Melkein kissatappelu

Alkuillasta istuin kuistin rappusilla ja luin postilaatikkoon tulleita ilmaisjakelulehtisiä. Vaikuttaa vähän siltä että kuisti on lempipaikkani tänä kesänä, tällä pihalla. Tutkailin tarjouksia kaikessa rauhassa. Myrsky loikoili lähistöllä. Yhtäkkiä Myrsky havahtui ja lähti kohti naapurin aitaa. -Olisikohan orava? Ei ollut, sillä mahdoton volina alkoi kuulumaan. Jos kissa metsästää, niin ei se ääntä pidä. Ryntäsin paikalle, näkyi vain kolminkertaiseksi paisunut Myrsky. Karvat pörhöllään. Ja häntä paksuna. Äkkiä kameran hakuun, mutta myöhästyin. Kas kummaa. Naukulan Mammalla  ja varmasti monella muullakin on sama ongelma.
Pensaikosta ryntäsi musta kissa, ja Myrsky heti tappituntumassa.

Mahdoton vauhti, tassut irti maasta.

Pois pihasta. Ja tielle. Kuin päätön kana. Paitsi että ei ollut kana vaan reviiriään puolustava kissa.
Oli melkoisen sähäkkä vastapeluri. Se ehti liukenemaan paikalta. Myrsky on kohdannut sen aiemminkin. Noissa mustissa kissoissa tuntuu olevan jotain mystistä ja maagista. Se tiedetään Saaripalstallakin. Kyseinen kissa piti tätä pihaa omana reviirinään viime talvena. Se kyttäili täällä hiiriä ja vietti aikaansa välikaton alla. Missä on nyt Myrskyn mesta. Siitä en ole vielä kertonutkaan.

Den Mystiska Musta. Kuva maaliskuun on lopulta.