Pehmityshetkiä

Eilen pihalla kävi kaksi vierasta miestä. Kävivät hakemassa pois yhden liikenteestä poistetun ajoneuvon. Jipii, yksi poissa, vielä kaksi jäljellä.. Toiveena olisi, että autot häipyisivät pihalta jonnekin ennen talvea ja lumen tuloa. Että olisi pihalla tilaa mihin sitä lunta työntää. On se kumma juttu miten joihinkin pihoihin kertyy kaikenmoista romua. Autojakin.

Kissan pehmityshetki.

Kissa tykkää.

Minä oli juuri harjaamassa kissaa pihalla kun mies tuli.
"Jaa, täällä on kissanpehmityshetki," mies tokaisi.
Mitähän sillä mies oikein mahtoi tarkoittaa?
Muutakin mies jutteli. Miten hänellä on monta ajopeliä kotona.
Ja niitä boonuksiakin on jo seitsemänkymmentä.
Olen minä niistä boonuksista kuullut. Autoa en kyllä omista.
Hieman eri maailmassa elämme, ajattelin.

Tykkääminen on molemminpuolista.

Tänään kävin pehmittämässä itseäni rullalenkillä. Pehmitys onnistui. Tuli hiki tuli kuuma tuli jano.
Lämpötila hipoi hellelukemia. Täytyi hetkeksi oikaista aurinkovuoteelle kirjan kanssa. (Baldacci, David; Henkeen ja vereen) Tai siis hieman pidemmäksi hetkeksi. Osasin kuitenkin varautua ja otin kameran vierelleni. Odotettavissa oli että kissa hiipii vierelle. Näin kävinkin.

Taas kerran kissa paljasti himonsa kenkiin. Ne pääsivät sen käsittelyyn. Auringossa tuli kuitenkin pian kuuma, parempi paikka löytyi aurinkovuoteen alta.

Päivällä tapasin erään koiraa ulkoiluttavan naisen, joka asuu näillä kulmilla. Koira oli käynyt uimassa. Tänään oli kuulemma ollut tarkoitus lähteä met(s)älle, mutta isännän mukaan aivan liian kuuma ilma koiralle. "Pumppu halkee", tokaisi tämä nainen. Kuuma päivä tänään olikin. Niin eläimille kuin ihmisillekin. Myrskyllekään ei ruoka oikein maittanut.