Kissatuotteita

Hiekkaa ja karkkia

Voitimme Naukulan likkojen järjestämässä arvonnassa kissanhiekkaa. Kahdeksan kilon painoinen paketti piti noutaa postista. Tai siis meidän tapauksessamme kyläkaupasta. Minulla ei ollut asiaa kylille, joten valtuutin henkilökunnan hoitamaan asian puolestani.

-"Siis ihan valtakirjan kanssa haen sen kissanhiekan?"

-"Kyllä rakkaani."

Hieman pitkin hampain henkilökunta tarttui toimeen ja toi kotiin pahvilaatikon. Iloksemme laatikosta löytyi myös karkkeja. Kiitokset tästä Naukulan likoille ja Naukulan sponsorille!

Yksi karkkipussi on jo avattu. Vaikka sijaismammalla olisi karkkipäivä joka päivä, niin Myrskyllä se ei näin ole. Näitä nameja makustellaan vielä pitkään.

Ja muuten, meillä ei näin hienoa ja laadukasta kissanhiekkaa ole ikinä ollut. Siitä syystä että meillä käytetään ulkovessaa. En ole kokenut tarpeelliseksi panostaa hiekan laatuun. On riittänyt että hiekka paakkuuntuu eikä se ole pellettiä. (Pellettejä ei Myrsky kelpuuta.) Maallemuuton jälkeen Myrsky oli pakotettu käymään hiekkalaatikolla ja ihmettelin miksi kissan tassunpohjat ovat niin kuivan näköiset? Onko täällä mukamas niin kuiva ilma että tassut kuivuvat? Todennäköisesti syy oli pölyävä kissanhiekka...

(Miksi ihmeessä olen "pihistellyt" tuon asian kanssa? Anteeksi tiikeri, tästä lähtien saat pissiä hienoon hiekkaan, vain parasta sinulle!)

Ainiin, henkilökunta joutuu tänäänkin käymään kyläkaupan postitiskillä. Valtuutan hänet noutamaan valjaat ja vetonarun mitkä tilasin karhukoira Jalolle.

Translation: Something New!

Levotonta menoa ja veljellisiä halauksia

Tällä viikolla on sijaiskodissa ollut lievästi sanottuna meno melkoisen levotonta. Kissalla siis. Päivät pitkät on juostu ulkona. Eilinen sadepäivä onneksi toi pienen hengähdystauon. Jahtikausi on aloitettu toden teolla, päätellen siitä paistimäärästä mitä on kotiin on kannettu. Metästely ja lämmenneet ilmat ovat sekoittaneet kissan pään. Kehräävästä pehmotiikeristä on tällä viikolla sukeutunut hurja saalistaja.

Yötäkin olisi kiva olla ulkona, mutta lämpötila ei vielä anna myöten. Kissa kyllä tarkenisi, mutta henkilökunta ei vielä halua nukkua viileässä. Kissalla on siis kotiintuloaika edelleen voimassa. Se on noin puolenyön tietämillä. Koetuksella on myös bloginpitäjän mielenrauha, kuinka tähän kissan vapaaseen vaelteluun taas tottuukaan. Oman aikansa se ottaa. Vielä haluan että kissa pysyisi yöt sisällä.

Nuoli osoittaa vierasta kissaa. Kyseessä siis vanha tuttu kilpalaulaja.

Reviiriidoilta on toistaiseksi vältytty, vaikka kujalla pyöriikin tappelupukari jos toinen. Toista se on Neron residenssissä. Taisteluväsymystä oli keskiviikkona ilmassa. Niin kiire Nerolla ja Cherillä ei kuitenkaan ollut etteivät olisi ehtineet kirjettä postittaa meille. Sijaismamma sai pienen pionin juurakon, kissa karkkipussin ja veljelliset halaukset Nerolta. Kiitos vielä kerran meiltä molemmilta. Blogiystävät ovat ihana asia ♥

Illalla rappusilla maistelimme nameja, Myrsky oli tosin hieman levoton naapuritontille tulleen kilpalaulajan  vuoksi, joten namipussi ei saanut sataprosenttista huomiota. Onneksi eilinen sadepäivä oli kuin luotu löhöilyyn ja naminsyöntiin...

Translation: Yo, Brother. Spring Is In the Air. 

Kukkakaupan kautta kotiin

Ja kollin luokse

Sijaiskotiin on hankittu oikeaa kissanruohoa. Sijaiskodissahan oli tämä yritys/viritys viljellä kissanruohoa. Sehän onnistuikin jotenkuten ja viljelty vehnä kelpasi kissalle oikein hyvin. (Vehnä kasvoi pituutta huimasti, ja mutta se näytti aika rumalta.) Ennen vuodenvaihdetta veljenpoikani (kyllä vain, pikkuveljeni Mikon poika) halusi tuoda Myrskylle lahjan. Viisivuotias poika tuli tänne sijaiskotiin äitini kanssa ja hän toi Myrskylle kukkakaupasta oikeaa kissanruohoa. Veljenpoikani oli tehnyt valinnan että mikä ruohotupas ostetaan ja kumpi annetaan Vilmalle ja kumpi Myrskylle. Ja kuulemma Vilma oli ruvennut heti syömään ruohoa. Tämän uskoinkin, sillä lahjaksi saatu ruoho maistui Myrskyllekin erittäin hyvin. Viimeviikolla ruoho alkoi jo näyttäämään aika kärsineeltä, joten maanantaina hain uuden ruukullisen ruohoa.

Mitä? Onks tää varmasti mulle?

Kyllä vain, ruoho on juuri kissoille tarkoitettu. Siinä jopa luki: Candy for Your Pet. Tarkkaavainen erottaa yllä olevassa kuvassa oikealla taustalla vanhan ruohotuppaan. Hyvin on ruoho maistunut, vaikkei Myrsky mikään märehtijä olekaan. Missään suhteessa. Kukkakauppias sanoi että ruoho on eräänlaista kaislaa. (Ilmankos se pysyy noin hyvin pystyssä, paremmin kuin ruukussa kasvatettu vehnä.) Jos kaisla ehtisi kasvamaan, niin sinne päähän tulisi joku tupsu. -"Mutta eihän se ehdi semmoista pituutta saavuttamaan, kissa pitää huolen siitä." Totesi kukkakauppias, ilmeisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hänelläkin on kotona kissa.

Bonuksena kissanruohon mukana tuli pakkausnaru!

Translation: Candy for Your Pet. Green green grass of...

Joulukalenteri kissoille

Äitini osti Vilmalle joulukalenterin. Hän oli hieman skeptinen asian suhteen. Kiinnostaisivatko kalenterista löytyvät namit kissaa? Vai oliko kalenterissa niin hieno kuva että se oli sen vuoksi ostettava? Kalenterin kissa muistuttaa paljon edesmennyttä lapsuudenkodin kissaamme Vilppua. Jotain pientä yhdennäköisyyttä on myös Myrskyn kanssa. Mutta eikös se ajatus kuitenkin ole tärkeintä lahjoja annettaessa?

Kuinka siinä sitten kävi? Oliko nappiostos?
Se oli aivan täysosuma! Perjantaina äitini aukaisi ensimmäisen luukun. Hän mursi namun neljäksi palaseksi. Ja ne maistuivat. Äitini siirtyi pois kissan luota kalenteri kädessä, ilmeisesti ripustuspaikkaa etsimään -ja Vilma seurasi perässä kuin hai laivaa! Perjantai-iltana piti aukaista vielä luukku numero kaksi.

Odotellessa jouluähkyä, täytyy ensin syödä kalenterinluukut tyhjiksi.

Millainen kalenteri löytyy sijaiskodista? Semmoinen itsetäytettävä. Sinne mahtuu nameja niin kissalle, kuin ihmisillekin.