Siitäs sait!

"Ja siitä. Ja tästä!"

"Tämä on kaikista niistä kerroista kun kävit Jalon kanssa lenkillä."

Lenkkarini saivat toimia sijaiskärsijinä kun Myrsky antoi palautetta. Ei kissa vihainen oikeasti ollut, kunhan toteutti itseään. (Mutta minä se vasta vihainen olisin ollut jos uusiin Superstareihini Myrsky olisi koskenut.)

Palautetta saimme muutenkin. Pääsimme vielä lemmikkiblogien listalle -kaikesta vähäisestä postauksesta huolimatta!

Tämä laittaa nöyräksi ja kiitolliseksi.

Translation: Superstar.

Kyllä nyt kelpaa!

Mamma hommasi uuden paperikassin.

Kyllä nyt kelpaa.

Translation: New In.

Olisiko jo korkea aika?

Vaihtaa puhkileikitty paperikassi uuteen?

Translation: Time to Change?

Paperikassin paluu

Myrskyn rakastama paperikassi on ollut valitettavasti hyllyllä jo varmaan puolisen vuotta. Syy paperikassin hyllyttämiseen löytyy poikasesta. Koska poikanen tutkii ja järjestää kaiken uuteen uskoon (sekä repii ja rikkoo lehdet ja kassit) niin katsoin parhaaksi siivota kassin pois.

Pari päivää sitten kassi osui käsiini ja löysin sille uuden sijoituspaikan. Paikan missä poikanen ei pääse siihen käsiksi. Mikä riemu siitä syntyikään! Voi sitä rapinaa ja ripinää ja sähäköitä syöksyjä kassiin ja pois sieltä. Kissa oli iloinen.

Ehjänä kassi ei tule kissan käsittelyssäkään säilymään, mutta siitä viis.
Kaupasta kasseja saa lisää.

Translation: Return of the Paperbag.

Mukana myös ääni!

Tassulinnan emännän tuliaiskassista löytyi ihanien kisusukkien lisäksi hiirulainen.

Tuija oli hieman skeptinen lelun suhteen:

 Mahtaakohan Myrskyä kiinnostaa koska kissa saalistaa ihan oikeita hiiriä...

Minäkin olin epäileväinen. Myrsky yleensä vähät välittää kaupan leluhiiristä.

Pakkauksesta kävi ilmi että hiiri sisältää kissanminttua.
Ja että mukana on myös ääni.

Ja Myrskyhän innostui! Hiiren vikinä oli lähellä oikeaa hiiren pitämää ääntä. Aikansa lelua pyöriteltyään Myrsky päätti lähteä ulos. Sillä ulkoahan niitä oikeita hiiriä löytää.

Jos tähän postaukseen lisäisi äänet, olisi äänimaailma seuraavankaltainen:

"Viik, viik!

"Kädet pois edestä!"

"Viik kviik!"

"Ota ne kädet pois edestä!"

Henkilökunta siis otti postauksen kuvat, minä heittelin hiirtä ja leikitin kissaa.

Translation: High Fidelity.

Jotain iloa

Konkurssista

Poikkesin Tiimarin myymälässä, hyllyillä oli tavaraa ihan runsaasti. Toimistotarvikeet oli tosin myyty jo aika vähiin. Minä jäin ilman kuminauhoja.

Pakkaus mehupillejä oli tyrkyllä, pituutta pilleillä oli yli puoli metriä. Hinta 40 senttiä. Päätin investoida niihin. Kassa naureskeli minulle: "Nyt voi juoda vaikka saavista!"

Saavista en juonut. Kissalle ne ostin, ihan kokeeksi. Blogistaniasta olen lukenut että mehupillit ovat hyviä leluja. Pitähän minunkin kokeilla, kun noin edullisesti niitä oli tarjolla. Oli erittäin onnistunut ostos, suosittelemme koluamaan konkurssipesän alelaareja.

Leikkisää viikkoa kaikille!

Translation: Let´s play!

Kong tuli taloon

Nyt se löytyy sijaiskodistakin. Kong Cat Kickeroo tuli taloon! Ennen kauppaan astumista pohdin, (en hiljaa mielessäni, vaan ihan ääneen) että otanko lehmä- vai tiikerikuvioisen, ja olin kallistumassa lehmän puoleen. Kävi kuitenkin niin että Mustissa ja Mirrissä oli tarjolla vain kirahvikuosi joten valinta oli sillä selvä. Intoa puhkuen painelin viime maanantai-iltana kotiin. Odotukseni olivat korkealla. Pitääköhän kissa siitä? Ymmärtääkö se mitä sillä tehdään?

Onks tää mulle vai?

Lelun kaivoin heti kassista näytille. Kiinnostus sitä kohtaan oli kiitettävää luokkaa. 

Ja kumpi olikaan innostuneempi, minä vai kissa...?

Anna tänne! Mä haluan tutkia lähemmin!

Myrskyllä oli heti selvät sävelet mitä sillä tehdään. Se on painikaveri, sille pitää antaa kyytiä! Saa potkia! Saa purra! Ei sääntöjä! Henki pois vaan.

(Pää pyörällä Kickeroosta)

Oliko se hyvä ostos? Ihan hyvä, sanoisin. Kaupan leluista ei täällä välitetä, mutta tämä oli positiivinen yllätys. Älyttömän suuret odotukset minulla sitä kohtaan kyllä oli. Kickeroo löytyy monesta kissakodista ja se on ollut erittäin pidetty lelu. Joissain perheissä on menossa jo toinen kierros lelun kanssa, näin ainakin Saaripalstalla. Olin hieman ällistynyt että kissa mielsi sen painikaveriksi. Alkuhuuma lelun kanssa on jo mennyt, ja nyt lelu pyörii lattioilla. Ihan itse kissa ei leikkiin sen kanssa ryhdy, vaan siihen tarvitaan henkilökunnan avustusta.

On tää ihan hyvä lelu tuumii Myrsky.

Uusille lukijoille voin kertoa (jos ihmettelette että mikä tuo kiekko on minkä päällä kissa makoilee) niin se on raapimisalusta, tyyliin DIY. Tervetuloa mukaan Erja!

Kuulostiko tämä Kickeroo tarina liian hyvältä ollakseen totta? Totta se olikin, mutta melkoisen kesy. Huomenna vuorossa jotain muuta.

Translation: Wrestling with Kong Cat Kickeroo.

Sijaiskärsijä Reino

Harakat ovat ärsyttäviä lintuja. Ja kaiken lisäksi röyhkeitä kuin mitkä. Varsinaisia kiusanhenkiä. Ne kiusaavat niin kissoja ja kuin koiriakin. Jopa pelottomat karhukoirat joutuvat niiden kiusanteon kohteeksi, ja vieläpä omassa tarhassaan. Myrsky joutui uhriksi sijaiskodin pihalla keskiviikkona. Näin minulle kerrottiin kun tulin kotiin.

Ensin ihmettelin että mikähän kissalla nyt on. Se vaikutti turhautuneelta ja jotenkin ärtyneeltä.

Smack My Reino Up!

Sitten kuulin näistä harakoista. Myrsky ei niiden kimppuun päässyt, joten sijaiskärsijäksi joutuivat tohvelini. Reinot ovat saaneet kyytiä aiemminkin.

Ensin en edes ajatellut kaivaa laukusta kameraa esiin, mutta onneksi tein sen. Kissa ei luovuttanut ihan heti. Patoutumia tuntui riittävän. Mielessäni on muutaman kerran käynyt että pitäisiköhän ostaa se Kong Cat Kickeroo kissalle? Vaikuttaa siltä että se on jo kaikilla muilla. Saisi kissa sitten purkaa paineitaan ja turhautumiaan. Edullisempi vaihtoehto se kuitenkin on kuin ostaa uudet Reinot!

Myrsky vaan ei oikein innostu kaupasta ostetuista leluista. Ja onko Kickeroo vain kissapojille? Leikkivätkö tytötkin sillä? Jos ei Myrsky, niin kenties Vilma sitten? Jos ei Vilmakaan niin sitten joku blogiystävä...?

Vaikeita päätöksiä. Huoh. Sijaiskoti jättääkin asian pohdinnan alle, ja toivottaa rauhallista viikonloppua kaikille. Ilman niitä harakoita.

Translation: Fight Club Sijaiskoti.

Pakkausna(u)rua

Edellisen postauksen eräässä kommentissa mainitsin töistä löytyvän
pakkausnarua mitä ajattelin tuoda kotiin. 

Näin teinkin. Ja sanomattakin selvää, se oli suksee!

Kissa pääsi voimistelemaan, leikkimään ja henkilökunta sai hyvät naurut.

Ja lopuksi matot olivat rullalla!

Translation: Let´s zumba!

Jalankulkusää

Eilispäivän Ilmatieteen laitoksen varoitukset iltapäivällä menivät näin:
Jalankulkusää 11.1.2012 klo: 15:49
Odotettavissa huomisaamuun asti:
Jalankulkukeli on tavanomainen koko maassa.

Tavanomainen? Koko maassa? Ei se mielestäni aivan näin eilen ollut. Jalkakäytävät ja pyörätiet olivat auraamatta kun tulin töistä. Näin oli asianlaita myös sijaiskodin pihalla.

Talven riemuja!

Lumityöt odottivat. Ensin oli kuitenkin vietettävä pieni leikkihetki Myrskyn kanssa. Kissan suosikkileluja pihalla ovat oksat. Niitä riittää ja ne ovat helposti uusittavissa. Harmi vain, että lumi oli peittänyt ne. Onneksi muistin mihin suurin pajunoksa oli jäänyt ja sain sen kaivettua esiin. Ja sitten leikittiin!

Onhan se riemullista, ainakin kissan ja lasten mielestä. Lumileikkejä!

Tämän jälkeen kävin vaihtamassa vaatteet ja jalkineet. Sitten alkoi lumien kolaaminen. Lämpötila käväisi lähellä nollaa, lumi oli melko painavaa, sireenit ja omenapuut olivat ihan luokillaan lumikuorman alla. Saakohan lähipäivinä lukea uutisia lumituhoista metsissä? Niistä tuhoista ei ainakaan voi syyttää myrskyä(!)
Kissa osallistui lumitöiden tekemiseen koko ajan. Sillä oli tarkkailijan osa. Se säntäili pitkin pihaa ja seurasi silmä kovana puuhiani. Ja jäi vielä ulkoilemaan kun sain pihan kolattua. Lunta satelikin iltaan asti.

Torstaiaamuna jalankulkusää oli jo normaali. Tosin iltapäivällä on luvattu uuden lumisadealueen saavuttavan Suomen -ja lunta satelee lauantaiaamuun asti! Eli lisempää lunta luvassa. Otetaan nyt kuitenkin rauhallisesti eikä vielä murehdita. Katsotaan kuinka paljon sitä oikein tulee.

Otos työmatkani varrelta.

Onhan se kieltämättä kaunista. Helpompaa se olisi jos omistaisi maasturin millä voisi ajella umpihangessa. Tai traktori olisi vielä kätevämpi! Eilisen "normaalin jalankulkusään" jäljiltä oli lumi tukkinut ja jäädyttänyt fillarin jarrupalat. Huomasin sen siinä vaiheessa kun yritin pysähtyä ottamaan valokuvaa. No, onneksi ei matkalla tarvinnut paljon jarrutella!

Sijaiskodissa askarrellaan

Välillä sijaiskodin eteisessä askarrellaan. Tai vaihtoehtoisesti nakerrellaan, joskus jopa virkataan. Eriasteisella menestyksellä. Kissa on enemmänkin kuin tervetullut mukaan, jos sitä suinkin huvittaa. Tällä kertaa askartelumateriaalina oli paju.

Kissa testaa materiaalin kestävyyttä.

Pajunvitsat olivatkin kissan mieleen. Sillä välin kun toinen henkilökunnasta keskittyi suunnitteluun ja toteutukseen, toinen viihdytti kissaa.

Kestävää on. Sitkeyskin lienee riittävä.

Askarteleminen on kivaa!

Pajusta henkilökunta rakensi kartion, mihin sitten viriteltiin valosarja. Sijoituspaikka pihalla tuotti ongelmia. Viimein paikka löytyi. Tälläinen siitä sitten tuli.

Kuva otettu viime viikolla, kun maa oli hetken aikaa valkeana.

Vaikka nyt on pimeääkin pimeämpää, niin ei kannata masentua. Kannattaa ajatella asian kääntöpuolta. Ei tarvitse tehdä lumitöitä. Ei tarvitse ajaa pyörällä puolen metrin lumihangessa. Matkanteko hidastuu huomattavasti jos maassa on lunta. Jos ei ole pakkasta, ei tarvitse lämmittää niin paljon kuin mitä kylmällä kelillä. Ja sitäpaitsi, tätä pimeyttä ei jatku enää kauan. Talvipäivänseisaus on tänä vuonna joulukuun 22.päivä. Sen jälkeen alkaa valo valtaamaan tilaa pimeydeltä.
Myönnetään, että valoa on ikävä. Oi sitä valon määrää mikä kesällä on! Värit piirtyvät ihmeen kirkkaina muistikortille. Ja salamavalo on silloin tarpeeton. Paitsi ehkä vastavaloon kuvattaessa.

Lisää pihapuuhia

Pikkuhiljaa olen haravoinut syksyn maahan varistamia lehtiä. Haravoiminen vähän kerrallaan tuntuu olevan tänä syksynä hyvä taktiikka. Harmi vain että iltaisin tulee pimeä niin aikaisin, jo puoli kuuden hujakoilla. Tehokasta työaikaa on joko vähän, tai ei ollenkaan. Tiistaina tulin kotiin puoli yhdeksältä, silloin ei haravoitu yhtään. Keskiviikkoisin minulla on ollut paras tilaisuus tehdä pihahommia.

Kuvassa myös kissa. Siinä oikealla.

Olen houkutellut kissaa mukaan hommiin. Tai ei se hommia tee. Mutta seuraa siitä on. Kun kissa on mukana pihalla, voin huoletta puhella itsekseni. "Tässä ohimennen juttelen vaan kissalle." Tai lähinnä se on kiroilua. Jossain vaiheessa hermostun kasvoille lätsähtäviin omena- ja sireenipuiden oksiin. Ja niihin sireenin juuriversoihin mitkä takertuvat haravaan. Onneksi kissa ei kielenkäytöstäni ole moksiskaan.

Kissa valitsee sopivan tarkkailupaikan ja tyynesti se tarkkailee tilannetta ja touhujani.

Mitähän toi yksi taas oikein meuhkaa?

Lehtien alla oli piilossa yksi omena, se oli ihan kuosissaan. Kyseessä on joku talvilajike.

Näyttää aika tylsältä tuo haravointi. Voitaisko vähän leikkiä?

Lopuksi otetaan ulkolelu esiin ja leikitään hieman.

Mä olen muuten aika nopee ottamaan narusta kiinni..

Naps ja kops. Oho. Vähän lipesi tassusta.

Huomasin että jotain hyötyä niistä omenavarkaista (l.oravista) on. Tammia ei tässä pihassa kasva, eikä naapurissakaan. Oravat ovat tehneet talvivarastoa itselleen ja kätkeneet tammenterhoja. Nyt pihalla kasvaa kaksi pientä tammen tainta.

Kiitti vaan kurre ja kumppanit!

Kotitekoinen lelu

Kissa sai uuden lelun toissaviikolla. Tekotarpeet löytyivät kotonurkista.

Tarvikkeet:
Jonkun (toistaiseksi tunnistamattoman) pienen elukan häntä, ts. perhonsidonnassa käytettävää karvaa. Tarkemmin ilmaistuna pieni turkiksen palanen. Ei mitään tietoa minkä lajin eläin oli kyseessä. Tarjolla oli semmoinen raidallinen oravanhäntää muistuttava pätkä. Varmaankin jotain tuontitavaraa.
Pätkä narua tai kuminauhaa. Tähän hätään löytyi naru talvitakista, semmoista joustavaa nauhaa, missä kiristettävä pää.

Naru kiristettiin siten, että karvaiselle elukalle ikäänkuin muodostui pää. Ei vaatinut kovin suuria taitoja tämän lelun valmistaminen. Pikapikaa kyhätty lelu vaikutti mielenkiintoiselta, ainakin muutaman hetken verran.

Muutamat hyökkäykset ja vaanimiset kissa teki olohuoneen matolla. Ja tassut luistivat! Kissa eteni ilman kynsiä, kylläpä oli kohteliasta. Oli hauska seurata kissan touhuja. Leikin lopuksi kissa nujersi saaliin säälimättömästi ja sitten pääsimme ottamaan kuvan kaadetusta saaliista ja metsästäjästä.

Tämän taidon kissa osaa hyvin. Poseeraus saaliin kanssa.

Reino saa kyytiä

Isäni kysyi minulta kun Myrsky oli tullut taloon että onko se miten kova leikkimään? Tavallaan kyllä, oli vastaukseni. Se vaan tuppaa itse hankkimaan semmoisia leikkikaluja mitkä ovat kovin lyhytikäisiä ja mitkä se leikkii loppuun. Eli syö suihinsa. Niitä hiiriä ja päästäisiä ja muita siimahäntiä. (Siis niitä potentiaalisia matojen isäntiä.) Viime viikolla ostin kissalle huiskan, mikä ei herättänyt mielenkiintoa heti ensikättelyssä. Mutta huiska osoittautui sadepäivän pelastukseksi. Kissa kun alkoi olemaan riittävän turhautunut sadekeleihin, huiska oli hyvä ajanviete.

Mä niinkuin leikin tällä huiskalla.

Vai olivatko ne Reinot kissan mielenkiinnon kohteena, tiedä sitä sitten. Kenkäfettariksihan kissa on osoittautunut.
Lauantaina sillä oli leikkikaveri mikä piti ääntä. Piip piip sanoi se päästäinen. Ja jonnekin se katosi.