Hush

Tein pari viikkoa sitten hankinnan. Minulla oli ollut koko kesän suunnitelmissa ostaa uudet kesäpopot. Nimenomaan popot, tai kesätohvelit. Ei kävelykenkiä, vaan semmoiset rennot läpykkäät. Eräänä perjantaina töiden jälkeen kävin postissa, vein sinne lähtevää postia. Postin vieressä on varsinainen houkutus. Vaatekauppa. Ja valitettavasti pistäydyn siellä usein postissa käynnin jälkeen. Aikaa vierähtää, ja joskus euroja kuluu, joskus ei. Useimmiten kyllä. Ja matkaan lähtee jotain "vain ihan pientä." Sillä kertaa tyrkyllä ei ollut mitään, mikä täytyisi aivan ehdottomasti saada. Tai edes mitään pientä kivaa. Sitten muistin ne suunnitelmissa olevat kesäkengät. Joten kenkäkauppaan. Ensimmäisessä, (onneksi oli vielä alennusmyynnit), oli tarjolla kahdetkin jalkaan sopivat kengät. Mutta ne muistuttivat liikaa työkenkiä. Kuka nyt työkengissä haluaa vapaa-ajalla olla? En minä ainakaan.
Siirryin seuraavaan puotiin, missä houkutuksia, himoittavia kenkiä ja laukkuja oli tarjolla ylenmäärin. Myyjä tuli palvelemaan ja pian lämpenin eräille popoille. Merkki oli Hush Puppies. Nahkakengät, ja merkilliset semmoiset. En ole merkkitietoinen ihminen, siis ihminen, joka ostaa vain vaatteita ja tavaroita, missä on se joku haluttu laatu(?)merkki. Ja onko se merkki sitten tae jostain hyvästä laadusta? Ehkä on, joskus taas ei. Mutta asiaan. Kengissä oli hinta, sata euroa miinus viisi. Myyjä lupasi ne alle puoleen hintaan. Päädyin sovittelemaan ja katselemaan popoja, ja pian ne olivatkin laatikossa matkalla kotikujalle. Takaraivossani oli kuitenkin pieni epäilys: Ovatko nämä minunnäköiseni kengät?

Näytin kenkiä kissalle.

Tulisiko kissalta jotain mielipidettä kengistä? Merkki oli ainakin päin honkia. Mikä ihmeen Hush Puppies? Olisiko Hush Kitties parempi? Semmoista merkkiä ei kyllä ole.

Kissaa alkoi kiinnostamaan.

Muutaman kerran ovat jalassa olleet. Mukavat ovat. Eivät kuitenkaan aivan semmoiset mitä alunperin itselleni hain. Mutta pystyn elämään asian kanssa.

Hyväksytty.

Niin pystyy kissakin. Vaikka ei kenkiä käytäkään. Epäilen vahvasti että sillä on jonkinasteinen kenkäfetissi. Se puskee melkeinpä kaikkia eteisen lattialla seilaavia kenkiä. Yksi sen suosikeista ovat ensimmäisessä kuvassa olevat (minulle ylisuuret) vaaleanpunaiset ja maalintahrimat puutarhakenkäni.