Sijaiskodissa sisustetaan

Prinssivuode

Kaikkihan tietävät mikä on prinsessavuode? Sehän on semmoinen katosvuode. Laskosvuoteeksikin sellaista kutsutaan. Tosin se taitaa olla enemmänkin tyttöjen hörhellyksiä. Jos poikakissasi haluaa kokeilla jotain uutta ja kuninkaallista, kädenkäänteessä pystyt taikomaan poikakissallesi prinssivuoteen. Tarvikkeet ovat yksinkertaiset ja ne saattavat jopa löytyä jokaisesta kodista.

"Jos sopisi..."

Tarvitset vuoteen seinän vierestä ja pitkät lattiaan saakka ulottuvat verhot. Prinssivuoteen pystytys käy helposti ja nopeasti. Aloita ensin imuroimalla sängyn alusta. Nosta lattiaan ulottuva verho imuroinnin ajaksi sänkyyn. Unohda se siihen. Ja voilá! Prinssivuode on valmis.

"Niin torkut ottaisin."

Kuten lupasin, prinssivuoteen asentaminen sujui siis nopeasti. Siihen ei tarvittu kahta miestä, ohjekirjaa eikä vasaraa. Myös huithapelilta sijaismammalta tämän rakentaminen onnistui kädenkäänteessä. 

"Muista mainita että tämä oli mun idea."

Ja mikä parasta, vuoteen voi nopeasti myös purkaa. Tämä prinssivuode sopinee myös tyttökissoille. Ideasta on kiittäminen Myrskyä.

Translation: Suitable for Both Genders.

Sijaiskodin joululahjavinkki

Monessa blogissa valmistaudutaan jouluun kovalla tohinalla. Minulla on mennyt koko jouluun valmistautuminen ihan metsään. Hirvijahti on pitänyt minut metsässä jo yksitoista viikonloppua, sain kokea yhteensä 21 hienoa jahtipäivää ja kolme kaatoa. Nyt jahti on päättynyt ja pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja hieman yrittää laittaa joulua. En suinkaan luokittele itseäni jouluihmiseksi, mutta kissaa kannattaa muistaa joululahjalla. Sellaisella DIY-lahjalla.

Uudet lukijat ovatkin saattaneet ihmetellä mikä kumman systeemi se onkaan minkä päällä kissa useasti keittiössä istuu. Se on juurikin iha ite -tehty raapimisalusta. Askartelin sen viime vuoden joulukuussa. Alusta on ollut kissan mieleen. Loppukesästä käänsin sen ympäri, ja hyvää raapimismateriaalia riittää vielä ainakin puoleksi vuodeksi. Alustaa kynsitään joka päivä (tai vaihtoehtoisesti rottinkista pyykkikoria) ja sen päällä on mukava istua. Kissa on jopa tuunannut sitä mieleisekseen. Eräänä yönä Myrsky toi yhden saalistamistaan jyrsijöistä sisälle ja pisteli sen poskeensa alustan päällä. En ehtinyt väliin, ja siitä jäi tahra (verijäljet) muistoksi.

Tuommoinen alusta on helppo tehdä, sen valmistaminen vaatii vain hieman tilaa ja viitseliäisyyttä. Eivätkä materiaalit maksa juuri mitään. Tarkempi selostus valmistusvaiheista löytyy täältä. Meillä tuo pädi on hitti, mutta kaikki kissat eivät siitä (ehkä) välitä. Kovalla tohinalla askartelin viime vuonna toisenkin pädin ja suurin odotuksin annoin sen vanhempieni kissalle joululahjaksi. Se olikin sitten huti. Suosittelen kuitenkin tarttumaan mattopuukkoon, pahviin ja teippiin, ihan kissan vuoksi. Lopputulos saattaa olla hitti. Ja mitäpä sitä ei kissan vuoksi tekisi!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Translation: DIY

Made in Chinajaiskoti

Suuren suosion saavuttanut kissan raapimisalusta sai aikaan joululahjatoiveen. Askartelin vanhempieni Vilma-kissalle samanlaisen pädin. (Tämän pädi-sanan otti muuten käyttöön Otto Kulta, kuka on ahkeraan käynyt kommentoimassa blogia ja kertomassa ihania muistojaan.)

Taas askartelua!

Askarteleminen sujui vanhaan malliin. Siivottavaa oli tosin enemmän, kuistilla työstettiin myös puuta, kuten maton päällä olevista puruista näkee.

Lystiä riitti.

Matotkin saatiin rullalle.

Tällä kertaa pädistä tuli astetta hienompi. Sain sen reunuksen viimeisteltyä. Kotoa löytyi tapettirulla mistä leikkasin pätkän ja liimasin sen reunukseen. Samalla kertaa tuunattiin Myrskyn pädi. Siihenkin tuli reunus.

Katos vaan, näitä onkin kaksin kappalein!

Kissalle huomautin että toinen niistä kyllä lähtee Vilmalle joululahjaksi. Mieleeni tuli että uskaltaisinko antaa Myrskyn testata ja koeajaa sitä? Kelpaako se sitten Vilmalle jos sitä on jo testattu?

Kyllä tämä toimii.

Minä kun vielä tuumailin asiaa, päätti kissa tutustua pädiin ja koeajoi sen.

Vilma tutustui varauksella alustaan.

Kelpasiko alusta sitten Vilmalle? Kyselin tilannetta maanantaina, ja vastaus oli tämä:

Sanoin äidilleni että jos Vilma ei pidä siitä, niin käytä se sytykkeinä.
Hän vastauksensa oli: "Ei, tuon sen Myrskylle jos Vilma ei siitä välitä." Saa nähdä kuinka käy. Toivottavasti Vilmaa tykästyy.

Onnistuiko se?

Kovalla tohinalla ryhdyin askartelemaan raapimisalustaa. Mattoveitsi, viivain ja leikkausalusta esiin. Muutaman hetken jälkeen aloin kaivata tyynyä jalkojen alle. Polvet joutuivat koville kun laattalattialla polviltani nyhersin.

Kissaa alkoi puuhasteluni kiinnostamaan.

Kierrätysmateriaali oli paksua pahvia. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Se oli hankala leikata tai minulla oli käytössäni tylsä mattoveitsi. Tosin muutaman soikeron leikkaamisen jälkeen aloin päästä jyvälle mattopuukolla leikkaamisesta. Leikkaamisen jälkeen pahvia piti hieman notkistaa sormissa että sen sai nätisti taipumaan rullalle.

Välillä pidin taukoa leikkaamisesta ja leikin kissan kanssa.

Materiaali loppui kesken, ja seuraavana päivänä kiikutin sitä kotiin lisää. Kotoa löytyi maalarinteippiä, millä teippasin rullatut pahvisuikerot. Se osoittautui huonoksi valinnaksi. Seuraavana päivänä kun tulin kotiin, oli rulla päässyt purkautumaan. Edesauttoiko lattialämmitys sitä purkautumista, en tiedä, mutta kaivoin esiin teipin, mikä auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ilmastointiteippi kehiin.

Puolivalmis tekele innosti kissaa terottamaan kynsiä!

Idea siis toimi! Kissa hokasi mistä on kysymys. Seuraavana päivänä ahersin vielä lisää, kasvatin maton ympärysmittaa. Huomasin, että jos sen halkaisija on liian pieni, se ei pysy lattialla kun kissa terottaa kynsiään. Siitä oli tehtävä niin suuri että kissalla on tilaa siinä istua ja olla.

No, menetteleehän tämä.

Kotoa ei kuumaliimapistoolia etsinnöistä huolimatta löytynyt. Raapimisalusta on vielä viimeistelyä vailla. Kannattiko puuhaan ryhtyä? Kauanko siihen meni aikaa? No, tuntipalkoille ei hommassa pääsisi, kahtena iltana ahersin parisen tuntia. Materiaalit oli maksettu jo aiemmin, koska teippiä löytyi kaapista. Pahvi ei siis maksanut mitään. Kannattiko se? Vaikea sanoa. Itse tehtyyn kuluu paljon aikaa, eikä sitä oikein voi rahassa arvioida. Positiivinen yllätys oli se, että kissa välittömästi ymmärsi mitä tarkoitusta varten alusta on. Sanoisiko että plussan puolelle jäätiin. Tai sitten tilanne on fifty-sixty. Tärkeintä on että kissa tykkää.

Kissa ja lankakerä

Tämä ei ole mikään satu, eikä tämä juttu kerro siitä kuinka mukava kissasta on leikkiä narukerän kanssa. Tämä on, edellisestä jutusta poiketen, aivan oikea juttu sisustamisesta. Alunperin suunnittelin juttua otsikolla DIY, mutta Saaripalstalla oltiin nopeampia ja en halunnut samaa otsikkoa käyttää.

Niin. Tämä käsittelee tee-se-itse sisustusta. Minulla oli pitkään hankintalistalla kissan ruokakuppien alle joku liina/tabletti/alusta/tarjotin (saa itse valita kuvaavimman vaihtoehdon). Naukulan Mamman hankinnan perään ihastelin jo elokuussa. (Siis apua, niin kauan aikaa sitten...)

Pitäiskö mun innostua tästä vai?

Sopivaa ei millään sattunut silmään, joten päätin tehdä sellaisen alustan itse. Iha ite, siis. Viime vuonna voitin hirvipeijaisten arpajaisissa aivan valloittavan punaisen kassin, mikä oli virkattu matonkuteesta. Kassissa voi säilyttää halkoja, sanomalehtiä, tyhjiä pulloja, tai ihan mitä vaan. Siitä sain kipinän itsekin ruveta virkkaamaan. Semmoista kassia. Inspiraation sain alkuvuodesta. Ensin ostin riittävän suuren virkkuukoukun. Tai piti ostaa monta, sillä setti tuli edullisemmaksi kuin yksi koukku. Koukkuja löytyi ihan trendiväreissä. Eivät maksaneet montaa euroa. Kesällä huomasin että Tiimarissa on näitä samoja paketteja myynnissä.

Tämän kylän kaupoista en löytänyt joustavaa matonkudetta, enkä ontelokudetta. Joten seuraavaksi vuorossa oli operaatio matonkuteiden leikkuu. Voi pojat. Siihen tuhraantuikin aivan älyttömästi aikaa. Haalin vanhoja t-paitoja mitä sitten erilaisilla saksilla (lue: tylsillä, en omista kangassaksia) leikkelin. Kevättalvella, tuntitolkulla, jalkalampun alla. Veljeni vitsaili minulle että hän arvaa mitä joulupaketista sitten löytyy. (Kuule veliseni, sinun perheesi säästyy tältä lahjalta!)
Viimein pääsin virkkaamaan. Ja se oli kivaa puuhaa se. Valmista tuli suhteellisen nopeasti, millään en olisi malttanut laskea työtä käsistäni. Minuun iski oikein virkkausvimma. Istua kyhjötin selkä köyryssä posket hehkuen ja virkkasin niin että puikko heilui. Poskeni hehkuivat, siis aivan oikeasti. Ajattelin että kuteista irtoaa pölyä mille olen hiukan allerginen, sillä muuta syytä en poskien hehkuttamiselle keksinyt! Sain virkattua kaksi kassia. Pettymyksekseni virkkaamieni kassien taso ja ulkonäkö jäivät kauas sen kassin tasosta minkä voitin.  Ensimmäiseksi uhrikseni joutui äitini. Virkkasin hänelle sinisen mökkikassin. Tyhjien pullojen kuljettamiseen jne. Seuraavan kassin pidin itse. Siinä vein (huom. imperfekti, kassi on jäänyt vähäiselle käytölle) tyhjiä pulloja kauppaan.

Yksi puolivalmis punasävyinen kassi pyöri koko kesän makuuhuoneessa. Syksyllä muistin käyttämättä jääneet matonkuteet. Rohkaistuin ja päätin virkata niistä kissan ruokakupeille alustan. Siitä selvityisin todennäköisesti kunnialla.

Lähikuvaa valmiista tekeleestä.

Tämä projekti sujui kivuttomasti ja ilman kommelluksia. Jos joku haluaa kokeilla virkkaamista, netistä löytyy monia ohjeita esimerkiksi hakusanoilla kassi ontelokuteesta. Youtubestakin löytyy Kotoliving-ohjelman Anun ohje kudekorin valmistamisesta.

Ai hieno alusta vai? -Joo, onhan se. Mutta pöperö on tärkeämpää.

Jos aivan rehellisiä ollaan, en oikein hallitse pehmeitä materiaaleja. Tekeleelleni saa nauraa jos siltä tuntuu:D Kissa kuitenkin kelpuutti virkkuutyön ruokakuppien alustaksi samantien.