tiistai 31. heinäkuuta 2012

Leimuava taivas sekä perheenlisäystä

Siis perheenlisäystä. Luit aivan oikein. Menikö kahvi väärään kurkkuun? Lisääntyykö sijaiskodin huollettavien lukumäärä? Saako Myrsky leikkikaverin? No ei. Lisääntyminen on jo tapahtunut. Lue alaspäin niin tiedät mistä on kysymys.

Eräänä iltana sain sanattoman kehotuksen tulla pihalle. Oletettavasti siellä oli jotain mielenkiintoista, joten nappasin kameran mukaani. Taivaalla oli poikkeava iltavalaistus.


Siihen en ensin kiinnittänyt huomiota, vaan erääseen kesän aikana syntyneeseen lapseen. Sijaiskodin pihalla oli kevään aikana suhistu ahkerasti, ja tulosta oli syntynyt.



Raparperin alta löytyi pieni siilinpoikanen. Mutta ei niin pieni etteikö se jo olisi osannut kiroilla. Kovasti se piti meteliä kun sitä lähestyin kameran kanssa. Se suhisi ja piti meteliä yhtä pontevasti kuin kookkaammat lajitoverinsa.

Myrskykin tuli paikalle tarkastamaan että mistä nyt oli kysymys. Kissa ei välitä siileistä. Ilmeisesti ne kuuluvat kategoriaan asiat mille ei voi mitään. Ja lokeroon otukset, joita on vain siedettävä.

Ai lisää noita piikikkäitä?

Toivottavasti tämä pieni piikikäs saa riittävästi murua rinnan alle jotta se selviäisi talvesta. 
Onneksi on vielä kesää jäljellä sen kasvaa ja vahvistua.

Translation: The More the Merrier?

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lisää yllätyksiä

Vai onko tässä sittenkään mitään uutta?

Viime viikolla kerroin Myrskyn saalistamasta hiirulaisesta. Ja kuinka kookas kellistetty jyrsijä oli. Viikko sitten kun kotiuduin Pori Jazzeilta kahden aikaan aamulla, ei tiikeriherraa näkynyt eikä kuulunut missään. Olin koko kotimatkan ikävöinyt kissaa. Ajan kulukseni olin selannut nettiä puhelimen avulla, eikä ikävääni helpottanut yhtään kuvat Saaripalstan Ransusta.

Olin jo sammuttanut valot ja käynyt nukkumaan kun Myrsky suvaitsi tulla moikkaamaan minua. Sisälle ei jääty, vaan ruokakupin kautta palattiin takaisin pimeälle pihalle. Vaivuin uneen.


Jonkin ajan kuluttua heräsin siihen että Myrsky tuli sisälle ja herätti minut maukumalla. Saalista oli taas saatu. Tällä kertaa sisälle tuotu hiiri oli kovin pieni edelliseen verrattuna. Pienestä koosta huolimatta jyrsijä syötiin oikein antaumuksella.




Koko hiiri meni kissan suusta alas, eikä siivottavaa jäänyt. 
Olikohan tämä Myrskyn tapa toivottaa minut tervetulleeksi kotiin?

Translation: Welcome Home!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Rakkaudesta se

Kissakin raapii

Naukulan Mamma pohti eilen miksi Helmi on ryhtynyt raapimaan kynsiänsä perintönojatuoleihin. Selkeää vastausta siihen ei löytynyt.


Tässä vähän venyttelen...

Sijaiskoti tarjoaa yhden vaihtoehdon:

Ai kato! Raapimisjalka!

Se on rakkaus mikä laittaa kissan raapimaan ja teroittamaan kynsiään.

Ai se teki kipeää? *Pusu*

Ei meillä sijaiskodissa aina herkkiä hetkiä vietetä. On se kissallakin joskus niitä huonoja päiviä. Anteeksi kuitenkin annetaan ja saadaan, kavereita ollaan vaikka joskus kynsiä ja hampaita näytetään tai huudetaan.

Translation: Love Scratch.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kattihaaste #16:Istumapaikka

Missä kissa istuu?

Kattihaaste on täällä taas! Nyt haetaan kuvia istumapaikoista. Se tavallisin meillä on tuoli, tai tuolin selkänoja. Ajattelimme kuitenkin näyttää jotain muuta, siis jotain aivan ennennäkemätöntä täällä blogissa. Kuvat on otettu pääsiäisenä, kun lunta oli vielä maassa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.


Myrsky kiipesi rakennustelineillä aivan katonrajaan asti. Sieltä oli hyvät näkymät ja kevät tuoksui houkuttelevalta Myrskyn nenuun. Siellä viihdyttiin niin kauan, että bloginpitäjä alkoi jo hieman huolestumaan: Pääseeköhän kissa sieltä alas?

Ei mulla täällä mitään hätänä ole, sulla se hätä taitaa olla!

Kun kissalta kysyttiin että onko kaikki hyvin siellä ylhäällä, uskallatko tulla alas?
Oli vastauksena vain myhäilyä...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kuukauden asento

Pump Pump
eli 
Pylly Vasten Pyllyä

Heinäkuussa ei aurinko ole liiemmin paistanut, mutta silloin kun se sattuu paistamaan, sijaiskodissa otetaan siitä kaikki irti jos se vain on suinkin mahdollista. Bloginpitäjä (ehkä) vähentää vaatetustaan, ottaa kirjan käteensä ja valitsee pihamaalta sopivan aurinkoisen paikan lukuhetken ajaksi.


Useasti käy niin, että kissa lyöttäytyy seuraan. Ja tulee niin liki kuin mahdollista. Tässä kuvassa ollaan pylly vasten pyllyä, eli pump pump. Tuo alue mikä kuvassa etualalla näkyy... on bloginpitäjän derrière ja osa takareittä. Rajasin kuvaa hiukan, etteivät aivan mahdottomiksi mene nämä asennot.

Voipi olla että myöhemmin minua saattaa hävettää, mutta menköön tämä nyt tällä kertaa. Palautetta saa antaa.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Yöllinen yllätys

Viime viikolla kissa herätti minut keskellä yötä. Myrsky maukui poikkeuksellisen vaativalla äänellä. Olin jo menossa täyttämään ruokakuppia yön pimeydessä ja ihmettelin miksei kissa seuraa minua. Maukuminen vain jatkui. Ehdin jo ajattelemaan että onkohan sillä joku hätänä? Hieman jo huolestuinkin.

Sitten kuulin mätkähdyksen. Vasta silloin tajusin sytyttää valot.


Ei se ole mikään yllätys ole että minut herätetään yöllä. Vaan yllätys oli se, että Myrsky toi jotain mukanaan sisälle. Kissa oli saalistanut hiirulaisen, ja oikein kookaskin se oli. Ja se piti tuoda näytille. Eihän tuommoisesta voi hermostua, eihän?

Onneksi Myrsky ei hypännyt sänkyyn saaliinsa kanssa. Siitä se älämölö vasta olisi alkanutkin. Onneksi saalis oli jo hengetön. Mitä siitä olisi tullut jos hiirulainen olisi vielä piipittänyt ja paennut sängyn alle? Onneksi Myrsky on niin fiksu kissa ettei se tuo sisälle eläviä saaliita. (Tässä vaiheessa minun on syytä koputtaa puuta.)



Kissa sai kovasti kehuja, ja vasta kehujen jälkeen alkoi ateriointi siinä makuuhuoneen lattialla. Hiirulainen popsittiin poskeen ennätysajassa. Rouske vai kuului. Kissan lopetettua ateriansa jäi minun tehtäväkseni siivota lattia verestä ja suolenpätkistä. How nice. (No ei todellakaan!) Onneksi veri lähti puulattiasta kun nopeasti ryhdyin sitä puhdistamaan. Siis jälkiä ei silmillä havaitse. Ainostaan jos CSI-tiimi tulisi sijaiskodin makuuhuoneen lattialta verijälkiä etsimään, niin siinä tapauksessa luminoli puhuisi omaa kieltään.

Kissa lähti tyytyväisenä, kehut saaneena ja maha täynnä takaisin pihalle. Minä palasin siivouspuuhien jälkeen takaisin nukkumaan. Onneksi en ole heikkohermoinen, yöunet eivät kaikonneet moisesta ylläristä. Ja tämähän oli kunnianosoitus kissalta. Tuoda saalis näytille.

Translation: Surprise, surprise!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kaksi uneliaan kaunista raitapaitaa

Raita on aina varma valinta.


Kuosiin luottavat niin tavikset kuin suuren luokan maailmantähdetkin.


Kyllä! Hän on Norah Jones ja hän pukeutui eilen raitapaitaan. Olin Pori Jazzeilla kuuntelemassa häntä. Norahia olin odottanut jo monta monituista vuotta, ja eilen unelmani tuli toteen. HS kirjoitti konserttiarvostelussaan näin: "Norah Jones huipensi Pori Jazzin uneliaan kauniilla keikkallaan."
Sitä se olikin. Olin aivan mykistynyt.

Translation: Norah in Stripes.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Savanni nukahtaa

Savanni nukahtaa...


...iltapäivän kuumuuteen...

Noita lauseita en suinkaan keksinyt itse, vaan ne ovat kotimaisen Ultra Bran biisistä Savanni nukahtaa. Ultra Bra:lta olen lauseen tänne blogiin aiemminkin lainannut. (Ah, se 90-luku. Silloin bloginpitäjä kasvoi aikuiseksi.)

Aurinko on näyttäytynyt tänään ja eilen. Silloin kun se sattuu pilvien välistä paistamaan, se paistaa kuumasti. Suorastaan polttaa nahkaa ja turkkia. D-vitamiinivarantoja on kuitenkin täydennettävä. 


Ylenpalttinen auringossa oleilu vie valitettavasti mehut, niin kissasta kuin bloginpitäjästäkin. Aurinko kellistää kissan ja se nukahtaa. 

"Myös me nukahdamme väsyneet tiikerit
Heinien alle pihakoivun katveeseen
Se on tiikerin osa"


Ultra Bra:ta siis hieman mukaeltuna sijaiskodin tyyliin. Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Translation: In the Savanna Lands of Foster Home.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kaukosaaren kuningatar

Vilma viettää tänään syntymäpäiväänsä.
Kakussa on kuusi kynttilää.



Syntymäpäivänä lepäillään rennosti
 Kaukosaaressa myrskytuulessa.
 
Turkin- ja kauneudenhoitoa ei unohdeta syntymäpäivänäkään, 
eikä varsinkaan niitä varvaskarvoja.
 
 
Sijaiskoti onnittelee Vilmaa
 
Translation: Congrats Vilma!

Tervetuloa mukaan L-L!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Yökiitäjiä sijaiskodin pihalta

Tässä kaksi yökiitäjää sijaiskodin pihalta. Alla olevassa kuvassa oleva kiitäjä on helposti tunnistettava, keskikokoinen ja raidallinen. Kyseinen kiitäjä on siitä poikkeuksellinen että se liikkuu myös päivisin.


Kaikkihan tämän karvaisen kiitäjän tunnistivat. Sehän on Felis catus, kissa, eli kesykissa tai kotikissa. Tämän yksilön kutsumanimi on Myrsky.

Seuraavassa saattaa olla enemmän haastetta. Itse en kyseistä kiitäjää ensin tunnistanut, mutta saman kiitäjän lajitoveri oli tehnyt vierailuja muidenkin pihalle. Joku innokas kuvaaja otti siitä kuvan ja kuva päätyi paikallisen sanomalehden päivän kuvaksi muutama viikko sitten. 


Tämä kiitäjä liikkuu aktiivisesti vain muutaman tunnin ajan auringonlaskun jälkeen. Muun ajan se lepää puiden rungoilla tai lehvästön suojassa teeskennellen kuivunutta lehteä.
Kuka tietää/arvaa mistä kiitäjästä on kysymys?

Iloksemme blogi on saanut uusia lukijoita, tervetuloa mukaan Eki ja Mandy!

Translation: What´s That Bug?

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Onni täällä vaihtelee

Sijaismamma suojelee

Eilen illalla olin menossa nukkumaan yhdentoista hujakoilla. Tiedän, minulle kovin myöhäinen nukkumaanmenoaika, varsinkin kun aamulla odotti töihin lähtö, mutta päätin lukea yhden kirjan loppuun ja se vain venähti. Oli pilvinen ilta ja alkoi jo hämärtymään. Katsoin vielä pihalle keittiön ikkunasta. Myrskyhän se siellä penkillä omenapuun alla oli asemissa. Haluaisiko se tulla sisälle? Avasin ulko-oven. Normaalisti kissa hyppää penkiltä alas ja tulee reippaasti sisälle. Nyt ei käynyt niin. Mistä oli kysymys?


Pihalle oli tullut jotain mikä vaati kissan herpaantumattoman huomion. Siili se ei voinut olla. Niistä Myrsky ei enää hermostu. Hain kameran, koska kissa oli pörhistänyt turkkinsa. Kävi ilmi että Myrskyn reviirille oli tullut tunkeilija. Kysymyksessä oli sama herra kenen kanssa huhtikuussa pidettiin huutokilpailua.


Siellä se aidan alta kurkkii...

Voi ei, ajattelin. Tästä tulee vielä pitkä ilta. Nopeasti tunkeilija kyllä livahti aidan taakse. Toivoin kovasti ettei Myrsky, saatuaan henkilökunnasta lisävahvistusta ja rohkeutta, lähde sen perään. Mahdotonta huutoa ja volinaa kissan kurkusta kyllä lähti. Naapuriin oli tullut kesäasukkaita, en oikein tohtisi mennä naapurin pihalle meuhkaamaan yöpaita ylläni...

Huutamista jatkui hetken aikaa, se oli Myrsky kuka huusi. Onneksi henkilökunta sai Myrskyn suostuteltua sisälle. Kissa kävi kuitenkin vielä kierroksilla. Se kehräsi, mutta häntä vispasi hermostuneesti. Esimerkillisestä toiminnasta kissa palkittiin kehuilla ja raksuilla. Puolisen tuntia se malttoi pysytellä neljän seinän sisällä ja kissan oli taas päästävä ulos.
Yöllinen pihan vartiointi kulutti energiavarantoja ja kolmen maissa kissa tuli herättämään minua. Ensin hypättiin tyynylle, kehrättiin kovasti ja leipomalla pehmitettiin minut nousemaan ylös sängystä ruokakuppia täyttämään. Vielä ei kuitenkaan maltettu jäädä sisälle nukkumaan. Velvollisuudet pihalla kutsuivat.

Translation: Oh Nou. Drama In the Air.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Sadepäivän turhautuneisuutta

Mindyllä oli eilen känkkäränkkäpäivä. Sijaiskodissa oli eilen illalla samankaltaista ilmassa. Myrskyä ilmeisesti otti lievästi päähän sadekeli. Ulkona olisi ollut paljon kaikkea mielenkiintoista, mutta se sade... Kissa kyllä ulkoilee säällä kuin säällä, mutta ei se sade kaikista mukavin ulkoilukeli ole. Varsinkin jos se on jokapäiväistä. Tuntuu ihan siltä että nyt heinäkuussa on satanut harva se päivä. Joten vuorossa oli sisäleikkejä ja tutkimusmatkoja sijaiskodin seinien sisäpuolella. Joka ikinen paikka sisällä oli nuohottava ja tutkittava tarkasti. Ensin tutkittiin vaatehuone ja sieltä tiputettiin hyllyltä varapeite.


Tässä on vuorossa wc:n tarkastus.


Ensin tietysti kokeiltiin kynsillä valkean korin kestävyyttä.


Hyllylle teki Myrskylin mieli.

Siellä on lepäilty aiemminkin. Myrsky on taitava kaveri mitä hyppimiseen ja kiipeilyyn tulee. Bloginpitäjä tässä se hermoheikko kaveri on. Hylly on nimittäin melkoisen kapea. Tavarat saattavat tulla sieltä helposti alas, ja kissan päälle. Hyllylle kiivetäänkin henkilökunnalta salaa.

Huomatkaa tarkkaavainen ilme. Ja ne viikset!

Houkuttelin kissan pois vessasta kaivamalla esiin vanhan sisälelun, pätkän pakkausnarua
Seuraksena oli hepuli ja rullalle menneet matot. 

Sohvan allekin kissa mahtuu. Bloginpitäjä ei edes viitsi sinne yrittää ahtautua.

Kuvia sohvan alla olevasta kissasta piti ottaa salamavalon kanssa. Voi kauhistus. Päivät lyhynevät ja pian salamaa tarvitaan keskellä päivää...

Translation: It´s Raining and It´s So Boring...

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Aamupesulla

Kattoterassilla

Kauniina kesäaamuina voi aamupesun suorittaa vaikkapa kuistin katolla.


Mikäpä siinä on ollessa ja ihmetellessä, aurinko lämmittää 
sopivasti peltikattoa ja turkkia. 
Näkymätkin ovat aivan toiset mitä maan kamaralta. 
Jos oikein alkaa ramaisemaan, voi siinä ottaa pienet nokoset.



Mukavaa viikonloppua kaikille. 
Toivottavasti sää olisi meille kaikille suosiollinen.

Translation: Rooftop Terrace.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kesäkoti

Ja kesämatot

Tämä juttu käsittelee sijaiskodin keittiön mattoja. Minusta ei tunnu oikein luontevalta kirjoittaa ylipäätään sisustuksesta tai matoista, mutta yritän. Tätä ei ole pakko lukea, mutta kuvat kannattaa katsoa.

Marraskuussa kerroin sijaiskodin keittiön raidallisista matoista, kuinka täällä sijaiskodissa sisustusvalinnat ja mattojen kuosi valitaan kissan värityksen mukaan. (Joo joo ja höpö höpö.) Tammipakkasilla minua tulivat kirpparilla vastaan sinivalkoraidalliset räsymatot. Ihastuin oitis. Täydelliset kesämatot kesäkotiin.


Olin pantannut niiden esille ottamista, mutta tällä viikolla pesin ruskeat matot ja kaivoin uudet matot esiin ja vihdoin ne päätyivät keittiön lattialle. Eivät ne tosin niin hyviltä näyttäneet mitä tammikuussa kuvittelin. Värit ovat kyllä kirkkaat ja sopivan raikkaat ja kesäiset. Mutta tuo toisinpäin menevä raita rikkoo kokonaisuuden. Ne eivät siis olekaan raitamatot, vaan ruutumatot. Eivät siis kovin hyvin mätsäävä yhdistelmä kissan kanssa. Tämä oli pienoinen pettymys. Kelvannevat kuitenkin toistaiseksi. Ainakin väritys käy yhteen kissan ruokalautasten alustan sekä ruokakuppien kanssa.

Mitä oli mieltä Myrsky uusista matoista?

Kuule mamma, aivan sama mulle!

Myrsky oli sitä mieltä että kannattaa keskittyä olennaiseen, eli häneen. Ja siihen että ruokakuppi täyttyy säännöllisesti. Myrskyn mielestä on aivan turha vaivata päätään jollain yhdentekevällä maton värityksellä.

Minä yritän nyt siis hyväksyä vallitsevan tilanteen. Tosin kestää tovi ennenkuin silmä tottuu ruudulliseen raidallisen sijasta. Sillä täällä sijaiskodissa raidat = rakkaus.

Translation: Not So Matching Combo.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ihana joutilaisuus

Vai pitäisikö puhua laiskuudesta?

Sijaiskodin on vallannut ihana joutilaisuus. Töihin ei tarvitse tällä viikolla nousta. Jossain päin sijaiskotia saattaa soida herätyskello, mutta bloginpitäjä vain kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan. Jos hyvä tuuri käy, tulee Myrsky loppuyöksi/aamuksi sänkyyn unikaveriksi.


Kissan uniseura sängyssä näin kesällä on harvinaista herkkua. Kesäyö kaikkine houkutuksineen pitää kissan pihalla. Aamuyöstä kotiin tultuaan kollipoika käy herättämässä sijaismamman: "Ruokaa kuppiin ja sassiin!"
Ja palvelu pelaa, tottakai. Tämän jälkeen kissan matka jatkuu kuistin valkealle tuolille. Se hyppää tuolille nukkumaan ja uneksimaan niitä kissanunia.

Maanantaina kissa oli laiskemmalla tuulella kuin bloginpitäjä. Se jäi vielä sänkyyn kun itse jo nousin. Onnistuin siis nappaamaan vielä yhden kuvan kollista lakanoissa.



Yksi huono puoli tässä kotona lojumisessa on. Kissa tottuu siihen että kotosalla on aina joku ja näin kesällä ovet ovat avoinna. Tämän lisäksi kiinnymme toisiimme entistä enemmän. Tänään olin illalla lähdössä kylille ja raahasin kamppeitani kujalle. Kaverini odotti minua kujalla auton kanssa ja huusi minulle: "Hei katso kuka tulee perässä!"
Se oli Myrsky kuka lähti pihalta perääni. Häntä pystyssä se asteli jalanjälkiäni ja komensi minua: "Äläs mene minnekään, minä olen täällä!"

Minun oli palattava takaisin ja houkuteltava se sisälle ruoan avulla. Turha lienee mainita että tuliko omantunnontuskia... 

Translation: Delightful Idleness & Il Dolce Far Niente

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Sijaiskodin puskajussi

Loppukeväällä ja alkukesästä reviiririitojen aikaan Myrsky useasti maastoutui pihalla. Kissa leikki puskajussia vuorenkilpien seassa. Pihakoivun juurelle on joku muinoin istuttanut vuorenkilpiä. Minulla on niihin viha-rakkaussuhde. En oikein tiedä pidänkö niistä vai en. Eivät ne niin kauniita ole, mutta ne ovat vihreitä. Vaikuttaa siltä että näillä kulmilla niitä kasvaa melkein joka pihalla. Vuosia sitten isoäitini siirtoistutti niitä vanhempieni pihalle omasta puutarhastaan, ja vielä ne ovat hengissä. Sijaiskodin vuorenkilpien joukossa kasvaa kieloja, löytyy sieltä nyt tällä hetkellä kukkiva ruusupuskakin ja kesän mittaan muitakin kukkia. Jopa muutama metsämansikka on eksynyt joukkoon.

Ai mitä? Kutsuiko joku minua?

Vuorenkilpien seassa oli hyvä lymyillä ja ottaa päivätorkut. Päivystys- ja päiväunipaikka on sijainniltaan erinomainen. Sieltä näki henkilökunnan kotiinpaluun sekä mahdolliset tunkeilijat. Yllä olevassa kuvassa kissa on juuri herännyt.


Tänään yritin houkutella kissaa menemään vuorenkilpien joukkoon 
jotta saisitte kuvan siitä miltä ne näyttävät nyt heinäkuussa. 


Ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin.

Translation: Into the Green and Snapshots.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Pitkät kissat vs. pitkät koirat

Pitkä kissa -postauksen kommenteissa Tuutusen basaarin ella muisti havainnollisen Kamut -sarjakuvastripin. Viikonloppuna tein havainnon että on niitä lämpötilan mukaan venyviä koiriakin. Kukapa muukaan kuin vanha tuttumme Otso näyttää meille esimerkkiä:


Hyvin se spanielikin venyy, mutta ei aivan niin hyvin kuin kissa! Toisenkin havainnon tein lämmöstä ja koirista. Aivan mahdoton läähätys kuuluu koirien kesään. On se niin kiva että kissojen ääntely ei lisäänny samassa suhteessa mitä lämpötila nousee. Vielä täytyy mainita että Otsollakin on kesäturkki. Kaverin tassut näyttävät suhteettoman suurilta ja mielettömän ihanilta lyhyen turkin kanssa.



Translation: Cocker Thermometer.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

"Ettei kannata panna turkkia päälle"

Vielä täytyy lainata ote siitä lukemastani Donna Leonin kirjasta. Ilmanala täällä on niin samankaltainen kuin kyseisssä kirjassa oleva helleaalto. Kohtauksessa Brunetti tapaa venetsialaisen kulkukissan.

"Harmaa kissa tuli nurmikon poikki ja loikkasi hänen viereensä. Hän ojensi kätensä ja kissa painoi päänsä sitä vasten. Hän rapsutti sitä korvien takaa ja kissa kellahti hänen kylkeensä. Brunetti hieroi kissaa korvan takaa kunnes se yllätti hänet nukahtamalla. Brunetti siirsi sitä varovaisesti sivummalle ja sanoi: "Minähän sanoin, ettei kannata panna turkkia päälle", ja lähti kohti Questuraa."

Turkki päällä joka säällä.*

Kun olimme veljeni kanssa lapsia ja matkustimme vanhempiemme kanssa ulkomailla, ohjeisti äitimme meitä: "Kulkukissoja ei saa silittää. Niistä voi vielä saada jonkun taudin." Muistaakseni kunnioitimme tuota neuvoa. Niiden ruokkimista ei kielletty, joten me kaikki, koko (kissahöperö) perhe niitä yhteistuumin ruokimme. Kerran aikuisena ollessani lomalla (äitini ei ollut mukana) Lefkaksen saarella Kreikassa, silitin kulkukissaa. Ja kutinaahan siitä seurasi. Kyllä äiti tietää. Olisi kannattanut kuunnella äitiä.
Mitenkäs te, pystyttekö vastustamaan kiusausta ja olemaan silittämättä kulkukissoja ja -koiria?

*Tuosta kuvatekstistä tuli mieleen viimesyksyinen (surkuhupainen) käyntini Kaupunginmuseon James päällä joka säällä -epookkinäyttelyssä. Tänä kesänä näytillä on Coco ja Yves.

Translation: Moggy Says: I´d Rather Wear Fur Than Go Naked.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pitkä kissa

Edellisen postauksen kommenteissa Naukulan Mamma totesi seuraavaa:

"Kissa pitenee ja litistyy = Lämmintä piisaa"

Tätä voitaneen jo pitää Naukulan viisautena, eikö? Mutta näinhän se on. Paavon ja Harmin kotiväki tiesi kertoa siitä jo kesäkuussa. Tajusin juuri että minulla oli edellisessä postauksessa sama otsikko kuin Heidillä. Ei kai se maailmaa kaada?

Sijaiskoti julkaisee nyt oman (ja yhden monista) versioistaan pitkästä kissasta:


Erään huomion olen lisääntyneen lämmön ja valon myötä pannut merkille. Kesän edetessä tänne laittamani kuvat vain suurenevat entisestään. Minulle tulee melkein pakottava tarve laittaa näytille aina vain niitä erittäin suuria kuvia. Johtunee siitä että Myrsky on helpommin kuvattava koska se pysyy lämmön vuoksi enemmän paikoillaan ja saan kuvat (omasta mielestäni) onnistumaan johtuen loistavasta valon määrästä.

Kuinkahan paljon minulla on maksettua tallennustilaa jäljellä? Oh my, täytynee tarkistaa.

Harrastushan tämä bloginpitäminen on, siis ainakin jossain määrin. Harrastuksiin uppoavasta rahasta ja harrastamisen kalleudesta olen kuullut seuraavan viisauden:
"Se on huono harrastus jos siihen ei kaikki rahat mene!"
(Onneksi tallennustila ei maksa paljon.)

Yhden harrastuksen voin mainita mikä on kallis. Se on metsästys. Tai ainakin sen aloittaminen. Mitäs niitä muita kalliita harrastuksia on? Ilmeisesti ainakin puutarhanhoito...

Translation: Long & Tall Moggy.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Lämpenevää

Riemukseni sain tänään viettää vapaapäivää. Se tarkoitti rullalenkkiä, lukemista hyvässä seurassa sekä kissan silittelyä. Myrsky ei ollut kauhean innoissaan lämpenevästä kelistä. Kuumalla ei jaksa liikkua. Tänään kissaa ilmiselvästi laiskotti. Kesäyö oli pitänyt kollin pihalla koko edellisen yön. Sain sen kuitenkin seurakseni pihalle kun siellä luin. Aurinkovuoteen alla oli hyvä paikka makoilla.


Luettavana minulla oli Donna Leonin uutuuskirja; Uskon asia: komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Tämä olikin jo sarjan 19. kirja. Samanoloisia ja -kaltaisiahan ne ovat, uutuudenviehätys on karissut jo aikaa sitten. Ihan mielellään niitä kuitenkin lukee haistaakseen (ja maistaakseen) venetsialaista elämänmenoa. Tässä kyseisessä kirjassa Venetsiaa koettelee helleaalto:

"Paidan kainalot ja selkä tuntuivat nihkeiltä. Hän meni ikkunaan ja katsoi kanavan vettä joka heijastui mustana päivän porotuksessa. Campo San Lorenzo: jopa kulkukissat, jotka pitivät majaa kirkon julkisivua vasten pystytetyssä monikerroksisessa kissayhteisössä, olivat kadonneet; Brunetti mietti olivatko ne poistuneet kaunpungista kesälomalle."

Toivottavasti Myrsky ei tunne tarvetta poistua sijaiskodista kesälomalle. Sijaiskodin pihapiiri on aivan loistava kissan kesänviettopaikka. Bloginpitäjäkin viettää jossain vaiheessa kesälomaa, eikä poistune paikkakunnalta. Ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Huomenna on taas paluu takaisin sorvin ääreen. Paitsi että töissä meillä ei ole sorvia. Meillä on levy- ja lankavalssi. Toinen valsseista imee sähköä hirmuiset määrät, toinen käy kauramoottorilla.

Translation: Warming Up.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kiinteistökeisari valvoo

Eli asukastarkastukset jatkuvat

Sijaiskodin vuokrakämppään saaduista vuokralaisista kerroin toukokuussa. Kesä on edennyt jo yli puolenvälin. Vuokrayksiöstä avautuvat näkymät ovat muuttuneet radikaalisti. Näkymät olivat kauneimmillaan omenapuiden kukkiessa, nyt pienet omenanraakileet koristavat näkymiä. Vuokralaisten perhekoko on kasvanut. Lisääntyneestä väkimäärästä huolimatta ei vesimaksuja ole tarvinnut korottaa. Siitä syystä että asuntoon ei tule juoksevaa vettä. Kiinteistökeisari on näkemäänsä tyytyväinen.


Jopa niin tyytyväinen että asukastarkastukset voidaan suorittaa maasta käsin. Ovella ei käydä kurkkimassa. Näin ei häiritä perheen rauhaa. Vuokralainen tosin välillä pitää melkoista meteliä, päästelee varoitusääniä. Siitä ei ole niin suurta haittaa että varoitusta joutuisi antamaan.

Translation: Landlord is Pleased.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Sijaiskodin pieni takertuja

Sekä eräs kylkeen liimautuja

Viime viikolla kirjoitin eroahdistuksesta. Olen iloinen siitä että uskalsin "avatua". Postaus kirvoitti paljon kommentteja. Oli ihana huomata että en ole ainoa kuka kärsii siitä.

Minä en ole Myrskyn menohaluja juurikaan pidätellyt. Poikkeuksena tietysti eläinlääkärikäynnin jälkeinen aika. Joskus tietysti jotain pientä, mutta en suoranaisesti ole takertunut kissaan. Mahdotonta se olisikin. Myrskyllä on kynnet ja sähäkkä luonne. Asia on kyllä päinvastoin. Se on kissa kuka takertuu minuun.


Vietimme kissan kanssa erästä sateista sunnuntaita laatuajan merkeissä. Minä luin sängyssä ja kissa makoili vieressä. Laiskottelu on muuten mukavaa puuhaa, kunhan sitä ei elämäntehtäväkseen ota. Minulla oli tarkoitus vielä käydä illalla salilla, ja olihan se sinne lähdettävä. Yritin vaivihkaa nousta sängystä kissaa häiritsemättä. Kuinka siinä kävi? Myrsky aisti tai arvasi aikeeni ja takertui minuun. Kynsin (onneksi ei sentään hampain) se piti sijaismammastaan kiinni.

Mamma! Älä mee!

Voi pikkuista. Voin kuvitella miltä vanhemmista tuntuu jos vastahakoinen lapsi ripustautuu lahkeeseen kiinni hoitopaikkaan viedessä. Onneksi Myrskyn kanssa olemme kuitenkin aikuisia ja kestämme hiukan sitä eroahdistusta ja pieniä pettymyksiäkin. Illalla tulin sitten takaisin kotiin kissan luokse.

Niin, sitten vielä se mainitsemani liimautuja. Juhannuspäivänä eräs eläköitynyt ja tukevoitunut juoksijasuuruus liimautui kylkeeni. Mitä ihmettä? Kävikö bloginpitäjä juhannustansseissa ja sieltä sai kiusaukseen jonkun kehäraakin saattajaksi? No ei suinkaan. Olin tuttavapariskunnan mökillä pelaamassa mölkkyä. Yksi heidän kolmesta koirastaan tykästyi minuun. Olin asiasta hieman otettu.

Dita päivätorkuilla bloginpitäjän kylkeen liimautuneena.

Taisin mainita jotain tukevoituneesta ja eläköityneestä juoksijasta. Tuo tyttö ei minun silmissäni kyllä pulskalta näytä... Omistajat olivat hieman toista mieltä. Tosin mitäpä minä noista whippeteistä olen sanomaan. Maallikon silmin tuo juoksijatyttö oli kyllä kovin laiha(!)

Translation: Crawdaddy? No. It´s a new Species: CrawMoggy.