Ilmassa oli kevään tuntua

Mutta kissa ei päässyt pihalle!

Maanantaina oli tämän vuoden ensimmäinen oikea kevätpäivä. Myrsky oli kummissaan.

 Ovi pihalle ei auennut. Oli tyytyminen avonaiseen ikkunaan.

Eikä ruokaa herunut. Ja mammakin oli hermostunut. Pyyteli vain anteeksi.

Syy ulkoilukieltoon ja paastoon selvisi kissalle iltapäivällä. Kävimme eläinlääkärissä. Huudon ja eritteiden kera. Ja seurauksena hutera olo. Ja aivan karmea väsymys pienelle rakkaalle tiikerille ♥

Sekä tyly tuomio: Dieetti. Eläinlääkärisetä kehotti pudottamaan painoa kilon verran. Kuinkahan tästä oikein selviämme? Mitään hälyyttävää ei veri- ja virtsa-arvoissa ollut. Mutta se painonhallinta...


Translation: Diet. OMG!

Reissun päällä

Matkapahointia

Kävimme eilen eläinlääkärissä. Nämä reissut ottavat aina koville. Nyt vielä enemmän koska matka lääkäriin on pidempi mitä aikaisemmin. Pelkäsin että kissa alkaa voimaan huonosti. Näin kävi silloinkin kun muutimme tänne maalle. Eilen kun matkaa oli jäljellä alle kilometrin verran alkoi kissa lipomaan huuliaan.
"Voi ei, kohta tulee tulee oksu!"

Ja niinhän siinä sitten kävi. Myrsky oksensi kuljetuskoppaan, likasi kopan ja itsensä ja löytyipä sitä oksennusta auton jalkatilastakin.

Mistähän se pahoinvointi mahtaa johtua? Onko matka liian pitkä (noin parikymmentä minuuttia), tie mutkikas ja mäkinen vai jännittääkö tilanne niin paljon että aletaan voida huonosti? Onko kissan sijainti autossa väärä? Myrsky matkustaa kuljetuskopassa etupenkillä, kasvot menosuuntaan päin.

Aamuyhdeksän jälkeen en antanut Myrskylle ruokaa mahdollisen pahoinvoinnin vuoksi. Olisi varmaan pitänyt paastota pidempään, mutta en vielä edellisenä iltana tiennyt että kävisimme lääkärissä. Onko teillä antaa vinkkejä kissan matkapahoinvoinnin välttämiseksi? Miten teidän kissanne matkustavat?

Ja siitä lääkärikäynnistä sen verran että meillä pitäsi asiat olla ihan hyvin. Myrsky piti rauhoittaa veri- ja virtsanäytteen ottamiseksi. Ei olisi tullut kuuloonkaan että tassua olisi nätisti ojennettu ja annettu ottaa se verinäyte. Myrsky näytti lääkärissä että hän on nimensä mukainen kaveri!

Ulkona satelee lunta, me lepäilemme ja  kokoilemme voimia eilisen koettelemuksen jälkeen. Rauhallista, rentouttavaa ja stressitöntä viikonloppua kaikille.

Translation: Motion Sickness. Tips to Prevent It?

Auringon pilkahdus

Eilen menimme uudemman kerran lääkäriin. Myrsky rauhoitettiin ja kissa sai nestettä suonensisäisesti ja nahan alle. Tämän lisäksi otetiin verinäytteet sekä keuhko- ja vatsakuvat. Veriarvot olivat normaalit. Ainoastaan sokeriarvot olivat hieman koholla, mutta verensokeri kohoaa kissoilla hieman stressitä johtuen. Naukulassakin tiedetään että lääkärissäkäynti on sressaavaa!

Keuhkokuvissa lääkäri näki tulehdukseen viittaavia tiivistymiä. Siellä se pöpö näytti olevan. Eikä kissa edes ollut yskinyt! Edellisen lääkärikäynnin yhteydessä hengitystäänet olivat korostuneet, sen totesi lääkäri kuuntelemalla. Yöllä sitten kuuntelin kissan hengitysääniä kun se nukkui kanssani. Ehkä ne kuulostivat hieman kovaäänisiltä. Mutta yön pimeydessä kaikki on pelottavaa, ja ajatukset kiertävät kehää. Huoli sumentaa järjen.

Kuva on otettu eräänä elokuisena iltana.

Mukaan saimme antibioottia ja kipulääkettä, myös toipilasruokaa ja Nutriplus-geeliä. Ja mieleen ne pelottavat uhkakuvat kummittelemaan. Eilen illalla sijaismamma olikin aivan palasina. Yritin tunkea geeliä Myrskyn suuhun, kun se oli ollut pari tuntia hereillä, mutta se ei oikein onnistunut. Edellisillan pakkoruokintakin oli yhtä surkea esitys.

Onneksi kissa meni yöllä itse ruokakupille maistelemaan raksuja. Märkäruokaakin sille laitoin tarjolle. Tänään se on hieman juonut itse. Kissa puskee kovasti ja kehrää. Heikolta se vaikuttaa. Päivällä se söi lisää. Ehkäpä aamupäivällä pakolla annettu toipilasruoka herätti sen ruokahalun. Henkilökunta toi kissalle suuren laakean vadin mistä kissa voi latkia vettä.

Olen ollut kotosalla tänään ja eilen. Myrsky sai tänään jopa vieraita. Edustajat työpaikaltani (äitini ja eläkkeellä oleva isäni) tulivat katsomaan kissan vointia ja auttamaan pakkoruokinnassa. Äidinäitini on soittanut pari kertaa ja kysynyt kuinka kissa voi. Ja te olette kommentoineet edellistä postaustani ihanin ja kannustavin kommentein.

Kiitos teille♥

Translation: Hoping.

Sairas ja huolesta sairas

Ajattelin ensin että sairastamme ihan hiljaa ja salaamme sen, niinkuin kissat, mutta päätin kuitenkin kertoa asiasta. Kissa oli eilen normaalista poikkeava. Kävimme eläinlääkärillä. Ilmeni että Myrskyllä oli kuumetta. Kissa on sairas.

Ja minä olen huolesta sairas, en juuri viime yönä nukkunutkaan. Onneksi kissa tuli sentään viereeni. Tänään aamulla Myrskyn vointi ei ole vakuuttanut minua, joten käymme uudemman kerran lääkärissä. Palaan joskus myöhemmin asiaan. Kun jaksan.

Translation: Feeling Not So Good.

Huuhkaja pihalla

Postaus slow-blogging tyyliin.

Saaripalstan Saila haastoi eilen postauksessaan "kaikki julkaisemaan vähän vanhempiakin kuvia ilman huonoa omaatuntoa." Postaus kannattaa lukea, Saila puhuu asiaa ja bonuksena sieltä löytyy ihana kuva tervehtyneestä Ransulista. Innolla tartuin haasteeseen. Tämän postauksen kuvani ovat jo yli viikon vanhoja. (Oh my.) Eli nykyhetken mittarilla katsottuna jo tosi vanhoja.

Viikko sitten kävimme eläinlääkärillä. Siitäkin kerroin jälkijunassa -siis seuraavana päivänä. Riehuvasta kissasta, mikä ei aiheuttanutkaan kohtausta eläinlääkärillä, voi lukea täältä. Myrsky sai eläinlääkäriltä kipulääkettä pistoksena ja käynnin jälkeen sijaiskodin henkilökunta katsoi parhaaksi pitää kissaa sisätiloissa vaikka se olisi halunnut mennä pihalle. Väsyttikö kipulääke, sitä en tiedä, enkä tullut sitä lääkäriltä edes kysyneeksi. Kissa kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja paineli vaatekomeron hyllylle lepäämään. Hyvä niin, kovin raihnainen se olikin. Illalla se sai luvan lähteä ulos. Joulukuisen lääkärikäynnin jäljiltä kissa muistutti hieman huuhkajaa.

Nyt tapahtui sama ilmiö, vaikka ei käytetty rauhoittavia aineita. Ilta-auringossa paistatteli pieni huuhkaja. Kovin pitkään ei ulkosalla viihdytty, vaan huuhkaja palasi takaisin sisälle toipumaan. Olikohan lääkärikäynti sen verran stressaava että voimat menivät?

Melko pulskalta kissa näyttää, eikö? Täytyy selventää asiaa ja kertoa että kuva on otettu hieman yläviistosta, ja se vääristää mittasuhteita. Oikeasti Myrsky on aika hoikka poika. (Ja maha sillä hieman roikkuu, mutta se on ihan vain treenin puutetta.) Ikääkin sillä alkaa jo olemaan, joten ei ihme jos joku paikka hieman roikkuu. Pian alkaa Myrskyn kahdeksas elinvuosi. Myrsky sai antibioottikuurin annosteltuna 4,8 kilogrammaa painavalle kissalle. Eli ei todellakaan mikään suurensuuri kollipoika ole kysymyksessä.

Parempi olisi meidän kaikkien ottaa elämässä slow-asenne käyttöön. Ainakin joissain asioissa, missä se on suinkin mahdollista. Kannattaa joskus ottaa mallia niistä kissoista. Niillä on aivan oikea elämänasenne. Sillä mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa? Pitää ehtiä imuroida ja täyttää tiskikone ja syödä ja käydä treenillä ja pestä pyykkiä ja sitten vielä se yksi projekti mitä en ole aloittanut ja toi paikka täytyy saada kuntoon ja viedä noi pois ja siirtää tavarat autotallista pihalle ja PÄIVITTÄÄ FB-statusta, pakko olla ajan hermoilla! (Paitsi minua ei sieltä kerhosta löydy, minulla on siis yksi kiire/tarve/pakko vähemmän.)
Ja kissoilla jokainen päivä on hyvä päivä, sitä mieltä ovat Paula ja Ruska.
Näinhän se on. Elämä on tässä ja nyt.

Oikein paljon tervetuloa mukaan lukijaksi Blackie!

Translation: Take a deep breath and slow down.

Se riehuva kissa

Reviiristä olen paljon täällä viime viikkoina kirjoittanut, mielestäni aivan liikaakin. Mutta se on nyt pinnalla täällä sijaiskodissa, ja sille ei voi mitään. Viime viikolla kerroin huutokilpailusta ja pölisevistä karvoista. Ja nyt sitten korjattiin satoa niistä.

Katso nyt: Ei mulla mitään vikana ole!

Hoidin tappelussa tulleita haavoja Cothivet -liuoksella. Ne näyttivät paranevat ihan hyvin. Alkuviikosta Myrsky oli jotenkin vaisun oloinen, ts. se ei ole ollut oma hurmaava itsensä. Ihmiset lähipiirissä tolkuttivat kuitenkin minulle: "Älä nyt ole huolissasi, kissat ovat sitkeitä, ne hoitavat haavansa itse, jne." Näistä sanoista huolimatta kuitenkin mietin ja murehdin. Että ovatko haavat tulehtuneet. Sänkyynkin tultiin kovin varoen, ja alas laskeuduttiin, ei hypätty. Ruokahalu oli kyllä ennallaan.

Kommenteista huolimatta minua silti huolestutti. Ajattelin viedä sen eläinlääkäriin. Viimeinen niitti tuli keskiviikkona kun se ei laskenut etutassuaan maahan, ja kävellessään se ontui. 

Paitsi että etutassu on pipi, ihan vähäsen vaan.

Soitin torstaiaamuna eläinlääkäriin ja kerroin oireista. Voitteko kuvitella mitä hoitaja kysyi?
"Onkos tämä se riehuva kissa?"
"No kyllä on!" vastasin.
Myrsky oli siis tehnyt lähtemättömän vaikutuksen edellisellä käynnillään. Kieltämättä hieman nauratti. Puhelimessa sitten neuvoteltiin että mitä tehtäisiin. Hoitaja keskusteli lääkärinkin kanssa asiasta, jos suoraan määrättäisiin antibioottikuuri. Kun kerran kissa ei ole yhteistyöhaluinen mitä tutkittavuuteen tulee. Rauhoittamistahan siihen viimeksi tarvittiin. Vaihtoehtoina oli tabletti tai liuos. Ei kuulostanut tablettien  antaminen useana päivänä hyvältä, sillä matolääkkeen antaminenkin tabletin muodossa vaatii useamman ihmisen työpanoksen. Neuvottelimme lisää.
Lopulta päädyimme siihen että eläinlääkäriasemalle mennään ja antibioottiruiske laitetaan valmiiksi, nostetaan kantokopan katto ja tuikataan lääke niskaan. Ilman rauhoitusta.

Kumpaakohan jänskättää enemmän? Kissaa vai ihmistä? (Minä päädyin vaihtamaan t-paitani käynnin jälkeen. Kainalot olivat sen verran märät.)

Onneksi aamupäivälle saimme ajan, ja äiti ystävällisesti kuljetti meidät pieneläinklinikalle. Kiitos äiti♥
Hoitaja haki paniikkihäkin huoneeseen, ihan kaiken varalta. Ja nahkahansikkaita. Semmoisia pitkävartisia. (Kröhm!) Tutkimuspöydälle ruiskutettiin annos feromonia. Oliko siitä apua vai ei, vaikea sanoa. Ainakaan siitä ei ollut haittaakaan. Katto avatiin, nostettiin pois ja kissalle laitettiin kuonokoppa mikä peitti kissan silmätkin. Kuonokoppa pikkuiselle, kyllä oli surkea näky.

Sijaiskodin Jason? Ei, vaan Myrsky.

Kissa antoi tutkia tassuaan, karvoja ajeltiin pois ja sitten huudettiin. Eläinlääkäri ja hoitaja tekivät yhteispäätöksen että nyt riittää parturointi. (Paitsi että se oli Myrsky kuka päätti että nyt riitti.) Karvojen alta paljastui hampaanreikä. Se puhdistettiin ja kissa sai neljä piikkiä. Yksi pistoksista, loishäätö, kirpaisi sen verran kovasti että Myrskyltä pääsi surkea huuto.

Todella hienosti käynti sujui, oli tuttu osaava lääkäri ja ihana hoitaja. Edellisestä kerrasta olimme kaikki viisastuneet ja nyt osasimme varautua siihen riehuvan kissan taltuttamiseen. Lääkäri tosin vitsaili että kissa saattoi hänen takiaan olla kauhusta kankeana, mutta ei siinä mitään. "Sehän vaan tekee homman helpommaksi kun kissa pysyy paniikissa aloillaan."
Kysyinkin häneltä että mitä tehdään vastaisuudessa jos kissa tappelee? Tuodaanko se heti tänne antibioottipistokselle?
"Ei heti tarvitse" oli vastaus. "Ensin kannattaa seurata tilannetta."
Näinhän minä tein nytkin. Tosin olisi ehkä kannattanut jo hieman aikaisemmin ottaa puhelin käteen ja tilata aika.

Eläinlääkärin kirjoittaessa papereita, tokaisin hänelle että toivottavasti vastapuolen kaverille kävi huonommin.
Mutta onko näissä reviiritaisteluissa voittajia? Varmasti ei. Ainoastaan häviäjiä.
Ja sitten on niitä ketkä joutuvat maksamaan.

Mitäpä vielä? Hieman näkökulmaa tutkittava olemisesta sain bloginpitäjä perjantaina. Minulle kävi työtapaturma, terävä jalometallihippunen syöksyi silmään. Reissu terveyskeskukseen, tutkimuksessa kävi ilmi että silmään oli tullut naarmu. Pelottiko siinä tutkimuspöydällä maatessa? Ei yhtään. Siis ihan v*7u$ti.
Ja työpäivä meni täysin plörinäksi.

Translation: Veterinary Medicine.

Myrsky eläinlääkärissä

Alkuviikosta huomasin kissan takapuolessa jotain poikkeavaa. Siis mitä? Onko kissojen takapuolien tsiigailu yleistä huvia sijaiskodissa? Että onpa tuolla hyvät perät!
Aika useasti kurkkaan kissan takapuoleen, ja se johtuu niistä madoista mitä vastaan taisteltiin kissan alkutaipaleella täällä sijaiskodissa. Ensimmäisenä päivänä se näytti vähän likaiselta, ja pikaisesti pyyhkäisin paperilla. Paperiin ei tarttunut mitään. Seuraavana päivänä uusi tarkastus, ja nyt otsalampun ja lämpimällä vedellä kostutetun lapun kera. Paperiin jäi punaista (vertako vai sitä itseään?) ja näytti siltä että kieleke ihoa oli riekaleisena kielekkeenä peräaukon yläpuolella. Apua. Kissa vaikutti kuitenkin olevan muuten ihan kunnossa.
Soitto lääkäriin. Hoitaja kehotti tuomaan kissaa näytille. Kysyin että mikähän se voisi olla? "Se voi hyvinkin olla joku syylä. Huomenna se sitten selviää kun tulette."

Illalla: Joku otti lunkisti, toinen hermoili.

Keskiviikkoiltana olikin sitten hermoilun paikka. Todennäköisesti odotettavissa ei olisi mitään vakavaa. Kuitenkin sitä hermoili ja hätäili ja tuskaili. Illalla hätäilin kun kissa oli ulkona normaalia pidemmän aikaa. Jokaisesta pienestä jutusta sain kauhuskenaarion aikaiseksi. Illalla otin kuljetuslaatikon esille ja etsin sinne pehmusteen. Aamulla kun heräsin, kaipasin kissaa. Se oli itse mennyt boxiin nukkumaan.

Aamulla: Homma hanskassa. Toistaiseksi.

Aamulla menin töihin normaalisti, kissa jäi koisimaan. Kellon lähestyessä kymmentä minua alkoi jännittämään. Että kuinka reissu sujuu. Ja mikä mahtaa olla vialla. Eläinlääkäriasema ja sen henkilökunta ovat tuttuja, joten onneksi niitä asioita ei tarvinnut miettiä. Asema kuuluu kaupungineläinlääkintähuollolle, ja siellä työskentelee kunnaneläinlääkäri sekä toinen ELL. Lainasin äidin autoa ja ajoin kotiin hakemaan kissan kyytiin. Pienoinen protestihuuto alkoi, ei mikään paha, mutta sydäntäsärkevä. Kissa lopetti sen kuitenkin melko pian. Yritin ajoittaa saapumiseni siten ettei tarvitsisi paljoa odotella. Eläinlääkäri oli kuitenkin myöhässä, sitä osasin odottaa. Odotusaulassa odotti vuoroaan yksi koira, ja meidän perässämme tuli toinen kissa. Odotellessamme juttelin kissanomistajan kanssa. Hänellä oli kopassa musta ja komea Sulo. Sulo oli kuulemma lopettanut syömisen...

Hei mikä mesta tää oikein? Kaikenmaailman hajuja!

Kait mä voin hetken aikaa vähän relata. Ei tässä mitään.

Sitten tuli Myrsky-kissan vuoro. Kerroin lääkärille vaivat.
Ensimmäiseksi hän kysyi: "Onko mahdollista että se on tapellut?"
-No on.. Oli vastaukseni.
Kuljetusboxin ovi avattiin ja Myrsky astui ulos. Varoitin lääkäriä että se voi olla aika sähäkkä.
"Ei se mitään, voidaan me sitten rauhoittaa sitä. Mutta jos ensin kuitenkin katsotaan ennenkuin aletaan rauhoittamaan."
Myrsky oli hieman paniikissa. Outo tilanne. Ja kokemuksen kautta on huomattu ettei se oikein pidä pakotetusta käsittelystä. Kissa punnittiin kissavaakalla: 4 kiloa 800 grammaa. Lääkäri katsoi korvat, ei ongelmia. Suuhunkin katsottiin. Kissalla alkoi käämi palamaan. Lääkäri pyysi hoitajan paikalle.
"Ja ota ne hanskat mukaan!" Evästi lääkäri hoitajaa. Minä poistuin takaoikealle, lievästi haavoitettuna. Nyt kissalta paloi käämi aivan täysin. Hoitajalla ja lääkärillä oli täysi työ kissan kanssa. Tassut kynsineen iskivät ja kissa tempoili. Lääkäri totesi että jos vähän rauhoitetaan...
Piikki aiheutti toisen paniikin, osa rauhoitusaineesta meni pöydälle. Toista lyötiin sitten perään.

Kuvassa oikella kissavaaka. Ja turvahanskat!

Myrsky rauhoittui ja päästiin itse asiaan. Kurkkaamaan sinne hännän alle. Lääkäri totesi että tämänkaltaiset haaverit tulevat yleensä tappelussa. (Se suuri musta! GRrrr!)
Vamma oli kuitenkin parantumaan päin, mutta lääkäri antoi vielä antibioottipiikin mikä vaikuttaa kaksi viikkoa. Ettei vamma pääse tulehtumaan. Ja samalla hoidettiin matolääkintä. Sekin iskettiin nahan alle. (Yksi huolenaihe vähemmän.) Lääkäri suositteli tulevaisuudessa sitä Profender-liuosta. Ja yli viisikiloisen kissan annoksen voin tulevaisuudessa ostaa, jos tuntuu siltä että aine menee "karvoille."

Hoitaja ehdotti samalla kertaa hammaskiven poistoa koska kissa oli tiedottamassa tilassa. Hammaskiveä oli vain ulkopinnoilla, ei hampaiden sisäpinnoilla. Huom. Hammaskiven poisto onnistui toiselta puolelta. Tiedoton kissa pani hanttiin niin kovasti että totesimme että annetaan olla. Tilanne ei ole mitenkään hälyyttävä. Vuoden kuluttua kannattaa sitten ottaa uusi yritys.

Koettelemus on ohitse. Tai koettelemus lääkäriasemalla.

Palvelu ja kohtelu oli hyvää, hoitaja ja lääkäri olivat tosi mukavia ja asiallisia. Sillä aikaa kun lääkäri täydensi tietoja, juteltiin ja naurettiin. Myrsky ei ollut pahimpia tapauksia. Heillä on kuulemma paniikkihäkki eläimille mitkä näyttävät hampaitaan henkilökunnalle jo ovella! Lasku käteen ja kassan kautta kotiin.

Potilas nukkuu.

Aivan sattumalta ostin tuonkaltaisen kuljetuslaatikon. Se on erittäin kätevä koska katon saa nostettua syrjään.

Parin-kolmen tunnin kuluttua saisin odottaa heräämistä. Myrsky heräili keittiön lattialla. Ja siltä oli tullut pissat alustalle. Kahden jälkeen kissa oli jo kömpinyt sänkyyn kun se oli hetken aikaa ollut yksin. Se oli silti tiedoton. Ja tokkurassa. Kului tovi ja se hoippui ruokakupille. Hetken päästä se oksensi. Horjui ja hoippui. Sänkyyn. Ruokakupille. Viiden aikaan se oli edelleen tokkurassa, mutta ei ole enää oksentanut.

En osannut arvata että tämä käynti lääkärissä menee näin vaikeaksi. Myrsky pisti sitten ranttaliksi, ja ihan huolella. Nyt se on kovin säyseä. Todennäköisesti sillä on huono olo rauhoittamiseen käytetystä aineesta. Toivottavasti toivumme kokemuksesta. Tai eihän tämä vielä ole ohitse.
Minulla on ikävä sen kehräämistä...

Huomasin, että blogi on saanut uusia lukijoita. Kiva kun tulitte lukijoiksi. Toivottavasti seuraava postaus on jo iloisempi, sillä kuka tämmöistä tosielämän draamaa kaipaa? Ei varmasti kukaan.