Vielä ralleista ja kissasta

Edelliseen postaukseen en laittanutkaan yhtään kuvaa ralliautoista. Ehkä siksi, että blogger ja minä emme tehneet yhteistyötä. Olin ilmeisesti klikannut vahingossa/huomaamattani/ohimennen jotain, ja siihen loppui sovelias yhteistyö ja kiroilu ja sadattelu alkoi. Lisäämäni kuvat menivät minne sattuu, ja tekstikoko oli jotain normaalista poikkeavaa ja tekstin ilmaantui keskelle näyttöä. Yön yli nukuttuani, mietin asiaa ja ajattelin kokeilla nyt uudemman kerran.
Moottoriurheilu ei todellakaan ole minun juttuni, joten jätin paremman kamerani autoon ja otin rallipolun varrelle pokkarini. Mitä kyllä nyt kadun. Pokkarini on kyllä loistopeli ja näppärä kuin mikä, mutta myös hidas. Tai ne autot liian nopeita. Muutaman kuvan ehdin muistikortille tallentaa. Ja videopätkän, about 27 sekuntia, missä auto kaahaa 3 sekunnin verran.

Tästä se meni.

Kamera, tai siis kameran käyttäjä oli taas hidas.

Tässä sitten kuva ralliautosta.

Jottei menisi tylsäksi, vielä muutama sananen siitä pienestä mustavalkeasta navettakissasta. Aina kun tapaa muun kissan kuin Myrskyn, sitä automaattisesti tekee vertailuja. Ei sillä mielellä, että pitää Myrskyä ylivertaisena ja komeana ja huippuyksilönä. Vaan niin, että sitä tekee havaintoja siitä miten erilaisia kissat ovatkaan. Tämä yksilö oli pieni, mitta kuonosta hännänpäähän oli huomattavasti pienempi kuin Myrskyllä. Ja häntä niin lyhyt. Turkki tuntui aivan eritlaiselta kuin Myrskyllä. Ja kehräys oli vaimeampi. Kyllä, kissa ehti kehräämään.

Ystävällinenkin se oli.

Kaikki kissat ovat erilaisia. Ne ovat yksilöitä. Ja kaikki ovat omalla tavallaan niin ihania.

Tänään yhteistyö sujui bloggerin kanssa. Nyt voin keskittyä uuteen kirjalliseen tuttavuuteen. Nadel, Barbara; Belsassarin tytär. Vaikuttaa hyvältä. Ja sarjan seuraava osa, Kristallihäkki on jo valmiina odottamassa.
Viikonloppuja kissoille ja ihmisille ja kissaihmisille!