sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Päiväkahvilla karhukoiran kopissa

Käväisin tänään adventtina tervehtimässä kahta karhukoiraa. Jalo tuli oikein iloiseksi siitä että tulin käymään hänen tarhassaan. Harvoin vieraat tarhaan asti tulevat. Pyörähtävät vain pihalla tai tulevat verkon taakse lähemmäs katsomaan, ehkä rapsuttavatkin. Kyselin kuulumiset ja yhdessä katseltiin mitä kaikkea koiratarhassa olikaan tapahtunut. Tarhassa on yksi korkea kanto, ja sitä oli hieman pureskeltu sitten edellisen käynnin. Komea luukokoelmakin Jalolla oli, sekä monia puhkikaluttuja hirvenkalloja.

Karhukoira tuli iloiseksi vierailusta.

Jalon koppi on piharakennuksen yhteydessä, ja koppi on kaksiosainen. Ikkunakin sieltä löytyy. Ikkunallisessa osassa on lattialämmitys (respect!) joten koiralle ei tule tulipalopakkasilla kylmä. Talvella ulkokoirilla on ongelmana vesikuppien jäätyminen. Siihenkin löytyy ratkaisu, eräs valmistaja tekee lämmitettäviä vesikuppejakin mitkä pysyvät sulina. Jalolla ei semmoista ylellisyyttä kuitenkaan ole.

Sitä kahvia jäin kaipaamaan, joten kurkkasin koppiin että olisiko Jalo keittänyt sinne kahvin.

Löytyykö sitä sumppia?

Ei ollut kahvitarjoilua kopissa, mutta lämpimämpää kuin ulkona siellä oli. Ja yllättävän valoisaa.
Poikkesin vielä naapuritarhassakin. Siellä asuu Arttu. Artulla on ikää kunnioitettavat kolmetoista (ja puoli) vuotta. Arttu on jo pari vuotta ollut hirvihommista eläkkeellä.

Kopilla on loistava sijainti, näkymät ovat hyvät moneen suuntaan.

Artulla ei ole lämmitystä kopissa, mutta eläkeläisellä on talvisin pakkasraja. Kun mittari painuu riittävästi miinukselle, se pääsee yöksi sisälle nukkumaan. Ja halutessaan nojatuoliin. Artullakaan ei ollut minulle kahvia tarjota. Ja mitäpä minä näistä koirakopeista höpisen? Miksi piti ottaa tämmöinen guided-koirankoppi-tour?
No sen vuoksi, koska suunnitelmissa on sijaiskodin pihalle *kissankoppi.*
Koppi on vielä mietintävaiheessa. Tai on ollut jo tovin. Sen mahdollinen sijoituspaikka tuottaa päänvaivaa. Ja samaten sen suuri musta kollikissa mikä siellä taas pyörii...

7 kommenttia:

  1. Jee, kissakoppi! Ystäväni laittoi entisille kissoilleen navetan ylisille taimikasvatuksessa käytettävän lämpöalustan (litteä patja jonka päällä siemenet itävät ja taimet kasvavat nopeasti) ja alustan kulmalle maitokupin joka pysyi vähän lämpimänä. Ajatteli, että ulkona viihtyvä kissa voi asettua siihen latkimaan lämmintä maitoa - mikä työsuhde-etu!
    Hienot koirankopit noilla koiruuksilla onkin, arvonsa mukaiset varmasti.

    VastaaPoista
  2. Ihania pörröteltäviä nämä Arttu ja Jalo. Kahvitta jääminenkään ei varmasti kismittänyt niin paljon, kun sai noin mukavia isäntiä morjenstaa :)

    Toivottavasti kissankoppiasioihin löytyy selko. Tätini maatalossa asuvilla kissoilla on rappusilla myös koppi, jossa voi tuulensuojassa vartoa ihmisiä kotiin, mikäli sattuu kissamaisten aamukiireiden vuoksi ulos jäämään työpäiväksi.

    VastaaPoista
  3. Saila: Vallan mainio työsuhde-etu:) Yksinkertaisin kissankoppi mistä olen kuullut, on ollut styroksinen kylmälaukku kyljelleen käännettynä. Ja on ollut varsin toimiva ratkaisu.

    VastaaPoista
  4. Karjalankarhukoirista kannattaa aina postata - upeita, lahjakkaita ja sympaattisia koiria - kuten näistäkin Jalon ja Artun kuvista käy ilmi. Ja lattialämmitys, wow.

    Myrskylle kissankoppi - mahti-idea! Koppi taatusti kiinnostaisi myös Suurta Mustaa. Entä jos kopin sisäänkäyntiin asentaisi siruohjatun (huonoa suomea, nyt en keksi parempaa käännöstä) kissanluukun. Kissan pannassa oleva siru täsmää luukussa oleviin antureihin, ja luukku avautuu vain omalle kissalle. En tiedä onko näitä Suomessa saatavilla, siruluukkua on mainostettu ainakin brittiläisessaä Your Cat -lehdessä. Tai sitten sellainen magneetti- tai infrapuna-avaimella toimiva kissanluukku. Pantaahan tämä tarkoittaisi; mitäköhän Myrsky pannasta tykkäisi?

    VastaaPoista
  5. ella: Pääasia oli koirien tapaaminen, ei se kahvi! Kahvia oli sitten myöhemmin ihmisten asumuksessa tarjolla, ja kaakkuakin:) Tuulen, sateen ja pakkasensuojaksi kissankoppia on kaavailtu, jos Myrsky joutuisi pihalla pitempään oleskelemaan.

    Otto: Olen samaa mieltä kanssasi karhukoirista:) Siruohjattu kissanluukku, loistava idea. Minäkin olen tainnut semmoisesta kuulla. Olisiko niitä tuolla ameriikan maallakin? Ettei siellä kaikenmaailman raccoon dogit tunge luukusta sisälle. Mitähän semmoinen kustantaisi? Suurin ongelmahan tässä olisi pannan käyttäminen:D

    VastaaPoista
  6. Your Cat -lehdessä oli muistaakseni parinkin siruohjatun kissanluukun mainokset.

    Googletin tuossa "cat flap microchip" ja "cat flap electronic" hakusanoilla ja osumia tulee aika lailla, joten vaihtoehtoja löytynee. Tsekkasin http://www.microchipcatflaps.co.uk/ "Pet porte microchip cat flap" sivut. Sivuilla kerrotaan ettei erillistä pantaan asennettavaa sirua tarvita, vaan luukun anturit lukevat eläinlääkärin aikanaan kissaan asentaman mikrosirun. Hintaa luukulla on alennuksen jälkeen n. 80 puntaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitokset infosta ja vaivannäöstä Otto Kullalle!

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!