Tänään aurinko suvaitsi näyttäytyä muutaman tunnin ajan iltapäivällä. Minä olin asemissa pihalla. Luin patiolla kirjaa, ja paikalle ilmaantui kissakin.
Kissa otti levon kannalta. Takaliston lihaksiani alkoi puuduttamaan kovalla puulla istuskelu, joten hain aurinkovuoteen, tyynyn ja viltin. Hieman pehmustetta peffan alle siis. Kirjana oli Taavi Soininvaaran uutuus, Punainen jättiläinen. Ei siis aivan Remes, mutta ihan ookoo. Ja eväänä oli luumuja pihapuusta.
Puusta tippuu luumuja nopeampaan tahtiin kuin ehtii syödä. Pitänee viedä niitä tarjolle töihinkin.
Jos totta puhutaan, arvasin että seuraavankaltaista tulee tapahtumaan. Tai oikeammin odotin jo sitä. Ja tietysti toivoin. Kissa tuli seuraksi. Varovasti se hyppäsi vatsan päälle. Tein sille tilaa jalkopäähän.
Kissa oli mukavaa seuraa. Se ei turhaan aukaissut suutaan, pyytänyt mitään, tai kommentoinut mitään hölmöä, vaan sain aivan rauhassa lukea.
 |
| Välillä piti tosin vaihtaa asentoa. |
Luulen, että se uneksi -taas kerran- niistä oravista. Yhden omenavarkaan liikkeet rekisteröimmekin. Mutta ne eivät aiheuttaneet toimenpiteitä.
 |
| (Melkein oravanmuotoinen kissa.) |
Lepopäivän vietto keskeytyi hetkeksi. Pyykkikone pysähtyi. Otin pyykit koneesta ja laitoin ne kuivumaan. Sillä välin, aurinko meni pilveen, ja kissa valtasi parhaimman paikan itselleen.
 |
| Näin siinä sitten kävi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sijaiskoti kiittää kommentistasi!