tiistai 11. kesäkuuta 2013

Yllätysvieraita sijaiskodissa

Isovanhempani piipahtivat eilen illalla, aivan yllättäen. He ilmoittivat että tulivat katsomaan Myrskyä. Olin itse ollut kotona jo parisen tuntia ja ehtinyt miettimään että missähän kissa oikein luuhaa. Kerroin mikä tilanne oli. Kissaa ei ollut näkynyt pariin tuntiin. Huusin muutaman kerran Myrskyä. Kuulumiset ehdimme siinä vaihtamaan ja viimein Myrsky ilmotti tulostaan kolinan kanssa.

"No nyt se tulee!" Ilmoitin isovanhemmilleni. Kissa hyppäsi kuistin katolle ja tuli rakennus kiipeilytelineitä pitkin alas pihalle. Nappasin puhelimella muutaman kuvan. Yhdestä tuli melkoisen hupaisa.


Näyttää siltä että kissa olisi pakenemassa paikalta, mutta ei. Myrsky laittoi parastaan: Kissa pyöri jaloissa, puski, kiehnäsi ja kehräsi. Isovanhempani olivat haltioissaan. Minä olin ylpeä sijaiskissastani ja sen sosiaalisuudesta.

Isoäidilläni oli lapsena kissa. Siellä Karjalassa. Kissa jäi kotitalon pihalle kun tuli evakkoon lähtö. Lehmät sen sijaan otettiin mukaan. Tarkoituksena oli palata evakosta, ja kyllähän kissa nyt hetken aikaa itsekseen pärjäisi. Kuppi maitoa jätettiin rappusille. Takaisin ei kuitenkaan enää päästy palaamaan.

Translation: Surprise Visitors.

25 kommenttia:

  1. On ollut vaikeita paikkoja, jättää talot ja omaisuudet ja vieläpä lemmikkejäkin. Tulee pala kurkkuun kun vain ajatteleekin asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Evakkoon lähtö on ollut kova paikka monelle suomalaiselle. Ja tuolloin otettiin mukaan se mikä kyettiin. Hyötyeläimet tietysti painoivat vaakassa enemmän kuin lemmikit. Tuskin tuohon aikaan on mitään kissankuljetuslaatikoita edes olikaan olemassa.

      Poista
  2. Samalla tavalla joutui minun anoppini aikoinaan jättämään kissansa Karjalaan - he tosin palasivat, mutta ei ollut kisua enää siellä odottamassa. No, toisen kerran kun sitten lopullisesti lähtivät, ei jätettäviä ollut.
    Myrskystä on syytä ollakin ylpeä - seuralliset kissat ovat harvassa - meidän Viiru lukeutuu näihin seurallisiin, mutta kaikki muut lähipiirissä olevat luikkivat pakoon heti, kun haistavatkin vieraita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotovereita ovat siis anoppisi ja isoäitini. Kauhea paikka se on ollut. Mitä jos tänä päivänä kävisi niin? En edes halua ajatella.

      Ja kyllä minä ylpeä kissasta olenkin:)

      Poista
  3. Nuo evakkotarinat ovat aina niin koskettavia.
    Voi Myrskyä, hieno isäntä(tiikeri) sielläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoäitini on kerran Karjalassa käynyt, parikymmentä vuotta sitten. Mitään ei ollut jäljellä. Kotitalon paikan hän tunnisti suuresta kuusesta ja perunakellarista.

      Onnea on suvereeni isäntäkissa!

      Poista
  4. On varmasti ollut kauhea paikka jättää koti ikuisiksi ajoiksi ja lemmikit myös. Vaikka evakot muuttivatkin vain Suomen sisällä, niin kulttuuri eri maakunnissa on ollut erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti kamalaa. Jättää koti. Ja ne lemmikit.

      Poista
  5. Mukavia vieraita teillä on käynyt! Ja hyvä että Myrskykin ilmaantui paikalle ;)

    Kurja kohtalo oli karjalaiskissoillakin niihin aikoihin... Kaikin puolin onneton tilanne jokaiselle osalliselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Myrsky ymmärsi ilmaantua paikalle, olen siitä iloinen. Eivät joutuneet isovanhempani pettymään. Toivottavasti kukaan ei enää joudu evakkoon lähtemään.

      Poista
  6. Eivat ole mukavia nuo evakkoreissut:)

    VastaaPoista
  7. Minunkin sukujuureni ovat osittain Karjalassa, ankaraa on ollut elämä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. Minun molemmat mummini ovat Karjalasta, isäni äitiä en ikinä tavannutkaan.

      Poista
  8. Mahtava isäntäasento Myrskyllä :)
    Evakkotarinat ovat niin koskettavia, mun äitini mummu kun lähti niin sai mukaansa vain lasten tekemät äitienpäiväkortit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvänen aika, vain äitienpäiväkortit... Hiljaiseksi vetää.

      Poista
  9. Myrsky on niin isäntää :) Vanha ystäväni, nyt jo edesmennyt oli lähtenyt evakkoon kaksi kertaa, sellainen jättää syvät traumat. Sydän särkyy jo ajatuksesta, että olisi pakko lähteä eikä voisi ottaa kissaa mukaan. Onneksi ne ovat hyviä selviytymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraat täytyy ottaa lämpimästi vastaan. Näitä evakkotarinoita löytyy monelta. Koskettavia ovat jokainen niistä.

      Poista
  10. Kyllä tossa kuvassa näkyy oiva seuramies ♥ :)

    Mun isä on ollut evakkolapsi ja vaikka aihe harvoin nousee keskustelun aiheeksi, on aika selvä että tilanne on ollut vaikea vaan se on opettanut ja kasvattanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuramies ja hurmuripoika ♥
      Onhan sitä olemassa sananlasku: Se mikä ei tapa, vahvistaa... Paikkaansa pitävyydestä tosin voimme olla monta eri mieltä.

      Poista
  11. Onpas sulla, Myrsky, mukavat isovanhemmat. Hianoo, että sä tuotat iloo niin monelle, niin meille ku omalle suvulles. Sä oot hiano miäskissa. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen onnekas. Ja isovanhemmat ovat onnekkaita. Aikas hyvin ovat asiat.

      Poista
  12. Varmasti haikeita muistoja isoäidilläsi Karjalaan liittyen. Niin voi kuvitella, miten mieleen on piirtynyt se oma rakas kissa tuvan rappusilla odottamassa isäntäväkeä kotiin. Onneksi elämme nykyään rauhan aikakautta, vaikka sitä joskus pitääkin liiaksi itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Ja ei näistä tapahtumista loppupelissä niin kauhean kauan aikaa ole kulunut...

      Poista
  13. Myrskyllä on vaikuttava näyttämölle tulo, tai siis hyppy (ja kolina). Hänellä siis on draaman tajua?
    Riipaiseva tuo isoäitisi muisto Karjalasta ja kissasta, joka oli pakko jättää sinne.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!