Hujaus vain

Ja on lokakuun viimeinen päivä. Aika kulkee sukkelaan mutta henkilökunta hidastelee puuhissaan. Keuhkoputkentulehdus lienee kuitenkin hyvä syy hieman hiljentää tahtia. Toipumassa ollaan, ja oikein hyvää vauhtia. Ennen talven lopullista tulemista täytyy yrittää haravoida pihalta loput lehdet pois, sahata polttopuita ja vaihtaa keittiön kesämatot talvisempiin.

Kuva tallentui muistikortille reilu vuosi sitten, ajattelin sitä käyttää jossain tilanteessa. Vaikkapa Halloween-postauksessa, sillä eikös siihen aikaan niitä aaveita ja muita omituisuuksia ole liikkeellä?

Ylläolevan kuvan otin tänään kun haravoin pihalla. Myrsky tuli seurakseni. Kuva on hieman pelottava, eikö vain? Syytän siitä hidasta kameraani. Kissa seurasi touhujani kuistin kaiteelta, siellä oli hyvä tarkkailupaikka. Pimeys yllätti liian nopeasti, ja oli lähdettävä sisälle. Otsalampun valossa haravointi ei kuulosta kauhean älykkäältä. Sehän olisi varsinaista valopäiden touhua.

 

Laitetaan lopuksi vielä ihan peruspotretti, ettei kukaan vain näkisi pahoja unia.

Translation: All Hallow´s Eve.

Uutta ruokalistalla

Jo kesällä kummastelin muutamaa jyrsijää minkä kissa kotiin kantoi. Hiirulaisia ne eivät olleet, vaan ne näyttivät olevan jonkinmoisia myyriä. Jotkut niistä olivat melkoisen kookkaita vötkäleitä. Kuvittelin niiden olevan pelto- tai metsämyyriä. Peltoja tässä lähellä ei ole, ja lähin metsä löytyy saaresta 350 metrin päästä. Saareen menee silta, ja henkilökunta on nähnyt naapurin kissan tulevan saaresta, mahdollista siis on että Myrskykin olisi sinne joskus päätynyt. 

Lajintunnistus jäi hieman vajaaksi. Rottia ne eivät kuitenkaan olleet, siitä olin enemmän kuin helpottunut.

Vasta joku aika sitten tajusin että nehän ovat vesimyyriä. Niin. Bloginpitäjähän on enemmän tai vähemmän blondi, joten ei ihme että joskus leikkaa hitaasti. Wikipedian mukaan: "Kesäisin vesimyyrä viihtyy kosteilla paikoilla ja veden läheisyydessä, kuten soilla ja ojissa. Sen on huomattu vaihtavan talvella kuivempaan maastoon, jossa se asuu kuivempaan maahan kaivetuissa käytävissä. Jotkut vesimyyrät puolestaan pysyttelevät kuivemmilla paikoilla, niityillä, pelloilla ja puutarhoissa, siirtymättä kesäksi kosteikoille."

Isäni muisteli kuulleensa radiosta ohjelman missä mainittiin että kissa liikkuu kodistaan neljänsadan metrin päähän. Eli tuonkokoinen olisi kissan reviiri. Tämä on kuitenkin hearsay-puhetta, joten älkäämme pitäkö tätä kiveen kirjoitettuna totuutena. Rantaan on sijaiskodin pihasta matkaa 190 metriä, joten on mahdollista että kissa käy rannasta niitä hakemassa. Ellei niitä sitten asustele lähempänä jonkun puutarhassa.

Saaripalstan pojat Musti ja Ransu ovat melkoisia myyränmetsästäjiä. Muistaakseni Saila jossain postauksessa mainitsi, että myyrät tulevat sateella esiin, ja silloin toinen pojista lähtee enemmän kuin mielellään myyräjahtiin.
Minäkin olen samaa mieltä. Myrsky on useasti sateella käynyt jahdissa, ja hyvällä tuloksella. Jos oikein tarkkaan katsoo, on ylläolevassa kuvassa kissan ja saaliin turkissa havaittavissa vesipisaroita.

Translation: New In Menu: Water Vole.

Sato jäi ensilumen alle

Perjantaina satoi aamulla ensilumi sijaiskodin pihalle. Nousin myöhään (olinhan sairaslomalla) ja kissa vielä myöhempään. Iltapäivällä herra Hoo kaivautui peiton sisuksista ruokakupille. Kissa oli autuaan tietämätön valkeasta lumipeitteestä. Tyynesti asia kuitenkin otettiin vastaan.

Pihalle mentiin ilman sen kummempia arasteluja. Ehkä päällimmäisenä oli mielessä se, mistä blogisssa on muutamaan otteeseen ollut puhe. Aitokissanminttuviljelyksistä. Kissa ottikin suunnan kohti palstaa.

Voi surkeus. Lumi oli kuorruttanut viljelykset.

Jotain tuoksua vielä ilmassa oli. Onneksi sijaismamma oli mukana ja hän poimi yhden yrtin mukaansa. Yrtti laitettiin kuistille, samaan lasiin pelargoniapistokkaiden kanssa.

Siellä sitä käytiin nuuhkuttamassa. 

Myöhemmin iltapäivällä trippailtiin ihan huolella.

Oikein paljon tervetuloa mukaan Ninni!

Translation: Catnip Covered With Snow.

Kuukauden asento

Joogalentäjä

"Joogalento kehittää mielen ja kehon yhteistoimintaa. Mielessä esitetään pieni, viaton toive lentämisestä ja keho vastaa hypähtämällä ilmaan. Hypähdys tapahtuu aina spontaanisti ja yllättäen; tekniikka ei toimi käskemällä eikä silloin, kun odottaa tuloksia. Suoritus edellyttää hyvin hiljaista mielentilaa, jonka saavuttamiseen tarvitaan yleensä jonkin verran meditaatiokokemusta (tarvittava määrä riippuu henkilön lähtötasosta)."  (Lähde löytyy täältä.)

Kissa on juuri päättänyt joogalentonsa.

Tämä joogalentäjä-asento tuli mieleeni jo kesällä, mutta vasta nyt sille tuli sopiva rako. Muistan kuinka 1995 eduskuntavaalien aikaan asuin Uudellamaalla ja siellä vaalipiirin oli ehdokkaana eräs omituiselta kuulostava puolue: Luonnonlain Puolue (LLP). Puolue tunnettiin joogalentäjien puolueena. Sitä oli pikkukaupungin tyttö pää pyörällään moisesta ihmeellisyydestä. Joogalentäjät! Vielä hassumpi oli sanomalehti mikä hetken aikaa tipahti luukusta eteisen matolle: Lehden nimi oli Keskari.

Huomennakin on äänestyspäivä, saa nähdä kuinka mielenkiintoiseksi päivä kujakytän kannalta muodostuu. Tammikuinen presidentinvaalien äänestyspäivähän oli suorastaan kujakytän todeksi tullut päiväuni.

Tulipahan melkoisen paljon linkityksiä, jopa ihan liiaksi. Täytynee hillitä linkkien viljelyä tulevaisuudessa.

Tervetuloa toistekin Heska!

Translation: "The Moggy Has Landed."

Kissaparfyymia

"Gisela meni sängylle pitkäkseen, käpertyi kiinni pitkäkarvaiseen kissaan, ja hengitti sen mietoa, puhdasta tuoksua. Kissat, toisin kuin koirat, haisivat aina hyvälle. Hän olisi halunnut kissaparfyymia. Kissa kehräsi, ja sen valkoinen turkki värisi pehmeänä ja kevyenä hänen kasvojaan vasten."
(Hermansson, Marie. Laakso. 2012)

Kuvitus ei oikein mätsää tekstin kanssa. Sijaiskodin kissa ei ole pitkäkarvainen eikä valkoinen, mutta tuoksuu kuitenkin hyvältä. Kissan tuoksussa voi erottaa aistillisen pehmeyden ja raikkauden. Mukana myös pieni ripaus villaisuutta.

Ja kesä on muisto vain. Tänään aamulla oli sijaiskodin pihamaa valkoinen.

Tervetuloa mukaan sijaiskodin maailmaan Pepi, Kisa, Jonna, Heiri ja Sude!

Translation: Eau de Chat

Älykästä seuraa sängyssä

Päivät kuluvat pedissä kuin siivillä. Varsinkin kun vieressä on älykästä seuraa minkä kanssa voi keskustella vaikkapa eksistentialismista ja Søren Kierkegaardista. Eikö vaikutakin siltä että keskustelut ovat lennokkaita ja henkeviä?

Ymm.. Kyllä, joo. Voisitko nyt olla hiljaa ja yskimättä!

Todellisuudessa kissa ei puhu eikä pukahda. Se saattaa nousta, köyristää selkäänsä ja vaihtaa asentoa. Välillä huolletaan turkkia. Saatetaan kehrätäkin. Iltapäivällä kissa osoittaa heräämisen merkkejä. Sängystä hypätään alas, venytellään kunnolla ja tassutellaan ruokakupille. Sen jälkeen on vuorossa ulkoilua noin tunnin verran.

Onkos jo ruoka-aika?

Tänään nousin ylös yhdessä kissan kanssa ja petasin sängyn. Kollin palattua sisälle tarjolla oli herkkuateria ja kissa hyppäsi takaisin sänkyyn. Minäkin menen takaisin petiin, torkkupeiton alle. Ehkä nukumme yhdessä hetken aikaa.

Translation. So Intelligent and Vivid.

Sairasloma

Vai sairausloma?

Molemmat sanat ovat ymmärrettäviä. Ja hyvin valitettavasti tätä päivää. Onneksi kissa ei ole kipeänä, vaan potilaana on bloginpitäjä. Sain jo sunnuntaina saira(u)slomaa. Tänään hain antibioottikuurin. Ja lisää sitä s-lomaa. Nyt pitäisi levätä ja saada hengitys kulkemaan. Ja tervehtyä mahdollisimman pian.

Onneksi kissa on ollut ymmärtäväinen. Harmi vain että se ei kuori minulle sitrushedelmiä tai keitä teetä. Tai kysy voisiko kaupasta tuoda jotain hyvää. Se on kuitenkin ollut tukenani ja lämpönäni päivisin kun olen maannut sängyssä. Yöllä olen joutunut turvautumaan kuumavesipulloon koska kolli huitelee pihamaalla. Ihmeen hyvin on kissa ulkona pari viime yötä viihtynytkin, vaikka lämpötila on laskenut hieman nollan alapuolelle. Myrsky ei pikkupakkasta pelkää.

Translation: Doctors´ Note.

Aurinkoista päivää ja tunnustus

Arkiporinaa blogista Paula lähetti meille auringonpaistetta tunnustuksen muodossa:

Oikein paljon kiitoksia tästä. Tunnustus edellyttää vastaamista 7 kysymykseen. Vastaamme molemmat, sekä Myrsky että bloginpitäjä.

1. Lempinumero.
Minnan lempinumero on yksi. Se voisi myös olla mikä tahansa pariton numero. Ai miksikö pariton? Kun tehdään kivenistutuksia, nyrkkisääntönä on istuttaa kiviä pariton määrä.
Myrskyn lempinumero on yksi. Koska kissat ovat ykkösiä.

2. Alkoholiton suosikkijuoma
Molemmat vastaavat vesi. Minna tosin haluaa poreita veteensä.

3. Lempieläin
Kissa ja kissa. (Kissan jälkeen tulevat koiruudet.)

4. Facebook vai Twitter?
Myrsky ei twiittaile, eikä feisbookkaile. Eikä Minnakaan. Me yhdessä bloggaillaan.

5. Intohimo
Myrsky vastaa nukkuminen, syöminen ja metästely, Minna vastaa lukeminen, salitreeni ja metästely.

6. Suosikkiviikonpäivä
Toisen mielestä jokainen päivä on hyvä päivä, sillä joka päivä on ruokapäivä.
Toinen tykkää keskiviikoista.

7. Suosikkikukka
Bloginpitäjän suosikkikukka on sunshine-kukka, eli auringonkukka.
Myrsky diggailee (ja trippailee) aitokissanmintun nimeen.

Tunnustus lähtee eteenpäin Lululle, Lealle ja Lotalle.

Hei tytöt! Kertokaa salaisuutenne mulle. Mä kuuntelen.

Ja vielä tervetulotoivotus uusille lukijoille (vai pitäisikö sanoa vanhoille tutuille) 

ellalle ja Tinjamiille!

Translation: Sunshine For Your Day.

Kissanpäivät Arvonta

Syyskuun lopulla Blogistaniasta sain lukea että Polkka Jam on julkaissut jotain uutta ja ihanaa. Näin Polkka Jam blogissa kerrotaan asiasta:

"Kun syksyn tullen ulkona pimenee ja myrskyää, on aika nauttia kodin lämmöstä. Uusi Polkka Jam-mallisto onkin omistettu kotoilulle, joutenololle ja kissoille. Uusi Kissanpäivät-mallisto on nyt saatavissa nettikaupastamme sekä Kiasma-kaupasta, Sammakon kirjakaupoista, DesignForumista ja Daiga Daiga Duusta."

Olin aivan myyty. Nuo sanat: kissanpäiviä ja myrskyää. Melkoinen yhteensattuma, ei voi muuta sanoa. Rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä heihin. Kerroin Kissanpäiviä sijaiskodissa blogistani ja esitin toiveen: "Olisi ihana järjestää arpajaiset." He olivat oikein innostuneita asiasta ja minulla on ilo arpoa yksi

KISSANPÄIVÄT 2013 -kalenteri.

Kuva: Polkka Jam

Arvonnan säännöt: 

1 arpa kun kommentoit tätä postausta.

2 arpaa kun olet tai liityt lukijaksi.

3 arpaa kun linkität sivupalkissa olevalla kuvalla.

Kerro kommentissasi kuinka monella arvalla osallistut.

Aikaa on maanantaihin 5.11. klo 21.00 asti. 

Onnea arvontaan kaikille!

Kepponen!

Vielä ei suinkaan ole karkki tai kepponen -päivä, vaan kysymys on tällä kertaa kirjasta

Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen.

Myrskyn ja Tuiskun äippä kirjoitti kirjan. Kirja sisältää "ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa." Näin luvattiin takakannessa. Sijaismamma on melkoinen ahmatti kirjojen suhteen, erityisesti silloin kun on dekkareista kysymys. Pitähän se kirja sijaiskotiin tilata. Erityisen painava syy kirjan tilaamiseen oli se, että sen sivuilla vilahtaa kissa nimeltä Myrsky. Keskiviikkona kirja odotti postilaatikossa. Aukaisin postissa tulleen kuoren, ja meinasin jo heti samalta seisomalta lukea novellin nimeltä Myrsky-kissa. Maltoin kuitenkin mieleni. Ensin täytyi ruokkia kissa, lämmittää takka ja kirjoittaa blogia. Näiden askareiden jälkeen otin kirjan ja kissan ja yhdessä menimme lukulampun alle sänkyyn. 

Myrskyt samassa kuvassa. Koiran sivusilmämulkaisu on vakuuttavampi.

Kirjailija kyllä kehotti nauttimaan kirjan villasukat jalassa sohvalle käpertyneenä, mutta sijaiskodin sänky oli aivan yhtä hyvä vaihtoehto sohvalle, sillä sängyssä oli parempi valaistus. Ja villasukat olivat tietysti sijaismammalla jalassa, kissahan ei niitä tarvitse.

"Myrsky-kissa istui kuninkaana rappusilla. Se selkeästi hymyili muikeasti."

(Sorola, Kaisa. Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen. 2012)

Sijaismammakin hymyili luettuaan novellin Myrsky-kissasta. Oikeasti hymy oli huulilla koko ajan. Kirja luettiin samantien kannesta kanteen. Teos oli tarkoitettu viihdyttämään, ja näin siinä kävikin. Sijaismamma ei ole kovin innokas novelleja lukemaan, mutta tämä kokoelma oli huippu. Jos yhdellä sanalla pitäisi kirjaa kuvailla, se sana olisi hilarious. Yksi huono puoli kirjassa oli. Se loppui liian pian.

Onkos siellä lisää kuvia?

Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen on melkoinen saavutus, tästä täytyy nostaa mäykkypoikien äipälle hattua. Ja kiittää siitä että sijaiskodin Myrsky sai toimia jonkinmoisena esikuvana kirjassa esiintyneelle hyvin puoliaan pitävälle kissalle.

Kirjailja lupaa jatkoa seuraavan, ehkä... Me esitämmekin toiveen: WE WANT MORE!

Translation: Jenny Cotton Is Hotter Than Jerry Cotton.

Uskomuksia

Hyvästä hiirikissasta

Tiedän että allaoleva kuva koukkuhännästä on ollut blogissa aiemminkin, (ehkäpä jo kolme kertaa) mutta se kuuluu Saaripalstan Sailan lanseeraamaan "Ihanimmat ikinä" kuvasarjaan, enkä varmaan ikinä kyllästy siihen. Mutta menkäämme itse asiaan.

Syyskuussa ilmestyneessä  Kissojen Suomi -kirjassa eräs luku käsitteli sitä kuinka ennenvanhaan hiirikissat olivat tärkeitä maatalousyhteiskunnalle. Harva enää nykyaikana valitsee kissaa itselleen sen oletettujen hiirenpyyntitaitojen perusteella. Muut asiat menevät saalistustaitojen edelle. Mieleeni jäi eräs asia mikä uskomusten mukaan melkeinpä takasi sen että kissasta tulee hyvä hiirikissa. Kissan häntä taipuu koukulle.
 

Lieneekö tällä seikalla todellisuudessa mitään merkitystä sille millaiset kissan metsästystaidot ovat, sitä en tiedä. Sijaiskodissa ainakin asuu taitava metsästävä kissa, jonka häntä taipuu koukuksi.

Joko taas?

Vakituiset lukijat saattavatkin arvata mistä oikein on kysymys.

Miksi kissa menee kaappiin piiloon?

Taas sijaiskodissa siivotaan. Mutta ei suinkaan vaatekaappeja!

Vaan huushollia. Ja imurin kanssa.

Kaapissa on hyvä olla passissa ja odottaa tilanteen rauhoittumista.

Onkohan kissassa jotain ennustajan vikaa? Vai tunteeko se viikonpäivät? Maanantaisin on sijaiskodin siivouspäivä. Yllä olevat kuvat otin ensimmäisenä päivänä kuluvaa kuuta. Eilen maanantaina oli taas aika siivouksen. Ennen siivousta tehtiin ruokaa, ehkä hieman kolisteltiin astioita kovaäänisesti. Kissa torkkui aivan rauhallisesti sängyssä. Pieni mekkala ei sitä häirinnyt. Aterioinnin jälkeen äänet hiljenivät, kuului ainoastaan tietokoneen näppäimistön rapina kun istuin koneen äärellä. Vilkaisin sivusilmällä että mitähän kissa puuhaa. Vaatekaapin ovi oli raollaan, Myrsky ujutti itsensä sisälle kaappiin. Jaahas, totesin itsekseni. Kissa meni piiloon. Tuli oikea hetki kaivaa se imuri esiin. 

Yllä oleva kuva on otettu eilen. Osaako Myrsky ennakoida tilanteen? Aavistiko kissa mitä tuleman pitää, näkikö se jonkun profetian vai oliko tämä vain puhdasta sattumaa? Siivouspäivä = maanantai.

Translation: Moggy Is a Prophet.

Ei vielä liian pimeää

Valoisa aika on lyhentynyt huimaa vauhtia.

Päivän pituus sijaiskodin leveysasteilla on tänään 10 h 4min.

Mikähän on tänään päivän annos?

Iltaisin ei kuitenkaan ole vielä liian pimeää tai kylmää noutoruoan hakemiseen.

Päivän annos on jyrsijä raakana.

Tai ulkona syömiseen.

Translation: Not Too Late For Take Away.

Halutaan: Aito hiiri

Leikittäisiinkö?

Pirkko omisti sijaiskodin Myrskylle runon. Runon kissasta, hiipijästä kuutamolla. Runo on Eeva-Liisa Mannerin, ja se voisi aivan oikeasti kuvata Myrskyä, sillä runon kissan takki on tiikerinjuovikas ja Myrskyn turkkia koristavat tiikerinraidat.
Tämä oli ihana juttu, kiitos Pirkko♥ Ja kaiken lisäksi hauska sattuma. Eilen aloitin kirjoittamaan luonnosta blogijutusta. Aiheena oli se, ettei kissa vaivaudu leikkimään leluhiirillä, koska oikeaa riistaakin on tarjolla. Mennäänpä siis asiaan:

Ystävältäni sain paketin vietäväksi Myrskylle. Paketti sisälsi leikkihiiriä, kokonaiset neljä kappaletta. Hiiret olisivat kuulemma kissan mieleen. Ainakin eläintarvikekaupan työntekijä kehui hänen kissansa leikkivän niillä. Hiiret sisälsivät paketin tuoteselosteen mukaan kissanminttua. Kiitin kaveriani, vaikka mielessäni ajattelin että tuossa menivät kyllä rahat hukkaan. Ensinnäkin, Myrsky ei oikein kaupan leluista välitä.

Myrsky! Sait lahjaksi hiirulaisen, tuletko leikkimään?

Ja toiseksi, miksi kissa leikkisi leluhiirillä kun sijaiskodin ympäristöstä löytyy niitä oikeita jyrsijöitä metsästettäväksi? Hiirijahtikausi on nyt sulan maan aikana ehkäpä parhaimmillaan. Näin päättelen sen siitä saalismäärästä mitä kissa kantaa kotiin.

No voinhan mä vähän nuuhkaista sitä.

Myrskyhän on erittäin ansioitunut metsästäjä. Pupupaisti on kaksi kertaa kotiin kannettu. Miksi se innostuisi jostain leikisti, kun sen voi tehdä oikeastikin?

Onks tää joku vitsi vai?

Tässä kävi niinkuin ajattelinkin. Kissa vähät välitti lelusta.

Ajatus oli kyllä kaunis.

Vie kuule ne leluhiiresi jonnekin muualle, sanonko minne. EVVK!

Yksi leikkihiiristä jäi sijaiskotiin, odottelemaan parempia aikoja. Jospas talvella olisi sitten otollisempi aika leikkihetkelle. Loput kolme hiiristä annoin äidilleni, hän lupasi viedä ne Vilmalle.

Translation: Fake No More.

Säärtä vasten

"Hän tunsi Delilahin suun lähellä korvaansa ja tämän lämpimän hengityksen ihollaan kuin kissan nyhjäisyn paljasta säärtä vasten." 
(Fielding, Joy. Henkeäsalpaava. 2012)

"Harry pysähtyi hengästyneenä ja avasi kotitalonsa alaoven. Hän tunsi sääressään pehmeän sipaisun, kun oven takana kärkkynyt kollikissa säntäsi kadulle."
(Remes, Ilkka. Ylösnousemus. 2012)

Jos mäyräkoirapoikien blogissa puhuttiin eilen pakaroista, voitaneen kissablogissa mainita sääret. Mieltymyksiä on monia. Jotkut lumoutuvat silmistä, toiset taas katsovat takamusta, toiset etumusta. Ja sitten on niitä koipien perään haikailevia. Myrsky lukeutuu niihin. Sijaismamman sääret ovat parhaat sääret kun puskemishalu iskee.

Menikö juttu ihan överiksi? No, sehän on perjantai ja kello yli puolenpäivän. Ei mikään ihme jos jutut kuulostavat levottomilta. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Translation: Moggy Says: I Luv Legs!

Puun ja kuoren välissä

Vaikka sijaiskodissa tilaa onkin, voi joskus joutua puun ja kuoren väliin. 

Tässä tapauksessa siis seinän ja ruokalautasen väliin.

Henkilökunta hidasteli kun Myrskyllä oli kiire herkkuaterialle. 

Kissa päätti toimia ja ujutti itsensä seinän ja ruokalautasen väliin.

Welcome Encourage One Another! We have space for You too.

Translation: Between a Rock And a Hard Place.

Reino sai uuden fanin

Bloginpitäjä omistaa Reinot. Nuo tohvelit saavat aina silloin tällöin kyytiä kissan toimesta. Maaliskuussa kerroin kuinka tohvelini joutuivat sijaiskärsijän asemaan. Nyt ilmojen viilennettyä olen sujauttanut Reinot useasti jalkaani. Reinot ovatkin ulkoilleet paljon sijaiskodin ulkopuolella. Olen käynyt ne jalassa lähikaupassa, jopa pyöräillyt niiden kanssa töihin.

Viime viikolla kävin vanhemillani Reiskat jalassa. Vanhempieni kissa Vilma iski silmänsä niihin. Välittömästi. Niitä oli haisteltava tarkkaan. Hienona neitinä Vilma jätti kuitenkin maistelun väliin.

Mikähän noissa tohveleissa oikein viehättää kissoja? Eräänä päivänä tulin töiden jälkeen kotiin Reinot jalassa. Myrsky oli minua pihalla vastassa. Kissa huomasi jalassani olevat tohvelit, heittäytyi maahan jalkojeni viereen ja alkoi kynsimään tohveleitani.Oli oikein kiva tulla kotiin.

Translation: Vilma ♥ Reino.

Mörköjä ja punkkeja

Viime viikolla kun kävin illalla eräänä iltana kutsumassa ovenraosta kissaa sisälle, lujahti patiolta joku karvainen nelijalkainen äänettömästi yön pimeyteen. Myrsky oli aivan siinä lähettyvillä. Se taisi olla joku mörkö mikä mikä oli eksynyt sijaiskodin pihalle. Ainakin Myrskyn olemuksesta päätellen. Selkäkarvat olivat pystyssä ja häntä pörhöllään. Vieras kissa oli syysillan pimeydessä hiipinyt pihalle.

Grr... Se oli se mörkö

Henkilökunta on antanut tunkeilijalle nimityksen mörkö. Sen verran pelottava ja vakuuttava on sen olemus. Samainen mörkö vierailee aina silloin tällöin sijaiskodin pihalla. Huhtikuussa Myrsky lauloi kilpaa sen kanssa.

Onneksi pelottelin sen pois.

Myös kesällä samainen mörkö hiippaili pihalla, se ilmestyi hiljaa piharakennuksen takaa. Kuin aave. Se oli sijaiskodin ruohonleikkurin kokoinen. (Tai ainakin melkein.) Varmasti kahdeksankiloinen. Myrsky tekee parhaansa puolustaessaan reviiriään. Mörkö ei ole jokaviikkoinen vieras, ja hyvä niin.

Onneksi mörköjä pääsee pakoon sisätiloihin. Ja sijaismamma on kova tyttö huutamaan ja pelottelemaan möröt pois tontilta.

Nyt voisi vaikka hetkeksi mennä sisälle.

Aivan kaikkivoipainen tunkeilijoita vastaan ei sijaismamma kuitenkaan ole. Eilen kun tulin metsältä oli punkki pureutunut ihooni. Se oli luikerrellut takkini kaula-aukosta sisälle ja jännittävien ja pulssia nostattavien hetkien vuoksi en ollut tuntenut sen kävelyä ihollani. (Kerrottakoon tähän että en viikonloppuna päässyt näkemään eläviä hirviä, ainoastaan elottomia.) Punkki saatiin poistettua, eikä se ollut vielä päässyt imemään verta. Tiukasti se kuitenkin oli kiinni. Täytyy nyt tarkkailla puremakohtaa, tuleeko siihen ihomuutoksia. Jos tulee, on mentävä lääkäriin hakemaan antibioottikuuri. Kissalla ei punkkeja ole ollut aikoihin, vaikka viime viikolla toinen iltapäivälehdistä otsikoikin tyylin: "Pahin punkkikausi vasta tulossa."

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Translation: The Fight Against Bugs And Mites.

Tuleeko lupa?

Kissan painosta on ollut enemmän ja vähemmän juttua täällä blogissa. Otetaan vielä kerta kiellon päälle. Seuraavaksi kuvakertomus siitä kuinka sijaiskissa punnitaan.

Vaihe yksi: Etsitään vaaka sängyn alta ja tuodaan se keittiöön.

Vaihe kaksi: Kissan houkuttelu punnittavaksi.

Tosiasiassa: Ei se homma ihan näin mene.

Ja sitäpaitsi, patteri oli tullut tiensä päähän ja se täytyi vaihtaa.

Vihdoin päästiin asiaan. Sijaiskodissa kissa punnitaan siten että henkilökunta käy ensin itse puntarissa. Lukema otetaan talteen. Seuraavaksi toivotaan että kissa on lähettyvillä, kaapataan se syliin ja astutaan vaa'an päälle. Tämäkin lukema merkitään ylös. Suoritetaan vähennyslasku siten että jälkimmäisestä lukemasta vähennetään ensimmäinen luku.

Lopuksi yhteenveto ja päätelmiä.

Kissa painoi punnitushetkellä neljä(4) kiloa kahdeksansataa (800) grammaa.

Sijaismamman paino jätetään salaisuudeksi, sillä eihän naisilta voi kysyä ikää, siitä puhumattakaan että udeltaisiin painoa. Molemmat saivat luvan herkutella. Niin sijaismamma kuin kissakin. Ja lupia tuli enemmänkin. Herkutteluluvan lisäksi posti toi eilen sijaismammalle kaksi hankkimislupaa.

Translation: Licence To Eat

Kuningas

"Kissa saattoi näyttää kuninkaalta, Brunetti tiesi, mutta miten ihmeessä vahtimestari tunsi niin rikkaan miehen kuin Punteran huhuttiin olevan, ja miten tämä oli tullut antaneeksi asunnon miehelle tuollaisella vuokralla."
(Leon, Donna. Uskon asia. 2012)

Tästä kirjasta jo kolmas lainaus! Aiemmat löytyvät täältä ja täältä. Yllä olevassa lainauksessa on paino sanalla kuningas. Sillä kuningashan (tai kuningatar) se kissa on, vaikka ilman kotiakin. Tuo kirja aivan vilisi kodittomia, mutta komeita ja sympaattisia kulkukissoja.

Translation: Who´s the King? Moggy Is the King.

Kaunis kattaus

Kaunis kattaus houkuttelee syömään.

Kissan mieliruokaa varten katetaan ruokapöytä (lattia) kauniiksi. 

Levitetään valkea liina, sillä onhan melkein juhlapäivä. 

Toisin sanoen: Henkilökunnan on helpompi siivota jäljet.

Myrskyllä on tapana syödä märkäruoka lautaselta lattialle asti.

Translation: Bon Appetit!

 

Oma-aloitteisuutta

Sijaiskodissa otetaan kissan päivittäinen raksu-annos suuresta säilytyspussista erilleen omaan kippoonsa. Näin ollaan selvillä siitä kuinka paljon kissa syö. Linjojen tarkkailu on tärkeä juttu. Ihan kissan oman terveyden vuoksi. Kipon päälle laitan kannen. Kannen virkaa toimittaa pieni peltirasia. Alkukesästä annoskippoa säilytettiin ikkunalaudalla, kunnes erään kerran kissa toimi oma-aloitteisesti ja tiputti purkin lattialle. Raksut maistuivatkin hyvältä lattialta syötyinä.

En tästä suuttunut. Totesin vain kissalle että sinulla taisikin olla nälkä. Seuraava sijoituspaikka oli keittiön pöytätasolla. Sekin käytiin ryöväämässä. Henkilökunta päätti siirtää kipon kahvinkeittimen yläpuolella olevaan kaappiin. Oven taakse.

Ajateltiin että siellä raksut ovat kissan ulottumattomissa. Totuus oli toista. Nyt viikonloppuna kun olin kotoa poissa, oli kissa yön aikana oma-aloitteisesti avannut kaapin, tiputtanut kipon alas ja syönyt raksuja. Varsin hienosti toimittu. Kissa osaa aukaista tarpeen vaatiessa siis kaapin ovenkin. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa käyttäytymistä. Sama toistui seuraavana yönä.

Nyt kissan päivittäinen raksuannos on jääkaapissa, ja sitä ovea kissa ei varmasti saa itse avattua. Jääkaappi ei todellakaan ole paras mahdollinen säilytyspaikka, mutta minkäs teet?

Mistä tälläinen käyttäytyminen mahtaa johtua? Voiko kissalla olla niin kova nälkä että tuohon on ryhdyttävä? Mouruaako maha siihen malliin että ruokaa tarvitaan karkottamaan nälkä? Vai onko kissa vain ahnas? Tuskin madotuksellekaan on tarvetta. Matokuurin annoin elokuussa. Madotustahan suositellaan annettavaksi 3-4 kertaa vuodessa.Ylilääkitseminenkään ei ole hyväksi.

Vai onko tämä olla kapinaa sitä vastaan että olen yön poissa kotoa?

Translation:  Moggy Says: Self Service Is the Best Service.

Vihikissa Myrsky apajilla

Sijaiskodissa on tehty havainto samankaltaisesta ilmiöstä kuin Paavon ja Harmin kotona. Ilmiö on melko uusi. Toisaalta toinen vaihtoehto on se, että Myrsky on ollut kovin vikkelä ja ovela asian suhteen. Kissa ei ole niinkään hyppinyt pöydillä (sitäkin on muutaman kerran tapahtunut) vaan käynyt toisten lautasilla.

Mielestäni tämä on melko koiramaista toimintaa. Otetaanpa kuvasarja ja katsotaan kuinka vihikissa Myrsky löytää tien apajille. Valitettavasti samasta kuvasarjasta käy ilmi henkilökunnan laiskuus ja saamattomuus. Ja se on syy mikä johdattaa kissan houkutuksiin.

Herra Hoo nautiskelee vedestä kaikessa rauhassa. 

Tässä herääkin kysymys: Voisiko se sittenkin olla jonkinmoista aperitiiviä mitä kissa juo?

Siisti kissa kuivaa viiksensä juomisen jälkeen.

(Ikävä pussailla jos viikset ovat märät...)

Kuvasarja on alkusyksyltä, kun oli vielä niin lämmin että rappusilla saattoi istua ja syödä. 

Huolimaton henkilökunta jätti ruokalautasensa lojumaan rappusille.

Kesken kissan siistiytymishetken...

...saa kissa vainun jostain herkullisesta tuoksusta.

Jos oltaisiin metsällä, puhuttaisiin näin: "Koira on saanut vainun ja on nyt jäljellä" (Heh, bloginpitäjä on ollut kaksi päivää met(s)ällä, eikä metsä vielä päästä irti otettaan.) Takasin asiaan siis. Nyt olemme sijaiskodin rappusilla ja vihikissa Myrsky on tehnyt hajuhavainnon. Myrskyn tarkka kuono johdattaa kissan tuoksun alkuperälle.

Vihkissa Myrsky teki löydön. 

Huraa! Eläköön kissa ja kissan vainu!

Translation: Found It!