Tiikerin päiväuni

Wikipedia in English selvittää niin kauniisti mitä päiväunet ovat:
"A daydream is a visionary fantasy, especially one of happy, pleasant thoughts, hopes or ambitions, imagined as coming to pass, and experienced while awake."
Kuinka tuon sitten suomentaisi niin että se kuulostaisi yhtä kauniita? En edes lähde yrittämään. Tyydyn nauttimaan noiden sanojen yhdistelmistä. Jotenkin niin rakastan vieraan kielen sanoja ja niiden yhdistelmiä. Ja sitä kaikua mikä niistä jää mieleen.

Daydreamin´

Pikainen haku sanalle päiväunia (siis toisella kotimaan kielellä) tuottaa suurimmalta osaltaan silmät kiinni nähtäviin uniin liittyviä juttuja. Toki joukkoon mahtuu joku pikkutuhmalta kuulostava määritelmä jostain filmistarasta mikä luokitellaan kategoriaan "naisten päiväuni".  (Huom. Sivuhuomautus: Ei kyllä kuulu meikäläisen päiväunien kohteisiin se jamppa.) Hakukoneen tarjoamien tulosten joukossa on suomenkielisen wikipedian artikkeli: Uni. Käynkin katsomassa sieltä kohdan päiväunet. Siellä on taas tarjolla tarinaa silmät kiinni uneksimista.
Uniartikkeli käsittelee myös eläinten unia: "Esimerkiksi kissan on tulkittu uneksivan lähinnä saaliin takaa-ajamisesta ja saaliilla leikkimisestä." (Wow! Myrsky oikeasti näkee jahtiunia!)

Päiväunilla tiikerin kanssa. Nukkuukohan kissa vai näkeekö se päiväunia?

Kumpi kuulostaa kauniimmalta: daydreamin´ vai päiväunilla? Saa itse päättää. Myrsky valitsee molemmat. Minäkin tykkään päikkäreistä. Ne ovat parhautta. Jos siihen vain on joskus mahdollisuus...

Vielä pitää mainita, vaikka kaikkihan tämän varmaan tietävät: Tiikerin päiväuni on myös erään Assam-Ceylon teen kauppanimi "Kvittenin-, seljan- ja hunajan aromeilla maustettu Assam-Ceylon tee. Lisänä irtoteessä kuivattuja mustaseljan marjoja, appelsiinin ja ananaksen paloja sekä malvan ja auringonkukan terälehtiä." Rakas isäni osti sitä kerran lohdutukseksi minulle kun olin flunssan kourissa.

Lopuksi vinkki: Kannattaa käydä juutupessa kuuntelemassa (ei tarvitse katsoa) aiheeseen liittyvä Lupe Fiascon biisi Daydreamin´. Yllätyin positiivisesti!

Muistakaa uneksia välillä niitä päiväunia. Se ei ole enää säädytöntä, eikä missään tapauksessa laiskuutta.

Kissa ja lankakerä

Tämä ei ole mikään satu, eikä tämä juttu kerro siitä kuinka mukava kissasta on leikkiä narukerän kanssa. Tämä on, edellisestä jutusta poiketen, aivan oikea juttu sisustamisesta. Alunperin suunnittelin juttua otsikolla DIY, mutta Saaripalstalla oltiin nopeampia ja en halunnut samaa otsikkoa käyttää.

Niin. Tämä käsittelee tee-se-itse sisustusta. Minulla oli pitkään hankintalistalla kissan ruokakuppien alle joku liina/tabletti/alusta/tarjotin (saa itse valita kuvaavimman vaihtoehdon). Naukulan Mamman hankinnan perään ihastelin jo elokuussa. (Siis apua, niin kauan aikaa sitten...)

Pitäiskö mun innostua tästä vai?

Sopivaa ei millään sattunut silmään, joten päätin tehdä sellaisen alustan itse. Iha ite, siis. Viime vuonna voitin hirvipeijaisten arpajaisissa aivan valloittavan punaisen kassin, mikä oli virkattu matonkuteesta. Kassissa voi säilyttää halkoja, sanomalehtiä, tyhjiä pulloja, tai ihan mitä vaan. Siitä sain kipinän itsekin ruveta virkkaamaan. Semmoista kassia. Inspiraation sain alkuvuodesta. Ensin ostin riittävän suuren virkkuukoukun. Tai piti ostaa monta, sillä setti tuli edullisemmaksi kuin yksi koukku. Koukkuja löytyi ihan trendiväreissä. Eivät maksaneet montaa euroa. Kesällä huomasin että Tiimarissa on näitä samoja paketteja myynnissä.

Tämän kylän kaupoista en löytänyt joustavaa matonkudetta, enkä ontelokudetta. Joten seuraavaksi vuorossa oli operaatio matonkuteiden leikkuu. Voi pojat. Siihen tuhraantuikin aivan älyttömästi aikaa. Haalin vanhoja t-paitoja mitä sitten erilaisilla saksilla (lue: tylsillä, en omista kangassaksia) leikkelin. Kevättalvella, tuntitolkulla, jalkalampun alla. Veljeni vitsaili minulle että hän arvaa mitä joulupaketista sitten löytyy. (Kuule veliseni, sinun perheesi säästyy tältä lahjalta!)
Viimein pääsin virkkaamaan. Ja se oli kivaa puuhaa se. Valmista tuli suhteellisen nopeasti, millään en olisi malttanut laskea työtä käsistäni. Minuun iski oikein virkkausvimma. Istua kyhjötin selkä köyryssä posket hehkuen ja virkkasin niin että puikko heilui. Poskeni hehkuivat, siis aivan oikeasti. Ajattelin että kuteista irtoaa pölyä mille olen hiukan allerginen, sillä muuta syytä en poskien hehkuttamiselle keksinyt! Sain virkattua kaksi kassia. Pettymyksekseni virkkaamieni kassien taso ja ulkonäkö jäivät kauas sen kassin tasosta minkä voitin.  Ensimmäiseksi uhrikseni joutui äitini. Virkkasin hänelle sinisen mökkikassin. Tyhjien pullojen kuljettamiseen jne. Seuraavan kassin pidin itse. Siinä vein (huom. imperfekti, kassi on jäänyt vähäiselle käytölle) tyhjiä pulloja kauppaan.

Yksi puolivalmis punasävyinen kassi pyöri koko kesän makuuhuoneessa. Syksyllä muistin käyttämättä jääneet matonkuteet. Rohkaistuin ja päätin virkata niistä kissan ruokakupeille alustan. Siitä selvityisin todennäköisesti kunnialla.

Lähikuvaa valmiista tekeleestä.

Tämä projekti sujui kivuttomasti ja ilman kommelluksia. Jos joku haluaa kokeilla virkkaamista, netistä löytyy monia ohjeita esimerkiksi hakusanoilla kassi ontelokuteesta. Youtubestakin löytyy Kotoliving-ohjelman Anun ohje kudekorin valmistamisesta.

Ai hieno alusta vai? -Joo, onhan se. Mutta pöperö on tärkeämpää.

Jos aivan rehellisiä ollaan, en oikein hallitse pehmeitä materiaaleja. Tekeleelleni saa nauraa jos siltä tuntuu:D Kissa kuitenkin kelpuutti virkkuutyön ruokakuppien alustaksi samantien.

Sisustuksesta

Seuraavaksi pieni kurkistus sijaiskodin keittiön sisustukseen. (Jep, joku on taas lukenut rätti-, tyyli ja sisustusblogeja.) Siellä voi huomata tarkkaan harkittuja yksityiskohtia.

(Vaikuttaako siltä että kissa on pienessä koomassa? Aivan oikein. Se on juuri syönyt)

Ovi on uudelleen maalattu peiliovi, olisiko väri ollut alunperin ruskea? Oveen on laitettu uusi kahva, mikä ei valitettavasti näy kuvassa. Lattia on mäntyä, ja se on käsitelty OSMO COLOR öljyvahalla. Kokonaisuuden kruunaa ruskeansävyinen raidallinen kissa, ruskealla raidallisella räsymatolla. Hyvin mätsäävä yhdistelmä, eikö? Sijaiskodissa siis valitaan matotkin kissan turkin värityksen mukaan.

No ei vaan. Kuka uskoi tämän? Eilen vain tajusin tämän jutun; raidallinen kissa, raidallinen matto.

Hyvä kasvatus

Saako kissa tulla pöydälle? Minun mielestäni saa. Ehkä kaikki eivät kaipaa kissaa hyörimään keittiön pöydälle kun tehdään ruokaa, ruokaillaan tai pöydän ääressä suoritetaan jotain askaretta. Minua ei haittaisi jos kissa tuttavallisesti hyppäisi pöydälle ja tutkisi mitä on tarjolla.

Myrsky on saanut hyvän kasvatuksen. Se ei juuri pöydälle hypi. Kertaakaan se ei ole ruokapöydän päällä ollut. Tai sitten se on noussut pöydälle salaa, minun tietämättäni. Jos sillä oikein ruokaa tekee mieli, niin silloin se saattaa hypätä keittiön kaapin päälle, tai tiskipöydälle. Näin kävi eräänä aamuna. Keittiön kuivaruokakaapissa on kissan herkkupusseja. Kaivelin kaapista itselleni jotain ihan muuta (sitä treenin jälkeen nautittavaa palauttavaa proteiinilisää urheilijoille ja kuntoilijoille) kuin kissanruokaa. Kissa tietysti luuli, voi reppanaa, että nyt se on herkkupussin vuoro!

Kuulin ilmiselvästi rapistelua ja kolistelua. Saanks mä jotain?

Niin se sitten toiveikkaana hyppäsi kaapin päälle ja sieltä tiskipöydälle. Hyppy oli melko sulava ja äänetön. Se täytyy myöntää.

Mitäs täältä löytyy? Tuleeks tuolta putkesta sitä vettä?

Minne täältä pääsee? Olisiko jääkaapissa mulle jotain? Anna nyt!

Koukkasin kaapista itselleni lihasta kasvattavat protskut mukaan ja seuraavassa hetkessä olin heikko pieni tyttö kollin edessä. Kun toinen niin kovasti pyysi, ei auttanut muu kuin heltyä ja kaivaa herkut esiin.

Alakynnessä?

Taistelu reviiristä jatkuu. Suuri musta oli sijaiskodin pihalla torstaina. Myrsky lymyili ulkorappusten alla jemmassa. Henkilökunta kiirehti paikalle ja ajoi suuren mustan pois.

♥Myrsky♥

Sijaiskodissa kaikilla on paha mieli. On erittäin ikävää jos kissa joutuu oman (sijais)kodin pihalla tuntemaan olonsa turvattomaksi. Eikä uskalla ulkoilla. Hemmetin musta! Saisi luvan häipyä kuvioista! En edes tiedä kenen kissa on. Se saattaa tulla tänne kauempaakin. Ja luulen, että se on leikkaamaton. Se saattaa hyvinkin olla syyllinen naapurissa tapahtuneeseen vahinkoon/onnelliseen perheenlisäykseen. Se taitaa olla alueen alfauros, tai valtakolli, tai miksikä kukkoilevaa kissaa sitten voisikaan nimittää?
Toisaalta uskon että Myrsky kyllä pitää puolensa, se puolustaa reviiriään. Sängyssä viihtyvästä kissistä kuoriutuu hetkessä vaistojaan kuunteleva killeri.

Kuinka rumaksi reviiritaistelu oikein voi mennä? Koirien valtataistelusta tiedän sen verran, jos urokset ottavat yhteen, niin lopulta heikompi väistyy. Narttukoirat taas tappelevat viimeiseen saakka. Kunnes. Henki. On. Poissa. Toivottavasti tämä taistelu ei mene siihen että käydään käsiksi. Tilanne on aiheuttanut minulle jo huolta, ja unettomia öitä (tunteja). Kissa lähtee yöllä ulos ulkoilemaan, käyn pari kertaa yössä huutelemassa sitä ja huolestun jos mitään ei kuulu. Tänäänkin tapahtui niin. Kissa suvaitsi tulla käymään sisällä vasta ennen töihinlähtöäni. Sillä oli turkki kosteana, ja hiekassa. Mitä ihmettä? Onko se ottanut painimatsin? Irtokarvojakin sillä oli. Apua. Toivottavasti se ei ole tapellut.

Minä suojelen sinua kaikelta!

Tarpeen vaatiessa teen ihan mitä vaan. Menen vaikka pihalle ja huudan niin kovaa että kaikki kujalla kuulevat:

"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi"

(Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta) 

Possun pumppu. Ja kuka sen sitten söikään?

Äitini kävi keskiviikkona ostamassa Vilmalle possun sydäntä. Porsaan sydän on Vilman herkkua. Minäkin halusin Myrskyä ilahduttaa hyvällä ruoalla. Sillä tiedän sen itsekin; syöminen on kivaa! Joka päivä sydäntä ei ole tarjolla, ainakaan tällä kylällä. Eikä sitä ole edes joka kaupan valikoimassa. Äitini oli tehnyt joskus aiemmin kaupan henkilökunnalta tiedusteluja että milloin sitä pumppua oikein tiskiin tulee. Vastauksena oli että maanantaisin porsaat teurastetaan, ja lihatiskiin se ehtii keskiviikkona. Minäkin ryhdyin tuumasta toimeen. Kaupan kautta tulin kotiin, ja tullessani lauleskelin lastenlaulua:
"Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan
Jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan.."

Kotona pihalla odottikin Myrsky-ystävä, ja laukustani ei löytynyt piimää eikä leipää, vaan porsaansydän ja itselleni monta purkkia rahkaa.

Kissan kattaus.

Oliko minulla huono esillelaitto, olinko liian hidas siinä kun laitoin porsasta pienemmiksi paloiksi vai mikä mätti? Joku aika sitten sydän upposi ihan hyvin. Kissalle ei siis sillä kertaa maistunut. Kuivamuona oli sen mielestä parempi vaihtoehto. Olisin voinut moisesta suutahtaa, mutta ikinä en ole (ainakaan toistaiseksi) kissalle hermostunut siitä että se jättää tuomani (oletetun) herkkuruoan syömättä. En suutahtanut, hieman vain kiehahdin, tai oikeastaan sisuunnuin ja sanoin kissalle: "Jos sinä et syö, niin minä syön sen sitten."

Ihmisen makuun. Vielä raakaa.

Laitoin sydämen siivuiksi ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Paistoin ne tulikuumassa pannussa, ja hyvää tuli. Minua ei pelota sisäelinten syöminen, maksa ja sydän ovat jees. Varsinkin hirven. Erityisesti vasan maksa ja sydän. Niissä on mieto maku. Munuaisten laittamisessa on kova homma, joten siihen ei viitsi ryhtyä. Hirven munuaisista ei ole kokemusta. Ruoanlaittohistoriastani löytyy yksi epäonnistunut kokeilu lampaan (pässin) munuaisten kanssa, niihin en enää koske. Pitkällä tikullakaan.
Kielikin on syötävää, oli se sitten lampaan tai hirven suusta kotoisin.

Lopputulos kirjan kera. Sopisi karppaajallekin, ilman leipää siis.

Hyvää oli keskiviikon iltapala, ja niin oli kirjakin: Syksyn uutuuksia: Ohlsson, Kristina; Tuhatkaunot. Ensin ajattelin viedä loput sydämestä Vilmalle, mutta annankin ne karhukoiralle. Sille maistuu aivan varmasti.

Kiitos, mutta tällä kertaa ei mulle maistunut.

Onko sitten niin että kissa haluaa syödä juuri teurastettua lihaa, eikä kaksi päivää vanhaa?

Pimeän pelko(ako?)

Oli maanantai, synkkä ja pimeä ilta. Pimeän jo laskeuduttua sijaiskodin pihan ylle, palasin työpäivän jälkeen kotiin. Kissa oli yksin ulkona. Ja se oli peloissaan. Tai ainakin käytös poikkesi normaalista. Toki se tuli iloiten vastaan, häntä pystyssä. Mutta millainen häntä sillä oli? Kissan takapäätä koristi pörheämpääkin pörheä häntä.

Kiva kun tulit kotiin!

Kissalla oli selkäkarvatkin pystyssä. Mitä pihalla oli oikein kesken? Oliko sijaiskodin pihalle hiipinyt pimeyden turvin ei toivottuja vieraita?

On mulla häntä pörheä. Olen suuri ja pelottava.

Olinkohan tullut sopivasti paikalle ja keskeyttänyt jotakin? Saalistuskäyttäytymistä tämänkaltainen ei kuitenkaan ollut. Kissalla oli kova vienti piharakennuksen alle.

Mulla on tilanne vähän päällä.

Kiva kun sain henkilökuntaa taustatueksi.

Mitään havaintoa en tunkeilijasta tehnyt. Pihalla oli, tai oli ollut jotain uhkaavaa. Siis kissan mielestä. Vahva epäilys oli että se suuri ja pelottava musta kissa oli käynyt kääntymässä. Päätimme yhdessä menimme sisälle.

Vielä tässä hieman pörhistelen, kaiken varuilta.

Kissa tankkasi ruokaa ja paineli rohkeasti takaisin pihalle. Hetken kuluttua se palasi kuitenkin sisälle. Kissan hetkellisesti järkkynyttä mielenrauhaa ei parantanut se, että kaivoin imurin esiin ja aloin vetämään sitä hurisevaa kapinetta perässäni. Kissa vetäytyikin tupakkapöydän alle piiloon. Siellä alla on kätevä hylly kissan kätkeytyä. Siivottuani kävin tarkastamassa tilanteen. Kissa veteli sikeitä, ihan huolella. Oikein tuhina kuului.