Laiskottelua, hoivaa ja huolenpitoa

Lämpömittarin elohopea kohosi tänään korkealle. Henkilökunnan kanssa pyöräilimme lauantaisin naapurikylässä järjestettävälle kesätorille. Munkkikahveille. Minulle se oli jo kesän neljäs käynti, henkilökunnalle tämän kesän ensimmäinen.

Kotiin tultuamme kissa löytyi sisältä päivätorkuilta. Vasta illansuussa Myrsky kömpi alakertaan, tukka turkki aivan pystyssä unen jäljiltä. Päätin antaa kissalle hoivaa ja huolenpitoa. Harjasin kissan turkin kuistilla. Se oli ilo ja nautinto.

Helteistä viikonloppua kaikille!

Translation: TLC.

(Nolo juttu)

Ihan pikkuisen nolo juttu kävi Myrskylle tällä viikolla. Se tuli pihalta sisälle ja piti hirmuista huutoa. "Mikäs on hätänä", kysyin. Katsoin kissaa ja huomasin että takapuolesta roikkui jotakin. (Ja hieman haisikin.) Se oli pitkä ruohonkorsi. Otin sitten vessapaperia ja pyyhin takapuolen puhtaaksi.

"No oliko nyt ihan pakko kertoa tästä?"

Olihan se hieman noloa. Tosin näin voi käydä kenelle kissalle hyvänsä. Ja koirallekin. Onhan se selvä juttu. Mikä menee suusta alas, se tulee jostain uloskin. Onneksi se ei sentään ollut mato. Tätä se kasvisruokavalio teettää. Pitäisi syödä vain lihaa tai sitten pureskella ne vihreät pienemmiksi palasiksi.

Kauhukseni huomasin että viikonloppu vetelee viimeisiään, en ole ehtinyt edes kirjaa käteeni ottamaan. Kiirettä on pitänyt. Nyt aion korjata asian ensi tilassa. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Translation: VeggyMoggy.

Tasan viisi

"Paljonko kissa painaa, alle vai yli viisi kiloa?"

"Tasan viisi."

Sijaiskodin fitnesskissa. Eikun kolli.

Kyseessä oli siis matolääkkeen ostotapahtuma. Päädyimme annokseen mikä on tarkoitettu suurelle kissalle. Osa liuoksesta menee kuitenkin reisille. Siis niskavilloihin. Edellisen kerran Myrsky sai matokuurin marraskuussa.

Translation: Animal Health and Fitness.

Auringon pilkahdus

Eilen menimme uudemman kerran lääkäriin. Myrsky rauhoitettiin ja kissa sai nestettä suonensisäisesti ja nahan alle. Tämän lisäksi otetiin verinäytteet sekä keuhko- ja vatsakuvat. Veriarvot olivat normaalit. Ainoastaan sokeriarvot olivat hieman koholla, mutta verensokeri kohoaa kissoilla hieman stressitä johtuen. Naukulassakin tiedetään että lääkärissäkäynti on sressaavaa!

Keuhkokuvissa lääkäri näki tulehdukseen viittaavia tiivistymiä. Siellä se pöpö näytti olevan. Eikä kissa edes ollut yskinyt! Edellisen lääkärikäynnin yhteydessä hengitystäänet olivat korostuneet, sen totesi lääkäri kuuntelemalla. Yöllä sitten kuuntelin kissan hengitysääniä kun se nukkui kanssani. Ehkä ne kuulostivat hieman kovaäänisiltä. Mutta yön pimeydessä kaikki on pelottavaa, ja ajatukset kiertävät kehää. Huoli sumentaa järjen.

Kuva on otettu eräänä elokuisena iltana.

Mukaan saimme antibioottia ja kipulääkettä, myös toipilasruokaa ja Nutriplus-geeliä. Ja mieleen ne pelottavat uhkakuvat kummittelemaan. Eilen illalla sijaismamma olikin aivan palasina. Yritin tunkea geeliä Myrskyn suuhun, kun se oli ollut pari tuntia hereillä, mutta se ei oikein onnistunut. Edellisillan pakkoruokintakin oli yhtä surkea esitys.

Onneksi kissa meni yöllä itse ruokakupille maistelemaan raksuja. Märkäruokaakin sille laitoin tarjolle. Tänään se on hieman juonut itse. Kissa puskee kovasti ja kehrää. Heikolta se vaikuttaa. Päivällä se söi lisää. Ehkäpä aamupäivällä pakolla annettu toipilasruoka herätti sen ruokahalun. Henkilökunta toi kissalle suuren laakean vadin mistä kissa voi latkia vettä.

Olen ollut kotosalla tänään ja eilen. Myrsky sai tänään jopa vieraita. Edustajat työpaikaltani (äitini ja eläkkeellä oleva isäni) tulivat katsomaan kissan vointia ja auttamaan pakkoruokinnassa. Äidinäitini on soittanut pari kertaa ja kysynyt kuinka kissa voi. Ja te olette kommentoineet edellistä postaustani ihanin ja kannustavin kommentein.

Kiitos teille♥

Translation: Hoping.

Hiekkakylpy

Useasti puhutaan aurinkokylvyistä. Niistä minäkin pidän. Auringonsäteiden vaikutuksesta paljaalla iholla. Monet kissatkin tuntuvat nauttivan aurinkokylvyistä. Mutta mitäpä tehdä jos on poutapäivä mutta aurinko ei kunnolla paista? Hyvä vaihtoehto on hiekkakylpy.

Hiekkakylpy on mm. gerbiilien turkinhoitoa. Myrskykin tykkää ottaa hiekkakylpyjä. Sen jälkeen turkki saattaa olla hieman roskainen ja pölyinen, mutta on onneksi on henkilökunnasta joku lähettyvillä kuka iloisin mielin silittää kissan turkkia ja samalla poistaa pölyt siitä. (Hiekka ja lika ei tee haavoille hyvää, onneksi niiden päällä on jo ruvet.)

Hiekkakylpy on myös "joidenkin lintulajien tapa puhdistua loisista rypypaikassa." (Lähde: Wikisanakirja.) Myrskyn mahdollisten ulkoloisten häätöön käytetään eläinlääkäriltä (tai apteekista) ostettavaa niskaan levitettävää paikallisvaleluliuosta. Tällä kertaa tarjolla oli Effipro. Seuraavaksi täytyy koittaa sitä toista merkkiä, Frotlinea. Jotkut ovat sitä mieltä toinen niistä on tehokkaampi. Tiedä sitä sitten. Testataan.

Nyt kaikki kylpemään! Poutaa luvassa tälle päivälle ja ainakin vielä huomiselle.

Translation: Sunbath & Sandbath.

Myrsky eläinlääkärissä

Alkuviikosta huomasin kissan takapuolessa jotain poikkeavaa. Siis mitä? Onko kissojen takapuolien tsiigailu yleistä huvia sijaiskodissa? Että onpa tuolla hyvät perät!
Aika useasti kurkkaan kissan takapuoleen, ja se johtuu niistä madoista mitä vastaan taisteltiin kissan alkutaipaleella täällä sijaiskodissa. Ensimmäisenä päivänä se näytti vähän likaiselta, ja pikaisesti pyyhkäisin paperilla. Paperiin ei tarttunut mitään. Seuraavana päivänä uusi tarkastus, ja nyt otsalampun ja lämpimällä vedellä kostutetun lapun kera. Paperiin jäi punaista (vertako vai sitä itseään?) ja näytti siltä että kieleke ihoa oli riekaleisena kielekkeenä peräaukon yläpuolella. Apua. Kissa vaikutti kuitenkin olevan muuten ihan kunnossa.
Soitto lääkäriin. Hoitaja kehotti tuomaan kissaa näytille. Kysyin että mikähän se voisi olla? "Se voi hyvinkin olla joku syylä. Huomenna se sitten selviää kun tulette."

Illalla: Joku otti lunkisti, toinen hermoili.

Keskiviikkoiltana olikin sitten hermoilun paikka. Todennäköisesti odotettavissa ei olisi mitään vakavaa. Kuitenkin sitä hermoili ja hätäili ja tuskaili. Illalla hätäilin kun kissa oli ulkona normaalia pidemmän aikaa. Jokaisesta pienestä jutusta sain kauhuskenaarion aikaiseksi. Illalla otin kuljetuslaatikon esille ja etsin sinne pehmusteen. Aamulla kun heräsin, kaipasin kissaa. Se oli itse mennyt boxiin nukkumaan.

Aamulla: Homma hanskassa. Toistaiseksi.

Aamulla menin töihin normaalisti, kissa jäi koisimaan. Kellon lähestyessä kymmentä minua alkoi jännittämään. Että kuinka reissu sujuu. Ja mikä mahtaa olla vialla. Eläinlääkäriasema ja sen henkilökunta ovat tuttuja, joten onneksi niitä asioita ei tarvinnut miettiä. Asema kuuluu kaupungineläinlääkintähuollolle, ja siellä työskentelee kunnaneläinlääkäri sekä toinen ELL. Lainasin äidin autoa ja ajoin kotiin hakemaan kissan kyytiin. Pienoinen protestihuuto alkoi, ei mikään paha, mutta sydäntäsärkevä. Kissa lopetti sen kuitenkin melko pian. Yritin ajoittaa saapumiseni siten ettei tarvitsisi paljoa odotella. Eläinlääkäri oli kuitenkin myöhässä, sitä osasin odottaa. Odotusaulassa odotti vuoroaan yksi koira, ja meidän perässämme tuli toinen kissa. Odotellessamme juttelin kissanomistajan kanssa. Hänellä oli kopassa musta ja komea Sulo. Sulo oli kuulemma lopettanut syömisen...

Hei mikä mesta tää oikein? Kaikenmaailman hajuja!

Kait mä voin hetken aikaa vähän relata. Ei tässä mitään.

Sitten tuli Myrsky-kissan vuoro. Kerroin lääkärille vaivat.
Ensimmäiseksi hän kysyi: "Onko mahdollista että se on tapellut?"
-No on.. Oli vastaukseni.
Kuljetusboxin ovi avattiin ja Myrsky astui ulos. Varoitin lääkäriä että se voi olla aika sähäkkä.
"Ei se mitään, voidaan me sitten rauhoittaa sitä. Mutta jos ensin kuitenkin katsotaan ennenkuin aletaan rauhoittamaan."
Myrsky oli hieman paniikissa. Outo tilanne. Ja kokemuksen kautta on huomattu ettei se oikein pidä pakotetusta käsittelystä. Kissa punnittiin kissavaakalla: 4 kiloa 800 grammaa. Lääkäri katsoi korvat, ei ongelmia. Suuhunkin katsottiin. Kissalla alkoi käämi palamaan. Lääkäri pyysi hoitajan paikalle.
"Ja ota ne hanskat mukaan!" Evästi lääkäri hoitajaa. Minä poistuin takaoikealle, lievästi haavoitettuna. Nyt kissalta paloi käämi aivan täysin. Hoitajalla ja lääkärillä oli täysi työ kissan kanssa. Tassut kynsineen iskivät ja kissa tempoili. Lääkäri totesi että jos vähän rauhoitetaan...
Piikki aiheutti toisen paniikin, osa rauhoitusaineesta meni pöydälle. Toista lyötiin sitten perään.

Kuvassa oikella kissavaaka. Ja turvahanskat!

Myrsky rauhoittui ja päästiin itse asiaan. Kurkkaamaan sinne hännän alle. Lääkäri totesi että tämänkaltaiset haaverit tulevat yleensä tappelussa. (Se suuri musta! GRrrr!)
Vamma oli kuitenkin parantumaan päin, mutta lääkäri antoi vielä antibioottipiikin mikä vaikuttaa kaksi viikkoa. Ettei vamma pääse tulehtumaan. Ja samalla hoidettiin matolääkintä. Sekin iskettiin nahan alle. (Yksi huolenaihe vähemmän.) Lääkäri suositteli tulevaisuudessa sitä Profender-liuosta. Ja yli viisikiloisen kissan annoksen voin tulevaisuudessa ostaa, jos tuntuu siltä että aine menee "karvoille."

Hoitaja ehdotti samalla kertaa hammaskiven poistoa koska kissa oli tiedottamassa tilassa. Hammaskiveä oli vain ulkopinnoilla, ei hampaiden sisäpinnoilla. Huom. Hammaskiven poisto onnistui toiselta puolelta. Tiedoton kissa pani hanttiin niin kovasti että totesimme että annetaan olla. Tilanne ei ole mitenkään hälyyttävä. Vuoden kuluttua kannattaa sitten ottaa uusi yritys.

Koettelemus on ohitse. Tai koettelemus lääkäriasemalla.

Palvelu ja kohtelu oli hyvää, hoitaja ja lääkäri olivat tosi mukavia ja asiallisia. Sillä aikaa kun lääkäri täydensi tietoja, juteltiin ja naurettiin. Myrsky ei ollut pahimpia tapauksia. Heillä on kuulemma paniikkihäkki eläimille mitkä näyttävät hampaitaan henkilökunnalle jo ovella! Lasku käteen ja kassan kautta kotiin.

Potilas nukkuu.

Aivan sattumalta ostin tuonkaltaisen kuljetuslaatikon. Se on erittäin kätevä koska katon saa nostettua syrjään.

Parin-kolmen tunnin kuluttua saisin odottaa heräämistä. Myrsky heräili keittiön lattialla. Ja siltä oli tullut pissat alustalle. Kahden jälkeen kissa oli jo kömpinyt sänkyyn kun se oli hetken aikaa ollut yksin. Se oli silti tiedoton. Ja tokkurassa. Kului tovi ja se hoippui ruokakupille. Hetken päästä se oksensi. Horjui ja hoippui. Sänkyyn. Ruokakupille. Viiden aikaan se oli edelleen tokkurassa, mutta ei ole enää oksentanut.

En osannut arvata että tämä käynti lääkärissä menee näin vaikeaksi. Myrsky pisti sitten ranttaliksi, ja ihan huolella. Nyt se on kovin säyseä. Todennäköisesti sillä on huono olo rauhoittamiseen käytetystä aineesta. Toivottavasti toivumme kokemuksesta. Tai eihän tämä vielä ole ohitse.
Minulla on ikävä sen kehräämistä...

Huomasin, että blogi on saanut uusia lukijoita. Kiva kun tulitte lukijoiksi. Toivottavasti seuraava postaus on jo iloisempi, sillä kuka tämmöistä tosielämän draamaa kaipaa? Ei varmasti kukaan.

Joskus se menee niinkuin Strömsössä

Ellei paremminkin. Nimittäin matolääkkeen antaminen kissalle. Kolme viikkoa sitten kissa sai matolääkkeen tabletin muodossa. Se on aina melkoinen koettelemus, se tabletin antaminen. Kaikille osapuolille. Nyt vuorossa oli siis liuos niskaan. Ajattelin että odotan kunnes kissa on raukea, en hosu, en hätäile, en suotta kiirehdi. Kissa oli iltatorkuilla kuistin nojatuolissa. Varustaudun otsalampulla jotta näkisin tarkasti. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä kuistin valaistus tämänkaltaiseen tarkkuutta vaativaan toimenpiteeseen ole paras mahdollinen.

Kuva ei ole väärinpäin. Kissa nukkuu selällään.

Toimin pakkausselosteen ohjeiden mukaisesti.
Luulen onnistuneeni. Toivotaan että Profender pelittää.

Sijaiskodissa huokaistaan helpotuksesta. Ainakin hetkeksi. Tämänkaltainen matolääke on paras keksintö sitten, no minkä jälkeen? En osaakaan sanoa. Hankalia ovat kaikki tabletit olleet. Ja tahnaa emme ole koettaneetkaan.

Vielä niitä juoksee

Hirvijahti on jatkunut nyt neljänä viikonloppuna, ja ei ole yllätys että kaatamattomia hirviä juoksee edelleen siellä metsässä. Hirvikärpäsiä ei enää ole, lämpötila on käväissyt parina yönä miinuksen puolella, joten se vitsaus on ohitse. Yllätyksenä minulle tuli se, että punkit ovat edelleen hengissä ja voimissaan. Minä itse sain punkinpureman ranteeseeni syyskuun viimeisenä viikonloppuna, siis ensimmäisenä jahtipäivänä. Jostain heinikosta se ranteeseeni hyppäsi. Mitään en tuntenut. Kodassa makkaratulilla ollessani katsoin rannettani ja huomasin sen: "Kato, punkki!" Kärsän se oli ehtinyt työntämään ihooni, ja tiukassa se olikin. Verta se ei kuitenkaan ollut ehtinyt imemään. Punkin poistaminen epäonnistui, ja sen kärsä katkesi, pieni pala jäi ihon alle. Tulehdusta ei tullut, joten enköhän minä ole selvillä vesillä. Uusi juttu tänä kesänä minulle oli että jos verenluovutukseen aikoo, on punkin pureman jälkeen neljän viikon luovutuskielto. 

Yllättävää kyllä että punkit ovat edelleen voimissaan. Karhukoiraa rapsutellessa huomasin yhden pirulaisen, minkä nappasin irti. Kotona sain vinkin että kissalla on mahdollisesti punkki. Näin olikin. Sekin poistettiin.

Tuolla se punkki oli. Ja toi yksi otti sen pois.

Ällötys oli melkoisen pulskassa kunnossa.

Jokohan niistä loisista päästäisiin kohta eroon?

Lääkkeitä, neuvoja ja vertaistukea

Tulipahan suureellinen otsikko! Kysymyksessä on kuitenkin vain kissan matolääkityksestä. Ai vain? Ei sitä pidä vähätellä. Ikäviä ne loiset, niin kissalle kuin ihmisillekin. Ja sitten kaikki se show lääkkeenantamisen ympärillä. Eilen pistäydyin eläinlääkäriasemalla. Tiskin takana oli yksi eläinlääkäri ja kaksi hoitajaa. Kerroin tilanteen. Mietimme vaihtoehtoja. Ehdotuksena tuli niskaan laitettava liuos, jos se pillerin antaminen on hankalaa. Ai hankalaa? Se on melkeinpä ylivoimaista. Mutta onneksi isäni on kissakuiskaaja, hän saa kissat tottelemaan.
Minusta tuntui kummalliselta että ulkoisesti annettava liuos häätäisi sisuskaluissa olevat loiset. Tosin, paikallisvaleluliuos punkkien häätöön oli toimiva ratkaisu. Päädyimme nyt yhteen pilleriin, merkkiä Milbemax. Kolmen viikon kuluttua pillerin antamisesta laitan liuoksen niskaan. Juuri se Profender, mistä Naukulan Mamma vinkkasi tuolla kommenttilootassa aiemmin.

Kissakuiskaaja työssään. Siis se WectMac-tohtori. (Hitsi, vaaleanpunaiset puutarhakenkäni eksyvät joka kuvaan.)

Ei ole kuulemma poikkeavaa, jos kissalla on matoja. Toinen hoitajista muisteli että hän joutui antamaan kissalleen kolme kuuria peräkkäin. Ja saattaa niitä matoja tulla siisteille sisäkissoillekin. Sisäkissojen omistajat ovat kovin hämillään siitä että heidän kissallaan on matoja. Että kuinka semmoinen voi olla edes mahdollista. Kyllä se on. Joko ne ovat saaneet ne emoltaan. tai munia on kulkeutunut kenkien pohjissa sisälle.

Yllä oleva kuva ei kerro koko totuutta. Kissa ei suinkaan ole sulaa vahaa tohtorin edessä. Pillerin antamiseen tarvittiin pakkokeinoja, se tuli kolme kertaa pihalle, mutta lopulta kissa nieli sen. No hard feelings.

Illalla vähän mökötettiin.

Ja katseltiin alta kulmien. Viirusilmä.

No ei suinkaan. Hyvin tästä(kin) koettelemuksesta selvittiin. Toivotaan että pilleri tepsii. Lääkäri kyllä kehotti antamaan liuosta kolme viikon välein, jos kissa on ahkera metsästäjä. Liuoksella saattaa olla ehkäisevä vaikutus.

Ja minähän en sitten

...ala keräämään kaikenmaailman kissakrääsää...
Vannottelin tässä itselleni muutama viikko sitten. (Kaikenmaailman muita "romuja" minä jo keräilenkin.) En ala ostelemaan sitä sun tätä tilpehööriä mikä vain viittaakin kissojen suunnalle. Joskus voin kyllä pyörtää sanani. Näin kävi tänään. Kävin kirpparilla, ja joku halusi päästä tämmöisestä eroon.

Tottakai iskin silmäni siihen. Kuistilla on pieni komuutti, se on löytynyt tämän talon piharakennuksesta. Muistelin että se olisi ollut samanvärinen kuin kivikissa. Mutta eivät sitten aivan mätsänneet. Toinen tekosyy sen ostamiseen oli ajatus jos sillä saisi pidettyä komuutin oven kiinni, koska se ei sulkeudu kunnolla. Valitettavasti sekään ei oikein toiminut.

Konkurssiin ostos ei minua vie, se maksoi puolikkaan €uron. Voin vaikka heittää sen pihamaalle ja unohtaa sen sinne. Tai työntää sen kiviaitaan (mitä minulla ei ole) tai heittää jotain (vaikka oravaa) sillä päähän. No ei suinkaan. Minullahan ei ole juuri mitään oravia vastaan. Tai vähän on hampaankolossa, mutta käsiksi niihin en aio käydä. Meniköhän ihan hukkaan se ostos? Kun otin siitä kuvan, huomasin sen jutun vasta kun kuva oli tässä näytöllä. Hännän alla on reikä! Kuuluukohan se teokseen tarkoituksella vai ei? Kaikkeen minäkin sitten sorrun. Ja sitten esittelen niitä täällä. Pitäisiköhän hävetä?

Mutta paras tai pahin tulee seuraavaksi. Poikkesin vielä toisella kirppiksellä. Ja siellä roikkui jokaisen (pikku)kissa tytön unelmalaukku.

Piti laittaa surureunukset kuvaan. Miten hölmö sitä voikaan oikein olla?

Siis Hello! Haloo! Mikä ihmeen Kitty? Paljonko minulla on oikein ikää?
Tällä oli hintaa kokoinen euro. Ja oikeasti se tuli todella tarpeeseen hetken kuluttua. Poikkesin kirjastossa. Ensin vaikutti siltä, että mitään en löydä. Mutta toisin kävi. Minulla oli normaalisti käytössä oleva kankainen kirja- ja ostoskassi jo täynnä tavaraa. Olisin joutunut ostamaan kirjastosta muovikassin kirjoja varten, mutta onneksi olin ostanut uuden kassin:D

Kissa oli pihalla vastassa kun tulin kotiin.

Tavaran kuskaaminen pyörällä vaatii kekseliäisyyttä. Pyörän sarvissa oli molemmin puolin kassit, runkoon olin sitonut maton, ja selässä keikkui uusi kassi. Yhdestä kassista kaivoin kissalle punkkihäädön. Pieneläinklinkan hoitaja arveli että tänä vuonna tuskin enempää tarvitaankaan. Toivotaan niin. Tänään irrotin Myrskyltä kaksi punkkia ja laitoin sen jälkeen linimentin niskaan. Hus punkit, pysykää poissa!

Osui ja upposi. Sekä visiitti naapuriin.

Myrsky jäi aamulla kotio kun lähdin töihin. Salakavalasti se lujahti sänkyyn, onneksi olin ehtinyt pedata sängyn. Aamupäivällä palasin tohtorin kanssa kotiin käymään, ennen tohtorin aamupäivätorkkuja. Jotenkin kissalla oli haisu siitä että nyt tapahtuu jotain "ei niin mukavaa." Se alkoi hieman kiertelemään ja kaartelemaan. Erinäisten operaatioiden jälkeen pilleri meni kurkusta alas. Tällä kertaa vasta tosin kolmannella yrittämällä. Tärkeintä on että se meni alas. Tarjosin kissalle välittömästi gourmet-ruokaa lohdutukseksi. Nyt viimeistään tabletti meni mahaan asti. Tohtori sai kyydin kotiin ja toivon mukaan pääsi torkuille oman Vilma-kissansa viereen.
Kiitos isi taas kerran avusta <3

Päivällä kävin kampaajalla. Minulla on mukava kampaaja. Vuosikaudet olen istunut samassa tuolissa saamassa kaikenmaailman käsittelyjä. Jos pyydän että "Tee minulle pitkät ja paksut hiukset" niin voin kertoa, että semmoinenkin kampaajaltani onnistuu!
Samalla on vaihdettu kuulumiset:
Mitäs Vilmalle kuuluu?
Kuinka Ville voi?
Ja viime aikoina: Miten on Myrskyn kanssa mennyt?
Eli puhetta on kissoista riittänyt.
Tänään mainitsin että naapurissa on kissanpentuja. Ja kampaajan kaverin kaveri kaipailee itselleen raidallista kissaa. Harmaaraidallista sellaista. Tästä keskustelusta sain hyvän tekosyyn poiketa naapuriin. Että olisiko siellä vielä raidallista kisumisua vapaana?

Mirrit jonossa.

Jonon ensimmäinen oli aika väsy.

Perheen pikkutytöllä oli juhlapäivä. Onneksi en paukannut keskelle lastenjuhlia. Juhlia kuulemma vietetään vasta viikonloppuna. Vein mukanani pienen pussin kissanruokaa. Siitä ei kyllä päivänsankarille ollut iloa. Jos olisin vain asian tiennyt niin jotain pientä olisin voinut viedä...
Yksi raidallinen kissa saattaisi olla kotia vailla. Kumpiko se noista on, mahdottomuus sanoa. Kissat olivat juuri ruokailleet. Emon maitoa ja kiinteää ruokaa. Masut olivat pullollaan. Vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä.

Emokissa hääräsi kovasti ympärillä. Teki tuttavuutta, puski ja kiehnäsi. Olin hieman hämmentynyt. Ulkona kissalla on aivan erilaiset elkeet. Se ei ole tullut tekemään tuttavuutta. Se on vaikuttanut jopa aralta. Mutta nähtävästi se on sisätiloissa toinen juttu. Se tuttavuuden tekeminen. Kotiin kun pääsin, olivat farkunlahkeeni vaaleissa kissankarvoissa. (Ei aiheuttanut mustasukkaisuutta Myrskyssä.)

Ylpeä emo.

Tapasin Vanhan Herrankin. Konjakin. Kissan oikea ikä ei ole tiedossa, sillä Konjakki muutti perheen äidin luokse Löytöeläintalosta. Vuosia sitten. Mutta ikää on kiitettävä määrä.

Ihana punainen Konjakki.

Kotona oli taas sieniä. Mistä ihmeestä niitä oikein tulee? Ja mihin kaikki aika oikein katoaa? Suorastaan valuu käsistä. Lukemaankaan en ole ehtinyt. Tosin hirveätä uutuustarjontaa ei ole ollut. Viimeksi luin Ken Bruenin London Boulevardin. Se oli pastissi Billy Wilderin elokuvasta Sunset Boulevard. Ilmankos se oli niin nopeatempoinen ja helppo (lue: nopea) luettava.

Tiukkailmeinen kiinalaiskissa suolasirotin. Kirpparilta.

Myrskyä ei paljon aamuinen lääkkeenanto eikä sateinen päivä painanut. Se vietti laatuaikaa sängyssä.

(Tämänkaltaisia kuvia on jo kohta miljoona.)

Minäkin haluan sitä laatuaikaa. Vaikka Järein asein!
Siis kirja jota nyt luen, on Hugh Laurien Järein asein...

Muista tehoste!

 

Täytyy pyytää tohtoria apuun. Ei varmaan onnistu tänään. Kissa lähti ulos sateiselle pihalle aamuviideltä. Eikä tullut sisälle kun lähdin töihin.
Maanantaina löytyi yksi punkki. Huomenna tulee neljä viikkoa siitä kun annoin punkkihäädön. Taidan käydä ostamassa pieneläinklikalta vielä yhden satsin. Tosin luulisi, että punkit alkavat nyt vähenemään kun kelitkin viilenevät.

WestMac-tohtori tulee apuun

Oli pyydettävä WestMac-tohtorilta kotikäyntiä. Tänään ilmeni, että kissalla on matoja. Taas kerran! Ensimmäisen kerran se madotettiin kesäkuussa. Silloin hain apteekista matokuurin. Setä farmaseutti oli avulias ja kehotti valitsemaan tabletin, jos on epäilys että matoja on. Tabletti on kuulemma tehokkaampi ja varmempi kuin tahna. Farmaseutti kyseli, että metsästääkö kissa. Kyllä, oli vastaukseni. Jokainen jyrsijä on kuulemma potentiaalinen loiseläimen kantaja. Nielaus. Pari jyrsijäähän kissa on täällä ollessa pistellyt poskeensa. Ja kuinka paljon edellisessä asuinpaikassaan?
Ostin kahden tabletin pakkauksen. Jostain apteekin esitteestä olin lukenut että ulkoileva kissa kannattaa madottaa kolme-neljä kertaa vuodessa. Sisäkissakin ainakin kerran. Setä farmaseutti jopa antoi vinkkejä kuinka antaa tabletti kissalle. Häneltä tabletin anto onnistuu melko helpolla. Ja hän on kuulemma antanut tabletin muidenkin kissoille. -Jaa, tulisitko antamaan meidän sijaiskissallekin? Farmaseutti mietti hetken, ja alkoi pohtimaan hinnoittelua. Ilmoitin, että jospas yritän itse.
Soitellen sotaan siis. Ajattelin että kyllä se onnistuu, Myrsky on niin höveli tapaus, onnistuu se punkin poistokin. Mutta eipä onnistunut. Tabletti meni kurkusta alas, mutta tuli sieltä poiskin. Pariin otteeseen. Kissa johti 1-0. Seuraavana päivänä kerroin äidilleni epäonnistumisesta. Kyllä äiti keinot keksii, hän totesi. Laitetaan isä asialle! Näin tehtiin. Isä tuli käymään, ja kissa nieli tabletin. Isästä tuli WestMac-tohtori.

Tohtori tuli käymään WestMac biilillä.

Hieman harmittelin kun en heti tajunnut pyytää apua isältä. Meidän isi on hoitanut kissoille monen monta matokuuria ja piikkiä. Ja punkitkin poistanut. Kyllä isi osaa.

Tällä kertaa kävin hakemassa matokuurin pieneläinklinkalta, en apteekista. Juttelin hoitajan kanssa, ja sain kehotuksen antaa toisen tabletin tehostuksena viikon-kahden kuluttua. Ja kukaan ei apteekissa maininnut yhtään mitään mistään tehostuksesta!
Mitä opin tänään? Eläinten lääkkeet haetaan eläinklinikalta, ei ihmisten apteekeista! Samainen työntekijä neuvoi minua aiemmin punkkihäädön kanssa. Sanoisinko että erittäin ystävällistä palvelua.
Kysyin hoitajalta että onkohan Myrsky käynyt teidän asiakkaana täällä. Toinen mahdollisuus oli joku naapurikaupungin eläinlääkäriasemista. Myrsky oli rekisterissä. Tiedoissa oli jopa merkintä että se oli jäänyt joskus auton alle. On se vaan melkoisen kova jätkä.

Nou hätä.

Tohtorin käynti sujui paremmin kuin viimeksi. Paha mieli ei jäänyt kenellekään, eikä kukaan joutunut kynsien uhriksi. Seuraava tehostekäynti on jo suunnitteilla. Kiitos isi<3

Tohtori voi tulla uudemmankin kerran. Ei jäänyt traumoja.

Kyllä lähtee!

(Tarjoan vaakakuvaa, mutta blogger kääntää pystyyn. F#?K!)

Punkit meinaan. Kävin eilen pieneläinklinikalla, ja ostin toisen valmistajan häätöainetta. Ensimmäinen, minkä laitoin, oli nimeltään Frontline Comp. Mikä ei siis Myrskyllä toiminut. Ystävällinen kesätyöntekijä kertoi että muilla ei ole ollut pahaa sanomista tuotteesta. Ehkä minulla on ollut asennusongelmia, ei siis asenne- vaan asennusongelmia. Jospa olin liian hätäinen ensimmäisellä kerralla(?) Hoitaja antoi minulle ohjeet: "Ei kannata edes yrittää vetää suoraa viivaa, vaan laitat pieniä pisteitä iholle. Aine menee turhan helposti vain karvoihin." Ja tämä oli nyt siis uusi aine (heillä ainakin) ja maksoi 4,50€

Intoa puhkuen menin kotiin ja ajattelin että nyt lääkitään kissa. Kissa oli ollut levolla sisällä, ja oli virkeä ja hanakas lähtemään ulos. Ei oikein meinannut pysyä aloillaan. Tuumasta toimeen. Pipetissä oli jonkinmoinen uurre, mutta pidin varmempana saksia pipetin katkaisemisessa. Oli hieman hankala tietää milloin pipetti on tyhjänä. Siirtelin karvoja syrjään, laitoin pisteitä iholle. Vaikutti ihan hyvältä. Kissa lähti pihalle, tunnin kuluttua palasi. Ja aine erottui niskavilloissa. Jotenkin sittenkin meni karvoille:( Olisin voinut tietysti hieman malttaa. Että kissa olisi ollut raukea.

Kuten tässä.

Kissa tuli auttamaan farkkujen lyhentämisessä.

Olikin jo syytä ryhtyä puuhaan. Housut ovat olleet kaapissa lyhennystä vailla. Kauan.

Täytyy toivoa että aineesta on hyötyä. Valmistajan sivuilta tosin löytyy teksti:
"Valmisteella on enintään 2 viikkoa kestävä akarisidinen vaikutus puutiaisiin (Rhipicephalus sanguineus,Ixodes ricinus, Dermacentor reticulatus). " 
Eli odotettavissa kaksi punkitonta viikkoa. Hoitaja puhui kyllä neljästä. Jäämme jännittyneenä odottamaan tuloksia.

Koti(eläin)lääkäri tekee diagnoosin

Myrskyä ei vaivaa mikään.

Kävin tänään kirpparilla. Antiikkiliikkeen pihavarastossa oli kaupan kaikenmoista roinaa. Kirjojakin, kissa- ja koira sellaisia. Ajattelin että täytyyhän taloudessa olla ainakin yksi kissakirja, koska taloudessa asuu kissa. Vaikka se ei oma olekaan.
Kirjan nimi oli Mikä kissaa vaivaa? Havainnollinen oire- ja ensiapuopas. Hintaa kokonaiset kaksi rahaa. Takakannessa oli hintalappu 24€, joten kaikki se säästö oli kotiinpäin, heheh. Nyt sitten pääsee tekemään kotilääkäri diagnoosin, tai useampia. Näistä onkin kokemuksia. Kaikenmaailman kauhuskenaarioita ja kuolemantauteja saa helposti kehitettyä kokoon lääkärikirjaa lukiessa. (Mutta onneksi internet tarjoaa paljon enemmän vaihtoehtoja, sekä vaihtoehtohoitomuotoja.)
Mutta nyt siis minulla on kirja, mistä löytyy "27 kaaviota, jotka auttavat diagnosoimaan oireita haluttomuudesta kouristuksiin, neuvoja ensiapuun hätätilanteessa, rotukohtaiset oireet, sekä täyttä tietoa kissan terveydenhoidon kaikilta osa-alueilta." Yes! Kuulosti todella vaikuttavalta. Kirjan lisäksi matkaan lähti yksi koirakirja, sekä kokoelmasta puuttuva kahvipurkki.


Istuin auringonpaisteessa rappusilla, ravitsin itseäni ja tutkailin kirjaa. Ihan perusjuttuja. Teoksesta välittyi kuva miten helppoa kissan tutkiminen ja käsitteliminen on. Jopa lääkkeen antaminen tabletin muodossa on helppoa. Ehkä on hyvä olla yksi avustaja siinä puuhassa. (Myrskyn matolääkkeen antaminen vaati neljän ihmisen panoksen.)

Paitsi ne punkit. Maanantain saldo kuusi kappaletta.

Ehkä hieman turha kirja, mutta oli leuhkaa ostaa kissakirja. Olen iloinen että kotona on kissa.