Olisipa tänään

Viileämpi päivä kuin eilen!

Näin toivoi Myrsky aamulla kun ovenraossa istuskeli. Minä toivoin aivan samaa, mutta aamulenkillä Jalon kanssa huomasin että se toive ei toteudu. Se pieni tuulevire mikä kävi oli kuuma sellainen.

Helteet alkavat jo ottamaan voimille. Veikkaan kuitenkin että Myrsky pääsee vähimmällä. Kissa osaa ottaa rennosti ja hakeutua viileään ja varjoon. Eniten tässä taloudessa helteestä kärsii koiravanhus. Turkin pesu ilmiselvästi piristi koiraa kokonaisvaltaisesti, mutta helppoa ei Artulla ole.

Oikein lämpimästi tervetuloa lukijaksi aby angel! Ja vielä onnittelut rakkaalle isälleni syntymäpäivän johdosta ♥

Translation: Too Hot!

Arkikuvahaaste 1/5

Myrskyn ja Viiman mamma haastoi meidät mukaan arkikuvahaasteeseen. Kiitos Maryjane, tähän haasteeseen tartumme ilolla. Tarkoitus on kertoa viidestä päivästä kuvin ja sanoin -sekä haastaa muita mukaan.

Aloitamme heti vaikka viikonloppu onkin. Meillä kävi tänään vieraita. Myrskyn hoitotäti ja setä (äitini ja isäni) kävivät kahvilla. Äitini sai lämpimät puskut Myrskyltä.

Myrsky lähetti vanhempieni Vilma kissalle tuoksuterveisien lisäksi herkkuraksuja ja aitokissanminttua. Äitini soitti myöhemmin illalla ja kertoi että Vilma meni pahasti sekaisin kissanmintusta. Viimevuotinen sato oli siis hyvä.

Jatkamme haastetta kun arkipäivät jatkuvat. Hyvää viikonloppua kaikille!

Transaltion: Relatives.

Tunnustus

Sekä lahja isälle

Häivähdys purppuraa blogin AnnaS, ilahdutti meitä tunnustuksella:

Lämmin kiitos Annalle ♥

Tämän tunnustuksen annamme eteenpäin  Parasta ikinä! -blogille (siellä seikkailee Myrskyn kaima), Helmin Mamman Muistikirja -blogille sekä uudelle tuttavuudelle Just Kittying -blogille. Olkaa hyvä ♥

Ja sitten se lahja-asia. Isälläni on tänään syntymäpäivä, onnittelut hänelle! Vilma-kissa tiesi tämän, ja hoiti isälleni ikimuistoisen syntymäpäivälahjan. (Uusille lukijoille tiedoksi, Vilma on vanhempieni kissa.) 

Hyvää syntymäpäivää isi!

Vanhempani viettivät tänään päivän kaupungissa, Vilma oli yksin saaressa touhuten omiaan. Illalla sain tekstiviestin isältäni: "Vilma oli tuonut linnun lahjaksi ja jahdannut sitä huoneessa koko päivän niin että matot ja kaikki olivat kurtussa." 

Hyvä Vilma! Itse tehty saalistettu lahja on paras lahja minkä voi isälle antaa.

Translation. Happy Summer Days.

 

Kesäillan onni

"Pikkulinnun laulu korvissani

riippukeinun yllä omenapuu

kesäillan on onni omanani

mul' on kissa sylissäni."

"En mä enää aja virvatulta

onpa sylissäni onnen kulta

pienentyy mun ympär´elon piiri

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie."

Myrsky ilahdutti minua eräänä iltana tällä viikolla. Stressistä kärsivänä ja helteestä väsyneenä loikoilin (paljon nähneessä ja kovia kokeneessa) sijaiskodin riippumatossa. Kissa päätti hypätä syliini. Oi onnea ♥ 

Se oli vasta jo kolmas kerta. Minä olen laskenut kaikki nämä kerrat kun kissa on tullut syliini. Myrsky ei todellakaan ole mikään sylikissa. Nämä ovat harvinaisia ja arvokkaita hetkiä. Toinen ilonaiheeni tällä viikolla oli se, että isäni pääsi sairaalasta kotiin. Olen oppinut että täytyy osata olla iloinen asioista mitä meillä on. Asiat voisivat olla tuhat kertaa huonommin. 

Niin, ja se oikea Nocturne löytyy mm. täältä. Rauhaisaa viikonloppua kaikille!

Translation: Tranquillity.

Onko pakko jos ei halua?

Eli varsin vaikea tapaus

Kävin eilen antamassa vanhempieni Vilma-kissalle ruokaa. Äitini oli ystävällisesti pukenut Vilmalle valjaat ylle. Jos neitiä vain huvittaisi ulkoilla, sillä olihan ilma mitä kaunein. Vanhempani eivät ole oikein vakuuttuneita valjaidenpukemistaidoistani. Ja jos totta puhutaan, hieman mysteeri ne ovat minullekin, edelleen. Olin itseasissa asiasta erittäin helpottunut.

Neiti oli juuri herännyt päikkäreitä kun astelin sisälle. Huikkasin asiaankuuluvat tervehdykset kaunottarelle ja ihailin kissaa. Sitten kiinnitin fleksin. Oletin että kissa juoksisi häntä pystyssä ulko-ovelle.

Ei se mennytkään ihan niin. Neiti katseli vain verhoja. Kissaa ei ulkoilu näyttänyt kiinnostavan. Houkuttelin ja maanittelin. Kissa pani vastaan. Lopulta pääsimme kuistille asti. Avasin ulko-oven selälleen jotta kiehtovat ulkoilman tuoksut kantautuisivat aristokatin nenuun. Ei auttanut se temppu. Lopulta ulkoilimme siten että istuin rappusilla, pitelin kiinni fleksistä ja kissa istui ikkunalaudalla. Toinen ulkona, toinen sisällä.

Mikä meitä näitä naisia oikein vaivaa? Vilmaa ei todennäköisesti mikään. Kissa on hurmaavan kaunis ja neiti tietää sen itsekin. Minua taasen mietityttävät vakavat asiat. Äitini kävi maanantaina saattamassa isäni TAYS:iin toimenpiteeseen. Sitä ei pystytty tekemään. Huomenna toivottavasti tiedämme asioista enemmän.

Translation: I´m Beauty and I Know It.

Ilouutinen

Kaikille valjaissa liikkujille

Ylpeänä voin kertoa että vanhempieni Vilma-kissa sai eilen saaliiksi päästäisen. Kissa ulkoili isäni kanssa ja tämän vuoden ensimmäinen oikea saalis napattiin.

Kuva toukokuulta muutama vuosi sitten.

Olenkin joissain kommenteissa todennut että valjaat eivät ole este, ainoastaan hidaste.

Hyvä Vilma! Sijaiskodin henkilökunta ja Myrsky onnittelevat saaliista. Samalla toivotamme isälleni pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä kissan kanssa ulkoilemiseen. Ei ole kiireisen ihmisen hommaa tuo kissan kanssa ulkoileminen.

Translation: Where There's a Will There's a Way.

Auringon pilkahdus

Eilen menimme uudemman kerran lääkäriin. Myrsky rauhoitettiin ja kissa sai nestettä suonensisäisesti ja nahan alle. Tämän lisäksi otetiin verinäytteet sekä keuhko- ja vatsakuvat. Veriarvot olivat normaalit. Ainoastaan sokeriarvot olivat hieman koholla, mutta verensokeri kohoaa kissoilla hieman stressitä johtuen. Naukulassakin tiedetään että lääkärissäkäynti on sressaavaa!

Keuhkokuvissa lääkäri näki tulehdukseen viittaavia tiivistymiä. Siellä se pöpö näytti olevan. Eikä kissa edes ollut yskinyt! Edellisen lääkärikäynnin yhteydessä hengitystäänet olivat korostuneet, sen totesi lääkäri kuuntelemalla. Yöllä sitten kuuntelin kissan hengitysääniä kun se nukkui kanssani. Ehkä ne kuulostivat hieman kovaäänisiltä. Mutta yön pimeydessä kaikki on pelottavaa, ja ajatukset kiertävät kehää. Huoli sumentaa järjen.

Kuva on otettu eräänä elokuisena iltana.

Mukaan saimme antibioottia ja kipulääkettä, myös toipilasruokaa ja Nutriplus-geeliä. Ja mieleen ne pelottavat uhkakuvat kummittelemaan. Eilen illalla sijaismamma olikin aivan palasina. Yritin tunkea geeliä Myrskyn suuhun, kun se oli ollut pari tuntia hereillä, mutta se ei oikein onnistunut. Edellisillan pakkoruokintakin oli yhtä surkea esitys.

Onneksi kissa meni yöllä itse ruokakupille maistelemaan raksuja. Märkäruokaakin sille laitoin tarjolle. Tänään se on hieman juonut itse. Kissa puskee kovasti ja kehrää. Heikolta se vaikuttaa. Päivällä se söi lisää. Ehkäpä aamupäivällä pakolla annettu toipilasruoka herätti sen ruokahalun. Henkilökunta toi kissalle suuren laakean vadin mistä kissa voi latkia vettä.

Olen ollut kotosalla tänään ja eilen. Myrsky sai tänään jopa vieraita. Edustajat työpaikaltani (äitini ja eläkkeellä oleva isäni) tulivat katsomaan kissan vointia ja auttamaan pakkoruokinnassa. Äidinäitini on soittanut pari kertaa ja kysynyt kuinka kissa voi. Ja te olette kommentoineet edellistä postaustani ihanin ja kannustavin kommentein.

Kiitos teille♥

Translation: Hoping.

Kattihaaste #20: Wanha kuva

Kattihaasteessa huudeltiin vanhojen kuvien perään. Sijaiskodista ei kovin vanhoja kuvia löydy, joten kaivelin vanhempieni kuvakansioita. Mauri Peruskissa sai kunnian osallistua tähän haasteeseen. Kuva on otettu mustavalkofilmille 1980-luvun loppupuolella. Valitettavasti tarkkaa päivämäärää ei kukaan ollut kirjoittanut kuvan taakse. Kuvan otti isäni, hän on aina ollut kameramiehiä. Kuva otettiin joko kuvaamisen ilosta tai se oli tarkoitus lähettää jollekin kirjeenvaihtokaverilleni ulkomaille. Kirjeenvaihtokaverit olivat kova juttu silloin joskus ennen kännyköitä, sähköpostia ja internetiä.

Kuvassa siis Mauri Peruskissa, (vrt. Maukka Perusjätkä). Maurin kutsumanimi olikin Maukka. Kissa oli meille kaikille kovin rakas. Kokoakin sillä oli vaikka muille jakaa. Se onkin tuon kollipojan syytä että olen heikkona isokokoisiin kissoihin. (Tai tarkemmin ajateltuna kissoihin ylipäätään!) Maukka oli lapsuuteni ensimmäinen kissa. Ja tuo pitkätukka teinari on bloginpitäjä jostain sieltä 80-luvulta.

Translation: Back To The 80's

Juhlien aikaa

Pikkujoulukausi taitaa olla kiivaimmillaan. Näin olettaisin. Sijaismamma tosin jätti tänä vuonna kuntosalin pikkujoulut väliin, hirvijahti oli paljon houkuttelevampi vaihtoehto. Juhlia olen kyllä päässyt viettämään. Tänään kahviteltiin vanhempieni 60 + 60 = 120-vuotisjuhlien merkeissä. Onnea rakkaat vanhemmat♥

Mitään en ole ottanut.

Viikon kuluttua vietetään hirvijahdin päättäjäisillallisia hirviporukan kesken. Syödään, mitäpä muutakaan kuin hirveän hyvää hirveä ja juodaan punaviiniä. Veikkaan, että illan kuluessa kaadetaan jo kerran ammutut hirvet toisenkin kerran.

TrioMiuMaun kotona on täällä viikolla vietetty melkein aikuisen juhlia, ja kiitokseksi hyvästä käytöksestä saivat kissat laittaa hetkeksi elämän risaiseksi. Kyllä sijaiskodissakin kissa joskus trippailee. Mutta kohtuudessa pysytään.

Translation: Time to Celebrate (With CatNip).

Otsikoissa: Myrsky!

Taas kerran

Myrsky pääsi eilen otsikoiden aiheeksi. Jo torstaina ennustettiin: "Myrsky saattaa katkoa puita." Silloin myrskyä ei vielä oltu personoitu. Perjantaina myrsky nimettiin Antiksi. Antti-myrsky riehuikin paikoitellen ihan kunnolla. Onneksi sijaiskoti selvisi Antti-myrskystä aika helpolla. Hauskinta tässä myrskyssä oli se, että bloginpitäjän isän nimi on Antti.

Menikö se Antti jo? Voinko jo tulla täältä?

Olikohan Myrsky kuunnellut radiosta että Antti-myrsky oli tulossa, sillä se pysytteli koko päivän sisätiloissa? Viime vuonna madotimme kissaa isäni avustuksella. Ei kissalla mitään isääni vastaan ole, oikein hyvin tulevat toimeen keskenään jos isäni sattuu sijaiskodissa pistäytymään. Myrskyisä sää ei vain houkutellut kissaa ulos.

Ja minä hoidan ne matokuurit nykyään ihan itse. Paikallisvaleluliuos tehoaa kyllä, näin vakuutettiin eläinlääkärissä. Illansuussa kissa uskaltautui pihalle kun tein hieman lumitöitä. Tänään viihdyttiin pihalla huomattavasti kauemmin.

Translation: Headlines Yesterday

Lapsenvahtina

Vilma on iskän tyttö.

Tällä viikolla toimin kissanhoitajana vanhempieni Vilma-kissalle. Isälleni tuli kutsu TAYS:iin toimenpiteeseen ja äitini lähti sinne mukaan. Toimenpide vaati muutaman yön osastolla. Minä lupauduin hoitamaan kissaa.

Vilma on melko vaativa neiti, ja tarkka ruokavaliostaan. Ohjeiden mukaan ruokin kissaa: "Aamulla seitä, ja aamulla otettava iltasydänateria jääkaappiin sulamaan, sydäntä illalla töiden jälkeen, puolikas Sheba tai Gourmet-ateria yöksi, raksuja ja puhdasta vettä, illalla aamuinen sei annos yöksi pakkasesta jääkaappiin sulamaan..."

"Ja vessanpöntön kansi muistettava sulkea, ja kissan kakat korjattava pois hiekkalaatikosta."

Onneksi keittiön pöydälle oli jätetty kirjalliset ohjeet, sillä eihän blondi kaikkea välttämättä voi muistaa. Pyysin vielä havaintoesityksen kuinka valjaat puetaan kissalle. Sitä en ole ikinä oikein kunnolla oppinutkaan. Havaintoesitys tehtiin juuriharjan kanssa. Vilmaa ei siis silloin johdettu harhaan.
Kun tuli tosi kysymykseen, antoi Vilma nätisti pukea valjaat ylleen. Ne kun oli laitettu, oli tyttö samantien menossa ulko-ovelle. Ulkoilimme vaihtelevalla menestyksellä. Ulkoilun pituus riippui ihan siitä kuinka paljon ulkona oli pelottavia ääniä. Ruohonleikkuri kuulosti Vilman mielestä todella pelottavalta, silloin oli lähdettävä takaisin sisälle.

Milloin isi tulee?

Kissoissa on eroja. Vilma on hieman arkajalka mitä tulee koviin ääniin. Myrsky taas ei niistä juuri välitä. Vaikka sijaiskodin naapureissa leikataan ruohoa, kissa ei pakene paikalta. Korvat kyllä kääntyilevät, ja tarkkaan kuunnellaan, mutta pakoreaktio ei nosta päätään. Pihan äänet eivät siis Myrskyä pelota. Sekään ei tunnu missään jos käsisirkkelillä katkotaan puita. Kissa tyytyy vain korviaan höristelemään. Mutta auta armias jos hepuli sattuu iskemään. Silloin otetaan jalat alle ja mennään. Ja kovaa!

My Heart Belongs to Daddy.

Tämän blogijutun otsikko piti olla jatkumoa eiliselle hyvän mielen tarinalle. Nimeksi kaavailin seuraavanlaista: Kuinka tehdään kaksi isompaa tyttöä iloiseksi. Ajattelin siis kertoa kuinka iloiseksi me tytöt, Vilma ja minä tulimme siitä että isäni pääsi hieman korjailtuna versiona takaisin kotiin. Päädyin kuitenkin lapsenvahtina otsikkoon.

Elämä on joskus äärettömän surullista. Tänään luin Sirpan ja Kollon blogista suuren suru-uutisen. Lämpimiä ajatuksia Sirpalle ja silityksiä Kollolle.

Translation: Babysitting.

Mustan kissan paksut posket

Hokema on kielivoimistelua. Tämä loru on tarkoitus sanoa mahdollisimman nopeasti ja monta kertaa peräkkäin. Vaikeaahan se on, samoin kuin mustan kissan valokuvaaminen. Vaikka Vilma ei ole aivan täysin musta, eikä se tosin ole paksukaan, mutta se kuuluu kategoriaan vaikeasti valokuvattava.

Kuulin jotain että isi olisi tulossa kotiin...?

Oletettavasti mustan kissan kuvaaminenkin alkaa onnistumaan, kun sitä riittävästi harjoittelee. Miten kallista lystiä valokuvaamisen harjoitteleminen olisikaan filmikamera-aikana. Hui olkoon, ei edes uskalla ajatella. On se vaan niin edullista digikameralla. Tosin sitä tulee paljon vain räiskittyä, eikä sitä välttämättä paneudu kunnolla asiaan. Eräs valokuvaajaystäväni totesikin että filmikameralla kuvaaminen on vaikeampaa. Sitä joutuu oikeasti ottamaan huomioon kaikkea mahdollisia seikkoja mitkä vaikuttavat kuvan onnistumiseen.

Onko se ihan totta?

Ja totta on se juttu mitä Vilma oli kuulevinaan. Vilman ja meidän kaikkien suureksi iloksi isäni pääsi sairaalasta tänään kotiin♥

Translation: Black is Black. My Dad is Back at Home!