lauantai 13. lokakuuta 2012

Halutaan: Aito hiiri

Leikittäisiinkö?

Pirkko omisti sijaiskodin Myrskylle runon. Runon kissasta, hiipijästä kuutamolla. Runo on Eeva-Liisa Mannerin, ja se voisi aivan oikeasti kuvata Myrskyä, sillä runon kissan takki on tiikerinjuovikas ja Myrskyn turkkia koristavat tiikerinraidat.
Tämä oli ihana juttu, kiitos Pirkko♥ Ja kaiken lisäksi hauska sattuma. Eilen aloitin kirjoittamaan luonnosta blogijutusta. Aiheena oli se, ettei kissa vaivaudu leikkimään leluhiirillä, koska oikeaa riistaakin on tarjolla. Mennäänpä siis asiaan:

Ystävältäni sain paketin vietäväksi Myrskylle. Paketti sisälsi leikkihiiriä, kokonaiset neljä kappaletta. Hiiret olisivat kuulemma kissan mieleen. Ainakin eläintarvikekaupan työntekijä kehui hänen kissansa leikkivän niillä. Hiiret sisälsivät paketin tuoteselosteen mukaan kissanminttua. Kiitin kaveriani, vaikka mielessäni ajattelin että tuossa menivät kyllä rahat hukkaan. Ensinnäkin, Myrsky ei oikein kaupan leluista välitä.

Myrsky! Sait lahjaksi hiirulaisen, tuletko leikkimään?

Ja toiseksi, miksi kissa leikkisi leluhiirillä kun sijaiskodin ympäristöstä löytyy niitä oikeita jyrsijöitä metsästettäväksi? Hiirijahtikausi on nyt sulan maan aikana ehkäpä parhaimmillaan. Näin päättelen sen siitä saalismäärästä mitä kissa kantaa kotiin.


No voinhan mä vähän nuuhkaista sitä.

Myrskyhän on erittäin ansioitunut metsästäjä. Pupupaisti on kaksi kertaa kotiin kannettu. Miksi se innostuisi jostain leikisti, kun sen voi tehdä oikeastikin?

Onks tää joku vitsi vai?

Tässä kävi niinkuin ajattelinkin. Kissa vähät välitti lelusta.
Ajatus oli kyllä kaunis.

Vie kuule ne leluhiiresi jonnekin muualle, sanonko minne. EVVK!

Yksi leikkihiiristä jäi sijaiskotiin, odottelemaan parempia aikoja. Jospas talvella olisi sitten otollisempi aika leikkihetkelle. Loput kolme hiiristä annoin äidilleni, hän lupasi viedä ne Vilmalle.

Translation: Fake No More.

16 kommenttia:

  1. Onhan tuo vähän lapsellista, mutta todella huomaavaista! :D

    VastaaPoista
  2. Ymmärrettävää välinpitämättömyyttä. Juuri kun on jahdannut itsensä väsyksiin, väijynyt ja vaaninut, niin tulee joku ehdottomaan tylsää leikkiä. Meillä on ihan sama peli. Nerolla on korillinen hiirtä ja muuta kivaa kaupan vempainta, mutta ne eivät kiinnosta. Talvella kyllä leikitään kun ulkona on kylmä ja pitää treenata. Parhaat lelut ovat matonkuteen pätkä vitsan päässä ja silmälaseilla aikaansaatu valoläikkä. Mutta vasta metsästyskauden jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Nyt ollaan tosimielellä liikkeellä, sitten voi treenata ja leikkiä kun on hanget korkeat nietokset ja kova pakkanen.

      Poista
  3. Me kyl tykätään leikkihiiristä. Varsinkin semmosista, missä on vetonaru ja ku siitä veetää, niin hiiri hurisee ja täräjää. Mut lelu on lelu, eihän se Suurelle Metsästäjälle käy. Juu ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei. Aitoa asiaa täällä halutaan. Ei mitään feikkejä.

      Poista
  4. Myrsky raitaturkki ei feikkihiiriä tarvitse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aidoissa on puolensa. Oikeat hiiret voi pistellä poskeensa, sahajauho ei suussa hyvältä maistu.

      Poista
  5. Aidot hiiret ovat Myrskyn mielestä parhaita - eikä leluhiirtä voi edes syödä. :)

    VastaaPoista
  6. Citykissoillehan noi tekohiiret kyllä on tarkoitettu, eikä nekään aina ihan hirveesti jaksa niistä innostua.

    VastaaPoista
  7. Voi Myrskyä <3

    Unna tykkäsi pienenä juuri tuonmallisista hiirulaisista, mutta nyt isona tyttönä ei ole niistä enää piitannut. Foliopallot ja Ikea-hiiri ovat ilmeisesti edelleen tähän neidin "kypsempään" makuun sopivia :D

    VastaaPoista
  8. Ei ole oikein vastusta paikallaan möllöttävistä ihan väärälle haisevista hiiristä. Citykissa-Mindykään ei oikein välitä leluista, ellei niitä heittele ja piilota maton alle ja silloinkin saattaa vain katseellaan seurata, että sinne meni.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!