Naapurin Namu(ja)

Tien toisella puolella naapurissa asuu lapsiperhe. Ihmisten lisäksi tontilla on kaksi kissaa. Punaruskea vanhapoika Konjakki. Konjakki viihtyy sisätiloissa, se ei ulkoile. Kerran se tosin karkasi ja oli reissussa parisen viikkoa. Tuttava löysi sen, melkein tuntemattomaksi laihtuneena. Ja punkkien kuorruttamana. Konjakki on komea ja ystävällinen, iäkäs kissaherra.
Ja sitten on Namu. Valkoinen kissaneiti raidallisine häntineen. Pari kertaa Myrsky on antanut sille häädöt kun se on eksynyt Myrskyn reviirille. Namua ei olekaan pitkään aikaan näkynyt. Tänään selvisi miksi se ei ole kulmilla pyörinyt. Sillä on ollut kovasti puuhaa. Nelisen viikkoa sitten syntyi neljä kissanpentua.

Naapurin namunen.

Pitihän niitä aivan ehdottomasti käydä katsomassa. Naapurin rouva otti pennut hetkeksi pihalle ulkoilemaan.

Parivaljakko.

Tämä pikkuinen tuli turvaan.

Tämä pikkuinen jää tänne kujalle asumaan.

Voiko näin pientä mirriä ollakaan?

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Kiinteää ruokaa ne eivät vielä syö, emon maito on parasta ravintoa. Pennuista vielä yksi on kotia vailla. Mutta mitään kiirettähän ei vielä ole. Namu pitää niistä hyvää huolta.

Nelikko.

Kyselin että olisiko isästä mitään havaintoa?
-Myrsky se on, ehdotti isäntä.
Se on sula mahdottomuus. Myrsky on kastroitu.