lupautui soittamaan puhelinlaitokselle tuhoista. Kännykällä, koska lankalinja oli luonnollisesti pimeänä.

Myrskyn tuhoja maalla.

Mutta mitä teki sijaiskodin Myrsky? Kissa vietti koko päivän, siis aivan koko päivän sisätiloissa. Ulko-ovella se kävi kääntymässä, ja totesi ettei ulos ole menemistä.

Rennosti vaan.

Tapaninpäivä kuluikin kissalla leppoisissa merkeissä.

Jouluaamuna ja Tapaninpäivänä

Varpunen jouluaamuna on mielestäni yksi kauneimpia joululauluja. Jouluaamuna sijaiskodin sängyssä oli jouluaamuna ei suinkaan varpunen, vaan kissa, sekä outo valoilmiö. Aurinko. Olin aivan haltioissani! Aurinko, jee, valoa, kirkkautta! Intoilin ehkä suotta, sillä keskipäivän aikaan yritin ottaa kuvaa ruokailevasta kissasta ilman salamavaloa. Pokkarini ilmoitti: Valo ei riitä. En jaksanut uskoa moista, ja sinnikkäästi yritin kuvata ilman salamavaloa, tukien kameraa polviini. Ei auttanut. Tässä kuitenkin aamuinen otos kissasta sängyssä, taustalla aurinko.

Hei pitääks sun aina? Mä oon just herännyt!

Entäpä tämä varpunen mistä laulussa lauletaan. Sijaiskodin pihalla oli lumi peittänyt kukat, ja juomakupin vesi oli jäätynyt talvipakkasessa. Tuliko pihalle varpunen pienoinen, mikä oli syönyt kesäeinehen?
Ei tullut varpunen lintulaudalle. Vaan tuli orava.

Ja tuli se suuri musta. (Se siitä joulurauhasta!)

Samantein se sitten onneksi lujahti tiehensä ja joulunvietto jatkui sijaiskodin rauhassa. Ja Tapaninpäivänä sulivat pihalta lumet.

Hyvää Joulua!

Sijaiskodin henkilökunta ja Myrsky toivottavat kaikille oikein

Ja pieni joulukevennys:

Aatonaattona sijaiskodissa paistettiin kinkku.

Jäähtymään se nostiin ulos kuistille.

Paikalle löysi tiensä eräs utelias.

Joulukuun päivä on lyhyt

Onneksi talvipäivän seisaus on takanapäin, se pantiin eilen merkille Saaripalstalla. Pian tuleekin siis jo kevät. Tai ainakin muutaman kuukauden kuluttua. Sitä ennen olisi vietettävä tätä joulujuhlaa. Sijaiskodissa on valmistauduttu jollain tapaa joulunviettoon. Itseni luokittelen kategoriaan ei-niin-jouluihminen. Jotain on kuitenkin yritettävä, ihan olosuhteiden pakosta ja ympäristön painostuksesta(!) Heikompihermoinen suistuu helposti stressin puolelle jos täydellisyyttä tavoittelee. Itse kuitenkin valmistaudun jouluun pienin panostuksin, en kuitenkaan mene siitä yli mistä aita on matalin.

Tänään olikin vapaapäivä, ja oli kiva puuhastella kotona valoisaan aikaan. Ensin pistäydyin valokuvaliikkeessä teettämässä viimehetken joulukortit naapureille. Ja kukapa korteissa komeilee? -No Myrsky tietysti! Ja hei hulinaa mikä meno kaupungilla olikin. Kauhistuksen paikka. Onneksi kaikki lahjat on hankittu, pari vielä kääräisen pakettiin. Kaupungilta kotiuduttuani ryhdyin lakanoiden vaihtoon. Sen olisin tehnyt jo aamulla, mutta lakanoissa kelli eräs komea herra, mitä en hennonut pois häätää.

Ai vaihtaisit lakanat vai...?

Käy ensin vaan siellä kaupungilla, mä torkun vielä hetken.

Tämän jälkeen tarkastimme miltä eilen metsästä haettu joulukuusi näytti. Ei suinkaan varastettu kuusi, vaan yhdessä metsänomistajan kanssa haettu ja kaadettu. En raaskinut kovin hienoa ottaa. Tämä yksilö ei olisi ikinä rahanarvoiseksi kasvanutkaan, joten se olisi pian laitettu harvennuksessa nurin. Isoa kuusta en olisi voinut kuvitellakaan. Ikinä minulla ei omassa kodissa ole joulukuusta ollut. Metsänomistajan itselleen valitsema kuusi sen sijaan oli, no, hieman toista luokkaa kuin tämä sijaiskodin kuusi. Laitetaanko kuusi sisälle vai jääkö se pihalle, siitä ei ole vielä tehty päätöstä. Ja nähtäväksi jää että kiipeääkö kissa kuuseen vai ei?

Oi kuusipuu!

Valoisaan aikaan kannoin vielä polttopuita sisälle ja pistäydyin isovanhempien luona viemässä muutaman paketin. Ehdin vielä valmistelemaan jälkiruoan jouluaterialle, ja valoisa aika olikin siinä. Hämärtyvässä illassa onkin hyvä siivota, sillä kaikkea ei näe hyvin (ei tarvitse tehdä niin tarkkaa jälkeä). Ja huomenna onkin jo jouluaatto.

Kattihaaste #7: Joulun taikaa

Vaikuttaa siltä että tänä jouluna ei ole lunta. Lunta voi yrittää tilata. Jos se ei onnistu, voi sen sijaan ostaa kaupasta kimallusta.

Navettakissoja jahtaamassa

Viime viikolla sain puhelun, ja kaverini kysyi: Lähdetkö lypsylle?
Minun ei tarvinnut kahta kertaa asiaa miettiä, vaan siltä istumalta tein päätöksen. Ehdottomasti kyllä. Ikinä en ole lehmää päässyt lypsämään. Navetassa olen aiemmin pienenä lapsena käynyt, ja muistaakseni koululaisena jonkun tutustumisretken tehnyt. Ja aikuisiällä ainoastaan käynyt navetassa kääntymässä yhden kerran. Ja nyt tuli tilaisuus päästä lomittajan apulaiseksi. Siis ilman muuta oli lähdettävä, harvoin sitä tuonkaltaista tilaisuutta eteen tulee. Olin aivan innoissani. Saappaita en omista, mutta semmoiset sain lainaksi. Saappaathan ovat ykkösjalkineet sinne navettaan. Ja mikä parasta, saisin tavata navettakissoja. Niitä siellä kuulemma riittäisi.

Pikkuiset aamumaidolla.

Kissoilla siellä navetassa on tärkeä tehtävä. Ne pitävät jyrsijät kurissa. Navetta ja maatilan rakennukset ovat oikea ruokavarasto kaikenmaailman jyrsijöille. Tilan isäntä oli saanut appiukoltaan kolme kollia navettaan pitämään huolta jyrsijäkannasta. Kävikin sitten niin että appiukon tuomat kolme kollia olivatkin kolme tyttökissaa, ja ne alkoivat tuottamaan jälkeläisiä.

Pieni vaalea oli joukon pelottomin. Olisi siellä myös pieni Myrsky.

Samaan aikaan karjakeittiössä vieraili kuusi kissaa, ilmeisesti navetassa asustaa vähintään seitsemän kissaa. Aivan ihania kaikki olivat. Jokaisen olisin mukaani ottanut jos suinkin olisi ollut mahdollista.

Joukossa oli yksi pitkäkarvainen yksilö. Sellainen muhkea.

Yhteen navettaan niitä on aivan liikaa. Tai ei niillä hätä ravinnon suhteen ole. Kaikki olivat oikein hyvinvoivia. Mutta mutta.. Maitotilan isäntäkin tietää tilanteen. Kissakanta olisi saatava pienemmäksi. Leikkaamattomat tyttökissat tuppaavat herkästi lisääntymään.

Talon puolesta kissoille oli tarjolla lämmintä maitoa -aamuin illoin.

Mutta kuinka otat tilanteen hallintaan? Kaikki kissit olivat sellaisia puolivillejä, ihmisarkoja yksilöitä. Puolta metriä lähemmäs en päässyt. Tai ei siinä oikein ollut paljon aikaa tutustua kissoihin. Navettaan oli menty pitämään huolta niistä lehmistä, ja puuhaa siinä riittikin.

Ilouutinen

Ilokseni tein tänä aamuna erään huomion. Sijaiskodin pienviljely taitaakin olla kannattavaa toimintaa. Siis ei taloudellisesti, koska EU-tukea ei tähän kissanruohon viljelyyn heru, mutta muuten. Myrsky maistoi ruohoa! (Eli sitä vehnää mikä on noussut oraalle ja kasvanut huimasti pituutta.) Ruohon laitoin tarjolle perjantaina, joten tovi siinä kesti ennenkuin kissa pääsi itse asiaan.

Jaa, mitäs tämä on?

Toinen ilonaihe on se, että blogi on ollut pystyssä puolisen vuotta. Jee! Hyvä me, onnea vaan! Tämä on ollut todella kivaa ja antoisaa. Suuri kiitos kuuluu kaikille lukijoille ja kommentoijille. Iloitsemme jokaisesta kommentista ja uudesta lukijasta.

Voihan tätä vähän maistaakin.

Pimenevästä joulukuun päivästä huolimatta, iloista tiistaipäivää kaikille!

Vieras sijaiskodin pihalla

Maanantai-illan pimeydessä kaahasin pihalle pyörällä töiden ja treenin jälkeen. Myrsky istui kuistin pöydällä. Ihmettelin kun se ei tullut luokseni. Sitten tein havainnon. Vieras kissa!

En miettinyt sen kummenkin, huusin kuin hyeena. Myrsky ei säikähtänyt, vieras kissa sen sijaan otti tassut alleen ja lähti liukkaasti aidan ali naapuriin.

Ihan vähän tässä vaan pörhistelen..

Kyseessä ei ollut se Suuri Musta, mikä on leimattu riidanhaastajaksi ja röyhkeäksi tunkeilijaksi. (Se kaiken pahan alku ja juuri!) Tämä oli joku muu, ennen näkemätön kaveri. Se vaikutti pitkäkarvaiselta, väritys oli harmaahko. Tosin oli pimeää, joten täyttä varmuutta asiasta en pysty kertomaan. Muutama vuosi takaperin täällä pyöri eräs pitkäkarvainen. Se kävi useasti pihalla ja se sai lempinimen Angora.

Angora on kuvassa sirkkelin takana.

Löysin arkistosta kuvan Angorasta vuodelta 2008. Samassa kuvassa näkyy piharakennus mihin ei ole tehty ulkovuoriremonttia. Remontoimattomassa rakennuksessa oli oma viehätyksensä. Mielestäni maali oli kulunut kauniisti.

Olisko pihalla tänään ollut samainen Angora? Saattaahan se olla mahdollista. Vuosia on kyllä kulunut, eikä pitkäkarvaista kissaa ole muutamaan vuoteen täällä näkynyt. Jotenkin maanantainen kissojen kohtaaminen ei vaikuttanut uhkaavalta, vaikka kuinka pörhisteltiinkin. Ihan hiljakseen oltiin. Mielestäni ilmassa oli enemmän uteliaisuutta kuin uhkaa. Tai sitten olen niin sinisilmäinen enkä halua ajatella mitään ikävää.

Hännän pörheys ei meinannut laantua ihan heti.

Samalla ovenavauksella menimme sitten sisälle, ja vielä kissa jaksoi pörhistellä.

Mä olen pelottava!

Matka kuistilta jatkui keittiöön lihapatojen ääreen ja pian kissa oli takaisin normaalimitoissaan. Tämänpäiväinen kohtaaminen sujui rauhanomaisissa merkeissä. Ja hyvä niin. Enää emme tappeluita kaipaa.

Jopas häikäisee!

Myrskyllä kävi vahinko sängyssä torstaisen eläinlääkärireissun seurauksena. Sängyn päiväpeitto meni pesuun, ja tilalle piti etsiä varapeitto. Kovin kirkkaalta peitto näytti salamavalojen räiskeessä. Kissaa se peiton vaihdos ei tuntunut häiritsevän, sillä löytyihän sängystä se all-time favourite, punainen fleecepeitto.

Onhan täällä sängyssä muitakin tuttuja elementtejä. Valkoinen tiikeri.

Ainakin kuvia ottaessa kissa erottui sängystä hyvin. Paremmin kuin tummaa päiväpeittoa vasten. Ja leipominenkin onnistui.

Tää on ihan hyvä.

Huomenna kuitenkin vaihdetaan takaisin tumma päiväpeitto. Se miellyyttää enemmän sijaiskodin henkilökunnan silmiä, ja sopii tähän pimeään vuodenaikaan paremmin kuin kirkas väri.
Oho. Meinasi juttu lipsahtaa sisustushömpän puolelle.

Viljelysuunnitelma uusiksi

Sijaiskodin henkilökunta ei suinkaan ole ostanut tai vuokrannut peltoja, eikä ole ryhtymässä viljelemään maata. Normaalipäivätyötä ei siis olla jättämässä. Kyseessä on niinkin yksinkertainen asia kuin kissanruohon viljely. Ilmeisesti kissan ruoansulatuksen kannalta vihreä heinä/ruoho on hyvä asia. Kissanruohon hankkimisen voi tehdä monella tapaa. Kaupasta saa ostaa paketteja missä on mukana kaikki ainekset. Lisätään vain vesi. Tai jos haluaa päästä helpommalla, voi ostaa valmiiksi kasvatetun puskan. Tai sitten tehdä asian vaikeimman kautta.

Viime adventtina kun kävin katsomassa karhukoiria pyysin josko saisin ottaa mukaani vähän vehnänsiemeniä. Niitä liikenikin. Vehnänjyviä oli säilöissä tonneja, joten pieni kourallinen ei tehnyt suurta lovea jyväjemmaan. Lajike mitä sain oli Quarna. Kuulemma melko uusi vehnälajike, leivontalaadultaan erinomaista. Kysyin että kuinkahan tiheään niitä pitäisi laittaa, ja kuinka syvälle? Siinä vaiheessa kun aloin kuulemaan maanviljelijän pohdintaa hehtaareista ynnä muusta, minun korvani lopettivat kuuntelemisen. Kissanruohon kasvattaminen on kuitenkin eri asia kuin vehnäpellon viljely suorakylvökoneella!

Olisko vähän tuoreempaa tarjolla?

Sunnuntaina laitoin ensimmäisen satsin multiin. Maanantaina seuraavan. Sijoitin ne takan reunustalle, oletin että siinä on riittävän lämmintä. Parin päivän kuluttua sain poistaa muovikelmun astioiden päältä. Vehnä oli noussut oraalle.

Kuvat heinää jäystävästä kissasta otin tiistaina. Nyt maassa ei ole enää lunta, joten viheriää ruohoa on sille tarjolla ulkona.

Onko se mun ruoho jo purkissa kasvanut? Mä haluun tuoreempaa!

Mielestäni viljelykokeiluni ei oikein onnistunut. Se jäi mielestäni liian harvaksi. Pitää varmaan tehdä uusi viljelysuunnitelma. Maanviljelijä oli kuitenkin toista mieltä. Hänen mielestään vehnä oli noussut huomattavan nopeasti. Suotaisat kasvuolosuhteet takanreunalla siis. Harvaksihan se jäi. Kissalle laitoin sitä tarjolle perjantaina.

Toistaiseksi viljelmällä on ruokaillut Pentik-niminen sorkkaeläin.

Kissa ei ole vielä innostunut. Seurataan tilannetta. Aion laittaa uuden viljelmän pystyyn, ja siihen laitan siemeniä vieri viereen. Jyviä minulla on vaikka muille jakaa. Haluaako joku?

Onko se... Pöllö?

Naukulan Mamma ihastui naisten joulumessuilla pöllöön ja osti ja vei sen kotiinsa. Eilen sijaiskodissa tehtiin havainto eräästä pöllölajista.

Onko se pöllö?

Siis hetkinen? Saiko sijaiskoti uuden asukkaan? Viirupöllön?

Vai onko se kenties pieni huuhkaja?

Olento liikuskeli hiljakseen sijaiskodin sisätiloissa. Se lepäili milloin missäkin.

Tuolillekin se löysi tiensä.

Ei se pöllö ollut. Se oli Myrsky millä oli hieman pöllämystynyt olo. Se ei oikein ollut maailmankartalla. Ja silmiään se piti suljettuina. Eläinlääkärissä laitettiin kahdesti silmiin jotain voidetta etteivät silmät kuivuisi. Olisikohan silmät olleet kissalla arat kun se ei oikein jaksanut niitä edes pitää auki.
Kaikesta koettelemuksesta huolimatta ruoka sille maistui. Illalla se halusi jo ulos, vaikka meinasi nukahtaa kuistille. Ei mitään mahdollisuutta.

Pöllö pyrki syliini. Oli minun vuoroni pöllämystyä.

Kun menin nukkumaan, se tuli perässä, jaksoi sentään itse hypätä sänkyyn. Kolmen aikaan aamusta sen alkoi tehdä mieli ulos. Ilmoitin sille että pääset sitten aamulla. Käy hiekkalaatikolla jos on tarvis. Kävin puolen tunnin kuluttua tarkastamassa tilanteen. Kissa istui tuolin selkänojalla ja haikaillen tiiraili pihalle.

Aamulla se oli aivan normaali, joten päästin sen pihalle. Juoksujalkaa se sitten märältä pihalta tuli takaisin sisälle kun lähdin töihin. Tänään on ollut mieli keveänä eilisen koettelemuksen jälkeen. Kissa on ihan normaali oma itsensä, eikä mikään pöllö.

Myrsky eläinlääkärissä

Alkuviikosta huomasin kissan takapuolessa jotain poikkeavaa. Siis mitä? Onko kissojen takapuolien tsiigailu yleistä huvia sijaiskodissa? Että onpa tuolla hyvät perät!
Aika useasti kurkkaan kissan takapuoleen, ja se johtuu niistä madoista mitä vastaan taisteltiin kissan alkutaipaleella täällä sijaiskodissa. Ensimmäisenä päivänä se näytti vähän likaiselta, ja pikaisesti pyyhkäisin paperilla. Paperiin ei tarttunut mitään. Seuraavana päivänä uusi tarkastus, ja nyt otsalampun ja lämpimällä vedellä kostutetun lapun kera. Paperiin jäi punaista (vertako vai sitä itseään?) ja näytti siltä että kieleke ihoa oli riekaleisena kielekkeenä peräaukon yläpuolella. Apua. Kissa vaikutti kuitenkin olevan muuten ihan kunnossa.
Soitto lääkäriin. Hoitaja kehotti tuomaan kissaa näytille. Kysyin että mikähän se voisi olla? "Se voi hyvinkin olla joku syylä. Huomenna se sitten selviää kun tulette."

Illalla: Joku otti lunkisti, toinen hermoili.

Keskiviikkoiltana olikin sitten hermoilun paikka. Todennäköisesti odotettavissa ei olisi mitään vakavaa. Kuitenkin sitä hermoili ja hätäili ja tuskaili. Illalla hätäilin kun kissa oli ulkona normaalia pidemmän aikaa. Jokaisesta pienestä jutusta sain kauhuskenaarion aikaiseksi. Illalla otin kuljetuslaatikon esille ja etsin sinne pehmusteen. Aamulla kun heräsin, kaipasin kissaa. Se oli itse mennyt boxiin nukkumaan.

Aamulla: Homma hanskassa. Toistaiseksi.

Aamulla menin töihin normaalisti, kissa jäi koisimaan. Kellon lähestyessä kymmentä minua alkoi jännittämään. Että kuinka reissu sujuu. Ja mikä mahtaa olla vialla. Eläinlääkäriasema ja sen henkilökunta ovat tuttuja, joten onneksi niitä asioita ei tarvinnut miettiä. Asema kuuluu kaupungineläinlääkintähuollolle, ja siellä työskentelee kunnaneläinlääkäri sekä toinen ELL. Lainasin äidin autoa ja ajoin kotiin hakemaan kissan kyytiin. Pienoinen protestihuuto alkoi, ei mikään paha, mutta sydäntäsärkevä. Kissa lopetti sen kuitenkin melko pian. Yritin ajoittaa saapumiseni siten ettei tarvitsisi paljoa odotella. Eläinlääkäri oli kuitenkin myöhässä, sitä osasin odottaa. Odotusaulassa odotti vuoroaan yksi koira, ja meidän perässämme tuli toinen kissa. Odotellessamme juttelin kissanomistajan kanssa. Hänellä oli kopassa musta ja komea Sulo. Sulo oli kuulemma lopettanut syömisen...

Hei mikä mesta tää oikein? Kaikenmaailman hajuja!

Kait mä voin hetken aikaa vähän relata. Ei tässä mitään.

Sitten tuli Myrsky-kissan vuoro. Kerroin lääkärille vaivat.
Ensimmäiseksi hän kysyi: "Onko mahdollista että se on tapellut?"
-No on.. Oli vastaukseni.
Kuljetusboxin ovi avattiin ja Myrsky astui ulos. Varoitin lääkäriä että se voi olla aika sähäkkä.
"Ei se mitään, voidaan me sitten rauhoittaa sitä. Mutta jos ensin kuitenkin katsotaan ennenkuin aletaan rauhoittamaan."
Myrsky oli hieman paniikissa. Outo tilanne. Ja kokemuksen kautta on huomattu ettei se oikein pidä pakotetusta käsittelystä. Kissa punnittiin kissavaakalla: 4 kiloa 800 grammaa. Lääkäri katsoi korvat, ei ongelmia. Suuhunkin katsottiin. Kissalla alkoi käämi palamaan. Lääkäri pyysi hoitajan paikalle.
"Ja ota ne hanskat mukaan!" Evästi lääkäri hoitajaa. Minä poistuin takaoikealle, lievästi haavoitettuna. Nyt kissalta paloi käämi aivan täysin. Hoitajalla ja lääkärillä oli täysi työ kissan kanssa. Tassut kynsineen iskivät ja kissa tempoili. Lääkäri totesi että jos vähän rauhoitetaan...
Piikki aiheutti toisen paniikin, osa rauhoitusaineesta meni pöydälle. Toista lyötiin sitten perään.

Kuvassa oikella kissavaaka. Ja turvahanskat!

Myrsky rauhoittui ja päästiin itse asiaan. Kurkkaamaan sinne hännän alle. Lääkäri totesi että tämänkaltaiset haaverit tulevat yleensä tappelussa. (Se suuri musta! GRrrr!)
Vamma oli kuitenkin parantumaan päin, mutta lääkäri antoi vielä antibioottipiikin mikä vaikuttaa kaksi viikkoa. Ettei vamma pääse tulehtumaan. Ja samalla hoidettiin matolääkintä. Sekin iskettiin nahan alle. (Yksi huolenaihe vähemmän.) Lääkäri suositteli tulevaisuudessa sitä Profender-liuosta. Ja yli viisikiloisen kissan annoksen voin tulevaisuudessa ostaa, jos tuntuu siltä että aine menee "karvoille."

Hoitaja ehdotti samalla kertaa hammaskiven poistoa koska kissa oli tiedottamassa tilassa. Hammaskiveä oli vain ulkopinnoilla, ei hampaiden sisäpinnoilla. Huom. Hammaskiven poisto onnistui toiselta puolelta. Tiedoton kissa pani hanttiin niin kovasti että totesimme että annetaan olla. Tilanne ei ole mitenkään hälyyttävä. Vuoden kuluttua kannattaa sitten ottaa uusi yritys.

Koettelemus on ohitse. Tai koettelemus lääkäriasemalla.

Palvelu ja kohtelu oli hyvää, hoitaja ja lääkäri olivat tosi mukavia ja asiallisia. Sillä aikaa kun lääkäri täydensi tietoja, juteltiin ja naurettiin. Myrsky ei ollut pahimpia tapauksia. Heillä on kuulemma paniikkihäkki eläimille mitkä näyttävät hampaitaan henkilökunnalle jo ovella! Lasku käteen ja kassan kautta kotiin.

Potilas nukkuu.

Aivan sattumalta ostin tuonkaltaisen kuljetuslaatikon. Se on erittäin kätevä koska katon saa nostettua syrjään.

Parin-kolmen tunnin kuluttua saisin odottaa heräämistä. Myrsky heräili keittiön lattialla. Ja siltä oli tullut pissat alustalle. Kahden jälkeen kissa oli jo kömpinyt sänkyyn kun se oli hetken aikaa ollut yksin. Se oli silti tiedoton. Ja tokkurassa. Kului tovi ja se hoippui ruokakupille. Hetken päästä se oksensi. Horjui ja hoippui. Sänkyyn. Ruokakupille. Viiden aikaan se oli edelleen tokkurassa, mutta ei ole enää oksentanut.

En osannut arvata että tämä käynti lääkärissä menee näin vaikeaksi. Myrsky pisti sitten ranttaliksi, ja ihan huolella. Nyt se on kovin säyseä. Todennäköisesti sillä on huono olo rauhoittamiseen käytetystä aineesta. Toivottavasti toivumme kokemuksesta. Tai eihän tämä vielä ole ohitse.
Minulla on ikävä sen kehräämistä...

Huomasin, että blogi on saanut uusia lukijoita. Kiva kun tulitte lukijoiksi. Toivottavasti seuraava postaus on jo iloisempi, sillä kuka tämmöistä tosielämän draamaa kaipaa? Ei varmasti kukaan.