Kesäkuun viimeinen päivä

Sekä otoksia itselaukaisun keinoin.

Se on jo kesäkuun viimeinen päivä. Tuleeko se syksy jo kohta, ja se syyskuun viimeinen viikonloppu? Tässä on enää kolmisen kuukautta hirvijahdin alkamiseen. Aamulla ennen lenkille lähtöä istuin hetken aikaa Myrskyn kanssa rappusilla ja tyhjensin kahvimukiani. Olin aistivinani ilmasssa jo hieman syksyn tuntua. Voiko se syksy tulla jos ei ole helteitäkään vielä koettu?

Montako hellepäivää on tänä kesänä ollut? Ilmeisesti ei ainuttakaan, tilastoja en lähtenyt etsimään joten tämä on mutu-tietoa. Millainen oli kesäkuun viimeinen päivä sijaiskodissa viime vuonna? Jos kurkkaat tänne, niin tiedät. Täytynee sanoa että silloin oli helle! Tänään lämpötila on tuskin kirinyt kahteenkymmeneen asteeseen. Meidän makuumme, siis Myrskyn ja minun, on tämä kesä lämpötilojen suhteen ollut ihan hyvä kesä. Ei liian kuuma eikä kylmäkään. Sopiva. Helteet varmaan tulevat vielä ennen syksyä.

Tajusin että nyt on viimeinen hetki (tai minun bloginihan tämä on, joten saan julkaista mitä tahansa kuvia, ja milloin tahansa otettuja kuvia) laittaa nämä kuvat näytille.

Toukokuussa eräänä arki-iltana luin kuistin rappusilla ja sain kissan seurakseni. Päätin opetella käyttämään kameran itselaukaisua.

Sain kissasta aika monta kivaa kuvaa. Kameran varjo näkyy kyllä tässä ikävästi. Ja kovin ovat hailakan väriset nuo kuistin tuolit. Onneksi niihin tuli se turkoosi väri pintaan. Aivan täysin en oppinut itselaukaisua käyttämään. Mokasin jotain, ja kamera ottikin kuvia sarjana. Koostin niistä pienen animaation.

Tunnelma on jotenkin pysähtynyt, vaikka animatiosta onkin kysymys. Kissa makoilee tyytyväisenä ilta-auringossa ja bloginpitäjän hiuksia heiluttaa pieni tuulenvire. Huomaatteko te kuinka kissa hengittää? Tuo arki-ilta jää mieleeni kauniina muistona.

(Tähän sain jo kuvaajan avukseni.)

Ei enempää tästä itselaukaisusta. Vaan muista laukauksista. Tällä viikolla oli porukan talkoovuoro ampumaradalla, ja kävin minäkin talkoilun ohella yhden sarjan ampumassa.

Helteitä ja syksyä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille!

Translation: Summer Breeze.

Kuukauden asento

Generation X

Kesäkuun viimeisiä päiviä viedään. 

Nyt on korkea aika laittaa kuva kuukauden asennosta. 

Ei sen syvällisempiä pohdintoja tällä kertaa. 

 

Lopuksi vielä sijaiskodin kuunteluvinkki:

Kent: Generation ex.

Puuman hyökkäys

Kaikkihan tietävät mitä puumalla tarkoitetaan. On puumia ja puumia. Siis niitä pohjoisamerikkalaisia kissapetoja ja niitä toisia naaraspuolisia jotka jatkuvasti haaveilevat selätettävissä olevista uroksista. Uskaltaisin väittää että naapurin tyttökissa on juuri sellainen puuma. Namu on oikein iloinen ja viehättävä tyttökissa. Tyttönen tekee retkiä kotinsa ympäristössä ja on steriloimaton. Veikkaisin että se on juuri tämä namunen kuka houkuttelee niitä leikkaamattomia kolleja tänne naapurustoon.

Koska elämme vuotta 2012, on naistenkin ihan ok tehdä se aloite. Kotona ei siis tarvitse odotella niitä kosijoita sinne tuleviksi. Namu on aika aktiivinen seuranhakija. Sijaiskodin Myrskyäkin tämä naapurin puuma on lähestynyt muutaman kerran. Ja ihan tositarkoituksella.

Se puuma tuli taas tänne!

Ensimmäisellä kerralla kohtaaminen sujui hyvin. Olin sisällä ja huomasin Namun tulevan pihalle. Samantien muistin että Myrsky on pihalla, kuinkahan tässä oikein käy? Myrsky ajoi Namun pois, ihan tuosta noin vaan. Olin helpottunut. Ei ollut huutoa, ei mouruamista eikä uhittelua, niinkuin käy kohtaamisessa kollien kanssa. Häntää kyllä pörhisteltiin, ei sen kummempaa. Se sujui nätisti.

Eräänä lauantaina olin sisällä ja kuulin ulkoa huudon. Ilmiselvä kissan rääkäisy. Ryntäsin pihalle ja kujalla kohtasin naapurin pikkupojan ja Myrskyn. Namu oli juuri luikkinut tiehensä. Poika sanoi että ne tappelivat. Heidän Namu ja meidän Myrsky.
"Olivatko ihan kiinni toisissaan," kysyin pojalta.
"Kyllä!" Oli pojan vastaus.

Voi ei. Myrskyllä oli ollut rankka viikko takana reviirin vartioinnin suhteen. Yhtään vieraita kissoja ei tänne pihalle sinä päivänä olisi kaivattu. Kissa oli reviiriidoissa hieman haavoittunut ja ajattelin että se on varmaan aika liipasinherkällä tuulella. Ja niin se olikin.

Mutta mä ajoin sen pois!

En tiedä kumpi kissoista huusi, tai kumpi kävi käsiksi. Saattoi naapurin poika liioitellakin. Myrsky oli kuitenkin tyytyväinen itseensä ja tuli sisälle päivätorkuille.

Tämänkaltainen kohtaaminen toistui eräänä arki-iltana, yhdentoista aikaan. Olin jo sängyssä kun kuulin huudon kujalta. Kävin katsomassa. Myrsky ja Namu olivat taas kerran kohdanneet. Kumpi huusi? Vaikea sanoa. Kumpi kävi käsiksi vai huudettiinko vain? En tiedä. Nyt on ollut jo pitkään rauha maassa. Vieraita kissoja ei ole sijaiskodin pihalla näkynyt. Ei kolleja eikä näitä puumia. Onneksi.

Translation: How To Cope a Cougar Attack.

Tarkennus: Puumien sanotaan jahtaavaan itseään huomattavasti nuorempia. Myrsky on Namua huomattavasti vanhempi, joten Namua ei yleisesti tiedossa olevien kriteerin perusteella voi sanoa puumaksi. Bloginpitäjä ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta leikitellä tällä puuma-nimityksellä hieman ja olla kirjoittamatta tästä aiheesta. Tapahtumat ovat kuitenkin tosia.

Sijaiskodin esterata

Myrskyn kaimalla, tuolla mainiolla mäyräkoiralla on aikaansaava kotiväki. Myrsky-Mäyris on saanut oman akiliito- eli agilityradan. Sijaiskodin henkilökunnalta on kissojen agilityrata jäänyt rakentamatta. Harmittaakohan se kissaa?

Tänä aamuna Myrsky päätti että sijaiskotiinkin tarvitaan oma esterata ja ryhtyi tuumasta toimeen. Siis esterata henkilökunnalle. Se näytti tältä:

Hyppää yli niin pääset ulos.

Minun oli tarkoitus lähteä töihin. Kuinkas sitten kävikään. 

Myrsky meni ulko-oven eteen torkkumaan. Esteeksi. 

Mihinkään et muuten lähde!

Mikä siis neuvoksi? Tilanne olisi talvella ollut katastrofaalinen. Kissa olisi ovea aukaistaessa livahtanut ulos, ja minä olisin joutunut odottelemaan herran kotiinpaluuta. Ja aivan taatusti päätynyt töihin enemmän tai vähemmän myöhässä. Talvella olisin ottanut käyttööni apukeinon. En kiristystä, vaan lahjonnan.

Kyllä. En häpeä sitä tunnustaa. Joskus kun tiukka paikka tulee, käytän ruokaa lahjomiseen. Onneksi nyt kesällä on helpompaa. Kissa livahti oven auetessa pihalle. Onneksi sillä on oma sisäänkäynti mistä se pääsee halutessaan sisälle. Tarkemmin ajatellen on kissalla on sittenkin oma agilityratansa, tai se on paremminkin kiipeilyrata: Kissan oma salainen sisäänkäynti. Se vaatii kiipeilyä, pujottelua ja taas kiipeilyä. Ja se soveltuu vain kissankokoisille, sitä emme voi yhdessä harrastaa.

Translation: Agility.

Eroahdistus

Tämä on vakava juttu. Uskaltaako tästä edes kirjoittaa? Yritän ottaa kevyehkön otteen tähän aiheeseen. Meillä kärsitään jonkinasteisesta eroahdistuksesta. Se saattaa olla molemminpuolista. Mitä se sitten tarkkaan ottaen on? Netistä löytyy vaikka mitä aiheeseen liittyvää, jos sieltä lähtee asioita etsimään. Meillä ei onneksi ole mitään käytöshäiriöitä. Olemme kuitenkin molemmat jo aikuisia. Osaamme käydä pissalla siellä missä pitääkin. Emmekä huuda suoraa huutoa emmekä valita. Emmekä laita paikkoja palasiksi.

Kuinka tämä sitten ilmenee? Arkena tämä on vielä hallittavissa olevaa. Toki se on ikävä lähteä töihin, mutta kissan jättäminen kotiin onnistuu. Pahinta tämä on silloin kun olen yön tai kaksi poissa kotoa. Minulla on ikävä kissaa. Joudun soittamaan kotiin ja laittamaan tekstiviestejä. Että kuinka siellä oikein sujuu?

Kissakin reagoi. Se saattaa olla yli yön reissussa kun olen poissa kotoa. Eikä se syö kunnolla. Myrskyn ruokahalu kuitenkin paranee kun tulen kotiin. Toki aivan yksinkertainen selitys asialle voi olla se että Myrsky on ottanut jonkun saaliseläimen kiinni ja popsinut sen suihinsa.

Tulit kotiin!

Kaikille ei eroahdistusta tule, näin olen ymmärtänyt. Mutta jos se tulee, se on merkki onnistuneesta kiintymyssuhteesta. Tarkoittaako tämä että siitä on syytä olla iloinen?

Liioittelenko? En tiedä. Ehkä. Olenko ihan hölmö kun tämmöisiä mietin? Nolasinko itseni kun tästä kirjoitin? (Olen pyöritellyt tätä päässäni jo kuukauden päivät.) Eikös se kuitenkin ole niin että tässä maailmassa täytyy olla tyly ja kova ihminen pärjätäkseen. Heikkouksiaan ei saa näyttää. Ehkä olen vain turhan herkkä kun on kissasta kysymys? Ainakin olen kovasti kissaan kiintynyt, ja haluan uskoa että se on molemminpuolista.

Mennään yhdessä sisälle...

Kuvat on otettu liki kuukausi sitten toukokuussa, ennen tuolien ja pöydän maalaamista. Vanhoja siis, mutta ne sopivat tähän aiheeseen.

Ei Myrsky huonolla hoidolla ole silloin kun olen poissa. Myrsky on erittäin sopeutuvainen yksilö. Onhan se elämänsä aikana muuttanut jo ainakin viisi kertaa. Ja se on ollut aiemminkin sijaiskodissa. Kissa on varsinainen kehräävä ilopilleri. Erään kerran kun olin poissa ja minun paikallani nukkui vieras ihminen, oli Myrsky tyynesti hypännyt vuoteen jalkopäähän nukkumaan. (Oh my! Siis vieraan ihmisen jalkoihin!)

Ehkä tämä eroahdistus on sittenkin enemmän minun ongelmani.

Translation: Being Away Tears My Heart Apart.

Vierailulla kuningattaren kesäparatiisissa

Juhannuksena täytyy päästä mökille saareen. Saunomaan, grillaamaan ja chillaamaan. Mökkisaari on Vilman kesäasunto ja valtakunta, joten sinne ei ole Myrskyllä mitään asiaa. Myrsky sai viettää kaupunkijuhannusta.

Kuningatar otti juhannusvieraat vastaan tyynen arvokkaasti, 

leväten valtaistuimellaan keittiön tuolilla, viltin päällä. 

Juhannustervehdykset lausuttiin. 

Vieraat toivat valtiattarelle juhannustuliaisena uuden kukkakuvioisen ruokalautasen,

 sekä ruokaa. Tämä hyväntahdon ele takasi pääsyn saarivaltakuntaan.

Sää oli mitä kaunein.

Juhannuksesta nautittiin herkullisia grilliruokia syöden ja raikkaita juomia siemaillen.

Vilma ei saarta ympäröivää vettä pelkää. Järvestä käydään vettä juomassa, 

tassullakin saatetaan tarkistaa veden lämpötila. Uimassa ei kuitenkaan käydä,

vaikka laiturilla tassutellaankin pelottomasti.

Bloginpitäjä sentään kastautui järvessä ja näin oli talviturkki heitetty.

Juhannuskokot syttyivät iltakymmeneltä.

Ilma viileni, ja venekyyti oli kylmää.

Paluumatkalla saattajana toimi hetken aikaa suuri harmaalokki. 

Translation: Beautiful Midsummer with Queen Vilma.

Hyvää ja kaunista juhannusta!

Sijaiskodissa näytti synkältä vielä keskiviikkona. Pihanurmi oli kasvanut ylipitkäksi. Tällä kertaa ruohonleikkuriin oli bensaa ostettuna kanisterissa, joten polttoainepulaa ei voinut käyttää tekosyynä ettei ruohoa voinut leikata. Klippo tankattiin, ruohonleikkuria nyittiin käyntiin. Ja nyittiin. Ei auttanut. Kaasua koetettiin eri asennoissa, tulppakin avattiin ja kuivattiin. (Nyt bloginpitäjäkin tietää millainen on tulppa-avain. Ja kuinka kastunut tulppa kuivataan.) Erinäiset temput eivät auttaneet. Klippo hylättiin pihalle. Jospas valohoito auttaisi.

Torstaina minulla oli vapaapäivä ja minulla oli ilo herätä kissan kanssa samasta sängystä. Kävin lenkillä, pesin pyykkiä ja pyörin turhautuneena pihalla. Hemmetin klippo! Olisi ollut niin kiva leikata ruoho. Energiaa minulla riitti vielä vierailuun isovanhempien luona sekä illalla salitreeniin, ja kun tulin kotiin, oli ruoho leikattu. (Tai ainakin puolet pihasta.) Ylistystä ruohonleikkurille! Tuona hetkenä olisi sopinut ottaa pari tanssiaskelta tämän  Fatboy Slimin biisin Praise You tahtiin!

Hyvää ja kaunista juhannusta!

Eikä siinä vielä kaikki. Myrsky lähti reissuun kolmen kieppeillä iltapäivällä kun minä tein vierailun isovanhemmilleni. Oliko kissalla tietoa kahden täplätytön saapumisesta paikkakunnalle? Vai mistä oli kysymys? Neiti Ylppökin oli hetken aikaa karkuteillä. Ylppö ei kauas ehtinyt, mutta Myrskyli viipyili reissullaan yli kuusi tuntia. (Ja minä aloin jo hieman huolestumaan.) Lieneekö ollut juhannusheiloja katsastamassa vai sekoittiko kesäpäivänseisaus kissan pään? Tiedä sitä sitten missä noin kauan viipyiltiin. Pääasia kuitenkin oli että Myrsky tuli ehjänä (ja nälkäisenä) kotiin.

Loppuun vielä kuvatus henkilökunnan aattoaamuna virvelillä nappaamasta ahvenesta. Siitä riittää syömistä Myrskylle.

Myrsky ja sijaiskodin henkilökunta toivottavat kaikille hyvää ja kaunista juhannusta!

Translation: "Houston! Problem Solved." 

It´s Time to Enjoy Midsummer.