Kesäkuun viimeinen päivä

Sekä otoksia itselaukaisun keinoin.

Se on jo kesäkuun viimeinen päivä. Tuleeko se syksy jo kohta, ja se syyskuun viimeinen viikonloppu? Tässä on enää kolmisen kuukautta hirvijahdin alkamiseen. Aamulla ennen lenkille lähtöä istuin hetken aikaa Myrskyn kanssa rappusilla ja tyhjensin kahvimukiani. Olin aistivinani ilmasssa jo hieman syksyn tuntua. Voiko se syksy tulla jos ei ole helteitäkään vielä koettu?

Montako hellepäivää on tänä kesänä ollut? Ilmeisesti ei ainuttakaan, tilastoja en lähtenyt etsimään joten tämä on mutu-tietoa. Millainen oli kesäkuun viimeinen päivä sijaiskodissa viime vuonna? Jos kurkkaat tänne, niin tiedät. Täytynee sanoa että silloin oli helle! Tänään lämpötila on tuskin kirinyt kahteenkymmeneen asteeseen. Meidän makuumme, siis Myrskyn ja minun, on tämä kesä lämpötilojen suhteen ollut ihan hyvä kesä. Ei liian kuuma eikä kylmäkään. Sopiva. Helteet varmaan tulevat vielä ennen syksyä.

Tajusin että nyt on viimeinen hetki (tai minun bloginihan tämä on, joten saan julkaista mitä tahansa kuvia, ja milloin tahansa otettuja kuvia) laittaa nämä kuvat näytille.

Toukokuussa eräänä arki-iltana luin kuistin rappusilla ja sain kissan seurakseni. Päätin opetella käyttämään kameran itselaukaisua.

Sain kissasta aika monta kivaa kuvaa. Kameran varjo näkyy kyllä tässä ikävästi. Ja kovin ovat hailakan väriset nuo kuistin tuolit. Onneksi niihin tuli se turkoosi väri pintaan. Aivan täysin en oppinut itselaukaisua käyttämään. Mokasin jotain, ja kamera ottikin kuvia sarjana. Koostin niistä pienen animaation.

Tunnelma on jotenkin pysähtynyt, vaikka animatiosta onkin kysymys. Kissa makoilee tyytyväisenä ilta-auringossa ja bloginpitäjän hiuksia heiluttaa pieni tuulenvire. Huomaatteko te kuinka kissa hengittää? Tuo arki-ilta jää mieleeni kauniina muistona.

(Tähän sain jo kuvaajan avukseni.)

Ei enempää tästä itselaukaisusta. Vaan muista laukauksista. Tällä viikolla oli porukan talkoovuoro ampumaradalla, ja kävin minäkin talkoilun ohella yhden sarjan ampumassa.

Helteitä ja syksyä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille!

Translation: Summer Breeze.

Kuukauden asento

Generation X

Kesäkuun viimeisiä päiviä viedään. 

Nyt on korkea aika laittaa kuva kuukauden asennosta. 

Ei sen syvällisempiä pohdintoja tällä kertaa. 

 

Lopuksi vielä sijaiskodin kuunteluvinkki:

Kent: Generation ex.

Puuman hyökkäys

Kaikkihan tietävät mitä puumalla tarkoitetaan. On puumia ja puumia. Siis niitä pohjoisamerikkalaisia kissapetoja ja niitä toisia naaraspuolisia jotka jatkuvasti haaveilevat selätettävissä olevista uroksista. Uskaltaisin väittää että naapurin tyttökissa on juuri sellainen puuma. Namu on oikein iloinen ja viehättävä tyttökissa. Tyttönen tekee retkiä kotinsa ympäristössä ja on steriloimaton. Veikkaisin että se on juuri tämä namunen kuka houkuttelee niitä leikkaamattomia kolleja tänne naapurustoon.

Koska elämme vuotta 2012, on naistenkin ihan ok tehdä se aloite. Kotona ei siis tarvitse odotella niitä kosijoita sinne tuleviksi. Namu on aika aktiivinen seuranhakija. Sijaiskodin Myrskyäkin tämä naapurin puuma on lähestynyt muutaman kerran. Ja ihan tositarkoituksella.

Se puuma tuli taas tänne!

Ensimmäisellä kerralla kohtaaminen sujui hyvin. Olin sisällä ja huomasin Namun tulevan pihalle. Samantien muistin että Myrsky on pihalla, kuinkahan tässä oikein käy? Myrsky ajoi Namun pois, ihan tuosta noin vaan. Olin helpottunut. Ei ollut huutoa, ei mouruamista eikä uhittelua, niinkuin käy kohtaamisessa kollien kanssa. Häntää kyllä pörhisteltiin, ei sen kummempaa. Se sujui nätisti.

Eräänä lauantaina olin sisällä ja kuulin ulkoa huudon. Ilmiselvä kissan rääkäisy. Ryntäsin pihalle ja kujalla kohtasin naapurin pikkupojan ja Myrskyn. Namu oli juuri luikkinut tiehensä. Poika sanoi että ne tappelivat. Heidän Namu ja meidän Myrsky.
"Olivatko ihan kiinni toisissaan," kysyin pojalta.
"Kyllä!" Oli pojan vastaus.

Voi ei. Myrskyllä oli ollut rankka viikko takana reviirin vartioinnin suhteen. Yhtään vieraita kissoja ei tänne pihalle sinä päivänä olisi kaivattu. Kissa oli reviiriidoissa hieman haavoittunut ja ajattelin että se on varmaan aika liipasinherkällä tuulella. Ja niin se olikin.

Mutta mä ajoin sen pois!

En tiedä kumpi kissoista huusi, tai kumpi kävi käsiksi. Saattoi naapurin poika liioitellakin. Myrsky oli kuitenkin tyytyväinen itseensä ja tuli sisälle päivätorkuille.

Tämänkaltainen kohtaaminen toistui eräänä arki-iltana, yhdentoista aikaan. Olin jo sängyssä kun kuulin huudon kujalta. Kävin katsomassa. Myrsky ja Namu olivat taas kerran kohdanneet. Kumpi huusi? Vaikea sanoa. Kumpi kävi käsiksi vai huudettiinko vain? En tiedä. Nyt on ollut jo pitkään rauha maassa. Vieraita kissoja ei ole sijaiskodin pihalla näkynyt. Ei kolleja eikä näitä puumia. Onneksi.

Translation: How To Cope a Cougar Attack.

Tarkennus: Puumien sanotaan jahtaavaan itseään huomattavasti nuorempia. Myrsky on Namua huomattavasti vanhempi, joten Namua ei yleisesti tiedossa olevien kriteerin perusteella voi sanoa puumaksi. Bloginpitäjä ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta leikitellä tällä puuma-nimityksellä hieman ja olla kirjoittamatta tästä aiheesta. Tapahtumat ovat kuitenkin tosia.

Sijaiskodin esterata

Myrskyn kaimalla, tuolla mainiolla mäyräkoiralla on aikaansaava kotiväki. Myrsky-Mäyris on saanut oman akiliito- eli agilityradan. Sijaiskodin henkilökunnalta on kissojen agilityrata jäänyt rakentamatta. Harmittaakohan se kissaa?

Tänä aamuna Myrsky päätti että sijaiskotiinkin tarvitaan oma esterata ja ryhtyi tuumasta toimeen. Siis esterata henkilökunnalle. Se näytti tältä:

Hyppää yli niin pääset ulos.

Minun oli tarkoitus lähteä töihin. Kuinkas sitten kävikään. 

Myrsky meni ulko-oven eteen torkkumaan. Esteeksi. 

Mihinkään et muuten lähde!

Mikä siis neuvoksi? Tilanne olisi talvella ollut katastrofaalinen. Kissa olisi ovea aukaistaessa livahtanut ulos, ja minä olisin joutunut odottelemaan herran kotiinpaluuta. Ja aivan taatusti päätynyt töihin enemmän tai vähemmän myöhässä. Talvella olisin ottanut käyttööni apukeinon. En kiristystä, vaan lahjonnan.

Kyllä. En häpeä sitä tunnustaa. Joskus kun tiukka paikka tulee, käytän ruokaa lahjomiseen. Onneksi nyt kesällä on helpompaa. Kissa livahti oven auetessa pihalle. Onneksi sillä on oma sisäänkäynti mistä se pääsee halutessaan sisälle. Tarkemmin ajatellen on kissalla on sittenkin oma agilityratansa, tai se on paremminkin kiipeilyrata: Kissan oma salainen sisäänkäynti. Se vaatii kiipeilyä, pujottelua ja taas kiipeilyä. Ja se soveltuu vain kissankokoisille, sitä emme voi yhdessä harrastaa.

Translation: Agility.

Eroahdistus

Tämä on vakava juttu. Uskaltaako tästä edes kirjoittaa? Yritän ottaa kevyehkön otteen tähän aiheeseen. Meillä kärsitään jonkinasteisesta eroahdistuksesta. Se saattaa olla molemminpuolista. Mitä se sitten tarkkaan ottaen on? Netistä löytyy vaikka mitä aiheeseen liittyvää, jos sieltä lähtee asioita etsimään. Meillä ei onneksi ole mitään käytöshäiriöitä. Olemme kuitenkin molemmat jo aikuisia. Osaamme käydä pissalla siellä missä pitääkin. Emmekä huuda suoraa huutoa emmekä valita. Emmekä laita paikkoja palasiksi.

Kuinka tämä sitten ilmenee? Arkena tämä on vielä hallittavissa olevaa. Toki se on ikävä lähteä töihin, mutta kissan jättäminen kotiin onnistuu. Pahinta tämä on silloin kun olen yön tai kaksi poissa kotoa. Minulla on ikävä kissaa. Joudun soittamaan kotiin ja laittamaan tekstiviestejä. Että kuinka siellä oikein sujuu?

Kissakin reagoi. Se saattaa olla yli yön reissussa kun olen poissa kotoa. Eikä se syö kunnolla. Myrskyn ruokahalu kuitenkin paranee kun tulen kotiin. Toki aivan yksinkertainen selitys asialle voi olla se että Myrsky on ottanut jonkun saaliseläimen kiinni ja popsinut sen suihinsa.

Tulit kotiin!

Kaikille ei eroahdistusta tule, näin olen ymmärtänyt. Mutta jos se tulee, se on merkki onnistuneesta kiintymyssuhteesta. Tarkoittaako tämä että siitä on syytä olla iloinen?

Liioittelenko? En tiedä. Ehkä. Olenko ihan hölmö kun tämmöisiä mietin? Nolasinko itseni kun tästä kirjoitin? (Olen pyöritellyt tätä päässäni jo kuukauden päivät.) Eikös se kuitenkin ole niin että tässä maailmassa täytyy olla tyly ja kova ihminen pärjätäkseen. Heikkouksiaan ei saa näyttää. Ehkä olen vain turhan herkkä kun on kissasta kysymys? Ainakin olen kovasti kissaan kiintynyt, ja haluan uskoa että se on molemminpuolista.

Mennään yhdessä sisälle...

Kuvat on otettu liki kuukausi sitten toukokuussa, ennen tuolien ja pöydän maalaamista. Vanhoja siis, mutta ne sopivat tähän aiheeseen.

Ei Myrsky huonolla hoidolla ole silloin kun olen poissa. Myrsky on erittäin sopeutuvainen yksilö. Onhan se elämänsä aikana muuttanut jo ainakin viisi kertaa. Ja se on ollut aiemminkin sijaiskodissa. Kissa on varsinainen kehräävä ilopilleri. Erään kerran kun olin poissa ja minun paikallani nukkui vieras ihminen, oli Myrsky tyynesti hypännyt vuoteen jalkopäähän nukkumaan. (Oh my! Siis vieraan ihmisen jalkoihin!)

Ehkä tämä eroahdistus on sittenkin enemmän minun ongelmani.

Translation: Being Away Tears My Heart Apart.

Vierailulla kuningattaren kesäparatiisissa

Juhannuksena täytyy päästä mökille saareen. Saunomaan, grillaamaan ja chillaamaan. Mökkisaari on Vilman kesäasunto ja valtakunta, joten sinne ei ole Myrskyllä mitään asiaa. Myrsky sai viettää kaupunkijuhannusta.

Kuningatar otti juhannusvieraat vastaan tyynen arvokkaasti, 

leväten valtaistuimellaan keittiön tuolilla, viltin päällä. 

Juhannustervehdykset lausuttiin. 

Vieraat toivat valtiattarelle juhannustuliaisena uuden kukkakuvioisen ruokalautasen,

 sekä ruokaa. Tämä hyväntahdon ele takasi pääsyn saarivaltakuntaan.

Sää oli mitä kaunein.

Juhannuksesta nautittiin herkullisia grilliruokia syöden ja raikkaita juomia siemaillen.

Vilma ei saarta ympäröivää vettä pelkää. Järvestä käydään vettä juomassa, 

tassullakin saatetaan tarkistaa veden lämpötila. Uimassa ei kuitenkaan käydä,

vaikka laiturilla tassutellaankin pelottomasti.

Bloginpitäjä sentään kastautui järvessä ja näin oli talviturkki heitetty.

Juhannuskokot syttyivät iltakymmeneltä.

Ilma viileni, ja venekyyti oli kylmää.

Paluumatkalla saattajana toimi hetken aikaa suuri harmaalokki. 

Translation: Beautiful Midsummer with Queen Vilma.

Hyvää ja kaunista juhannusta!

Sijaiskodissa näytti synkältä vielä keskiviikkona. Pihanurmi oli kasvanut ylipitkäksi. Tällä kertaa ruohonleikkuriin oli bensaa ostettuna kanisterissa, joten polttoainepulaa ei voinut käyttää tekosyynä ettei ruohoa voinut leikata. Klippo tankattiin, ruohonleikkuria nyittiin käyntiin. Ja nyittiin. Ei auttanut. Kaasua koetettiin eri asennoissa, tulppakin avattiin ja kuivattiin. (Nyt bloginpitäjäkin tietää millainen on tulppa-avain. Ja kuinka kastunut tulppa kuivataan.) Erinäiset temput eivät auttaneet. Klippo hylättiin pihalle. Jospas valohoito auttaisi.

Torstaina minulla oli vapaapäivä ja minulla oli ilo herätä kissan kanssa samasta sängystä. Kävin lenkillä, pesin pyykkiä ja pyörin turhautuneena pihalla. Hemmetin klippo! Olisi ollut niin kiva leikata ruoho. Energiaa minulla riitti vielä vierailuun isovanhempien luona sekä illalla salitreeniin, ja kun tulin kotiin, oli ruoho leikattu. (Tai ainakin puolet pihasta.) Ylistystä ruohonleikkurille! Tuona hetkenä olisi sopinut ottaa pari tanssiaskelta tämän  Fatboy Slimin biisin Praise You tahtiin!

Hyvää ja kaunista juhannusta!

Eikä siinä vielä kaikki. Myrsky lähti reissuun kolmen kieppeillä iltapäivällä kun minä tein vierailun isovanhemmilleni. Oliko kissalla tietoa kahden täplätytön saapumisesta paikkakunnalle? Vai mistä oli kysymys? Neiti Ylppökin oli hetken aikaa karkuteillä. Ylppö ei kauas ehtinyt, mutta Myrskyli viipyili reissullaan yli kuusi tuntia. (Ja minä aloin jo hieman huolestumaan.) Lieneekö ollut juhannusheiloja katsastamassa vai sekoittiko kesäpäivänseisaus kissan pään? Tiedä sitä sitten missä noin kauan viipyiltiin. Pääasia kuitenkin oli että Myrsky tuli ehjänä (ja nälkäisenä) kotiin.

Loppuun vielä kuvatus henkilökunnan aattoaamuna virvelillä nappaamasta ahvenesta. Siitä riittää syömistä Myrskylle.

Myrsky ja sijaiskodin henkilökunta toivottavat kaikille hyvää ja kaunista juhannusta!

Translation: "Houston! Problem Solved." 

It´s Time to Enjoy Midsummer.

Kissanpäiviä sijaiskodissa ylpeänä esittää:

Blogi täyttää vuoden!

Vuoden mittainen taival bloginpitäjänä on tullut taivallettua. Tie täällä blogimaailmassa ei ole ollut (vielä liian) pitkä eikä kivinen, vaan ihana ja antoisa. Ainoastaan ajoittain hidas nettiyhteys on kirvoittanut manauksia, ja bloggerin satunnaisesti kuvat sivulle väärinpäin lataava ohjelma on saanut minut melkein suistumaan epätoivoon. (Onneksi tämä väärinpäin-ilmiö on tapahtunut vain kahdesti, ja siitä on selvitty.) Pääsiäisen aikaan tuli ensimmäinen stoppi. Olin käyttänyt kaiken ilmaisen tallennustilani. Siitä selvittiin kuitenkin luottokorttia vinguttamalla.

Maaliskuussa kerroin miksi bloginpitäjäksi ryhdyin. Alunperin haaveilin kuvablogista, missä olisi hienoja kuvia ja lauseet olisivat muutaman sanan mietelmiä. Ei tästä sitten tullutkaan ihan sellainen. Vaan tuli tälläinen kuin se nyt on, saa nähdä kuinka tämä tästä vielä muuttuukaan. Olen yrittänyt pitää itselläni ohjenuoraa: Keep it simple. Mutta kuinka vaikeaa se onkaan! On niin hankalaa tiivistää asiat vain muutamaan lauseeseen kun olisi paljonkin kerrottavaa.

Kiva kun käytte täällä!

Mukaan on myös eksynyt paljon juttuja myös muistakin aiheista kuin sijaiskissasta, mutta ei kai se ole niin vakavaa jos hieman syrjään kissan jalanjäljistä poikkean, eihän? Juttua on vuoden aikana riittänyt ja vielä enemmän on jäänyt tarinoita kertomatta ja kuvia julkaisematta. Olen hillinnyt itseni ja pidättäytynyt postaamasta joka päivä. Alkuun olin ahkerampi, mutta nyt pidän kaksi vapaapäivää. Mutta en kiellä ettenkö blogijuttuja miettisi silloinkin.

Ikimuistettava hetki tässä bloggaamisessa oli kun sain ensimmäisen OIKEAN lukijani, Naukulan Mamman. (Ensimmäinen lukija oli veljeni, hän joutui siihen isosiskon painostuksesta, joten häntä ei lasketa.) Nyt teitä on jo noin monta♥

Suuri kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, pysykää mukana, sillä Myrskyn tarina sijaiskodissa jatkuu! Toivon mukaan mahdollisimman pitkään. En edes uskalla ajatella millaista elämä olisi ilman Myrskyä...

Translation: Moggydays Proudly Presents: 1:st Anniversary!

Joskus se sataa

Toisinaan taas ei

Sää on ollut melkoisen vaihtelevaa viime päivinä. Vaikuttaa siltä että joka toisena päivänä sataa ja vuoropäivinä taas paistaa. Sateettomina päivinä tuntuu siltä että kissa pyörähtää sisällä vain katsomassa ruokakupin täyttöasteen. Ja jos se sattuu olemaan tyhjä, vaaditaan välittömästi täydennystä. Pieni sade ei Myrskyä haittaa. Silloin voi ulkona aivan hyvin pistäytyä, mutta useamman tunnin kestävä sade pakottaa kissan viipymään sisällä pidemmän aikaa mikä ruokakupin tyhjentämiseen kuluu.

Henkilökunta! Ruokakuppi on nyt tyhjä, mitäs sitten syötäisiin?

Sateisena sunnuntaina sain kissan seurakseni sänkyyn kuin luin. Viime yön (silloin ei satanut pisaraakaan) kissa viiletti ulkona, pistäytyi vain kerran sisällä. Ei auttanut minun kaino pyyntöni: "Tule sänkyyn!"
Yön ilot houkuttelivat kollin takaisin pihalle. Aamun tullen alkoi sade ja Myrsky hipsi sisälle. Ruokakupin kautta sänkyyn.

Vaikka kissa kohteli minua tänään aamulla kuin palvelusväkeä, niin bloginpitäjän sateista työpäivää ilahdutti yllättävä yhteydenotto ystävältä opiskeluajoilta. (Oh my, kylläpä aika kuluu nopeaan.) Työasioitahan asia loppupelissä käsitteli, mutta tärkeimmät, eli ne eläinkuulumiset tuli vaihdettua. Terveisiä vaan Rovaniemelle!

Translation: Hallelujah! It´s Raining. Again.

Sijaiskoti (ei niin) ylpeänä esittää:

Karvapallo!

Myrsky ei ole montaa karvapalloa oksentanut. Viime kesänä oli ensimmäinen, se löytyi pihalta. Henkilökunta sitä kovin ihmetteli että mikä se voi oikein olla. Se oli pitkulainen ja se näytti ihan kuolleelta eläimeltä. Tajusimme että se oli kissan oksentama karvapallo.
Viikonloppuna tuli toinen karvapallo. Se löytyi kuistin valkealta tuolilta, kuorrutettuna heinällä ja puoliksi sulaneella ravinnolla. How nice..

No ei todellakaan ollut kiva juttu. Kissan oksennus valkella tuolilla. Onneksi vahingon sai pestyä pois, tuolin pinta jäi vain hieman karheaksi.

Vieressä oleva karvapallo ei liity tapaukseen. Tämän sain kasaan kun harjasin kissaa. Minulla on melkoisen ronskit otteet kun kissaa harjaan, eikä se laita sitä pahakseen. Kova käsittely on ok. (Minä olen samaa mieltä mitä hierontaan tulee. Täytyyhän sen tuntua kropassa, pelkästä silittelystä ei ole mitään hyötyä lihashuollossa.)




Olen huomannut että parhaiten kissasta irtoaa karvoja jos sen turkki on hieman kostea. Talvella olin useasti ulko-ovella passissa harja kädessä kun kissa tuli sisälle pakkasesta turkki pörheänä. Samantien hyökkäsin harjan kanssa sen turkin kimppuun. Myös kesäsateesta sisälle palaava kissa on oivaa harjausmateriaalia.

Translation: Hairball Event.

Senkka nenästä

Tai ainakin melkein

Onneksi ei kuitenkaan ihan niin. Tällä viikolla on Myrsky saanut kuonoonsa. Nenän varteen ilmestyi pieni vekki. Tai ei nyt paisutella asiaa. Naarmu tai jonkinmoinen viiltohaava.
Positiivinen bloginpitäjä ajattelee näin: Se on raapaissut itsensä kun se on jonkun rakennuksen alle mennyt. Tai kuonoon on terävä oksa osunut ja viiltänyt siihen merkin.
Negatiivisesti ajatteleva kauhistelee ja tuskailee että kissa on ollut joukkotappelussa muiden riepoteltavana ja tallottavana!

Realisti tyytyy toteamaan: Taas on otettu jonkun kanssa yhteen. (Näitä yhteenottoja ei kyllä kaivattaisi.) Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole tämän pahempi, ihan vain kosmeettinen haitta. Tulehdusta naarmusta tuskin seuraa. Onneksi vastapuoli ei sentään silmiin osunut. Kyllä se naarmu tuosta katoaa.

(Näettehän tekin kuvassa pienen naarmun, etten ihan höpöjä tässä selitä? Samalla yritän tässä itselleni vakuuttaa että en ole ylisuojeleva ja ylihuolehtiva.)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Translation: Movie: Scarface. 
Band: Scars On Broadway (They say)

Kesäaamun onni

Kesäaamuna on onni hetken aikaa omanani:

Kissa hyppää sänkyyn. Aamuaurinko kajastaa verhojen takaa, kissa kehrää ja leipoo. Sänkyyn ei kuitenkaan ole varaa jäädä. Pitäisi herätä, nousta ja keittää kahvit ja puurot. Lähteä töihin. Kun nousen, hyppää kissakin sängystä. Kiehnää vasten paljaita sääriäni, syö ruoan ja huiskaisee hännällään: "Moro! Mäkin lähden tästä töihin!" 

Paljon se ei taaksena tällä kertaa vilkuile kun se poistuu piharakennuksen taakse. Siellä on jotain mielenkiintoista. On ollut jo monena päivänä. Illalla sitten näemme. Tai jos olemme töissä oikein ahkeria, työt lopetamme jo iltapäivällä.

Translation: Happiness is...

Päiväkahvilla luppakorvan kanssa

Vielä kerran Otso

Sain viime viikolla yllätysvieraan työpaikalleni. Tapasin Otson vielä kerran ennenkuin omistaja haki koiransa hoidosta. Otso tuli hoitajansa kanssa katsomaan minua töihin. Hetkeä oli syytä juhlistaa.

Onneksi verstaalta löytyi paketti koirankeksejä mitä oli antaa tarjottavaksi. Löytyi vielä vesikuppikin. Me kaksijalkaiset päätimme lähteä käymään kahvilla kaupungilla. Otso lähti tietysti mukaan. Terassilla oli mukava istua hetken aikaa. Kahvila oli koiraystävällinen, terasille sopi koirienkin tulla. Vesiastia löytyi talon puolesta, ja se ei maksanut mitään.

Otso tietysti hurmasi viereisen pöydän kahvittelijan. On se kumma kun koiran kanssa on liikkeellä, tulevat aivan vieraat ihmiset jututtamaan. Itsekin joskus syyllistyn samaan. Varsinkin jos kyseessä on erityisen upea koira.




Edellisessä Otso jutussa mainitsin että koira olisi kahdeksanvuotias. Tämä ei ole totta. Väärinkäsitys täytyy nyt korjata. Otso onkin vasta kuuden vuoden ikäinen. Tosin herralla näyttää karvoitus jo hieman harmaantuneen, sen näkee hyvin tuosta kuvasta.
Hieman jo huvittaa tämä oma kesäpukeutumiseni. On villapaitaa, takkia ja kaulahuivia. Tänään jätin jo takin kotiin, kaulahuivin kietaisin vielä aamulla kaulaani. Alan ilmiselvästi rohkaistumaan, lenkillekin lähdin töiden jälkeen lyhythihaisessa t-paidassa. Pitkähihaista en edes ottanut mukaani.

Otson ja omistajan jälleennäkeminen oli kuulemma erityisen riemullinen. Koiraa tuli omistajan lisäksi hakemaan perheen toinenkin koira, lyhytkarvainen saksanseisoja. Siinä tanner tömisi kun koirat tapasivat toisensa. Voi sitä koirien riemua!

Translation: Coffee and Friends.

Turkoosi kesäyö

Ja hämärän hommia

Kuulostaako epäilyttävältä? No ei se ole. Ja ei se oikein ehdi hämäräkään tähän aikaan vuodesta tulemaan. Viime viikolla kun oli oikein viileää teki Myrskyn mieli ulos. Avasin kissalle oven puoli neljän aikaan. Itsekin kurkkasin pihalle. Jokin eläin siellä liikkui. Siellä turkoosinsinisessä kesäyössä. Valaistus oli varsin kiehtova.

Lämpömittari näytti reilut kolme astetta lämmintä. Onneksi yölämpötilat ovat tällä viikolla olleet jo huomattavasti korkeammat. Kissaa ei tuolloin paleltanut (Myrskyä paleltaa vasta kun lämpötila menee reippaasti pakkasen puolelle) eikä omenapuun alle kätkeytynyttä otustakaan. Siili se siellä piilotteli. Myrsky rekisteröi siilin rapistelun, mutta sen kummemmin sitä ei jääty ihmettelemään. Tassut kuljettivat kissan toiseen suuntaan. Siilin olen nähnyt useamman kerran pihalla kun olen kissaa käynyt yöllä sisälle kutsumassa. Siili taitaa nämä hämärän hommat. Meillä muilla taas on puhtaita jauhoja pussissa. Siilin lisäksi pihalla on tavattu muutama muukin yökiitäjä, ja osa niistä on ollut luvattomilla asioilla.

Sijaiskodissa on taas puuhasteltu. Kuistin kalusteet saivat kesäkuun alussa turkoosia väriä pintaansa. Valkoinen maali oli niin kulunut ja hilseillyt pois että jotain oli tehtävä. Onkohan tämä turkoosi väri jonkinmoinen buumi kissakodeissa? Tasha siitä ensin taisi kertoa. Turkoosi väri valikoitui kalusteiden väriksi yksinkertaisesti sillä perusteella että sitä löytyi pieni purkki sijaiskodin maalikaapista. Ja se osoittautui oikein hyväksi valinnaksi vaikkakin oli pakon sanelema.

Ps. Tämäkään blogi ei ole muuttumassa sisustusblogiksi.

Translation: Wee Hours and Turquoise

Raapimispuu

Mallia luomu

Saila kertoi lauantaina syreenien kaupungista. Sijaiskodin pihallakin kasvaa muutama pihasyreeni. Tuoksu on huumaava, tosin lilat syreenit ovat jo lakastumassa. Talvella syreenipuska joutui lumitaakan alla taipumaan ja vapun hujakoilla henkilökunta karsi ja sahasi runkoja poikki. Puunrungot saivat väliaikaisen sijoituspaikan pihalta.
Ai väliaikainen sijoituspaikka? Kuulostaa hienolta. Kattia kanssa. Henkilökunta taisi olla vain laiska ja saamaton ja jätti ne siihen. Kissa huomasi rungot ja päätti omia ne itselleen.

Rungot osoittautuivat oikein mainioiksi raapimispuiksi. Vai pitäisikö tässä puhua raapimisalustasta, koska ne ovat vaakatasossa? Oli kuinka hyvänsä, niin puuta ne joka tapauksessa ovat. Puun kuori on sopivan pehmeää ja siitä irtoaa pieniä palasia kun Myrsky käy niitä kynsimässä. Kuva on otettu toukokuun puolivälissä.

Koska rungot lojuivat pihalla muutaman viikon, en niitä oikein hennonut pois siirtääkään, sillä kissa niin kovasti niihin tykästyi. Mitäpä sitä ei kissan vuoksi tekisi? No okei. Kaksi rungoista on siirretty puuvarastoon kuivumaan, ne pätkitään ja sitten joskus poltetaan. Tosin lämpöarvoa niillä ei juuri ole. Yksi puu jätettiin pihalle lojumaan. Saa kissa toteuttaa siinä itseään.

Tänään aamulla kissa lähti ulkoilemaan ja seurasin hetken aikaa sitä. Otin kuvia valkoisesta syreenistä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat. Ihana kesäaamu. Tämänkaltaisina aamuina olisi kiva niin kiva jäädä kotiin kissan seuraksi sen sijaan että lähtisi töihin.
Hyvää alkanutta viikkoa ja aurinkoista mieltä kaikille!

Translation: Cat Tree and Scratching Post.

Lapsenvahtina

Vilma on iskän tyttö.

Tällä viikolla toimin kissanhoitajana vanhempieni Vilma-kissalle. Isälleni tuli kutsu TAYS:iin toimenpiteeseen ja äitini lähti sinne mukaan. Toimenpide vaati muutaman yön osastolla. Minä lupauduin hoitamaan kissaa.

Vilma on melko vaativa neiti, ja tarkka ruokavaliostaan. Ohjeiden mukaan ruokin kissaa: "Aamulla seitä, ja aamulla otettava iltasydänateria jääkaappiin sulamaan, sydäntä illalla töiden jälkeen, puolikas Sheba tai Gourmet-ateria yöksi, raksuja ja puhdasta vettä, illalla aamuinen sei annos yöksi pakkasesta jääkaappiin sulamaan..."

"Ja vessanpöntön kansi muistettava sulkea, ja kissan kakat korjattava pois hiekkalaatikosta."

Onneksi keittiön pöydälle oli jätetty kirjalliset ohjeet, sillä eihän blondi kaikkea välttämättä voi muistaa. Pyysin vielä havaintoesityksen kuinka valjaat puetaan kissalle. Sitä en ole ikinä oikein kunnolla oppinutkaan. Havaintoesitys tehtiin juuriharjan kanssa. Vilmaa ei siis silloin johdettu harhaan.
Kun tuli tosi kysymykseen, antoi Vilma nätisti pukea valjaat ylleen. Ne kun oli laitettu, oli tyttö samantien menossa ulko-ovelle. Ulkoilimme vaihtelevalla menestyksellä. Ulkoilun pituus riippui ihan siitä kuinka paljon ulkona oli pelottavia ääniä. Ruohonleikkuri kuulosti Vilman mielestä todella pelottavalta, silloin oli lähdettävä takaisin sisälle.

Milloin isi tulee?

Kissoissa on eroja. Vilma on hieman arkajalka mitä tulee koviin ääniin. Myrsky taas ei niistä juuri välitä. Vaikka sijaiskodin naapureissa leikataan ruohoa, kissa ei pakene paikalta. Korvat kyllä kääntyilevät, ja tarkkaan kuunnellaan, mutta pakoreaktio ei nosta päätään. Pihan äänet eivät siis Myrskyä pelota. Sekään ei tunnu missään jos käsisirkkelillä katkotaan puita. Kissa tyytyy vain korviaan höristelemään. Mutta auta armias jos hepuli sattuu iskemään. Silloin otetaan jalat alle ja mennään. Ja kovaa!

My Heart Belongs to Daddy.

Tämän blogijutun otsikko piti olla jatkumoa eiliselle hyvän mielen tarinalle. Nimeksi kaavailin seuraavanlaista: Kuinka tehdään kaksi isompaa tyttöä iloiseksi. Ajattelin siis kertoa kuinka iloiseksi me tytöt, Vilma ja minä tulimme siitä että isäni pääsi hieman korjailtuna versiona takaisin kotiin. Päädyin kuitenkin lapsenvahtina otsikkoon.

Elämä on joskus äärettömän surullista. Tänään luin Sirpan ja Kollon blogista suuren suru-uutisen. Lämpimiä ajatuksia Sirpalle ja silityksiä Kollolle.

Translation: Babysitting.

Kuinka tehdään pieni tyttö iloiseksi?

Alkuviikosta kävin kirpparilla. Löysin itselleni aivan passelit farkkusortsit, yhdellä euron kolikolla. Olin jo poistumassa paikalta kun huomasin lelulemmikinkuljetuslaatikon. Ai kuinka hieno se olikaan. Siinä oli avattava ovi, ja katonkin sai nostettua syrjään. Siis ihan kuin oikea kuljetuskoppa. Ja upea vihreä katto, glitteriä ja kaikkea. Tämä varmaan ilostuttaisi veljentytärtäni. Pakko tunnustaa, olen suosinut veljenpoikaani enemmän. Ja siihen on aivan järkeenkäypä syykin. Poika on ollut olemassa pian kuusi vuotta, tytöllä on ikää reilut kaksi ja puoli vuotta.

Kassalla kävin sitten vielä empimään. Tämä pitäisi saada kotiin kuljetettua, ja vielä oli ruokaostokset tekemättä ja kirjastossa käymättä. Jätänkö tänne vai otanko? Hankalaa tämä autottoman elo kun on logistiikasta kysymys.
Kotiin se oli vietävä. Hankalaa se olisi pyörän kanssa kaikkien ostosten ja kirjojen kanssa. Enköhän minä selviäisi. Ja oli asiassa vielä toinenkin pointti. Kaupungin läpi glitterboxin kanssa! Totesin että kyllä itsetuntoni kestää sen. Kuljetinhan Myrskyn oman kuljetuslaatikon polkupyörän kanssa kotiin. Ja sain muuten uteliaita katseita. Kuinkahan tämän kanssa kävisi?

Päätin ostaa sen. Kirpparin pitäjän kanssa ihailimme kuljetusboxia. Kyllä meillekin olisi kelvannut tuommoinen kuin lapsia olimme. Tosin, kuinka kauan markkinoilla on ollut lemmikkien kuljetuslaatikoita? Eiköhän pieneläimet laitettu ennenvanhaan pahvilaatikkoon jos niitä piti lääkäriin viedä. Jos niitä edes lääkäriin vietiinkään...

Kävin ruokaostoksilla, kuljetuslaatikko ostoskorissa. En uskaltanut ladata painavia ostoksia sinne. Ostamani farkkusortsit saivat sieltä sopivan sijoituspaikan. Kirjastossa riemu repesi. Nostin tyynesti kuljetuslaatikon lainaustiskille.


"Oi mitäs sinulla täällä onkaan?" Sanoi kirjastontäti.
"Farkkusortsit, taitavat olla rakkaat sinulle, kun niillä on oikein kuljetuslaatikkokin!"

Lemmikkieläimet olivat pinnalla viime viikolla kirjastossa. Kirjastossa oli ollut viime tiistaina lemmikki-ilta. Näytillä oli ollut pörröä ja suomua, siis kissoja, koiria ja matelijoita. Harmittelimme sitä että tulin paikalla lemmikinkuljetuslaatikon kanssa vasta nyt. Se olisi varmasti saanut osakseen ihailevia katseita.

Kotiin polkiessani kuljetuslaatikko sai haaveilevan katseen minua vastaan tulleelta pikkutytöltä. Taisi olla nappiostos, ajattelin.

Näytin Myrskylle ostostani. Houkuttimeksi laitoin koppaan raksuja, mutta kissa ei niitä sieltä huolinut. Taisi olla liian oikeankaltainen kuljetuslaatikko. Aina kun kissa on koppaan joutunut, on menty eläinlääkäriin. Eivätkä ne ole kivoja reissuja olleet. Myrsky ei siitä välittänyt, mutta laatikko oli veljentytön mieleen. Illalla sillä leikittiin sovussa velipojan kanssa, seuraavana aamuna tappelu laatikosta oli lähellä. Perjantaisin on lasten päivähoitopaikassa lelupäivä. Veljentyttöni otti aamulla mukaansa kävelevän robottikissan, ja se kuljettiin hoitopaikkaan uudessa kuljetusboxissa.

Translation: How To Make a Little Girl Happy.

Ihana valo

Mitä siitä jos on viileää? Entä sitten jos kesä ei ole (vielä) lämmin?

Iloitaan siitä mitä meillä nyt on. Meillä on valoa!

Valoa riittää melkein ympäri vuorokauden.
Päivän kesto tänään sijaiskodin leveysasteilla on 19 h 1 min.

Kuvien ottaminen ilman salamaa onnistuu pitkälle iltaan, jos vain sää on kirkas. Ja sitä paitsi kesäpäivänseisaus on tänä vuonna 21. päivä kesäkuuta. (Montako valoisaa yötä siihen vielä on?) Ja seuraavana päivänä on juhannusaatto. Kesäpäivänseisauksen jälkeen valoisuus vähenee. Ei tietenkään ihan heti, mutta pikkuhiljaa. (Niin, realisti täällä vain huutelee!)

Nautitaan tästä ihanasta valosta. Niin tekee Myrskykin.

Translation: Sunshine Reggae.

Myrsky-rahaa!

Tämän päivän paikallislehdessä oli uutinen Myrsky-rahasta:

Että tämmöistäkin on. Nyt sitten tiedän minäkin. Ja tekin. 

Lisätietoa löytyy Myrskyn sivuilta.

Ja oikein lämpimästi tervetuloa lukijaksi Maare! Tänään on muuten Sulevin nimipäivä♥

Translation:  http://www.myrsky.info/in-english/

Koiramaisia piirteitä

Sekä kokkeripojasta kokkelipojaksi

Viikonloppuna Heidi kertoi Paavon koiramaisista piirteistä. Minäkin tein eilen yhden havainnon Myrskyn koiramaisista piirteistä. Puhukoon kuva puolestaan, sillä eikös se niin ole että  "kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa?"

Uunissa kypsyivät ulkona grillattavaksi tarkoitetut maustetut pihvit. Sää ei oikein suosinut grillausta, mutta täytyihän ne jollain tavalla valmistaa. Voimakkaasti maustetut pihvit eivät todellakaan kuulu kissan ruokavalioon. Myrsky vain piti huolen pihvien oikeasta kypsyysasteesta. Koiralle pihvit varmasti olisivat kelvanneetkin. Epäilemättä.

Myrskyllä on ainakin yksi koiramainen piirre. Se tulee luokse kun sitä kutsuu ulkona. Siis jos se sattuu kuulemaan. Ja jos sillä ei ole jahti menossa. Tai reviirineuvottelu. Silloin ei mitään muuta nähdä eikä kuulla. Blogipitäjän ääni onkin tuttu ääni kujalla. Vaikka keskellä yötä. (Tai useimmiten juuri silloin.)

Viikonloppuna kaverillani oli cockerspanieli hoidossa. Pitihän sitä sitten käydä ihmettelemässä. Pari kertaa olen Otson tavannut, ja minulle oli muodostunut kuva paljon haukkuvasta koirasta. Otso ei juurikaan haukkunut, se osoittautui melkoisen sympaattiseksi kaveriksi. Hieman kummastutti sen ulkomuoto, sillä olen niin tottunut pystykorvaisiin kissoihin ja pystykorvaisiin karhukoiriin. Luppakorvainen koira oli jotain poikkeuksellista. Ensin ajattelin että Otso on hieman yksinkertainen kaveri, mutta viikonlopun aikana mielipiteeni muuttui. Se oli hyvin tottelevainen ja vaikutti älykkäältä, vaikka sen ulkomuoto olikin kuin umpimielisellä Jäyhällä Jököttäjällä. (Sillä Aku Ankan koiralla mikä vain istuu silmät kiinni, jos muistatte Aku Ankasta.) Annoinkin sille lempinimen: Jäyhä Jököttäjä. Jäyhis.

Illalla kävimme saunassa ja siellä juttelimme kuinka hyvin on mennyt koiran kanssa. Kaverini poistui lauteilta ennen minua ja meni keittiöön. Pian kuului:
"Mitäs täällä on tapahtunut?"

Minä ryntäsin katsomaan. Oi voi. Otso oli ottanut pöydältä paperikääreessä olleen vehnäsekaleivän ja syönyt sen suihinsa. Kokonaisen leivän. Tilaisuus teki koirasta varkaan. Toinen vaihtoehto oli että olimme huolimattomia kun jätimme leivän tyrkylle. Jos totta puhutaan, ei mielessä edes käynyt että kahdeksanvuotias koira olisi leivän hotkinut suihinsa. Koska iltaruoankin se oli syönyt.
Hyyyyiiii! Tuhma Otso!

Aamulla leivoin sitten sämpylöitä, siihen en olisi muuten ryhtynyt, mutta koska koira oli syönyt leivän, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kokkeripojasta sukeutui pian kokkelipoika: Se imuroi itseensä pöydältä leivonnan tohinassa lattialle varisseet valkoiset jauhot!

Havaintoja Suomen suvesta: Trimmattu spanieli, kesämekko ja villasukat.

Loppuun vielä kaverikuva minusta ja Otsosta. Koira hieman tykästyi minuun, ja olikin aika outoa kun se käveli perässäni melkein koko ajan. Leivän varastamisesta huolimatta Otso oli kiva kaveri. Melko varmasti tapaamme uudemmankin kerran. Spanieli ansaitsi vielä yhden lempinimen: Otsikko.

Translation: The Smugsnorkle Squattie

Alkukesän paras ostos

Sijaiskodin pihalle oli jostain kulkeutunut lasten vihreä hiekkaämpäri. Viime kesänä kissa otti tavakseen juoda siihen kertynyttä sadevettä. Kuvan viimekesäisestä janon sammutushetkestä löydät täältä. Syksyllä huolimaton ja saamaton henkilökunta jätti ämpärin pihalla heitteille. Syksyllä vesi jäätyi ämpäriin ja talven tullen se jäi jonnekin lumen alle. Keväällä lumien sulettua löytyi ämpäri, pohja haljenneena. Tietysti. Ämpärin pelastamiseksi olisi kenties riittänyt sen kääntäminen ympäri. Ämpärin halkeaminen ei ollut suuri taloudellinen menetys. Enemmänkin harmistus. Ja uuden löytäminen rikkoutuneen tilalle osoittautui yllättävän hankalaksi.

"Hei kiitti! Tälläistä mä olen aina halunnutkin."

Missään ei tuntunut olevan kaupan yksiväristä ja oikean muotoista ja sopivan kokoista ämpäriä. Lelukaupassa oli myynnissä hiekkalelusettejä: Minä halusin vain ämpärin! Erikseen myytävät ämpärit oli koristeltu muumin kuvilla, sellaista en halunnut. En myöskään huolinut poikakissalle punaista tai oranssia ämpäriä. Tiimarin ämpärit taas olivat kuution mallisia. Kirpparillakaan ei tullut sopivaa vastaan. Aloin jo vaipua epätoivoon. Kysyin jopa veljeltäni: "Onkos sinun lapsillasi ylimääräistä hiekkaämpäriä..."

Olin jo varautunut ostamaan kokonaisen setin hiekkalaatikkoleluja jos vain niihin olisi kuulunut oikeanlainen ämpäri! Viimein tärppäsi ja löysin sinisen ämpärin.

"Vesi oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ihan kaikkea en jaksanut juoda..."

Mutta tyydyttikö se kissaa? Kuten kuvista näkyy, ämpäri oli mieluinen ostos.
Iloksemme blogi on saanut uuden lukijan. Tervetuloa mukaan Seregi.

Mukavaa viikonloppua kaikille, laittakaa villasukat jalkaan jos alkanut kesäkuu ei lämmitä!

Translation: "I bought a new bucket. It was just what moggy needed. 
It´s blue and it´s so beautiful."

Röyhkeä tunkeilija

Mutta erittäin komea sellainen

Tällä viikolla eräänä iltana sisällä ollessani huomasin että pihalla liikkui jotain mustavalkoista. Ja se oli vieras kissa! Ryntäsin ulko-ovelle ja avasin sen vauhdilla. Kissa sai äkkilähdön koska se säikähti ovenavausta. Katti ruopaisi tassuillaan pihamaata ja katosi. Olin tyytyväinen että se poistui paikalta. Samantien tajusin että Myrskyhän on ulkona, toivottavasti ne eivät vain kohtaa. Riitoja ei täällä kaivata. Päätin lähteä ulos katsomaan että vieras kissa varmasti poistui.

Sijaiskodin pihalle on joku parkkeerannut auton, ja luulen ettei se siitä liikahda ennenkuin maa jäätyy. (Talvirenkaatkin siinä on jo valmiiksi alla, siitä on hyvä sitten lähteä talvikelillä liikenteeseen.) Mustavalkea vieras oli mennyt auton alle lymyilemään. Se oli komea kuin mikä.

Kolli oli ihan kuin sarjakuvapiirtäjän kynästä lähtöisin. Valkoiset sukat jalassa, paksut posket ja valkoinen leukalappu. Ja kookaskin se oli. Ainakin kahdeksankiloinen ellei enemmänkin. (Tosin mahanahka sillä roikkui aika lahjakkaasti, siitä pieni miinus.) Ei siis niin tiukassa ja timmissä kunnossa kuin Myrsky.


Mutta se pelottava massan määrä! Pieni Keskikokoinen sijaiskissa voitaisiin helposti jyrätä sen avulla. Toisaalta on nähty että koolla ei ole niin väliä. Keskikokoinen Myrsky on melkoisen peloton sisupussi.
Kyseessä ei ollut se Suuri Musta kenen kanssa on mitelty aiemminkin. En saanut tunkeilevaa komistusta häädettyä itse, ja huusin Myrskyn apuun. Pian koukkuhäntä kirmasikin paikalle ja se huomasi heti että täällähän on tilanne päällä. Myrsky kaivautui asemiin ja aloitti neuvottelun tunkeilijan häätämiseksi. Volyymit kaakkoon!

Parinkymmenen sekunnin kohdalla kuuluu säälittävää sähinää, se on bloginpitäjä mikä yrittää suhinallaan häätää tunkeilijan. Sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta, kuten huomasitte. Kun aloin kirkumaan, molemmat kissat käänsivät korvansa luimuun. Ei sekään auttanut. Kiersin auton toiselle puolelle. Ja tunkeilija hävisi. Se teki katoamistempun. Kehuin Myrskyä hienosta tilanteen hallinnasta. Yhteistuumin menimme sisälle. Kissa vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä.

Pian jo kehrättiin, vaikka häntä vispasi levottomana. Ajattelin että jääköhän tunkeilija painamaan kissan mieltä, mutta onneksi Myrsky rauhoittui ja päätti jäädä sisälle. Ulos mentiin uudemman kerran vasta yöllä.

Mitä tästä opimme? Parempi huutaa asiat päin näköä kuin hyökätä silmille. Nih.

Translation: Negotiation.