lauantai 7. heinäkuuta 2012

"Ettei kannata panna turkkia päälle"

Vielä täytyy lainata ote siitä lukemastani Donna Leonin kirjasta. Ilmanala täällä on niin samankaltainen kuin kyseisssä kirjassa oleva helleaalto. Kohtauksessa Brunetti tapaa venetsialaisen kulkukissan.

"Harmaa kissa tuli nurmikon poikki ja loikkasi hänen viereensä. Hän ojensi kätensä ja kissa painoi päänsä sitä vasten. Hän rapsutti sitä korvien takaa ja kissa kellahti hänen kylkeensä. Brunetti hieroi kissaa korvan takaa kunnes se yllätti hänet nukahtamalla. Brunetti siirsi sitä varovaisesti sivummalle ja sanoi: "Minähän sanoin, ettei kannata panna turkkia päälle", ja lähti kohti Questuraa."

Turkki päällä joka säällä.*

Kun olimme veljeni kanssa lapsia ja matkustimme vanhempiemme kanssa ulkomailla, ohjeisti äitimme meitä: "Kulkukissoja ei saa silittää. Niistä voi vielä saada jonkun taudin." Muistaakseni kunnioitimme tuota neuvoa. Niiden ruokkimista ei kielletty, joten me kaikki, koko (kissahöperö) perhe niitä yhteistuumin ruokimme. Kerran aikuisena ollessani lomalla (äitini ei ollut mukana) Lefkaksen saarella Kreikassa, silitin kulkukissaa. Ja kutinaahan siitä seurasi. Kyllä äiti tietää. Olisi kannattanut kuunnella äitiä.
Mitenkäs te, pystyttekö vastustamaan kiusausta ja olemaan silittämättä kulkukissoja ja -koiria?

*Tuosta kuvatekstistä tuli mieleen viimesyksyinen (surkuhupainen) käyntini Kaupunginmuseon James päällä joka säällä -epookkinäyttelyssä. Tänä kesänä näytillä on Coco ja Yves.

Translation: Moggy Says: I´d Rather Wear Fur Than Go Naked.

16 kommenttia:

  1. Kun on vaan oikeanlainen turkki päällä niin ei se haittaa! Rapsutuksia Myrskylle!

    VastaaPoista
  2. Pakko sanoa, että en koske kulkukissoille, vaikka juttelenkin niille aktiivisesti.
    Ihana Myrsky-hurmurikolli beachillä! Siinä on rintakarvat kohdillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arimmat kulkurit luikkivat karkuun, mutta Välimeren ravintoloissa päivystävät kissat ovat sitten hieman toista maata.
      Myrsky oli autuaan tietämätön siitä että joutui valokuvaajan uhriksi. Mutta me saimme silmäniloa:)

      Poista
  3. Myrsky viettää kissanpäiviä :) Onhan kissallakin kesäturkki, ei kai talviturkissa kukaan kesähelteellä liiku. Kulkukoiria ja kissoja on syytä vältellä. Jos annat kulkurille pikkurillin se vie koko käden ja monilta on vienyt sydämenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Tosin ei se kesäturkkikaan niin hirvittävän ohut ole, ainakaan meidän ihmisten mielestä. Niinpä "Annoin pikkusormen, se vei koko..."

      Poista
  4. Mä en usko, että mä koskisin kulkukissaan. En sen puolesta mihinkään kissaan, koska ne aina juoksevat karkuun. Usein vielä karvat pystyssä. Vannon, kaima, etten tekis mitään.

    Sulla on kyl muhkee turkki. Se mua ihmetyttää, kun sä et tarvii nuttua talvella. Mulle semmonen aina ängetään niskaan ja viäl töppöset jalkaan. Ei kovin reilukerhomeininkiä. Vai?

    Äippä kuulema ottas sen suikulähdekissapatsaan vaikka heti puutarhaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katos, meidän kissojen täytyy olla varuillaan koirien suhteen, oltiin me kulkureita tai kesyjä. Teillä on niin kova ääni ja häntä viuhtoo. Se voi olla uhkaavaa, vaikka olisittekin iloisia. Me luetaan niitä merkkejä erilailla kuin te koiruudet.

      Poista
  5. Täältäkin rapsutukset Myrskyn täplämassuun.
    Olen hairahtanut silittelemään barcelonalaista kulkukissaa, joka oli varsin kesy tapaus (näimme kissojen ruokkijat lähistöllä). Tämä oli ennen Mindyä, kun en ollut vuosiin päässyt kissojen kanssa tekemisiin ja kaipuu oli kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin! Ihana että on meitä muitakin langenneita;)

      Poista
  6. Hehee,täytyy sannoo,jotta sinulla myrsky on rintakarvat rottingilla,kohillaan ovat,upeeta lekottelua:)),rapsutuksia sinne vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tansku! Rapsutellaan, ja paljon:)

      Poista
  7. Hmm, se on vähän riippunut maasta, uskallanko koskea vieraisiin eläimiin vaiko en. Esimerkiksi Islannissa tielleni sattui runsaasti erilaisia kissoja ja osa niistä päätyi ihan syliinkin asti. Toisaalta taas esimerkiksi Turkissa en uskaltanut silitellä muita kuin yliopistolla eläviä kulkukoiria, joita olikin sitten paljon. Ne olivat kilttejä ja vaeltelivat sisätiloissakin, mutta ne eivät olleet kuitenkaan kenenkään koiria. Joku väitti niiden polveutuneen suoraan läheisten vuorien susista, en tiedä uskoinko sitä juttua vaiko en. Pääsääntöisesti en kuitenkaan hirveästi kulkueläimiä silittele, valitettavasti niiden tautien takia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan viisasta. Pohjoismaissa kulkurit lienevät melko terveitä, Välimeren maissa voi olla sitten toinen juttu. Ja kohtalot voivat olla todella kurjia. Tapasin kerran Kreikassa yksisilmäisen kissan. Vain kuoppa oli jäljellä. Pahaa teki. Siinä lämmössä voi vaikka mikä tulehdus iskeä:(

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!