Bonuspostaus

Lomakuvia, lukijoiden pyynnöstä.

Ja ensimmäisenä esittelyvuorossa tietysti kissa.

Ja vielä video. Matkustimme minibussilla saaren pääkaupunkiin, Espargosiin. Matkan kesto parisenkymmentä minuuttia, hinta 1 €. Kaupan päälle tuoksu ja tunnelma.

Kap Verden koiria ja kissoja

Olimme siis lomalla Kap Verdellä, Salin saarella. Saarella oli melkoinen määrä koiria ja kissoja. Koirat juoksentelivat vapaana pitkin kylää. Osalla oli panta kaulassa, osalla ei. Monet ihmettelivät näitä pannallisia yksilöitä, eiväthän ne voineet kulkukoiria olla? Eivät ne olleetkaan. Opas kertoi että paikallisilla on tapana päästää koirat ulos vapaana juoksemaan. Sillä ajatuksella että tulevat kotiin sitten kun tulevat. Ainoastaan saarella asuvat eurooppalaiset pitivät koiransa kytkettyinä.

Henkilökunnan kanssa mietimme millaista mahtaa koiranelämä Kap Verdellä olla.
"Taivaallisen ihanaa", totesi henkilökunta. "Ja se vapaus." Useimmat vapaana juoksevista koirista näyttivät olevan sekarotuisia, ne pannallisetkin.

Koirilla ei todellakaan näyttänyt olevan huonot oltavat. Ne kenellä ei ollut kotia, olivat ottaneet jonkun kuppilan omakseen. Koirat eivät vaikuttaneet vihamielisiltä. Öisin ne pitivät kokoontumisia ja haukku kuului sisälle hotellihuoneeseen. (Oikein kotoisaa, meillä Jalo usein haukkuu öisin.)

Kissoja oli selkeästi vähemmän. Tai ne liikkuivat eri paikoissa kuin me. 

Ja ehkä ne elivät enimmäkseen öisin. Yhden pannoitetun kissan tapasimme eräänä iltana. Hoikkarakenteinen oli tämäkin katti. Ja ystävällinen. Saimme siltä kunnon puskut. (Tuli niin ikävä tiikeriä...)

Mitä muuta Kap Verdellä oli? Tarjolla oli paljon kalaa.

Upeita värejä.

Ja tätä: 

Kiitos kun jaksoit loppuun asti. Seuraalla kerralla olemma tukevasti täällä kotimaan kamaralla, Myrskyn seurassa.

Translation: Greetings from Capo Verde.

Loman jälkeen

Paluu takaisin ruotuun

Myrskyllä oli siis loman aikana kaksi hoitajaa. Aamulla oli äitini vuoro, illalla kissalle ruoan antoi henkilökunnan äiti. Aivan kommelluksitta kaikki ei kuitenkaan sujunut. Paikalla kävi mm. Securitaksen auto. Anoppini avaimenperä ei ollutkaan integroitu yhteensopivaksi tämän huushollin kanssa... 

No, tästä käynnistä selvinnemme laskulla. Ja jossain muuallakin oli tapahtunut informaatiokatkos. Kissa oli saanut päivittäin ruokaa puolitoistakertaisen annoksen. Tähänkin ongelmaan lienee ratkaisu: Dieetti. Helppoa se ei tule olemaan, sillä myyrien jahtikausi on alkanut. 

Henkilökunnan mielestä kissa oli loman aikana selkeästi pulskistunut. Minä en moista huomannut, tärkeintä oli vain iloinen jälleennäkeminen. En ole punninnut kissaa, mutta melkoiselta elintasokatilta Myrsky kyllä näyttää Afrikan serkkuihinsa verrattuna.

Translation: Thinking About Dieting.

Mikä ihmeen paasto?

Kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Minä ja henkilökunta olimme lomalla, siitä tämä nettipaasto. Karhukoirapojilla oli oma hoitajansa, Myrskyllä niitä oli jopa kaksi. Tai jos tarkkaan lasketaan, niin kissan perään katsoi yhteensä neljä ihmistä.

Olin erossa kissasta ensimmäistä kertaa yli viikon. Ikävä oli suuri ja se oli molemminpuoleista. Kissan kehräyksestä ei meinannut millään tulla loppua kun perjantai aamuna kotiuduimme Suomeen.

Paluu arkeen on sujunut heikonlaisesti. Viluistuin matkan aikana ja vatsapöpökin tuli kaupanpäälliseksi. Palailemme tänne Blogistaniaan pikkuhiljaa.

Translation: We´re Back.