keskiviikko 15. elokuuta 2012

Ovela orava

Vai onko kyseessä pyhimys ja orava?

Eräänä aurinkoisena iltana istuin tapani mukaan kuistin rappusilla lukemassa. Kesken lukuhetken Myrsky pyyhältää ohitseni. Kantaen oravaa suussaan.

MYRSKY! 

Kissa painelee sisälle, ja laskee oravan näytille kuistin käytävälle. 

Huomatkaa sädekehä kissan ympärillä.

Myrsky saa asiaankuuluvat kehut minulta. Mietin että mitähän seuraavaksi. 
Meinaakohan kissa syödä se? Menen tarkastelemaan oravaa lähemmin. 


Looks dead to me. But...

Teen huomion. Se hengittää. Se vain esittää kuollutta. Se on elossa. 
Ja se hyppää pystyyn! 
Ja minä myös.




Saan suljettua oven olohuoneeseen, eipähän siellä kiipeile seinille. En oikein tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Orava saattaa olla haavoittunut, se kyhjöttää nurkassa. Myrsky ei pidä mitään kiirettä. Se nautiskelee tilanteesta.


Minä taas mietin että mitä kannattaisi tehdä. Onko oravalla tuskia? Miksi Myrsky ei tapa sitä? Pitäisikö orava päästää kärsimyksistään? Myrsky käy välillä varoen tassulla sitä täppäämässä. Oravalla on erittäin pitkät kynnet, ehkä Myrsky on joskus saanut joltain kurrelta köniin, koska kissa niin varoen kurrea koskettelee. Sitten alkaa tapahtumaan.



Kurre paineli kohti ulko-ovea. Erehtyi suunnasta ja päätyi tuolin alle. Alkoi hieman pelottamaan. Mitä jos se ahdistettuna tulee kissan silmille. Ne pelottavat kynnet... Haen pihalta pajunvitsan ja työnnän sen tuolin alle. Orava on pian tiessään, ja kissa perässä. Erinäisten vaiheiden jälkeen tilanne on tämä:

Kurre kyhjöttää korkealla pihakoivussa.



Ja Myrsky mököttää puun alla.

Mitä opimme tästä? Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Selvisikö orava? Sitä en pysty sanomaan. Aamun tullen se on tiessään.

Translation: Sneaky Squirrel and the Saint.

20 kommenttia:

  1. Huh, miten jännittävää. Pakko sanoa, että onneksi kurre pääsi karkuun eikä jäänyt sisätiloihin riehumaan. Ei ne oranvan kynnet mutta ne hampaat, varo vain Myrsky. Olen huomannut nuo samat elkeet hiirten kanssa: hiiri esittää kuollutta ja kissa välinpitämätöntä. Jos hiiri eläytyy liikaa rooliinsa käy kissa vähän tönimässä sitä, jotta alkaisi tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävää, todellakin. Kurre olisi voinut tehdä vaikka mitä tuhoja paniikissa säntäillessään: tapetit ja verhot olisivat saaneet kyytiä. Koska muistutit noista hampaista, saan pelätä entistä enemmän:/
      Sain videopätkänkin oravan tönimisestä, mutta en taida sitä tänne laittaa.

      Poista
  2. Sädekehä näkyy hyvin :-DDD Toivottavasti kurre ei haavoittunut. Sehän noissa kissalta pelastuneissa aina mietityttää. Mutta hienoa että se ilmeisesti selvisi, vaikka toimit tietenkin täysin törpösti jos Myrskyltä kysytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, itsekin mietin samaa. Ei varmaan olisi pitänyt sekaantua kissan jahtiin. Mutta en halunnut repaleisia tapetteja ja verhoja! Eikös se ole riittävän suuri syy puuttua asiaan?

      Poista
  3. Huh sentään, jännitysnäytelmiä toisensa jälkeen sijaiskodissa! Ei ole pitkäveteistä elämä Myrskyn kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on jännittävää, ainakin näin kesäisin. Ja keväällä ja syksyllä. Talvella otetaan sitten rauhallisemmin. Tänä kesänä on kyllä ollut enemmän actionia kuin edellisenä...

      Poista
  4. Voi, miksi kissat ei voisi olla vegaaneja? Metsästäisivät sieniä ja heiniä. Tarina oli melkein liian jännä mulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai vegaaneja:D Kissa on peto, sille vaan ei mahda mitään! Hyvinkin julmia ne ovat tuossa metsästyskäyttäytymisessään. Kun saalilla leikkivät.

      Poista
  5. Myrsky-mäyris: Kuule kaima, meille tuli kurre sisään ihan itte. Saapasteli terassin ovesta. Mä hyäkkäsin sutena kimppuun, mutta äippä oli nopeempi ja hyökkäs mun kimppuuni. Hän pukkas mut Tuiskun kanssa makkariin ja paiskas oven kiinni. Orava viipotti vapauteen. Hitsi! Mut parempi kuiteskin niin.

    Mut sä kyl näytät jotenkin eteeriseltä tossa sädekehäkuvassas, keh heh, ja tosi viattomalta. Nopee sun on tarvinnu olla, kun oot sen talttahampaan kiinni saannu. Vaikka noi poikaset on kyl vähän hömelöitä. Ykskin kiipes meijän iskän housunpunttia pitkin syliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai se teidän äippäkin varjelee verhojaan. Mä en ymmärrä. Kaupastahan saa uusia. Saalistaminen on kivaa. Ja oravajahti täytyy ottaa vakavasti. Olisivat nuo ihmiset vaan puuttumatta meidän eläinten välisiin juttuihin. Toivottavasti ehdit edes haukkumaan sitä teidän oravaa.

      Tiiättekö mitä. Se naapurin likka, se Namu jahtaa myös oravia. Yhtenä lauantaina sijaismamma kuuli kuinka naapurin äiti huusi lapsilleen: "Voi! Lapset tulkaa katsomaan, Namu toi oravan."
      Mutta mulla on kuiteskin enemmän kaatoja kuin Namulla.

      Poista
  6. Onneksi orava ei ryhtynyt riehumaan sisätiloissa! Kynsillä olisi saanut tosi pahaa jälkeä aikaan. Ja Myrskyllä tosissaan on sädekehä päänsä päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näin. Myrsky on, ainakin omasta mielestään (melkein) pyhimys ja hyväntekijä: Jyrsijät ja muut tuholaiset pidetään kurissa.

      Poista
  7. Pyhimys :) No, hyvä että Myrskyllä on itseluottamus kohdillaan. Oli kyllä jännä kertomus tämäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyhimys hyvinkin. Onhan teillä ne kaksi kuninkaallista, joten miksei sijaiskodissa voisi olla yksi pyhimys:)

      Poista
  8. Kunnon jännitysnäytelmät siellä! Onneksi tilanne laukesi ilman pahempaa karvapöllyä ja riekaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni oli oravan puolella, tällä kertaa. Myrsky taasen jäi nuolemaan tassujaan. Kyllä niitä oravia vielä pihalla juoksee...

      Poista
  9. Huh. Eikä edes mikään pieni kurren rääpäle, vaan melkoinen möhkö pörröhännäksi! Ovelakin vielä. Toivottavasti kurre selviää jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti Myrsky ei ole ainoa oravantappaja näillä kulmilla...

      Poista
  10. Oho! No nyt sulla on ollu kamera kädessä just oikeaan aikaan!

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!