Arkikuvahaaste 4/5

Terveisiä sinisestä sijaiskodista!

Sinisen sijaiskodin piha on laitettu remonttiin. Kävin hakemassa sieltä auton takakontin täydeltä kasveja ja syreenin taimia. Mukaan tuli koukattua joitain liljoja, sinivuokkoja ja kieloja. Ja tietysti vuorenkilpiä. Niiden keskellä Myrsky on tykännyt leikkiä puskajussia.

Entinen henkilökunta kertoi että siilit ovat tulleet esiin piiloistaan ja pitävät peliään iltaisin pihalla. Voi hitsi, siilejä! Niitä täällä maalla ei olekaan. Eikä vanhoja villiintyneitä omenapuita mitkä kukkivat kauniisti.

Pihalla käydessäni naapurin kissa, Myrskyn vanha taistelukaveri Namu käveli muina kissoina pihalla. Tuntui oudolta. Joku oli ottanut Myrskyn valtakunnan haltuunsa.

Onko meillä ikävä vanhaan kotiin? Saattaa olla. Ehkä vähän. Silloin tällöin. Ihan vain pienesti. Pois muuttaessani ajattelin että ikävä ehkä iskee sitten kevään tullen. Näin kävi. Tai sitten meillä on vain siilejä ikävä.

Translation: Greetings from Old Home.

Tarinoita sijaiskodin riippumatosta

Mikä rapisee?

Ilta alkoi jo pimenemään, vietin aikaani kissan kanssa riippumatossa. Viltin alla, tietysti. Kissa torkkui ja minä luin. Aurinko painui hiljalleen mailleen. Korviimme kantautui rapinaa. Jotain/joku rapisteli vuorenkilpien joukossa.

"Kuka uskaltaa häiritä minun untani?"

Kynsilaukkaajien pihalla niitä on vieraillut koko kesän, Sirpan ja Kollon luonakin käväisi tällä viikolla yksi. Se oli siili. Bongattu tänä vuonna jo toisen kerran sijaiskodin pihalta.

Seuraavaksi tunnistustehtävä: 

Onko ylläolevassa kuvassa oleva piikikäs sama yksilö kuin alla?

Arvailuksi tuo menee. Tunnistaminen lienee mahdotonta. Kysyn tätä sen vuoksi, koska vuorenkilpien joukossa hääräillyt siili hävisi hetkeksi näkyvistä ja toisella puolella pihaa näkyi toinen. Vai oliko niitä sittenkään kaksi yksilöä? Oli kuinka hyvänsä, niin siilit ovat vastaisuudessakin tervetulleita sijaiskodin pihalle.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Translation: One? Two? 

Ja siili soitti!

Tai siis pistäytyi

Viime kuussa haikailimme siilin perään. Meinasimme jo hädissämme laittaa deitti-ilmoitusta paikallislehteen, mutta arvelimme sen menevän aivan hukkaan, joten sen jätimme sitten väliin. Tyydyimme vain ihmettelemään asiaa täällä blogissa. Tällä viikolla eräänä iltana yhdeksän kantturoissa menin hakemaan pyykkiä sisälle. Silmäkulmassa vilahti jotain rusehtavaa. Se oli siili!

Kuvassa kissa. Ei siili.

Ilosta hihkuen juoksin sisälle ilmoittamaan asian:
"Siili, siili! Siili tuli!"

Samalla hain kamerani. Ehkäpä vähempi hihkuminenkin olisi riittänyt, tai sitten siili oli ujomman sorttinen. Se ei halunnut tulla kuvatuksi. Saati sitten haastatelluksi

Kuvassa siili.

Siili oli iso kuin mikä. Se oli kuulemma viikon verran tuhissut naapurissa kujan toisella puolella, näin kertoi naapurin mies. Mutta mitä siellä naapurin pihalla oli paremmin ja enemmän kuin sijaiskodin pihalla? (Koirakin naapurista löytyy. Luulisin koiran toimivan siilikarkoitteena, mutta ei tälle siilille.) Ihan näin muina naisina ihmettelen asiaa...

Yhtä hiljaa siili katosi paikalta kuin oli tullutkin. Mutta olipa kiva nähdä, pitkästä aikaa. Toinen kiva asia on että blogi on saanut uuden lukijan, tervetuloa mukaan Meri!

Translation: The Maestro Is Back!

Soita minulle, siili!

Missä olet siili?

Sinut nähtiin viime kesänä useamman kerran sijaiskodin pihalla, iltahämärissä. Olemme odotelleet sinua ja tovereitasi. Kaipaamme sinua ja tuhinaasi. Onko jotain ikävää sattunut sinulle? Missä olet, soita minulle/meille!

"Ei niitä siellä ylhäällä ole! Katso alaspäin!"

Todellakin. Viime kesänä kirjoitin ainakin viisi siili-postausta, tämän kesän saldo on nolla. (Aiemmat postaukset pääsee lukemaan jutun lopussa löytyvistä siili-tunnisteista.)

Keväällä ja alkukesällä odotin kovasti siili(e)n näkemistä. Useampana iltana varta vasten pyörin pihalla kuulostelemassa niitä yhdessä kissan kanssa, mutta rapistelua ei kuulunut. Myrskykin nousi pihakeinuun tähystelemään niitä. Kujakyttä tietää kyllä että siilit eivät kiipeile, mutta kissa halusi päteä.

"Joo ei näy."

Tänä kesänä niistä ei ole mitään havaintoa. Myrskykään ei kerro minulle jos kysyn siltä. Olen jo luovuttanut toivoni siilien suhteen. Mitähän niille on voinut tapahtua?

Translation: Waiting for the Night Train.

Leimuava taivas sekä perheenlisäystä

Siis perheenlisäystä. Luit aivan oikein. Menikö kahvi väärään kurkkuun? Lisääntyykö sijaiskodin huollettavien lukumäärä? Saako Myrsky leikkikaverin? No ei. Lisääntyminen on jo tapahtunut. Lue alaspäin niin tiedät mistä on kysymys.

Eräänä iltana sain sanattoman kehotuksen tulla pihalle. Oletettavasti siellä oli jotain mielenkiintoista, joten nappasin kameran mukaani. Taivaalla oli poikkeava iltavalaistus.

Siihen en ensin kiinnittänyt huomiota, vaan erääseen kesän aikana syntyneeseen lapseen. Sijaiskodin pihalla oli kevään aikana suhistu ahkerasti, ja tulosta oli syntynyt.

Raparperin alta löytyi pieni siilinpoikanen. Mutta ei niin pieni etteikö se jo olisi osannut kiroilla. Kovasti se piti meteliä kun sitä lähestyin kameran kanssa. Se suhisi ja piti meteliä yhtä pontevasti kuin kookkaammat lajitoverinsa.

Myrskykin tuli paikalle tarkastamaan että mistä nyt oli kysymys. Kissa ei välitä siileistä. Ilmeisesti ne kuuluvat kategoriaan asiat mille ei voi mitään. Ja lokeroon otukset, joita on vain siedettävä.

Ai lisää noita piikikkäitä?

Toivottavasti tämä pieni piikikäs saa riittävästi murua rinnan alle jotta se selviäisi talvesta. 

Onneksi on vielä kesää jäljellä sen kasvaa ja vahvistua.

Translation: The More the Merrier?

Turkoosi kesäyö

Ja hämärän hommia

Kuulostaako epäilyttävältä? No ei se ole. Ja ei se oikein ehdi hämäräkään tähän aikaan vuodesta tulemaan. Viime viikolla kun oli oikein viileää teki Myrskyn mieli ulos. Avasin kissalle oven puoli neljän aikaan. Itsekin kurkkasin pihalle. Jokin eläin siellä liikkui. Siellä turkoosinsinisessä kesäyössä. Valaistus oli varsin kiehtova.

Lämpömittari näytti reilut kolme astetta lämmintä. Onneksi yölämpötilat ovat tällä viikolla olleet jo huomattavasti korkeammat. Kissaa ei tuolloin paleltanut (Myrskyä paleltaa vasta kun lämpötila menee reippaasti pakkasen puolelle) eikä omenapuun alle kätkeytynyttä otustakaan. Siili se siellä piilotteli. Myrsky rekisteröi siilin rapistelun, mutta sen kummemmin sitä ei jääty ihmettelemään. Tassut kuljettivat kissan toiseen suuntaan. Siilin olen nähnyt useamman kerran pihalla kun olen kissaa käynyt yöllä sisälle kutsumassa. Siili taitaa nämä hämärän hommat. Meillä muilla taas on puhtaita jauhoja pussissa. Siilin lisäksi pihalla on tavattu muutama muukin yökiitäjä, ja osa niistä on ollut luvattomilla asioilla.

Sijaiskodissa on taas puuhasteltu. Kuistin kalusteet saivat kesäkuun alussa turkoosia väriä pintaansa. Valkoinen maali oli niin kulunut ja hilseillyt pois että jotain oli tehtävä. Onkohan tämä turkoosi väri jonkinmoinen buumi kissakodeissa? Tasha siitä ensin taisi kertoa. Turkoosi väri valikoitui kalusteiden väriksi yksinkertaisesti sillä perusteella että sitä löytyi pieni purkki sijaiskodin maalikaapista. Ja se osoittautui oikein hyväksi valinnaksi vaikkakin oli pakon sanelema.

Ps. Tämäkään blogi ei ole muuttumassa sisustusblogiksi.

Translation: Wee Hours and Turquoise

Pakkolepoa

Jos elämä on hektistä ja reviirin vahtiminen vie voimat, on hyvä tietää että sijaiskodin sisätiloissa voi hellittää ja huokaista hetkeksi. Näin kävi meillä eilen. Kissa oli illalla sängyssä ja oikaisin itseni siihen poikittain. Tietysti kirjan kanssa. Kissa kehräsi tyynyllä ja silittelin sitä. Ilmeisesti se halusi enemmän ja pian se etsiytyi kylkeeni.

Myrskyä väsytti kovin. Viikonloppu meni reviiriä vahtiessa, ja ilmeisesti oli taas otettu kontaktia. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sitä ei laskettu pihalle. Henkilökunta katsoi että kissa oli levon tarpeessa. Muutamaan otteeseen se hyppäsi yöllä tyynylleni, mutta luovutti sitten. En antanut periksi ja ulko-ovi ei auennut. Pihalle se pääsi pyörähtämään vasta aamulla. Pariksi tunniksi.

Kylki vasten kylkeä oli mukava olla, meistä molemmista. Kissa alkoi vaipumaan uneen. Asento oli melkoisen takakeno.

Aivan uneen saakka ei kuitenkaan vaivuttu, kissa nosti hitaasti aina päätään ylös kun kallistuskulma taaksepäin oli liian suuri. Minä hykertelin, se oli mitä suloisinta viihdettä♥

Illalla Myrskylle tuli taas tarve lähteä ulos. Pitkät ajat se vain istuskeli pihalla ja ihmetteli. Siilikin oli pihalla, mutta niille ei enää juuri korvia lotkauteta. Myrsky rekisteröi rapinan ja tarkasti että kukahan siellä rapisteli. Siilit ilmeisesti kuuluvat jo kalustoon, niiden vuoksi ei tarvitse hötkyillä. Tai sitten kissalla ja siileillä on diili: "Pysy poissa minun tieltä niin me pysymme poissa sinun tieltäsi."

Translation: Lay-off.

Sijaiskodissa suhisee

Useasti tänä keväänä on sijaiskodin pihalla kuulunut suhinaa, tuhinaa ja rapinaa.
-Aijaa, taasko näitä siili-juttuja?

(Mitäs siinä tuijotat? Menes pois senkin papparazzi!)

No siilijuttuja hyvinkin, mutta tällä kertaa kuviin on päässyt myös kissa. Ylläoleva kaveri kuvattiin keskiviikkona, illalla. Aurinko paistoi vielä kuvanottohetkellä, vaikkakin varjon puolella tämä siili pihisi ja puhisi.

Eilen illalla kymmenen jälkeen Myrskyn yövuoro alkoi. Sairauslomasta huolimatta kissa siis tekee töitä, tosin lyhennettyä yövuoroa. Omien voimiensa mukaisesti. Tästä on siis turha tehdä valitusta kissojen työsuojeluvaltuutetulle. (Ja sitäpaitsi Myrsky ei edes kuulu liittoon, joten siinä mielessäkin se olisi aivan turhaa.) Työskenteleminen yövuorossa on kissan oma toive.

Myrsky meni siis pihalle, ja pihalla oli vieraita. Kaksin kappalein piikikkäitä otuksia. Samantien kissa syöksyi korkealle omenapuuhun kun se huomasi tuhisevat siilit. Henkilökunta tietysti haki kamerat kehiin ja yritti tallentaa yön hetkiä.

Valitettavasti kuvien ottaminen pimeällä pihalla oli hankalaa, ellei täysin mahdotonta. Salamavalot välähtelivät, mutta niistä huolimatta kuvista ei tullut kovin ihmeellisiä.
Rohkeampi siileistä kävi moikkaamassa kissaa, Myrsky vaikutti olevan hieman hämillään asiasta. Minuakin siili lähestyi, mutta lajitoverin seura houkutti sitä enemmän.

Kovin pitkään kissa ei jaksanut siilejä seurata, koukkuhännällä oli jotain mielessä ja se poistui näyttämöltä kevätyön pimeyteen.

Siileillä heilläkin tuntui olevan omat suunnitelmansa. Mitä lie niillä olikaan mielessä?
Oliko tavoitteena kenties päästä iholle asti?

Oli teillä sitten mitä tahansa kiikarissa, niin oikein mukavaa lauantai-iltaa ja viikonloppua kaikille!

Sijaiskodin kulttuuriympäristö

Missä siili asuu?

Eräänä keväisenä yönä kissan teki kovasti mieli pihalle. Ulko-ovi avattiin ja kissa livahti ulos. Se päätti jäädä kuistille tarkkailemaan tilannetta, että mihinköhän sitä sitten oikein tassuttelisi. Henkilökunta kävi tarkastamassa tilanteen parinkymmenen minuutin kuluttua. Kissa istui kuistin tuolilla, tuijotteli kevätyön pimeyteen, ulkovalon kantaman ulkopuolelle ja rappusten edessä hääräsi siili. Se suhisi kissalle.
Ulkoilu jäi sinä yönä lyhyeksi. Kissa ei käynyt kuistia pidemmällä. Melkoisen omituisia otuksia nuo (kiroilevat) siilit tuntuvat olevan.

Wikipedia kertoo siilien asuvan kulttuuriympäristössä. Eikö kuulostakin hienolta? Sijaiskodin pihalla on siis kulttuuriympäristö missä siilitkin viihtyvät. Tosiasiassa kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä ja ihmisen jokapäiväinen elinympäristö. (Lähde: Wikipedia) Joten se siitä hienoudesta.





Illan tullen -postauksen kommenteissa pirkko ja Tansku harmittelivat siilien puutetta kotipihoillaan. Pirkolle kommentoinkin että hänellä on todennäköisesti niin siisti ja hyvinhoidettu piha missä siileillä ei ole lymypaikkoja. Sijaiskodin takapihan toisessa nurkassa on sen sijaan siilien luvattu maa!

Kauniisti sanottuna sopivan siivotonta ja hoitamatonta.

Siilin vierailu on saanut kissan hieman hämilleen. Ja on saattanut käydä niinkin että kissa on saanut nenilleen.
Myrskyn kuonossa oli pieni muisto jostain tapaamisesta. Kynnen viilto se ei ollut, eikä ampiaisenpistokaan. Veikkaan siilin piikin osuneen siihen.





Siili kiikarissa sivustolta voi lukea siileistä. Pihasiilin kanssa osiosta löytyy neuvoja kuinka jokainen meistä voi auttaa siiliä monilla pienillä arkielämän teoilla. Neuvoja yhteiselosta kissan ja siilin kanssa ei tosin löydy. Ne asiat pitänee jokaisen kissan ja siilin sopia keskenään.

Translation: Acculturation.