keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Raitapaidan rakkauskohtaus

Mitä ajattelitte kun otsikon luitte? Mietin pitkään millaisen otsikon laittaisin. Tähän sitten päädyin, koska tämä on mielestäni aika hyvin tilannetta kuvaava.

Otsikosta voisi kuvitella että nyt käsitellään jotain vakavaa asiaa. Tai kyseessä voisi olla K-18 kohtaus jostain elokuvasta, koska tapahtumapaikkana on sijaiskodin sänky. Ei, kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan kissan rakkauskohtaus. Mikä se on? Aina välillä Myrsky saa hellyydenpuuskan, ja se osoittaa kiintymystään. Nämä ovat niitä mistä käytän nimitystä rakkauskohtaus. Yllättäen kissa tulee kovin liki ja änkeää itsensä lähelle. Tällä kertaa se halusi tulla kainalooni kun olin sängyllä lukemassa.


Kylkeenihän se aina silloin tällöin liimautuu, mutta nyt piti päästä ihan kainaloon. Eihän sitä kissaa voi kieltää jos se tämmöistä haluaa tehdä. Puolisen tuntia tässä olimme, minä luin edelleen. Lopulta piti korjata asentoa ja ujutin käteni pois villatakin hihasta. Samalla käännyin kyljelleni. Kissa ei ollut tästä moksiskaan, vaan se päätti alkaa leipomaan.


Oivoi. No johan oli söpöstelyä. Kohta minua alkaa hävettämään kun tämmöisestä herkistelystä aloin kertomaan! Parempi vain julkaista juttu ja unohtaa se. Paitsi kommentteihin on vastattava jos joku kommentoi...

No, seuraavassa postauksessa sitten jotain ihan muuta!

Translation: Love and Stripes.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Sateen yllättäessä

Sijaiskodin vinkki sateiselle illalle

Eilen olin mielestäni varsinainen huimapää. Sunnuntain lämmöstä häkeltyneenä päätin aamulla lähteä töihin ilman villatakkia. Ensin harkitsin laittavani farkkuhameen ylleni, mutta jonnekin se vaatekaapin syöverihin ehti yön aikana katoamaan, vaikka se sunnuntaina oli vielä ylläni. No, onni onnettomuudessa etten hameeseen pukeutunut. (Saati sitten ilman sukkia töihin polkenut.) Iltapäivällä sadealue ylsi tänne ja se viilensi ilman. Onneksi työpaikalta sain ylleni hupparin ja lenkkarit ja pääsin vähäisin vaurioin kotiin. Vaatteet tietysti märkinä, mutta yhtään ei paleltanut.




Mitä voi tehdä sateisena iltana jos pihalle ei huvita mennä?

Kannattaa laittaa mummin kutomat raitasukat jalkaan, ottaa vangitseva kirja käteen ja mennä pötkölleen. Hyvällä tuurilla toinen raitasukkiin pukeutunut yksilö tulee viereen kehräämään ja torkkumaan. Ja ihan huomaamatta lukemasi sivumäärä kasvaa ja sade loppuu. Aurinko tulee esiin.

Tosin tässä lukemassani kirjassa ei aurinko todellakaan paista. Se on Lionel Shriverin teos Poikani Kevin. Ja se on aivan kauhistuttava.


Pari viikkoa sitten kampaajalla käydessäni luin jotain "akkojen lehteä" ja siinä oli arvostelu elokuvasta We Need to Talk about Kevin. Ajattelin, että se voisi olla katsomisen arvoinen elokuva. Lauantaina löysin kirjan kirjastosta ja nyt se on työn alla. Ehkä joskus näen elokuvankin. Ensin kuitenkin luen kirjan loppuun. Ja vien sen äidilleni luettavaksi ja kauhisteltavaksi. Meillä on samankaltainen maku mitä kirjallisuuteen tulee. Se on kätevää. Yksi lainaa kaksi lukee. Toimii myös toisinpäin.

Translation: Rainy days. Good books. Mother and child.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Kattihaaste #15:Nurmikko

Kattihaasteen aiheena oli tällä kertaa nurmikko. Edellisen kerran olemme päässeet osallistumaan haasteeseen maaliskuussa. Aihe ei viime kerroilla ole meitä suosinut. Viimeisimmät haasteen aiheet ovat olleet:
-Halaus. Myrskyhän ei muita kissoja halaile, päinvastoin.
-Synttärit. Maaliskuun aiheena oli synttärit ja Myrskyn synttärit olivat tässä kuussa. (Eikä niitä millään tavoin juhlistettu.)
 -Pentukuvat. Niitäkään meillä ei ole. Nurmikko meiltä sentään löytyy!

Sijaiskodin pihanurmi viheriöi. Myrskyllä on yksi suosikkipaikka missä kasvaa kissan maun mukaista heinää. (Eli heinää miun maun mukkaan.)

Mjauskis!

Siellä käydään vihreää ravintoa maistelemassa joka päivä. Tai ainakin ruohonkorsia katkotaan. Ja antaumuksella, kuten kuvasta näkyy.

Kuka mitä häh? -Ai se olet sinä...



Bloginpitäjä pääsi yllättämään kissan sen nauttiessa salaattia. 
Kissa meni hieman hämilleen.
Kukapa meistä kaipaa kameramiestä/naista lähelleen kun ateria on kesken? Kuinka moni meistä näyttää hyvältä syödessään?

Varmaan aika harva...

Translation: Green green grass of home.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Kissanristiäiset ja nimipäivänsankarit

Nimipäiviään viettävät tänään: Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina ja Mimmi

Elämyksiä ja elämää blogissa kerrottiin eilen Bélan syntymäpäivästä. Postauksesta kävi ilmi, että Bélalla oli oikein kissanristiäisetkin, ja kummitätikin. Aika hienoa. Minä ajattelin kertoa eräästä tämän päivän nimipäiväsankarista, Vilmasta. Vilma on siis vanhempieni kissa.

Vilma syntyi pankinjohtajattaren perheeseen, pian kuusi vuotta sitten. Pankinjohtajattarella oli musta leikkaamaton tyttökissa mikä pyöräytti muutamat pennut. Meille kaikille niin rakas Vilppu oli joutunut/päässyt kissojen taivaaseen alkuvuodesta. Lapsuudenkodissani oli kissanmentävä aukko, ja isäni ryhtyi tuumasta toimeen. Eräänä aamuna menin töihin, ja äitini oli siellä aivan vauhkona.
"Isäsi on hommannut meille kissan!"
"Ja se tulee tänään!"

Pankinjohtajatar oli ottanut kissan aamulla kyytiin kun hän lähti töihin. Kissa piti hakea pankista ennenkuin se avattiin. Pankki aukesi puoli kymmeneltä, mutta me pääsimme sisälle takaovesta. Siellä se odotti. Pieni mustavalkea rääpäle. Pankkineidit ovat innoissaan ja haltioissaan! (Kuka ei kissanpennun nähdessään olisi?) Kissa käveli pankin tiskillä ja siirtyi sylistä syliin. Kuinka moni kissa onkaan päässyt pankissa käymään? Saatikka sitten tiskillä tassuttelemaan?

Kissa laitettiin kuljetuskoppaan, mukaansa se sai pienen kiipeilytelineen ja säkin kissanhiekkaa. Lapsuudenkotiin ajellessamme mietimme kissalle nimeä. Minä sen sanoin ääneen: "Vilma voisi olla hyvä nimi."
Mistä lie nimi mieleeni juolahtanutkaan. Vilma kuulosti oikein hyvältä ehdotukselta. Sitä ei sen enempää mietitty. Kissasta tuli Vilma, ilman sen kummempia ristiäisiä.

Vilma sijaiskodin omenapuussa v.2007

Vasta seuraavan vuoden toukokuussa tajusimme että 26. päivä nimipäiviään viettää myös bloginpitäjä. Tosin silloin ei minulla ollut mitään hajuakaan mistään blogeista, tai sijaiskissasta. Myrskyn olin jo kyllä muutaman kerran tavannut.

Vilma on viettänyt nimipäiväänsä mökillä saaressa, tuulettaen haaremihousujaan. Huom. Tytöillä on haaremihousut, pojilla pussihousut. Bloginpitäjä vietti aamupäivän tuulettamalla aivojaan rullalenkillä.
Nimipäiväonnittelut vaihdoimme vanhempieni välityksellä tekstiviestein.  Kyllä. Melkoisen kissahöperöä porukkaa me olemme.








Tällä hetkellä sijaiskodin pihalla omenapuut kukkivat. Tässä virtuaalinen omenankukka kaikille nimpparisankareille. 
Muutkin toki saavat kukista nauttia. 
Niitä riittää kaikille.

Aurinkoista viikonvaihdetta!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Oravaa mä metsästän

Tahdon saada suuren!

Lauleskeliko Myrsky näin maanantaina kun se metsästysretkelle lähti? 
Laulamisesta en tiedä. Jahtimatka oli kuitenkin menestyksekäs.

Sijaiskodin taitava metsästäjä.

Henkilökunta oli saalistanut itselleen keväisiä korvasieniä. Korvasienethän ovat tunnetusti erittäin myrkyllisiä, mutta herkullisia. Oikein käsiteltynä niitä voi syödä: "Ryöppääminen suositellaan tehtäväksi kaksi kertaa eri keittovedellä, sillä keitinvesi sisältää runsaasti myrkkyjä. Väljässä vedessä keittäminen vähentää myös cesiumia. Keitettäessä höyryssä on gyromitriinia, joten sen hengittämistä pitäisi välttää." (Lähde: wikipedia)
Helpoin ratkaisu tähän oli viedä sähköllä toimiva keittolevy ulos, antaa veden porista ja tuulen viedä myrkkyhuurut pois. (Varmuuden vuoksi sienet ryöpätiin kolmeen kertaan.)

Keittiö oli siis hetkellisesti muuttanut ulos. Mitä tapahtuikaan? Kissa tuli ulko-ovesta pihalle saalis suussaan. Myrsky oli ilmeisesti mennyt näyttämään ylpeänä saalistaan henkilökunnalle, olettaen että sisältähän ne löytyvät. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti, ja henkilökunta tavattiin pihalta keittopuuhista.


Saaliina oli siis orava. Ei kovin suuri, mutta ei niin pienikään. Keskikokoinen sellainen. Ja kissa oli tietysti aivan täpinöissään. Orava ei suinkaan ole jokapäiväinen saalis. Mitäpä siinä sitten voi tehdä? Orava oli hengiltä, ja kissa oli tyytyväinen itseensä. Ellei enemmänkin. Kehunsa oli Myrsky ansainnut.






Mitä saalille tapahtui? Kissa vei sen kuistin rappusten alle. Eihän sitä voinut sinne jättää muhimaan. Rappusten toinen sivu on laudoitettu ja orava oli ulottumattomissa. Onneksi henkilökunta oli rappusia rakentaessa niin viisas että yksi laudoista oli jätetty naulaamatta kiinni. Laudan sai siirrettyä syrjään.


Oravan noukin talteen muovipussi käteni suojana. Onneksi en ole heikkohermoista laatua, saaliseläimiä olen käsitellyt ennenkin. Ainoastaan Myrskyn viimekesäisessä pupupaistissa oli minulla sulattelemista.
Oravalta oli kadonnut pää, ja siirsin sen sireenipuskan juurelle. Siis ensialkuun.


Ajattelin että käyköön kissa sitä siellä ihastelemassa. Roskiin sen voi sitten laittaa. Orava kuitenkin katosi. Olisiko joku haaskalintu käynyt sen hakemassa? Joku sen ilmeisesti popsi poskeensa. Edes häntää ei löytynyt.

Katosipa orava siten minne hyvänsä, nautti henkilökunta hyvillä mielin korvasienisoppansa. Viimeiseen liemenpisaraan asti.

Translation: Happy Hunting!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Sadevettä

Eilen aamusta taivaalta tuli pieni sadekuuro. Vettä kerääntyi hieman kuistin rappusille unohtuneeseen vesikauhaan. Myrskyhän ei tunnetusti sylje lasiin, vaan maistelee vettä sieltä sun täältä. Ja mitä suurempi astia on kyseessä, sen parempi.

Ensin juotiin sadevettä vihreästä kauhasta.



Sen jälkeen otetiin toinen annos kirkasta. 
Kevätmaljasta.



Lopuksi pieni venytys eli toisin sanoen selän köyristys.


Aurinko syrjäytti pilvet, kuivatti tiet ja lämmitti ilman kesäisen lämpimäksi. Kissa lähti omille teilleen, minä töihin. Seuraavan kerran tapasimme iltakuuden maissa kun palasin kotiin. Missä lie kollipoika koko päivän viettänytkään. Kissan menoista tiedän sen verran että maanantaina Myrsky teki onnistuneen metsästysretken. Siitä kerron sitten joskus toiste.

Translation: Water for Moggy.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Aamiainen vuoteessa

Jos henkilökunta haluaa hemmotella kissaa, tarjoillaan kissalle aamiainen vuoteeseen. Nyt ilmojen lämmettyä on kissan vuoteena parina viime yönä toiminut kuistin toinen tuoli. Kissa on sen ominut itselleen. Sitä koristaa vaihtuva kokoelma irtokarvoja ja siitä löytyy muutamia kynnenreikiä.



Itse olen muutaman kerran saanut aamiaisen vuoteeseen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä mikä siinä on (olevinaan) niin hienoa. Sehän on äärimmäisen hankalaa syödä puoli-istuvassa tai puolimakaavassa asennossa. Yritä siinä sitten juoda kuumaa kahvia ja lusikoida puuroa ja jogurttia suuhun. Ja sitten on vielä ne leivänmurut mitkä varisevat vuodevaatteisiin. Aivan käsittämätön yhtälö.




Tiedän että on olemassa tarkoitusta varten valmistettuja tarjottimia. Montakohan kertaa vuodessa niitä tulisi käytettyä? Aivan turhuutta, semmoiseen ei ole minkäänlaista tarvetta investoida.

Toki onnistuuhan se syöminen sängyssä. Sairaalavuoteessa. Mutta viimeistään siitä on glamour kaukana ja se ei ole tavoittelemisen arvoista. Kukapa nyt sairaalaan haluasi joutua?


Monitaituri Myrskyltä onnistuu syöminen vuoteessa. Jokapäiväistä vuoteeseen tarjoilu ei suinkaan ole. Tällä kertaa (kuten joka aamu) aamiaismuroina oli Royal Canin muroja. Eikun siis raksuja.

Translation: Breakfast in Bed.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Teki peippo pesän

Toisin sanoen: Asukastarkastus

Maaliskuussa sijaiskodin blogissa oli kiinteistökeisari Myrskyn vuokralle annetaan -ilmoitus. 

Vuokraisännän oikeudella kurkkaan sisälle.

Ajattelin kertoa kuinka siinä oikein kävi, saatiinko vuokralaisia vai ei. Itseasiassa otsikko sen jo kertoo. Myrsky teki asukastarkastuksen kuudes päivä kuluvaa kuuta. Omenapuissa ei silloin vielä ollut silmuja, mutta nyt niistä löytyy pieniä lehtiä ja kukat ovat nupullaan.

Henkilökunta on tehnyt päätelmän että peippo on muuttanut pönttöön asumaan. Aivan satavarmaa näköhavaintoa asiasta ei ole, mutta vahva oletus. Pikkulintujen laulua kuuluu pihan ympäristössä hiukan joka puolelta, ja peipponen on hyppinyt pihalla. Parhaiten lintujen laulun kuulee aamulla ja illalla kun ympäristössä ei ole muuta melua. Linnut aloittavat konserttinsa jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa aamua.

Pitäisi vielä alaskin päästä. Maha ottaa vähän kiinni...

Kissa oli ilmeisen tyytyväinen näkemäänsä. Vuokralaisilla on hyvät oltavat asunnossaan. Asunnon ympäristön maisemointi on vielä kesken, mutta veikkaisin että viikon sisään ympäristö on parhaimmillaan.


Miten ihanaa se onkaan pian istua patiolla omenankukkien alla. Tuomet puhkesivat kukkaan viikonlopun aikana. Sijaiskodin pihalla niitä ei ole, mutta aamulla töihin pyöräillessä niiden huumaavan tuoksun pystyin haistamaan. Neiti kevät on täällä taas.

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
(Sir Elwoodin Hiljaiset värit; Neiti kevät)


lauantai 19. toukokuuta 2012

19.05.04

Kahdeksan vuotta vanha kissa

Tänään vietetään sijaiskodissa syntymäpäiviä.

Kissan syntymäajan löysin eläinlääkärin kuitista.

Henkilökunta yrittää helliä ja pitää kissaa hyvänä, ei pelkästään syntymäpäivänä, vaan aivan jokaisena päivänä. Joten siinä suhteessa tämä päivä ei juuri eroa muista. Tänään on ulkoiltu yhdessä ja syöty hyvin. Kissan yöjuoksut ovat hieman rauhoittuneet, ja henkilökunta miettiikin ruoka-annoksen pienentämistä. Vaikuttaa siltä että kissan kropassa näkyy heti liikkumattomuus. Lisätäytettä alkaa melkein silminnähden kertymään. Sitähän sanotaan että vaakan lukemia ei kannata tuijottaa, peili kertoo totuuden. Kissan tapauksessa on parempi käyttää vaakaa, koska turkin alle emme pääse näkemään. (Mutta täytyy muistaa että meikäläinenhän on melkoinen painontarkkailija, melkeinpä vainoharhaisuuteen asti!)

Lopuksi vielä maalauksellinen otos kahdeksanvuotiaasta kollipojasta:

Mjau! Mulla on synttärit! Kurrrr...

(Vielä jos henkilökunta saisi muutettua kissan iän tuohon TIETOJA MINUSTA -kohtaan.)
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Translation: B-day!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Mysteereitä sijaiskodin pihalta

Eilisessä postauksessa  mainittiin ohimennen  Twin Peaks. Se oli ihan mielettömän kiehtova sarja. Twin Peaksin jalanjäljissä tuli Lost. Siihenkin koukutuin aika pahasti. Omituisia asioita löytyy kyllä jokapäiväisestä elämästä. Ainakin täällä sijaiskodin pihalla on pari mysteeriä mitkä tulivat vastaan tällä viikolla.

Aloitetaanko mahdollisesta syyllisestä?

Ai minäkö muka epäilty?

 Mysteeri numero yksi: Läikkiä nurmikolla.


Onko kyseessä kissan vessa?
Talvella Myrsky kävi asioillaan lumesta auratuilla paikolla, tein siitä huomioita. Lumien sulattua paljastui nurmelta kakkaa. Oletan että se oli kissan kakkaa. Eikä ruoho ole niihin kohtiin kasvanut. Onko kakka ollut niin voimakasta että ruoho on kuollut siltä kohtaa?



Mysteeri numero kaksi: Päätön tipu karviaspensaan alla.


Jotta lukijat eivät järkyttyisi, kuva on pieni.
Lintu pienoinen oli kohdannut jonkunlaisen onnettomuuden. Siltä oli pää kadonnut. Ilmeisesti pää oli syöty. Kuinka se tuonne joutui?
Kuka sen teki?




Mitä mieltä olette? Käykö ulkoileva kissa samassa paikassa tarpeillaan vai ihan missä sattuu? Minä kallistuisin vakituisen paikan puoleen, ainakin talvella. Umpihangessa ei itseänikään huvittaisi kököttää. Linnun kohtalo lienee sanomattakin selvää.

Oikein paljon tervetuloa Maria tänne sijaiskodin mysteerien maailmaan!

Translation: He moves in mysterious ways.

torstai 17. toukokuuta 2012

11 kysymystä

Pirkko elämää ja elämyksiä blogista lähetti meille haasteen: 11 kysymystä. Kysymyksiin pitää vastata, pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja lähettää ne 11 blogille.

Tässä Pirkon kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mitä olet viimeksi tehnyt puutarhassa?
    Tänään levitin nurmelle hieman nurmikon kevätlannoitetta.

2. Mikä puutarha on sinulle mieluisin? Tai mikä on hienoin näkemäsi puutarha?
    Runsas, rehevä ja melkein villi.
    Lapsuudesta muistan kun kävimme Saksassa Düsseldorfissa vanhempieni tuttavien
    luona. Puutarhassa oli tuijia, ja niistä oli kasvanut luolasto, missä me lapset leikimme.
    Se teki silloin lapsena vaikutuksen.
    Myöhemmin siellä kuulemma kuopsutteli kanojakin..

3. Luetko puutarhakirjoja tai puutarhalehtiä?
    Luen puutarhablogeja:D
 


4. Jos tekisit kesäkukkakorin, mitkä 2-3 lajia siihen laittaisit?

Markettaa ja lobeliaa. Ja semmoinen on suunnitelmissa.
Kävin tänään eräässä avoinna olevassa puutarhamyymälässä,
Markettoja löytyi, mutta ei lobelioita. Jätin niiden ostamisen myöhempään vaiheeseen. Niiden sijaan löysin jotain muuta minkä kuljetin pyörällä kotiin. Täytyy kehaista, se oli melkoinen saavutus.








5. Mikä on parasta, mitä puutarhallesi voisi nyt tapahtua?
    Sammal katoisi nurmikolta.

6. Jos olisit kukka, niin mitä lajia?
    Monivuotinen sipulikasvi. Narsissi. Tai sitten auringonkukka. Miksikö?
    Koska molemmissa on kirkkaat värit.

7. Mikä on suhteesi kissoihin?
    Rakastan, rakastan, rakastan. Eräs kaverini vitsaileekin kiintymykseni
    laadusta sijaiskissaani kohtaan.
    Hän saattaa kysyä näin: "Mitäs sille sun rakkaimmallesi kuuluu?"

8. Entäpä lempi TV ohjelmasi?
    Sijaiskodissa ei ole televisiota. Siitä on luovuttu, enkä koe sitä ongelmaksi.
    Itse ihmettelen kuinka ihmisillä oikein on aikaa katsoa TV:tä! Jos jotain pitää vastata,
    niin suurimman vaikutuksen tehnyt TV-sarja oli Twin Peaks.

9. Oletko illanvirkku vai aamunvirkku?
    Aamusta päivä alkaa.

10. Järvi vai meri?
     Järvi, olosuhteiden pakosta.  Meri on mystisen kiehtova, mutta niin kovin
     kaukana täältä järviseudulta.

11. Kaupunki vai maaseutu?
      Pikkukaupunki maaseudun läheisyydessä.


Seuraavaksi keksimäni kysymykset, joihin pyydän vastauksia:
1. Mikä on jokapäiväinen ilonaiheesi?
2. Mikä on lempipaikkasi kotona?
3. Mikä on lajisi?
4. Kissa vai koira?
5. Mikä on viimeksi lukemasi kirja, ja kenelle sitä voisit suositella?
6. Mikä on viimeisin hankintasi?
7. Omistatko ajokortin tai metsästyskortin? Vai molemmat?
8. Minkä taidon haluaisit oppia?
9. Paras tapa rentoutua?
10. Mikä ruoka maistuu aina?
11. Mitä sinulta puuttuu?

Pirkolta saadut kysymykset olivat puutarhapainotteisia, minun kysymykset taas ovat laidasta laitaan. Niihin toivon vastauksia seuraavilta:

Naukulan perhe
Pömpsälä
Täplätytöt
Lulu, Lea ja Lotta
Elina
Kissiminni
Sna
Kissaklaani
Sirpa ja Kollo
Mäyräkoira Myrsky
Mindy


Ei paniikkia vastausten kanssa. Ottakaa kysymykset löysin rantein. 
Niin se Myrskykin tekee!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Melkein kesä

Ainakin toistaiseksi

Älkää välittäkö väliotsikosta, pessimisti täällä vain nostaa päätään. Mistäkö sen tietää että kesä on lähellä? Bloginpitäjä uskalsi aamulla pyöräillä töihin ilman käsineitä! Melkoinen veto ainaiselta vilukissalta. Töiden jälkeen bloginpitäjä lähti rullaluistelemaan ja puki ylleen caprimittaiset trikoot. (Paljasta säärtä näkyvissä siis.)
Asukokonaisuudesta jätin takinkin pois. Kymmenen minuutin kuluttua riisuin pitkähihaisen t-paitani. Rullailin menemään lyhythihaisessa t-paidassa. Mielestäni olin melkoinen huimapää. Mutta parhaimman paljastuksen jätän viimeiseksi.

Mennään nyt siihen pääasiaan, eli Myrskyyn. Kissa ulkoilee melkoisen paljon, ja sisälle sen mukana tulee erinäköisiä roskia. Puista nämä jutut ovat maahan tippuneet ja tassujen mukana sisälle tulleet. Niitä juttuja löytyy kissan nukkumapaikoilta. Mitähän ne oikein ovat?

Siellä niitä juttuja on. Polkuanturoissa.

Osaatteko auttaa, onko teillä varmaa tietoa? Niitä voisi löytyä myös ihmisten jalkapohjista, jos tähän aikaan paljain jaloin pihanurmella kävelisi. Siihen en ole vielä rohjennut.

Sen sijaan annoin jalkakylvyn koivilleni ulkona kuistin rappusilla ja tein hieman pedikyyriä. Lopuksi lakkasin varpaankynteni oikein kauniiksi ranskalaiseen tapaan à la sijaiskoti. Lakatuista varpaankynsistäni en laita kuvaa, sen sijaan kuvan kohteena on päivän paras asento. Ei, ei tarvitse sulkea silmiä, en aio mitään lemmiskelyasentoja näyttää, vaan nukkuvan kissan.

Toukokuun asento: Kevätkierre.

Pitäisikö alkaa julkaisemaan oikein sarjaa näistä? Jokaiselle kuukaudelle oma asento. Saaripalstan Sailalla on tuo kuukausittainen ihana kalenteripoika -sarja, miksei minulla voisi olla kuukauden asento?

Hyviä asentoja ja hyvää helatorstaita kaikille!

Translation: Feels like summer. (Almost)


tiistai 15. toukokuuta 2012

Pakkolepoa

Jos elämä on hektistä ja reviirin vahtiminen vie voimat, on hyvä tietää että sijaiskodin sisätiloissa voi hellittää ja huokaista hetkeksi. Näin kävi meillä eilen. Kissa oli illalla sängyssä ja oikaisin itseni siihen poikittain. Tietysti kirjan kanssa. Kissa kehräsi tyynyllä ja silittelin sitä. Ilmeisesti se halusi enemmän ja pian se etsiytyi kylkeeni.


Myrskyä väsytti kovin. Viikonloppu meni reviiriä vahtiessa, ja ilmeisesti oli taas otettu kontaktia. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sitä ei laskettu pihalle. Henkilökunta katsoi että kissa oli levon tarpeessa. Muutamaan otteeseen se hyppäsi yöllä tyynylleni, mutta luovutti sitten. En antanut periksi ja ulko-ovi ei auennut. Pihalle se pääsi pyörähtämään vasta aamulla. Pariksi tunniksi.

Kylki vasten kylkeä oli mukava olla, meistä molemmista. Kissa alkoi vaipumaan uneen. Asento oli melkoisen takakeno.


Aivan uneen saakka ei kuitenkaan vaivuttu, kissa nosti hitaasti aina päätään ylös kun kallistuskulma taaksepäin oli liian suuri. Minä hykertelin, se oli mitä suloisinta viihdettä♥


Illalla Myrskylle tuli taas tarve lähteä ulos. Pitkät ajat se vain istuskeli pihalla ja ihmetteli. Siilikin oli pihalla, mutta niille ei enää juuri korvia lotkauteta. Myrsky rekisteröi rapinan ja tarkasti että kukahan siellä rapisteli. Siilit ilmeisesti kuuluvat jo kalustoon, niiden vuoksi ei tarvitse hötkyillä. Tai sitten kissalla ja siileillä on diili: "Pysy poissa minun tieltä niin me pysymme poissa sinun tieltäsi."

Translation: Lay-off.



maanantai 14. toukokuuta 2012

Matolääkettä

Se meni helpommin kuin Strömsössä!

Lokakuussa sijaiskodissa opittiin matolääkkeen kivuton ja väkivallaton matolääkkeen antaminen kissalle. Tiedättekö mitä. Matolääkkeen antaminen koiralle on vielä helpompaa. Cat Lady tutki asiaa. Koeyksilöinä oli rakkaat jahtikaverini, kaksi karjalankarhukoiraa.

Tuotteena oli Drontal. Makuvaihtoehtona maksa. Yleensä näille uroksille matolääkkeet naamioidaan makupalaksi, eli laitetaan tabletti makkarapalan sisälle ja hups, ihan huomaamatta ahnas koira on nielaissut lääkkeen. Tällä kertaa ei jääkaapista löytynyt makkaraa, joten oli yritettävä ilman. Itseasiassa eläinlääkärillä oli hoitaja kehunut lääkettä: "Se on maksan makuinen, koira syö lääkkeen ilman tykötarpeita." Sehän oli testattava. Ensin harjasin nuoren koiran turkin furminaattorilla, siis sen koiran mikä ajaa kissoja puuhun. Talven jäljiltä koiran turkki olikin melko siivottomassa kunnossa. Jalolla oli aivan kauhea karvanlähtöaika.
Vaikutti siltä että koira laihtui, tai ainakin se pieneni silmissä kun harjaaminen päättyi. Lopuksi Jalo palkittiin matolääkkeellä. Maistuiko?


No kyllä! Koira otti sen kädestäni. Lisääkin olisi mennyt, mutta toinen tabletti oli varattu eläkeellä olevalle Artulle. Vanhan jäärän kohdalla olin epäileväinen. Vanhus ei enää ihan kaikkea niele. Arttu on oman persoonansa, ja oman tien kulkija. Nyt vanhempana se on sitä vielä enemmän. Karhukoirat ovat aika vaativia koiria, eikä niitä suositella ensimmäiseksi koiraksi. Ymmärrän kyllä. Minulla ei kärsivällisyys riittäisi moisten nallekarhujen kouluttamiseen ja kurissa pitämiseen. Ihania ne kyllä ovat.


Maistui matolääke vanhuksellekin, se otti sen kädestäni. Ruokakuppi oli tämän jälkeen käytävä tarkastamassa, löytyisikö tätä herkkua sieltä lisää?
Kuvat on otettu lääkkeen antamisen jälkeen. Hyvästä käytöksestä karhukoirat palkittiin pienellä luulla.

Milloin kehitetään kissoille samankaltainen tuote? Matolääke mitä halutaan lisää.
Mikä maku mahtaisi olla kissojen mieleen? Joku yleismaku? Onko sellaista edes? Kana? Sydän? Katkis?
Vai onko niin että kissoja ei noin vain huijatakaan? Ovatko koirat helpommin huijattavissa?

Translation: Karelian Bear Dog says: Vuf! Bark!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Merkkipäivä. Äitienpäivä.

Kiitos

Vuosi sitten 13. päivä toukokuuta oli perjantai. Viikonlopun jälkeen maanantaina oli isäni menossa ensimmäiseen leikkaukseen. Minua mietitytti aivan suunnattomasti. Ja pelottikin. Tietysti. Huoli isästäni oli kova. Meillä kaikilla. Sen kaiken epätietoisuuden ja pelon keskelle tuli Myrsky. Kissa muutti tänne siis vuosi sitten. Näistä kissan ensihetkistä sijaiskodissa olen maininnut tämän postauksen ensimmäisessä kappaleessa.

Tänään sijaiskodissa vietetään siis merkkipäivää. Kuluneesta vuodesta en vaihtaisi päivääkään pois. En ymmärrä kuinka olenkaan voinut niin monta vuotta elää ilman kissan seuraa. Iloa on riittänyt, mutta myös huolta ja murhetta. Tuhannet kiitokset Myrskyn oikealle perheelle siitä että kissa sai muuttaa tänne♥



Kovin olen kissaan kiintynyt, se lienee sanomattakin selvää. Veljeni sanoi minulle kerran näin: "Sydämesi särkyy sitten kun Myrsky muuttaa pois." Näin tulee käymään, sen tiedän. Sitä ei vain kannata miettiä nyt. Täytyy iloita näistä hetkistä eikä murehtia tulevaisuutta. Minun puolestani kissa saisi asua täällä koko elämänsä.



Tänään on myös äitienpäivä. 

Tässä virtuaalikukkanen omalla rakkaalle äidilleni.

Aurinkoista äitienpäivää♥






Alla oleva kuva on otettu 13.5.2011. Kovin laihalta kissa kuvassa näyttää. Pakko se on minunkin myöntää: Kissa on täällä ollessaan hieman pulskistunut.


Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille,
vietitte sitä minkä merkeissä hyvänsä tai missä hyvänsä.

Translation: Time to celebrate!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Huuhkaja pihalla

Postaus slow-blogging tyyliin.

Saaripalstan Saila haastoi eilen postauksessaan "kaikki julkaisemaan vähän vanhempiakin kuvia ilman huonoa omaatuntoa." Postaus kannattaa lukea, Saila puhuu asiaa ja bonuksena sieltä löytyy ihana kuva tervehtyneestä Ransulista. Innolla tartuin haasteeseen. Tämän postauksen kuvani ovat jo yli viikon vanhoja. (Oh my.) Eli nykyhetken mittarilla katsottuna jo tosi vanhoja.

Viikko sitten kävimme eläinlääkärillä. Siitäkin kerroin jälkijunassa -siis seuraavana päivänä. Riehuvasta kissasta, mikä ei aiheuttanutkaan kohtausta eläinlääkärillä, voi lukea täältä. Myrsky sai eläinlääkäriltä kipulääkettä pistoksena ja käynnin jälkeen sijaiskodin henkilökunta katsoi parhaaksi pitää kissaa sisätiloissa vaikka se olisi halunnut mennä pihalle. Väsyttikö kipulääke, sitä en tiedä, enkä tullut sitä lääkäriltä edes kysyneeksi. Kissa kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja paineli vaatekomeron hyllylle lepäämään. Hyvä niin, kovin raihnainen se olikin. Illalla se sai luvan lähteä ulos. Joulukuisen lääkärikäynnin jäljiltä kissa muistutti hieman huuhkajaa.


Nyt tapahtui sama ilmiö, vaikka ei käytetty rauhoittavia aineita. Ilta-auringossa paistatteli pieni huuhkaja. Kovin pitkään ei ulkosalla viihdytty, vaan huuhkaja palasi takaisin sisälle toipumaan. Olikohan lääkärikäynti sen verran stressaava että voimat menivät?

Melko pulskalta kissa näyttää, eikö? Täytyy selventää asiaa ja kertoa että kuva on otettu hieman yläviistosta, ja se vääristää mittasuhteita. Oikeasti Myrsky on aika hoikka poika. (Ja maha sillä hieman roikkuu, mutta se on ihan vain treenin puutetta.) Ikääkin sillä alkaa jo olemaan, joten ei ihme jos joku paikka hieman roikkuu. Pian alkaa Myrskyn kahdeksas elinvuosi. Myrsky sai antibioottikuurin annosteltuna 4,8 kilogrammaa painavalle kissalle. Eli ei todellakaan mikään suurensuuri kollipoika ole kysymyksessä.


Parempi olisi meidän kaikkien ottaa elämässä slow-asenne käyttöön. Ainakin joissain asioissa, missä se on suinkin mahdollista. Kannattaa joskus ottaa mallia niistä kissoista. Niillä on aivan oikea elämänasenne. Sillä mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa? Pitää ehtiä imuroida ja täyttää tiskikone ja syödä ja käydä treenillä ja pestä pyykkiä ja sitten vielä se yksi projekti mitä en ole aloittanut ja toi paikka täytyy saada kuntoon ja viedä noi pois ja siirtää tavarat autotallista pihalle ja PÄIVITTÄÄ FB-statusta, pakko olla ajan hermoilla! (Paitsi minua ei sieltä kerhosta löydy, minulla on siis yksi kiire/tarve/pakko vähemmän.)
Ja kissoilla jokainen päivä on hyvä päivä, sitä mieltä ovat Paula ja Ruska.
Näinhän se on. Elämä on tässä ja nyt.

Oikein paljon tervetuloa mukaan lukijaksi Blackie!

Translation: Take a deep breath and slow down.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Keskeytymätön 5-vuorotyö?

Kissan työvuoroista

Sijaiskoti sijaitsee paikkakunnalla missä on oli paljon puu- ja paperiteollisuutta. Bloginpitäjäkin kasvoi tehtaan varjossa, mutta siitä on jo niin kauan aikaa ettei sitä kannata täällä blogissa muistella. Monet työntekijät teollisuudessa tekevät vuorotyötä ja monilla on heistä onkin keskeytymätön 5-vuorotyö. Kuulostaa melko kauhealta työputkelta, mutta luultavasti tilipäivänä hymy karehtii monen paperimiehen huulilla. Mitä se 5-vuorotyö sitten tarkoittaa? Vastauksen saa kilauttamalla paperiliiton kaverille tai googlettamalla.

Minulla on vahva epäilys että Myrsky on alkanut tekemään 5-vuorotyötä, ilman vapaita siinä välissä. Kahtena yönä peräkkäin kissa on tehnyt yövuoron, eilen se huilasi muutaman tunnin aamupäivällä ja lähti vielä viideksi tunniksi päivällä töihin. Henkilökunta alkoi jo huolestumaan. Lepääkö kissa riittävästi? Polttaako se kynttiläänsä molemmista päistä?


Eilen illalla kissa torkkui sijaiskodin sängyssä ja pihalla kävi melkoinen trafiikki. Kun tulin töistä kotiin, pihalla pistäytyi ihana naapurin Namu. Namua ei ole näkynyt ulkosalla viime syksyn jälkeen. Luultavasti se on nyt saanut luvan itsenäiseen ulkoiluun. Maanantaina näin sen ensimmäisen kerran kun katsoin pihalle kujakytän passipaikalta. Huom! En harrastanut naapurikyttäystä, en vain voinut olla huomaamatta kuinka valkea kissimirri kirmasi omenapuuhun. Namun elkeet olivat samat kuin vasikalla kevätlaitumella, se siis oli iloinen kuin pieni lehmä. (Tai sillä oli puuhepuli.) Muitakin perheenjäseniä oli pihalla ja Namu liikkui vapaasti, se ei ollut siis karkuteillä. Onkohan se pentujen jälkeen steriloitu? Toivon että se olisi, sillä muuten täällä alkaa vieraita kolleja pyörimään enemmän ja vähemmän.



Ja se pitkäkarvainen mörkö, (se kenen kanssa on huutokilpailua pidetty) yritti hiippailla sijaiskodin pihalle kaksi kertaa. Grrr! Ja sillä välin Myrsky autuaana veteli sikeitä sängyssä.

Henkilökunta oli eilen huolissaan kissan jaksamisesta ja yritti liikkua sisällä mahdollisimman hiljaa ettei vaan tulisi häirittyä kissan unta. Minäkin olin über-väsynyt ja hivuttauduin sänkyyn päiväpeiton alle varoen. Yritin olla herättämättä kissaa. Temppu onnistuikin. Kissa pötkötti jalkopäässä ja minä nukahdin päiväpeiton alle.


Kissa nousi yöllä juomaan, minä toimin nopeasti ja heivasin päiväpeiton pois ja asettauduin kunnolla sänkyyn. Yhteisiä unia jatkuikin kolmeen asti, sen jälkeen alkoi pyrkiminen ulos. Olihan se ovi aukaistava. Puoli neljän aikaan on jo muuten melkoisen valoisaa.


Taitaa olla niin että Myrsky on yrittäjä, siis oman itsensä herra. Koska se saa päättää itse työ- ja vapaa-aikansa.

Translation: All work and no play makes cat a dull boy.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Hiekkakylpy

Useasti puhutaan aurinkokylvyistä. Niistä minäkin pidän. Auringonsäteiden vaikutuksesta paljaalla iholla. Monet kissatkin tuntuvat nauttivan aurinkokylvyistä. Mutta mitäpä tehdä jos on poutapäivä mutta aurinko ei kunnolla paista? Hyvä vaihtoehto on hiekkakylpy.


Hiekkakylpy on mm. gerbiilien turkinhoitoa. Myrskykin tykkää ottaa hiekkakylpyjä. Sen jälkeen turkki saattaa olla hieman roskainen ja pölyinen, mutta on onneksi on henkilökunnasta joku lähettyvillä kuka iloisin mielin silittää kissan turkkia ja samalla poistaa pölyt siitä. (Hiekka ja lika ei tee haavoille hyvää, onneksi niiden päällä on jo ruvet.)

Hiekkakylpy on myös "joidenkin lintulajien tapa puhdistua loisista rypypaikassa." (Lähde: Wikisanakirja.) Myrskyn mahdollisten ulkoloisten häätöön käytetään eläinlääkäriltä (tai apteekista) ostettavaa niskaan levitettävää paikallisvaleluliuosta. Tällä kertaa tarjolla oli Effipro. Seuraavaksi täytyy koittaa sitä toista merkkiä, Frotlinea. Jotkut ovat sitä mieltä toinen niistä on tehokkaampi. Tiedä sitä sitten. Testataan.


Nyt kaikki kylpemään! Poutaa luvassa tälle päivälle ja ainakin vielä huomiselle.

Translation: Sunbath & Sandbath.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Pieni toipilas

Myrsky on toipunut hyvin koettelemuksistaan. Se alkaa kaikinpuolin jo olemaan oma hurmaava itsensä. Pihalla viihdytään taas tuntikaupalla. Kissaa sisälle kutsuttaessa se tulee jo juoksujalkaa. Tai ainakin puolet matkasta se juoksee. Viime viikolla vielä käveltiin.


Viikonlopun kuutamoyö piti kissaa jalkeilla. Sunnuntaina vielä päivälläkin piti nautiskella ulkoilmasta ja tällä kertaa auringosta, ei kuusta. Jossain kissa oli luuhannut sen verran että jouduin yhden punkin siltä poistamaan. Iltapäivällä sijaiskodin sänky alkoi vähitellen kutsumaan pientä toipilasta. Muutaman tunnin torkut oli otettava.


Pää ei ihan osunut tyynylle vaan uni tuli jo ennen sitä.

Sunnuntai-iltana alkoi pieni kevätsade ja se kasteli maan. Ilma tuoksui ihanan raikkaalle. Sade jatkuikin koko yön ja sateesta huolimatta Myrsky teki kahdeksan tunnin yövuoron. Sisällä käytiin kyllä kerran tankkaamassa energiavarastoja. Kissa jäi petaamattomaan sänkyyn aamulla nukkumaan kun lähdin töihin. Aurinko paistoi. Elämä näyttää taas vaihteeksi ihan valoisalta.

Translation:  Feelin´ Better.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Sijaiskodissa suhisee

Useasti tänä keväänä on sijaiskodin pihalla kuulunut suhinaa, tuhinaa ja rapinaa.
-Aijaa, taasko näitä siili-juttuja?

(Mitäs siinä tuijotat? Menes pois senkin papparazzi!)

No siilijuttuja hyvinkin, mutta tällä kertaa kuviin on päässyt myös kissa. Ylläoleva kaveri kuvattiin keskiviikkona, illalla. Aurinko paistoi vielä kuvanottohetkellä, vaikkakin varjon puolella tämä siili pihisi ja puhisi.

Eilen illalla kymmenen jälkeen Myrskyn yövuoro alkoi. Sairauslomasta huolimatta kissa siis tekee töitä, tosin lyhennettyä yövuoroa. Omien voimiensa mukaisesti. Tästä on siis turha tehdä valitusta kissojen työsuojeluvaltuutetulle. (Ja sitäpaitsi Myrsky ei edes kuulu liittoon, joten siinä mielessäkin se olisi aivan turhaa.) Työskenteleminen yövuorossa on kissan oma toive.

Myrsky meni siis pihalle, ja pihalla oli vieraita. Kaksin kappalein piikikkäitä otuksia. Samantien kissa syöksyi korkealle omenapuuhun kun se huomasi tuhisevat siilit. Henkilökunta tietysti haki kamerat kehiin ja yritti tallentaa yön hetkiä.



Valitettavasti kuvien ottaminen pimeällä pihalla oli hankalaa, ellei täysin mahdotonta. Salamavalot välähtelivät, mutta niistä huolimatta kuvista ei tullut kovin ihmeellisiä.
Rohkeampi siileistä kävi moikkaamassa kissaa, Myrsky vaikutti olevan hieman hämillään asiasta. Minuakin siili lähestyi, mutta lajitoverin seura houkutti sitä enemmän.


Kovin pitkään kissa ei jaksanut siilejä seurata, koukkuhännällä oli jotain mielessä ja se poistui näyttämöltä kevätyön pimeyteen.



Siileillä heilläkin tuntui olevan omat suunnitelmansa. Mitä lie niillä olikaan mielessä?
Oliko tavoitteena kenties päästä iholle asti?

Oli teillä sitten mitä tahansa kiikarissa, niin oikein mukavaa lauantai-iltaa ja viikonloppua kaikille!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Se riehuva kissa

Reviiristä olen paljon täällä viime viikkoina kirjoittanut, mielestäni aivan liikaakin. Mutta se on nyt pinnalla täällä sijaiskodissa, ja sille ei voi mitään. Viime viikolla kerroin huutokilpailusta ja pölisevistä karvoista. Ja nyt sitten korjattiin satoa niistä.

Katso nyt: Ei mulla mitään vikana ole!

Hoidin tappelussa tulleita haavoja Cothivet -liuoksella. Ne näyttivät paranevat ihan hyvin. Alkuviikosta Myrsky oli jotenkin vaisun oloinen, ts. se ei ole ollut oma hurmaava itsensä. Ihmiset lähipiirissä tolkuttivat kuitenkin minulle: "Älä nyt ole huolissasi, kissat ovat sitkeitä, ne hoitavat haavansa itse, jne." Näistä sanoista huolimatta kuitenkin mietin ja murehdin. Että ovatko haavat tulehtuneet. Sänkyynkin tultiin kovin varoen, ja alas laskeuduttiin, ei hypätty. Ruokahalu oli kyllä ennallaan.

Kommenteista huolimatta minua silti huolestutti. Ajattelin viedä sen eläinlääkäriin. Viimeinen niitti tuli keskiviikkona kun se ei laskenut etutassuaan maahan, ja kävellessään se ontui. 

Paitsi että etutassu on pipi, ihan vähäsen vaan.

Soitin torstaiaamuna eläinlääkäriin ja kerroin oireista. Voitteko kuvitella mitä hoitaja kysyi?
"Onkos tämä se riehuva kissa?"
"No kyllä on!" vastasin.
Myrsky oli siis tehnyt lähtemättömän vaikutuksen edellisellä käynnillään. Kieltämättä hieman nauratti. Puhelimessa sitten neuvoteltiin että mitä tehtäisiin. Hoitaja keskusteli lääkärinkin kanssa asiasta, jos suoraan määrättäisiin antibioottikuuri. Kun kerran kissa ei ole yhteistyöhaluinen mitä tutkittavuuteen tulee. Rauhoittamistahan siihen viimeksi tarvittiin. Vaihtoehtoina oli tabletti tai liuos. Ei kuulostanut tablettien  antaminen useana päivänä hyvältä, sillä matolääkkeen antaminenkin tabletin muodossa vaatii useamman ihmisen työpanoksen. Neuvottelimme lisää.
Lopulta päädyimme siihen että eläinlääkäriasemalle mennään ja antibioottiruiske laitetaan valmiiksi, nostetaan kantokopan katto ja tuikataan lääke niskaan. Ilman rauhoitusta.

Kumpaakohan jänskättää enemmän? Kissaa vai ihmistä? (Minä päädyin vaihtamaan t-paitani käynnin jälkeen. Kainalot olivat sen verran märät.)

Onneksi aamupäivälle saimme ajan, ja äiti ystävällisesti kuljetti meidät pieneläinklinikalle. Kiitos äiti♥
Hoitaja haki paniikkihäkin huoneeseen, ihan kaiken varalta. Ja nahkahansikkaita. Semmoisia pitkävartisia. (Kröhm!) Tutkimuspöydälle ruiskutettiin annos feromonia. Oliko siitä apua vai ei, vaikea sanoa. Ainakaan siitä ei ollut haittaakaan. Katto avatiin, nostettiin pois ja kissalle laitettiin kuonokoppa mikä peitti kissan silmätkin. Kuonokoppa pikkuiselle, kyllä oli surkea näky.

Sijaiskodin Jason? Ei, vaan Myrsky.

Kissa antoi tutkia tassuaan, karvoja ajeltiin pois ja sitten huudettiin. Eläinlääkäri ja hoitaja tekivät yhteispäätöksen että nyt riittää parturointi. (Paitsi että se oli Myrsky kuka päätti että nyt riitti.) Karvojen alta paljastui hampaanreikä. Se puhdistettiin ja kissa sai neljä piikkiä. Yksi pistoksista, loishäätö, kirpaisi sen verran kovasti että Myrskyltä pääsi surkea huuto.

Todella hienosti käynti sujui, oli tuttu osaava lääkäri ja ihana hoitaja. Edellisestä kerrasta olimme kaikki viisastuneet ja nyt osasimme varautua siihen riehuvan kissan taltuttamiseen. Lääkäri tosin vitsaili että kissa saattoi hänen takiaan olla kauhusta kankeana, mutta ei siinä mitään. "Sehän vaan tekee homman helpommaksi kun kissa pysyy paniikissa aloillaan."
Kysyinkin häneltä että mitä tehdään vastaisuudessa jos kissa tappelee? Tuodaanko se heti tänne antibioottipistokselle?
"Ei heti tarvitse" oli vastaus. "Ensin kannattaa seurata tilannetta."
Näinhän minä tein nytkin. Tosin olisi ehkä kannattanut jo hieman aikaisemmin ottaa puhelin käteen ja tilata aika.

Eläinlääkärin kirjoittaessa papereita, tokaisin hänelle että toivottavasti vastapuolen kaverille kävi huonommin.
Mutta onko näissä reviiritaisteluissa voittajia? Varmasti ei. Ainoastaan häviäjiä.
Ja sitten on niitä ketkä joutuvat maksamaan.

Mitäpä vielä? Hieman näkökulmaa tutkittava olemisesta sain bloginpitäjä perjantaina. Minulle kävi työtapaturma, terävä jalometallihippunen syöksyi silmään. Reissu terveyskeskukseen, tutkimuksessa kävi ilmi että silmään oli tullut naarmu. Pelottiko siinä tutkimuspöydällä maatessa? Ei yhtään. Siis ihan v*7u$ti.
Ja työpäivä meni täysin plörinäksi.

Translation: Veterinary Medicine.