Kattihaaste #20: Wanha kuva

Kattihaasteessa huudeltiin vanhojen kuvien perään. Sijaiskodista ei kovin vanhoja kuvia löydy, joten kaivelin vanhempieni kuvakansioita. Mauri Peruskissa sai kunnian osallistua tähän haasteeseen. Kuva on otettu mustavalkofilmille 1980-luvun loppupuolella. Valitettavasti tarkkaa päivämäärää ei kukaan ollut kirjoittanut kuvan taakse. Kuvan otti isäni, hän on aina ollut kameramiehiä. Kuva otettiin joko kuvaamisen ilosta tai se oli tarkoitus lähettää jollekin kirjeenvaihtokaverilleni ulkomaille. Kirjeenvaihtokaverit olivat kova juttu silloin joskus ennen kännyköitä, sähköpostia ja internetiä.

Kuvassa siis Mauri Peruskissa, (vrt. Maukka Perusjätkä). Maurin kutsumanimi olikin Maukka. Kissa oli meille kaikille kovin rakas. Kokoakin sillä oli vaikka muille jakaa. Se onkin tuon kollipojan syytä että olen heikkona isokokoisiin kissoihin. (Tai tarkemmin ajateltuna kissoihin ylipäätään!) Maukka oli lapsuuteni ensimmäinen kissa. Ja tuo pitkätukka teinari on bloginpitäjä jostain sieltä 80-luvulta.

Translation: Back To The 80's

Kissa ja nokikolari

Vilma ja nuohooja tervehtivät

Uusille lukijoille on syytä kertoa että Vilma on blogissa aina silloin tällöin vieraileva tähti. Vilma on vanhempieni kissa. Ja todellinen kuningatar Vilma onkin, niin kotona kuin kesämökillä. Rohkeasti Vilma ottaa vieraat vastaan, yhtään ei kissa arastele. Maanantaina vanhemmillani kävi nuohooja. Mamma N. muuten vinkkasi blogissaan uudesta kirjasta: Tavernier, Rosalie; Kerran elämässä, kokemisen arvoisia hetkiä. Tässä Mamman valikoima lainaus kirjasta:

"Kerran elämässä

tulisi tervehtiä nokikolaria.

Se tuottaa onnea!"

Oliko Vilma kuullut tämän kehotuksen, sitä en tiedä. Kissa kuitenkin tervehti nuohooja. Vilma meni ovelle nokisutaria vastaan. Tapansa mukaisesti reippaasti ja tuuhea häntä kauniisti pystyssä. Nuohooja oli innoissaan: "Ai katos, kissa!" Vilma haistoi nuohoojan kättä uteliaana. 

Orastava ystävyys loppui siihen kun nuohooja haki työkalunsa, sen pelottavan h-vetinkoneen eli imurin. Kissa syöksyi piiloon, näin kertoi minulle isäni. Perään hän aprikoi: "Toivottavasti kissa ei joutunut imuriin, sillä johonkin se hävisi eikä sitä näkynyt nuohoojan poistuttua paikalta..."

Voin kertoa että Vilma ei joutunut imurin sisuksiin,. Kissa löytyi illalla kodin seinien sisäpuolelta. Vilman mielenrauha vain järkkyi hetkeksi. 

Ainakaan kissalle nuohoojan tervehtiminen ei luultavasti tuo onnea. Muistan lapsuudenkodista kuinka järkyttävä tapahtuma kissalle nuohoojan käynti aina oli. Silloinen nuohooja oli suurikokoinen mustiin pukeutunut mies. Ja hän saapasteli tulipesältä toiselle raskain askelin. Matot oli siirrettävä hänen kulkureiteiltään jo valmiiksi syrjään. Ja lapsuudenkodin kissa, Vilppu oli aivan peloissaan. Vilppukin otti jalat, eikun tassut alleen kun nuohooja tuli tekemään työtään.

Tervetuloa mukaan Lady of the Mess!

Translation: Chimney Sweep, Meet and Greet!

Kissanristiäiset ja nimipäivänsankarit

Nimipäiviään viettävät tänään: Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina ja Mimmi

Elämyksiä ja elämää blogissa kerrottiin eilen Bélan syntymäpäivästä. Postauksesta kävi ilmi, että Bélalla oli oikein kissanristiäisetkin, ja kummitätikin. Aika hienoa. Minä ajattelin kertoa eräästä tämän päivän nimipäiväsankarista, Vilmasta. Vilma on siis vanhempieni kissa.

Vilma syntyi pankinjohtajattaren perheeseen, pian kuusi vuotta sitten. Pankinjohtajattarella oli musta leikkaamaton tyttökissa mikä pyöräytti muutamat pennut. Meille kaikille niin rakas Vilppu oli joutunut/päässyt kissojen taivaaseen alkuvuodesta. Lapsuudenkodissani oli kissanmentävä aukko, ja isäni ryhtyi tuumasta toimeen. Eräänä aamuna menin töihin, ja äitini oli siellä aivan vauhkona.
"Isäsi on hommannut meille kissan!"
"Ja se tulee tänään!"

Pankinjohtajatar oli ottanut kissan aamulla kyytiin kun hän lähti töihin. Kissa piti hakea pankista ennenkuin se avattiin. Pankki aukesi puoli kymmeneltä, mutta me pääsimme sisälle takaovesta. Siellä se odotti. Pieni mustavalkea rääpäle. Pankkineidit ovat innoissaan ja haltioissaan! (Kuka ei kissanpennun nähdessään olisi?) Kissa käveli pankin tiskillä ja siirtyi sylistä syliin. Kuinka moni kissa onkaan päässyt pankissa käymään? Saatikka sitten tiskillä tassuttelemaan?

Kissa laitettiin kuljetuskoppaan, mukaansa se sai pienen kiipeilytelineen ja säkin kissanhiekkaa. Lapsuudenkotiin ajellessamme mietimme kissalle nimeä. Minä sen sanoin ääneen: "Vilma voisi olla hyvä nimi."
Mistä lie nimi mieleeni juolahtanutkaan. Vilma kuulosti oikein hyvältä ehdotukselta. Sitä ei sen enempää mietitty. Kissasta tuli Vilma, ilman sen kummempia ristiäisiä.

Vilma sijaiskodin omenapuussa v.2007

Vasta seuraavan vuoden toukokuussa tajusimme että 26. päivä nimipäiviään viettää myös bloginpitäjä. Tosin silloin ei minulla ollut mitään hajuakaan mistään blogeista, tai sijaiskissasta. Myrskyn olin jo kyllä muutaman kerran tavannut.

Vilma on viettänyt nimipäiväänsä mökillä saaressa, tuulettaen haaremihousujaan. Huom. Tytöillä on haaremihousut, pojilla pussihousut. Bloginpitäjä vietti aamupäivän tuulettamalla aivojaan rullalenkillä.
Nimipäiväonnittelut vaihdoimme vanhempieni välityksellä tekstiviestein.  Kyllä. Melkoisen kissahöperöä porukkaa me olemme.

Tällä hetkellä sijaiskodin pihalla omenapuut kukkivat. Tässä virtuaalinen omenankukka kaikille nimpparisankareille. 

Muutkin toki saavat kukista nauttia. 

Niitä riittää kaikille.

Aurinkoista viikonvaihdetta!

Toivepostaus: Dieettiruokia kissalle?

Pieni pyyntö isältäni

Isäni jutteli minulle tällä viikolla ja hän aloitti näin: " Sinulla kun on se blogi niin mitä jos kysyisit niiltä muilta kissanomistajilta vinkkejä kevyempään ruokavalioon."

Joten tässä sitä nyt ollaan. Vanhemillani on siis kissa, hurjan kaunis Vilma neiti. Vilma on steriloitu ja ikää viisi ja puoli vuotta. Isääni on alkanut huolestuttamaan kissan pieni painonnousu. Lisäkilot eivät ole hyväksi kenellekään, senhän me kaikki tiedämme. Vilman edeltäjä, (meille kaikille niin rakas Vilppu), oli hyvinvoiva kissa. Hieman ehkä ylipainoinen. Vilppu sairastui sitten diabetekseen.

Vilma ulkoilee mökin katolla.

Nyt pelkona takaraivossa on tietysti tämä diabetes. Vilman paino on noussut, äitinikin sanoo että kissa on painava kun sitä nostaa. Vilma on hieman pulskistunut, sen olen minäkin huomannut. Toisaalta Vilman pitkä turkki hämää paljon, joten kissan oikeita muotoja ei pysty silmin näkemään. Juominen ei ole lisääntynyt, joten merkkejä diabeteksestä ei ole. Painoa olisi hyvä kuitenkin tiputtaa.

Mökkeily on parasta mitä Vilma tietää.

Vilman ruokavalioon kuuluu aamuisin seitä, ja illalla porsaan lihaa, tai porsaan sydäntä. Katkaravutkin neiti kelpuuttaa, toisin kuin eräs kolli. Kuivaraksujakin se popsii. Isäni kaipaisi joitain vinkkejä mitä "dieettiruokaa" Vilmalle voisi tarjota? Olisiko teillä jotain *extra*super*special* vähäkalorisia herkkuja vinkattavaksi?

Vilma vuodenvaihteessa. Onko painoa tullut lisempää vai ei? Vaikea sanoa.

Isäni olisi erittäin kiitollinen vinkeistä. Kaikkea kannattaa tarjota, ongelma on vain se että Vilma on hiukkasen nirppanokka. (Anteeksi Vilma, mutta onneksi sinä et osaa lukea.)

Toki kuvakulmakin ratkaisee. Ylläolevassa kuvassa Vilma näyttää TOSI isolta tytöltä!

Kertokaahan hyviä vinkkejä, please!

Joulupuu on rakennettu

Lapsuudenkodissani oli aina joulukuusi. Se otettiin aatonaattona sisälle ja aattoaamuna kuusi koko perheen voimin koristeltiin. Mukana koristelupuuhissa oli tietysti kulloinkin kotona asuva kissa. Muutettuani omaan talouteen tulin usein aattoaamuna lapsuudenkotiin joulupuurolle ja koristelemaan kuusta ja leikkimään kissan kanssa.

Vilppu jouluna joskus 1990-luvulla.

Nykyään äitini aloittaa jouluun valmistautumisen jo joulukuun alussa. Hän haluaa että joulukuusi hankitaan hyvissä ajoin, kuusi tuodaan sisälle ja koristellaan. Tämä tapahtuu yleensä itsenäisyyspäivän kieppeillä. Tai viimeistään sitten kun isäni saa hommattua kotiin kuusen. Kuusesta pääsee tällä tavoin nauttimaan pidempään. (Toisaalta sen voi myös heivata heti joulun jälkeen pihalle.) Kuusesta leviää kotiin hyvä tuoksu.

Vilma tarkkailee tilannetta ikkunalaudalta. On vuosi 2011.

Vilmakin pitää joulukuusesta. Joulukuusen jalasta on kiva käydä juomassa vettä. Ja koristeet ne vasta ihania ovatkin. Vilman joulukoristeet kyllä pyörivät lattialla ja ne saavat välillä kyytiä. Tietääkseni kissa ei ole kuuseen kiivennyt.

(Edelleen vuosi 2011)

Tänään 8. joulukuuta vietetään Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää. Tänä vuonna Sibeliuksen päivä on merkitty kalenteriin. Aiempina vuosina sisäministeriö on suosittanut erikseen liputusta. Nyt siis ensimmäistä kertaa on virallinen liputuspäivä. Tänään on myös eräs toinen juhlapäivä. Hyvää syntymäpäivää rakkaalle äidilleni♥