Kap Verden koiria ja kissoja

Olimme siis lomalla Kap Verdellä, Salin saarella. Saarella oli melkoinen määrä koiria ja kissoja. Koirat juoksentelivat vapaana pitkin kylää. Osalla oli panta kaulassa, osalla ei. Monet ihmettelivät näitä pannallisia yksilöitä, eiväthän ne voineet kulkukoiria olla? Eivät ne olleetkaan. Opas kertoi että paikallisilla on tapana päästää koirat ulos vapaana juoksemaan. Sillä ajatuksella että tulevat kotiin sitten kun tulevat. Ainoastaan saarella asuvat eurooppalaiset pitivät koiransa kytkettyinä.

Henkilökunnan kanssa mietimme millaista mahtaa koiranelämä Kap Verdellä olla.
"Taivaallisen ihanaa", totesi henkilökunta. "Ja se vapaus." Useimmat vapaana juoksevista koirista näyttivät olevan sekarotuisia, ne pannallisetkin.

Koirilla ei todellakaan näyttänyt olevan huonot oltavat. Ne kenellä ei ollut kotia, olivat ottaneet jonkun kuppilan omakseen. Koirat eivät vaikuttaneet vihamielisiltä. Öisin ne pitivät kokoontumisia ja haukku kuului sisälle hotellihuoneeseen. (Oikein kotoisaa, meillä Jalo usein haukkuu öisin.)

Kissoja oli selkeästi vähemmän. Tai ne liikkuivat eri paikoissa kuin me. 

Ja ehkä ne elivät enimmäkseen öisin. Yhden pannoitetun kissan tapasimme eräänä iltana. Hoikkarakenteinen oli tämäkin katti. Ja ystävällinen. Saimme siltä kunnon puskut. (Tuli niin ikävä tiikeriä...)

Mitä muuta Kap Verdellä oli? Tarjolla oli paljon kalaa.

Upeita värejä.

Ja tätä: 

Kiitos kun jaksoit loppuun asti. Seuraalla kerralla olemma tukevasti täällä kotimaan kamaralla, Myrskyn seurassa.

Translation: Greetings from Capo Verde.