No johan nyt on!

Lähtisitkö koirasi kanssa kaljalle?

Meidän kylällä se on mahdollista. Kun isäntäväki kietaisee kuppilassa yhden, ei mukana tullutta koiruutta jätetä ilman. 

Tämä tarjoillaan huoneenlämpöisenä ja ravistetaan ennen avaamista. Se sisältää "meat and animal derivatives: chicken 0,5% and meat 0,5%. Vegetable protein extracts malt 0,5%". 

Milloin kissat saavat oman oluen? Tai ehkä kissat siemailevat mieluummin viiniä?

Translation: For Your Healthy Dog.

Mikä on saalis, kuka on uhka?

Edellisen postauksen kommentit saivat minut ajattelemaan asiaa. Mistä kissa tietää mikä on saalis? Ja mikä on uhka? Ja eritoten mikä koiruus on uhkaava, kuka on rauhallinen kaveri ketä ei tarvitse pelätä?

Aina kun meillä tulee koiravieraita niin tämä kissamamma on heti varpaisillaan ja suustani lipsahtaa ulos sanat: "Meillä on kissa." Minä olen ihan hermona kissan puolesta.

Myrsky tietää että karjalankarhukoira on hengenvaarallinen. Jämtlanninpystykorva saa aikaan myös suuren pelon. Ja berninpaimenkoira aiheuttaa pörhistelyä, samaten pyreneittenmastiffi. Mutta spanielit ovat vaarattomia.

Tai ainakin sellaiset iäkkäät ja harmaantuneet. Kuten tämä kuvan Otso kuka vieraili meillä kuukauden päivät sitten.

Kuten kuvasta näkyy, vierailu sujui rauhallisissa merkeissä. Kukaan ei hyökännyt silmille, kukaan ei juossut pakoon eikä ketään kiskottu hännästä.

Translation: Love, Peace and Harmony.

Vieraanvarainen isäntä

Vanhimmat lukijat muistanevat että Myrskyllä on ulkona sininen ämpäri 

mistä voidaan käydä ottamassa huikkaa jos jano yllättää. 

Tällä viikolla meillä kävi vieraita ja kävi ilmi että Myrsky on vieraanvarainen isäntä.

 Oli lämmin päivä ja vieraiden koiralle iski jano.

Paimenkoira sai sammuttaa janonsa Myrskyn ämpäristä.

Kissa ei ollut moksiskaan moisesta. 

Vesi toki täytyi vaihtaa sitten koiran mentyä.

Jotta kissa välttyisi koirabasilleilta;)

Translation: Friendly Host.

Pelkotiloja?

Myrskyä ei ole ulkoilu suuremmin napannut tässä kuussa.

Syitä (ja tekosyitä) siihen lienee monia. 

Ensimmäisenä listalle nousevat pakkanen ja lumi.

Siis talvi ylipäätään.

Ja löytyy vielä yksi syy ulkoilun välttelyyn. Se on anopin ulkoiluttama koiruus. Erään kerran Myrsky ja koiruus osuivat aivan yllättäen kuonot vastakkain talon kulmalla. Ja kissa tietysti säikähti suunnattomasti. 

Myrsky tarkastaa Siran tekemiä tuhoja.

Anoppi pistäytyy meillä pari kertaa viikossa, ihan ohimennen. Suurin syy vierailuihin on tietysti vauva: Onhan se kiva käydä katsomassa pikkuista. Samalla keikalla tulee lenkitettyä koira. Koira jää ulos odottelemaan vierailun päättymistä. Kerran odotteleminen kävi jämtlanninpystykorvan hermoille ja koira nappasi kuistilta suurella vaivalla tekemäni pajupallon ja purki turhautumisensa siihen. Pallo pureskeltiin tuhannen palasiksi.

Voi Sira minkä menit tekemään! Vahinko ei onneksi ollut suuri, keväällä on minulla sitten hyvä syy askarrella pajuista uusi pallo. Suurempi haitta tästä saattoi koitua koiralle: Sira saattoi suoltaa pajunköyttä seuraavina päivänä...

Translation: FearFactor.

Sijaiskoti laajentaa

Sekä sijaiskodin kesäharjoittelija

Joudumme laajentamaan lammasaitausta. Pässipojat ovat syöneet niin ahkerasti että niiden kaulapantoja on täytynyt löysentää ja aitaus alkaa olemaan pian tyhjiin kaluttu. Laajennus on tosin vasta mietinnän alla. Onneksi se ei vaadi suuria rahallisia investointeja, ainoastaan työtunteja. Lammasaitaa saimme lainaksi monen monta metriä.

Ja voin ylpeydellä kertoa että meillä kävi paimentyttö harjoittelemassa ammattiaan. Arvosanaksi annoimme kiitettävän. Lukijoille tiedoksi: Pässejä paimennettiin aidan ulko- ei sisäpuolella. Traumoja ei syntynyt kummallekaan osapuolelle.

Lämpimästi tervetuloa mukaan uudet lukijat Inka ja Satu!

Translation: Summer Trainee.

Kap Verden koiria ja kissoja

Olimme siis lomalla Kap Verdellä, Salin saarella. Saarella oli melkoinen määrä koiria ja kissoja. Koirat juoksentelivat vapaana pitkin kylää. Osalla oli panta kaulassa, osalla ei. Monet ihmettelivät näitä pannallisia yksilöitä, eiväthän ne voineet kulkukoiria olla? Eivät ne olleetkaan. Opas kertoi että paikallisilla on tapana päästää koirat ulos vapaana juoksemaan. Sillä ajatuksella että tulevat kotiin sitten kun tulevat. Ainoastaan saarella asuvat eurooppalaiset pitivät koiransa kytkettyinä.

Henkilökunnan kanssa mietimme millaista mahtaa koiranelämä Kap Verdellä olla.
"Taivaallisen ihanaa", totesi henkilökunta. "Ja se vapaus." Useimmat vapaana juoksevista koirista näyttivät olevan sekarotuisia, ne pannallisetkin.

Koirilla ei todellakaan näyttänyt olevan huonot oltavat. Ne kenellä ei ollut kotia, olivat ottaneet jonkun kuppilan omakseen. Koirat eivät vaikuttaneet vihamielisiltä. Öisin ne pitivät kokoontumisia ja haukku kuului sisälle hotellihuoneeseen. (Oikein kotoisaa, meillä Jalo usein haukkuu öisin.)

Kissoja oli selkeästi vähemmän. Tai ne liikkuivat eri paikoissa kuin me. 

Ja ehkä ne elivät enimmäkseen öisin. Yhden pannoitetun kissan tapasimme eräänä iltana. Hoikkarakenteinen oli tämäkin katti. Ja ystävällinen. Saimme siltä kunnon puskut. (Tuli niin ikävä tiikeriä...)

Mitä muuta Kap Verdellä oli? Tarjolla oli paljon kalaa.

Upeita värejä.

Ja tätä: 

Kiitos kun jaksoit loppuun asti. Seuraalla kerralla olemma tukevasti täällä kotimaan kamaralla, Myrskyn seurassa.

Translation: Greetings from Capo Verde.

Kaappaus

Näin me sen teimme

Kuvankäsittelyohjelma mitä käytän, on nimeltään PhotoScape. Ohjelma on ilmainen ja sen voi ladata netistä. Yksi sen toiminnoista on nimeltään kuvaruudun kaappaus. Kyseistä toimintoa en ole vielä käyttänyt, vaikka sekin lienee yhtä helppokäyttöinen kuin muutkin ohjelman toiminnot.

Myrskykin näyttää kuinka helppoa se kaappaaminen on. Vuorossa hännän kaappaaminen tassuihin.

Bloginpitäjäkin teki viikonloppuna kaappauksen. Olin viikonloppuna maalla talkoissa, tyhjentämässä navetan vinttiä. Jos jonkinmoista tavaraa sieltä löytyikin. Myynti-ilmoitusta varten kaappasin syliini koiravauvan. Nimi on Hetta ja painoa on kertynyt 13 kiloa. Tämmöisen hauvelin sylissä pitäminen olikin minulle uusi kokemus.

Myynnissä siis vähän käytetyt traktorin paripyörät, ei suinkaan koira. Kiinnostuneille annan puhelinnumeron mistä saa lisätietoja. Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille!

Translation: Chasing Pirates.

Pitkät kissat vs. pitkät koirat

Pitkä kissa -postauksen kommenteissa Tuutusen basaarin ella muisti havainnollisen Kamut -sarjakuvastripin. Viikonloppuna tein havainnon että on niitä lämpötilan mukaan venyviä koiriakin. Kukapa muukaan kuin vanha tuttumme Otso näyttää meille esimerkkiä:

Hyvin se spanielikin venyy, mutta ei aivan niin hyvin kuin kissa! Toisenkin havainnon tein lämmöstä ja koirista. Aivan mahdoton läähätys kuuluu koirien kesään. On se niin kiva että kissojen ääntely ei lisäänny samassa suhteessa mitä lämpötila nousee. Vielä täytyy mainita että Otsollakin on kesäturkki. Kaverin tassut näyttävät suhteettoman suurilta ja mielettömän ihanilta lyhyen turkin kanssa.

Translation: Cocker Thermometer.

Sijaiskodin pieni takertuja

Sekä eräs kylkeen liimautuja

Viime viikolla kirjoitin eroahdistuksesta. Olen iloinen siitä että uskalsin "avatua". Postaus kirvoitti paljon kommentteja. Oli ihana huomata että en ole ainoa kuka kärsii siitä.

Minä en ole Myrskyn menohaluja juurikaan pidätellyt. Poikkeuksena tietysti eläinlääkärikäynnin jälkeinen aika. Joskus tietysti jotain pientä, mutta en suoranaisesti ole takertunut kissaan. Mahdotonta se olisikin. Myrskyllä on kynnet ja sähäkkä luonne. Asia on kyllä päinvastoin. Se on kissa kuka takertuu minuun.

Vietimme kissan kanssa erästä sateista sunnuntaita laatuajan merkeissä. Minä luin sängyssä ja kissa makoili vieressä. Laiskottelu on muuten mukavaa puuhaa, kunhan sitä ei elämäntehtäväkseen ota. Minulla oli tarkoitus vielä käydä illalla salilla, ja olihan se sinne lähdettävä. Yritin vaivihkaa nousta sängystä kissaa häiritsemättä. Kuinka siinä kävi? Myrsky aisti tai arvasi aikeeni ja takertui minuun. Kynsin (onneksi ei sentään hampain) se piti sijaismammastaan kiinni.

Mamma! Älä mee!

Voi pikkuista. Voin kuvitella miltä vanhemmista tuntuu jos vastahakoinen lapsi ripustautuu lahkeeseen kiinni hoitopaikkaan viedessä. Onneksi Myrskyn kanssa olemme kuitenkin aikuisia ja kestämme hiukan sitä eroahdistusta ja pieniä pettymyksiäkin. Illalla tulin sitten takaisin kotiin kissan luokse.

Niin, sitten vielä se mainitsemani liimautuja. Juhannuspäivänä eräs eläköitynyt ja tukevoitunut juoksijasuuruus liimautui kylkeeni. Mitä ihmettä? Kävikö bloginpitäjä juhannustansseissa ja sieltä sai kiusaukseen jonkun kehäraakin saattajaksi? No ei suinkaan. Olin tuttavapariskunnan mökillä pelaamassa mölkkyä. Yksi heidän kolmesta koirastaan tykästyi minuun. Olin asiasta hieman otettu.

Dita päivätorkuilla bloginpitäjän kylkeen liimautuneena.

Taisin mainita jotain tukevoituneesta ja eläköityneestä juoksijasta. Tuo tyttö ei minun silmissäni kyllä pulskalta näytä... Omistajat olivat hieman toista mieltä. Tosin mitäpä minä noista whippeteistä olen sanomaan. Maallikon silmin tuo juoksijatyttö oli kyllä kovin laiha(!)

Translation: Crawdaddy? No. It´s a new Species: CrawMoggy.

Päiväkahvilla luppakorvan kanssa

Vielä kerran Otso

Sain viime viikolla yllätysvieraan työpaikalleni. Tapasin Otson vielä kerran ennenkuin omistaja haki koiransa hoidosta. Otso tuli hoitajansa kanssa katsomaan minua töihin. Hetkeä oli syytä juhlistaa.

Onneksi verstaalta löytyi paketti koirankeksejä mitä oli antaa tarjottavaksi. Löytyi vielä vesikuppikin. Me kaksijalkaiset päätimme lähteä käymään kahvilla kaupungilla. Otso lähti tietysti mukaan. Terassilla oli mukava istua hetken aikaa. Kahvila oli koiraystävällinen, terasille sopi koirienkin tulla. Vesiastia löytyi talon puolesta, ja se ei maksanut mitään.

Otso tietysti hurmasi viereisen pöydän kahvittelijan. On se kumma kun koiran kanssa on liikkeellä, tulevat aivan vieraat ihmiset jututtamaan. Itsekin joskus syyllistyn samaan. Varsinkin jos kyseessä on erityisen upea koira.




Edellisessä Otso jutussa mainitsin että koira olisi kahdeksanvuotias. Tämä ei ole totta. Väärinkäsitys täytyy nyt korjata. Otso onkin vasta kuuden vuoden ikäinen. Tosin herralla näyttää karvoitus jo hieman harmaantuneen, sen näkee hyvin tuosta kuvasta.
Hieman jo huvittaa tämä oma kesäpukeutumiseni. On villapaitaa, takkia ja kaulahuivia. Tänään jätin jo takin kotiin, kaulahuivin kietaisin vielä aamulla kaulaani. Alan ilmiselvästi rohkaistumaan, lenkillekin lähdin töiden jälkeen lyhythihaisessa t-paidassa. Pitkähihaista en edes ottanut mukaani.

Otson ja omistajan jälleennäkeminen oli kuulemma erityisen riemullinen. Koiraa tuli omistajan lisäksi hakemaan perheen toinenkin koira, lyhytkarvainen saksanseisoja. Siinä tanner tömisi kun koirat tapasivat toisensa. Voi sitä koirien riemua!

Translation: Coffee and Friends.

Koiramaisia piirteitä

Sekä kokkeripojasta kokkelipojaksi

Viikonloppuna Heidi kertoi Paavon koiramaisista piirteistä. Minäkin tein eilen yhden havainnon Myrskyn koiramaisista piirteistä. Puhukoon kuva puolestaan, sillä eikös se niin ole että  "kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa?"

Uunissa kypsyivät ulkona grillattavaksi tarkoitetut maustetut pihvit. Sää ei oikein suosinut grillausta, mutta täytyihän ne jollain tavalla valmistaa. Voimakkaasti maustetut pihvit eivät todellakaan kuulu kissan ruokavalioon. Myrsky vain piti huolen pihvien oikeasta kypsyysasteesta. Koiralle pihvit varmasti olisivat kelvanneetkin. Epäilemättä.

Myrskyllä on ainakin yksi koiramainen piirre. Se tulee luokse kun sitä kutsuu ulkona. Siis jos se sattuu kuulemaan. Ja jos sillä ei ole jahti menossa. Tai reviirineuvottelu. Silloin ei mitään muuta nähdä eikä kuulla. Blogipitäjän ääni onkin tuttu ääni kujalla. Vaikka keskellä yötä. (Tai useimmiten juuri silloin.)

Viikonloppuna kaverillani oli cockerspanieli hoidossa. Pitihän sitä sitten käydä ihmettelemässä. Pari kertaa olen Otson tavannut, ja minulle oli muodostunut kuva paljon haukkuvasta koirasta. Otso ei juurikaan haukkunut, se osoittautui melkoisen sympaattiseksi kaveriksi. Hieman kummastutti sen ulkomuoto, sillä olen niin tottunut pystykorvaisiin kissoihin ja pystykorvaisiin karhukoiriin. Luppakorvainen koira oli jotain poikkeuksellista. Ensin ajattelin että Otso on hieman yksinkertainen kaveri, mutta viikonlopun aikana mielipiteeni muuttui. Se oli hyvin tottelevainen ja vaikutti älykkäältä, vaikka sen ulkomuoto olikin kuin umpimielisellä Jäyhällä Jököttäjällä. (Sillä Aku Ankan koiralla mikä vain istuu silmät kiinni, jos muistatte Aku Ankasta.) Annoinkin sille lempinimen: Jäyhä Jököttäjä. Jäyhis.

Illalla kävimme saunassa ja siellä juttelimme kuinka hyvin on mennyt koiran kanssa. Kaverini poistui lauteilta ennen minua ja meni keittiöön. Pian kuului:
"Mitäs täällä on tapahtunut?"

Minä ryntäsin katsomaan. Oi voi. Otso oli ottanut pöydältä paperikääreessä olleen vehnäsekaleivän ja syönyt sen suihinsa. Kokonaisen leivän. Tilaisuus teki koirasta varkaan. Toinen vaihtoehto oli että olimme huolimattomia kun jätimme leivän tyrkylle. Jos totta puhutaan, ei mielessä edes käynyt että kahdeksanvuotias koira olisi leivän hotkinut suihinsa. Koska iltaruoankin se oli syönyt.
Hyyyyiiii! Tuhma Otso!

Aamulla leivoin sitten sämpylöitä, siihen en olisi muuten ryhtynyt, mutta koska koira oli syönyt leivän, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kokkeripojasta sukeutui pian kokkelipoika: Se imuroi itseensä pöydältä leivonnan tohinassa lattialle varisseet valkoiset jauhot!

Havaintoja Suomen suvesta: Trimmattu spanieli, kesämekko ja villasukat.

Loppuun vielä kaverikuva minusta ja Otsosta. Koira hieman tykästyi minuun, ja olikin aika outoa kun se käveli perässäni melkein koko ajan. Leivän varastamisesta huolimatta Otso oli kiva kaveri. Melko varmasti tapaamme uudemmankin kerran. Spanieli ansaitsi vielä yhden lempinimen: Otsikko.

Translation: The Smugsnorkle Squattie