lauantai 30. heinäkuuta 2011

Vielä ralleista ja kissasta

Edelliseen postaukseen en laittanutkaan yhtään kuvaa ralliautoista. Ehkä siksi, että blogger ja minä emme tehneet yhteistyötä. Olin ilmeisesti klikannut vahingossa/huomaamattani/ohimennen jotain, ja siihen loppui sovelias yhteistyö ja kiroilu ja sadattelu alkoi. Lisäämäni kuvat menivät minne sattuu, ja tekstikoko oli jotain normaalista poikkeavaa ja tekstin ilmaantui keskelle näyttöä. Yön yli nukuttuani, mietin asiaa ja ajattelin kokeilla nyt uudemman kerran.
Moottoriurheilu ei todellakaan ole minun juttuni, joten jätin paremman kamerani autoon ja otin rallipolun varrelle pokkarini. Mitä kyllä nyt kadun. Pokkarini on kyllä loistopeli ja näppärä kuin mikä, mutta myös hidas. Tai ne autot liian nopeita. Muutaman kuvan ehdin muistikortille tallentaa. Ja videopätkän, about 27 sekuntia, missä auto kaahaa 3 sekunnin verran.
Tästä se meni.
Kamera, tai siis kameran käyttäjä oli taas hidas.
Tässä sitten kuva ralliautosta.
Jottei menisi tylsäksi, vielä muutama sananen siitä pienestä mustavalkeasta navettakissasta. Aina kun tapaa muun kissan kuin Myrskyn, sitä automaattisesti tekee vertailuja. Ei sillä mielellä, että pitää Myrskyä ylivertaisena ja komeana ja huippuyksilönä. Vaan niin, että sitä tekee havaintoja siitä miten erilaisia kissat ovatkaan. Tämä yksilö oli pieni, mitta kuonosta hännänpäähän oli huomattavasti pienempi kuin Myrskyllä. Ja häntä niin lyhyt. Turkki tuntui aivan eritlaiselta kuin Myrskyllä. Ja kehräys oli vaimeampi. Kyllä, kissa ehti kehräämään.

Ystävällinenkin se oli.
Kaikki kissat ovat erilaisia. Ne ovat yksilöitä. Ja kaikki ovat omalla tavallaan niin ihania.

Tänään yhteistyö sujui bloggerin kanssa. Nyt voin keskittyä uuteen kirjalliseen tuttavuuteen. Nadel, Barbara; Belsassarin tytär. Vaikuttaa hyvältä. Ja sarjan seuraava osa, Kristallihäkki on jo valmiina odottamassa.
Viikonloppuja kissoille ja ihmisille ja kissaihmisille!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

EK 7 Koukunmaa

Ilmaantui mahdollisuus päästä katsomaan NESTE OIL Rally:a. Sinne siis.

Autoille oli varattu parkkitilaa pelloilta. Tie parkkipaikalle alkoi maatalon pihalta. Rallipätkä kulki talousalueen läpi. Parkkiin kääntyessä aivan tien vieressä istui pikkuinen raidallinen kissa. Ja minähän aloin huolestumaan. Tottahan isäntäväki hoitaa kissat sisätiloihin kun meno alkaa?
Sillä moottoriurheilu voi olla vaarallista, näin varoitettiin jo pääsylipun toisella puolella:
Mitenkäs ne kissat? Osaavatko ne pysytellä poissa tieltä?


Kertokaa, että kuka pitää huolen kissoista?
 
Tuli sitten aika lähteä katsomaan sitä Rallya. Kärkölän Lionsit pitivät buffettia, ja siellä pyöri taas yksi kissa.

 


No, autoja kaahasi, kovaa menivät. Ja jatkoivat seuraavalle EK:lle. Parkkipaikalle palatessa kuvan mustavalkoinen kissa näytti viettävän laatuaikaa buffetissa. Lieneekö joku navettakissa? Ei vaikuttanut sitä rallit haittaavan. Eikä väenpaljous. Toista se tuntuu meno tuolla maaseudulla olevan. Ihan tuli Myrskyä ikävä kun vierasta kissaa silitteli...







Myrskybongausta

 Myrskybongausta
Niin. Kysymyksessä siis ilmakehän ilmiöt. Ei meidän Myrsky.

Vaikka miten poikkeuksellisen ilmiömäinen kissa onkin. Ainakin minun mielestäni.

torstai 28. heinäkuuta 2011

"Kesä on ollut kuumin 23 vuoteen"

Otsikoi HS eilen, 27.7.2011. Ja sen voin helposti uskoa.
Ennätyslämpöjä
Kuinka kannattaisi suhtautua kuumaan ilmaan, ja kuinka se kannattaisi ottaa vastaan? Hölmö ja suorittava ihminen lähtee lenkille. Oli miten kuuma hyvänsä, kyllä sitä voi lenkillä käydä. Täytyy vain pitää huolta nestetasapainosta. Mutta onko siinä mitään järkeä? Yksi lenkki sinne tai tänne, eikö olisi joskus hyvä hieman levätäkin? Ja jos mahdollista, käydä vaikkapa viettämässä kiireettömiä hetkiä mökillä saaressa.

Hyvinvoivia kukkia laiturilla.
Sitä voi juoda kahvit ja jutella mukavia rakkaiden perheenjäsenten kanssa. Ja käydä uimassa. Lukea kirjaa. (Lukeminen onkin elämän suurimpia nautintoja.) Vain nauttia kesästä veden äärellä. Kiireettömästi. Ottaa torkut. Kissat osaavat sen taidon. Meillä kaikilla on jotain niiltä opittavaa.

Vilman tyylinäyte.

Myrskyn tyylinäyte.
Itse torkuin laiturilla. Auringonpaisteessa. (Siitä ei ole todistekuvia.) Toivon mukaan nukun ensiyönä aivan yhtä makeasti kuin nämä kaksi elämästä nauttivaa eläintä. Sillä kävinhän minä (hölmö) lenkillä mökkireissun jälkeen...

(Ja jipii, mikä ilonaihe! Blogi on saanut uuden lukijan. Olen niin iloinen siitä. Ja Myrskykin. Se kehrää tyytyväisyydestä.)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Hellepäivän viettoa vol. 3

Tänä kesänä on tukahduttavaa lämpöä riittänyt. Jostain varmasti löytyy tilasto hellepäivistä. Aamusta ei vielä aurinko paistanut. Silloin olikin hyvä viettää rauhallista hetkeä rappusilla:
Tuoretta kalaa aamiaiseksi.
Teetä ja hyvää lukemista. (Leon, Donna; Kasvot kuvassa.)
Ja unia oravista.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Yövuoro

Ovi pimeyteen.
Eilen illalla, oli jo nukahtanut sänkyyn puolenyön kieppeissä. Nukuin kyljelläni, jalat kippurassa. Heräsin, kun kissa hyppäsi sänkyyn. Kaveri kehräsi ja polki tassuillaan peittoa. Ajattelin että uloshan kissa haluaa. Sillä alkaa yövuoro.

Puoliltaöin olikin jo hämärää. Aurinko oli laskenut 22:14 täällä meidän kylällä, tarkistin netistä. Hämärän kesto oli 1:14.
"Hämärä on ajanjakso auringonlaskusta/noususta hetkeen, jolloin aurinko on 6° horisontin alapuolella. Selkeällä säällä hämärän ajan ulkona näkee ilman lisävaloa."
Sytytin kuitenkin ulkovalon.
Olen laittanut kuistin pöydälle vesikupin, siltä varalta, jos kukaan ei ole kotona ja kissalla tulee jano. En ollut aiemmin huomannut että se olisi vettä kupista latkinut. Mutta nyt maistui vesi.


Janon sammuttamisen jälkeen oli aikaa tuumiskella. Että mistä sen yövuoron oikein aloittaisi.

Otin kuvia salaman kanssa. Piha näytti aivan erilaiselta kuin päivänvalossa. Oli hiljaistakin. Pieniä ääniä, mitä päivällä ei huomaa, kuului. Jätin kissan pihalle, ja itse palasin takaisin sänkyyn.

Aamulla kissa olisi lähtenyt perääni kun lähdin lenkille, mutta minun oli houkuteltava se ruoan kanssa pois jäljistäni. Aukaisin ruokapussin, jotain pöperöä kastikkeessa, ja huijaus onnistui. Suljin oven perässäni ja kissa jäi tyytyväisenä syömään. Päivällä se oli uuvuksissa, ja tuli seurakseni kun luin kirjaa.


Oli ilmeisesti ollut rankka yövuoro. Tai sitten ilma oli niin lämmin, kaksikymmentä ja risat, ettei mikään muu houkutellut. Minua taas houkutteli kirja. Persson, Leif G. W. Matkan pää.
"Eläkkeelle jäänyt keskusrikospoliisin päällikkö Lars Martin Johansson matkustaa kesäisenä päivänä maalta Tukholmaan hoitamaan asioitaan ja piipahtaa paluumatkalla Ruotsin parhaalla grillikioskilla. Kolme vuorokautta myöhemmin hän herää teho-osastolta.Entinen Johansson tuntuu olevan enää muisto vain. Kunnes hän kuulee lääkäriltään 25 vuotta sitten tapahtuneesta koulutytön murhasta, joka on edelleen selvittämättä. Tapaus on jo vanhentunut, mutta Johansson haluaa nähdä oikeuden toteutuvan. Hän myös aavistaa, että tämä saattaa olla hänen viimeinen juttunsa."
Sanoisin että "Täysosuma" 
Samaa oli todennut Sydsvenskankin.

Kirjassa mainittiin oravat useaan otteeseen. Oravat ovat muuten Myrskyn lempiriistaa. Ja oravalta kissa joskus itsekin näyttää. 
Vai kuinka?
 

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Lisää rapuja ja vähän metsän antimia

Rapujuhlista jäi ylimääräisiä. Yhden maistoin minäkin, vaikka kala-allerginen olekin. Mutta ravuthan eivät ole kaloja, vaikka vedessä asuvatkin. Kissalle eivät maistuneet.
Eivät maistuneet keltavahverotkaan. Siis nuo kanttarellit.

Maistuisko kissalle kanttarelli?
Eleistä päätellen, -ei voisi vähempää sienet kiinnostaa!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Apua papua kissa syö rapua

21.7.2011 kello 12.00 alkoi ravustuskausi, ja se jatkuu lokakuun loppuun asti.

Myrsky tuli katsomaan rapumertoja.
Narut herättivät suurempaa kiinnostusta kuin rapumerrat.
Ensimmäisen yön saalis oli kohtuullinen. Myrskylle tuotiin rapuja näytille, mutta ne eivät juuri kiinnostaneet. Kyllähän ne ääntä pitivät kun laatikossa rapistelivat. Ei sekään herättänyt mielenkiintoa. Olisiko helteisellä säällä ollut osuutta asiaan? Vireystila ei ollut paras mahdollinen, ei sitten kissalla eikä ihmiselläkään.

Ravut kyllä jaksoivat liikkua.
Häijyjä ja ärhäköitä otuksia. Hiljenevät kyllä nopeasti kun kattilaan laitetaan.
Tuosta otsikosta, olisko se jostain lastenlorusta, vai mistä sen olen päähäni saanut? Myrsky ei nyt tänään ainakaan syönyt rapuja. Jospas maistaa sitten kypsennettyjä?

(Väliaikatiedotus punkkien suhteen: Eilen löysin yhden, mutta se oli hengetön! Aine näyttäisi toimivan.)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kyllä lähtee!

(Tarjoan vaakakuvaa, mutta blogger kääntää pystyyn. F#?K!)
Punkit meinaan. Kävin eilen pieneläinklinikalla, ja ostin toisen valmistajan häätöainetta. Ensimmäinen, minkä laitoin, oli nimeltään Frontline Comp. Mikä ei siis Myrskyllä toiminut. Ystävällinen kesätyöntekijä kertoi että muilla ei ole ollut pahaa sanomista tuotteesta. Ehkä minulla on ollut asennusongelmia, ei siis asenne- vaan asennusongelmia. Jospa olin liian hätäinen ensimmäisellä kerralla(?) Hoitaja antoi minulle ohjeet: "Ei kannata edes yrittää vetää suoraa viivaa, vaan laitat pieniä pisteitä iholle. Aine menee turhan helposti vain karvoihin." Ja tämä oli nyt siis uusi aine (heillä ainakin) ja maksoi 4,50€

Intoa puhkuen menin kotiin ja ajattelin että nyt lääkitään kissa. Kissa oli ollut levolla sisällä, ja oli virkeä ja hanakas lähtemään ulos. Ei oikein meinannut pysyä aloillaan. Tuumasta toimeen. Pipetissä oli jonkinmoinen uurre, mutta pidin varmempana saksia pipetin katkaisemisessa. Oli hieman hankala tietää milloin pipetti on tyhjänä. Siirtelin karvoja syrjään, laitoin pisteitä iholle. Vaikutti ihan hyvältä. Kissa lähti pihalle, tunnin kuluttua palasi. Ja aine erottui niskavilloissa. Jotenkin sittenkin meni karvoille:( Olisin voinut tietysti hieman malttaa. Että kissa olisi ollut raukea.

Kuten tässä.




Kissa tuli auttamaan farkkujen lyhentämisessä.



Olikin jo syytä ryhtyä puuhaan. Housut ovat olleet kaapissa lyhennystä vailla. Kauan.

Täytyy toivoa että aineesta on hyötyä. Valmistajan sivuilta tosin löytyy teksti:
"Valmisteella on enintään 2 viikkoa kestävä akarisidinen vaikutus puutiaisiin (Rhipicephalus sanguineus,Ixodes ricinus, Dermacentor reticulatus). " 
Eli odotettavissa kaksi punkitonta viikkoa. Hoitaja puhui kyllä neljästä. Jäämme jännittyneenä odottamaan tuloksia.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Voi surkeus

Ja harmistus ja osanotto.

Presidentti suree.

Vilma Vilmanen

Kaukosaaren kaunotar viettää tänään juhlapäivää.
Ikää neidille kertyy kokonaista viisi vuotta.
Toivottavasti sää on suotuisa ja kakkua on tarjolla.
Myrsky ja muu väki onnittelee!

Vilma kylässä pihassa, mitä hallinnoi tänä päivänä Myrsky.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Uusi alku

Täytyy käydä hakemassa pieneläinklinkalta uudemman kerran sitä paikallisvaleluliuosta. Kuusi punkkia per päivä. Ei kuulosta kauhean kivalta. Saahan ne poistettua, ei siinä mitään. Tänään varmaan vartin verran silittelin ja rapsuttelin kissaa. Ja etsin niitä punkkeja. Kivaahan se on hellitellä kissiä, tekisin sen muutenkin. Eikä se ole moksiskaan kun punkin poistaa.

Kavereita kaikesta huolimatta.

Kutisevathan ne punkinpuremat. Ja punkkipanta taas voi olla turvallisuusriski. Jos kissa jää kaulastaan kiinni johonkin. Se on sitten henki pois. Melkoista myrkkyä se liuos kuitenkin on. Ja joku taisi lukea melkoisen tarkkaan sitä ostamaan kissakirjaa.
Tieto lisää tuskaa, eikös se niin ollut?

Koti(eläin)lääkäri tekee diagnoosin

Myrskyä ei vaivaa mikään.
Kävin tänään kirpparilla. Antiikkiliikkeen pihavarastossa oli kaupan kaikenmoista roinaa. Kirjojakin, kissa- ja koira sellaisia. Ajattelin että täytyyhän taloudessa olla ainakin yksi kissakirja, koska taloudessa asuu kissa. Vaikka se ei oma olekaan.
Kirjan nimi oli Mikä kissaa vaivaa? Havainnollinen oire- ja ensiapuopas. Hintaa kokonaiset kaksi rahaa. Takakannessa oli hintalappu 24€, joten kaikki se säästö oli kotiinpäin, heheh. Nyt sitten pääsee tekemään kotilääkäri diagnoosin, tai useampia. Näistä onkin kokemuksia. Kaikenmaailman kauhuskenaarioita ja kuolemantauteja saa helposti kehitettyä kokoon lääkärikirjaa lukiessa. (Mutta onneksi internet tarjoaa paljon enemmän vaihtoehtoja, sekä vaihtoehtohoitomuotoja.)
Mutta nyt siis minulla on kirja, mistä löytyy "27 kaaviota, jotka auttavat diagnosoimaan oireita haluttomuudesta kouristuksiin, neuvoja ensiapuun hätätilanteessa, rotukohtaiset oireet, sekä täyttä tietoa kissan terveydenhoidon kaikilta osa-alueilta." Yes! Kuulosti todella vaikuttavalta. Kirjan lisäksi matkaan lähti yksi koirakirja, sekä kokoelmasta puuttuva kahvipurkki.


Istuin auringonpaisteessa rappusilla, ravitsin itseäni ja tutkailin kirjaa. Ihan perusjuttuja. Teoksesta välittyi kuva miten helppoa kissan tutkiminen ja käsitteliminen on. Jopa lääkkeen antaminen tabletin muodossa on helppoa. Ehkä on hyvä olla yksi avustaja siinä puuhassa. (Myrskyn matolääkkeen antaminen vaati neljän ihmisen panoksen.)

Paitsi ne punkit. Maanantain saldo kuusi kappaletta.
Ehkä hieman turha kirja, mutta oli leuhkaa ostaa kissakirja. Olen iloinen että kotona on kissa.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Savage Garden

Kissa lähti kuin lähtikin avuksi laittamaan punatähkän mukuloita maahan. Vai onko se mukula edes oikea sana? Onko sipuli parempi valinta? Oli miten oli, tämä kyllä kertoo paljon meikäläisen viherpeukosta. Tai siis sen ettei sitä juuri ole. Pihakin on melkolailla villiintynyt. Paljon vanhoja omenapuita, mitään ei ole siellä juuri tehty. Pari siirto-istutusta jollekin monivuotiselle kasville. Ja nekään eivät sitten seuraavana keväänä nousseet. Joka kevät haaveilen narsisseista, nehän puskevat ensimmäisenä esiin. Tapahtui sitten eräänä syksynä että pussillinen sipuleita ostettiin ja maahan piharakennuksen seinustalle laitettiin. Että sieltä ne sitten kevätauringon lämmittäessä nousevat. No, ei noussut ensimmäistäkään. Oikein päin ne maahan laitettiin, mutta menivätkö liian syvälle, vai olivatko vanhoja kuivuneita? God only knows.
Ja auringonkukkien kasvatuskin on ollut haastavaa, ellei mahdotonta. Ihmettelin mitä on tapahtunut kun maa on myllätty ja siemenet kadonneet. Uutta maahan vain. Kunnes selvisi syyllinen. Orava multaisine suunympäristöinen kuoputtaa tyytyväisenä kukkapenkkiä. Eräänä keväänä siemeniä tuli varjeltua vanhoilla ikkunalaseilla ja kaikenmaailman läpinäkyvillä muoveilla. Into karisi sitten kesän mittaan kun tulosta ei juuri tullut. Eli keväisin iskee pieni halu jotain vähän laittaa, mutta lopulta se on kesä edetessä "jos nyt ruohon leikkaisi."
Myrskyllä on siis iloisesti villiintynyt pihapiiri missä pyöriä.
Ei mulla roskia pihalla ole. Muovipussissa sipulit(?) tulivat. Ja puuha vielä kesken.
Iloisesti ruoho rehottaa, voisi varmaan laittaa nurin nuo kielon lehdetkin. Ehkä näyttäisi siistimmältä. En mä tiedä. Ei pidä suotta stressiä ottaa. Ja kaikkea viivottimen kanssa suunnitella.
Tuli niin paljon kivoja kuvia, etten osannut päättää mitä laittaa mitä jättää
Tätini sanoi että istutusväli voisi olla 20cm. Googlettaminen tuotti tuloksen 10cm enemmän. Kun oikeasti olisin halunnut tietää miten syvälle ne laitetaan(!) No, laitoin ne sitten -johonkin syvyyteen. Naapurista sain parisen vuotta sitten jotain murikoita, mitkä ilmeisesti laitoin liian lähekkäin. Nyt kukkapenkki tursuilee ja ratkeilee liitoksistaan. Asialle voisi ilmeisesti tehdä jotain. Kuuluuko termi jakaminen tähän puutarhanhoitoon? Hitsi kun en tiedä näistä jutuista, ja paljastan näin tietämättömyyteni puutarhanhoidosta. Ei sen väliä, itsetuntoni kyllä kestää sen.
Nyt istutuksille tuli ainakin riittävästi välimatkaa. Yhden jopa kaivoin toisesta paikasta ylös, kun kissa vaihtoi lepopaikkaa ja totesin että tuohon voisi yhden iskeä.

Tuohon missä kissa makoilee, laitoin yhden.
Onneksi on nyt kuvamateriaalia mistä voi sitten ensi keväänä katsoa nousiko mitään. Kolmeen eri kohteeseen niitä laitoin, sillä niitä oli aika paljon. Vai hei, onko se niin että sipuleita istutetaan vain keväisin ja syksyisin? Aurinkoiselle paikalle yritin kyllä niitä laittaa jotta ehtivät kukkimaan. Kylläpä olen tietämätön. Sen kuitenkin tiedän mihin kohtaan pihalla aurinko paistaa. Täytyy vaan ristiä sormet ja toivoa että jotain nousee.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kivellä päähän

Pihalla kävi eilen vieraita. Tätini, kissanomistaja Espoosta poikansa kanssa sekä pappani. Myrsky laittoi parastaan. Tai tarkemmin oli oma hurmaava itsensä. Tervehti vieraita häntä pystyssä, puski ja kehräsi. Miten ylpeä olenkaan sijaiskissastani<3
Vieraitten lähdettyä lähti Myrskykin reissuun. Ja oli koko yön. Ei tullut aamullakaan. Eikä päivällä. Vasta sitten illalla suvaitsi ilmaantua syömään. Myrskyn omistaja varoittelikin että se saattaa olla reissussa pari-kolme päivää, ja ihan helposti. Mutta tulee kyllä takaisin. Tämä olikin toistaiseksi pitkäkestoisin reissu minkä se on tehnyt. Hieman jo ehdin huolestumaan. Kissa tankkasi vatsansa kunnolla ja oli raukea. Hyvä tilaisuus tehdä punkkitarkastus. Ja poistaa ne. Reissun saldo oli kolme punkkia.

Hyi yök ällöttäviä

Alkukesästä ostin pieneläinklinikalta paikallisvaleluliuosta, joka on tarkoitettu puutiaisten, täiden ja kirppujen häätöön sekä tartuntojen ennaltaehkäisyyn. Käsittely pitäisi toistaa neljän viikon välein suojan ylläpitämiseksi. Hmm.. Tehoa riitti hieman yli viikon verran. Liuos maksoi kuutisen euroa. Paljon en siis köyhtynyt, mutta ei siitä juuri ollut apuakaan. Lisää en ole käynyt hakemassa. Jos punkkeja on ylepalttisesti, pitänee kokeilla toisen valmistajan liuosta.
Punkit irrotin ihan normaaleilla pinseteillä. Puuhasta suoriutuu itsekin, mutta hieman kärsivällisyyttä se vaatii, ja rauhallisen kissan. Mitä Myrsky tänään oli. (Pitäisi varmaan hankkia "punkinpoimija" pinsetit.)

Raukeana rappusilla

Punkit otin sitten loppupelissä hengiltä lyömällä niitä kivellä päähän. Ovat sen verran sitkeitä otuksia ettei muu auta. Julma minä.

Ja vielä julmempi kissa.
 Vieraat toivat mukanaan punatähkän mukuloita. Auttaisikohan kissa niiden maahan laittamisessa?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Under My Umbrella

Vapaa-aamuna heräsin poikkeuksellisen myöhään. Kissa käväisi aamukahvilla, mutta minä jatkoin vielä uniani. Näytti olevan pilvipouta, ja ajattelin että eihän se nyt sada. Lenkille voin kyllä lähteä. Ilmatieteenlaitoskaan ei sillä hetkellä tiennyt yhtään mitään mistään sadekuuroista. Rullat jalkaan ja baanalle. Vastatuuleen. Puolivälin jälkeen kuvittelin tuntevani vesipisaran iholla. Ja toisen. Piti ihan tarkistaa. Kirvoja iholla? Totuus oli että tulihan niitä vesipisaroita. Ja kotiin melkein kymmenen kilometrin matka. Mitäs nyt? Lisäsin vauhtia ja pääsin paikallisen sadekuuron alta pois. Myötätuuleen kulki hyvin. Kaupungissa oli satanut reippaamin sillä aikaa kun olin pois. Varovasti rullaten pääsin kotiin. Olisikohan sateenvarjo ollut tarpeen? Kissa ainakin tutustui siihen.

Mitä täältä löytyy? Olisiko täällä mitään kivaa?
  
Ei löytynyt mitään. Tulen pois sateenvarjon alta.
Mutta toisaalta, tämähän on loistava aurinkovarjo!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Sadepäivä

       Mikäpä sen mukavampaa puuhaa kuin köllötellä sängyssä.



       Tai paremminkin -vedellä sikeitä. Ja ihan huolella.

Huomaa suusta pilkottavat raateluhampaat!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Hellepäivän viettoa vol. 2

          Kissa on seurankipeä viikonlopun jäljiltä.
          Sen on aivan pakko tuli liki.

          
           Vaikka miten kuuma auringossa tulisikin. Kumma tyyppi.
           Tai siis oikeasti ihan huippuyksilö.