Tärkeä turvallisuustiedote

Työpaikkani sijaitsee suuressa teollisuustalossa mistä löytyy monia eri alojen yrityksiä. Palotarkastuksia siinä talossa tehdään aika usein, sillä onhan se hyvä että asiat ovat kaikinpuolin kunnossa, eikös vain? Pari viikkoa sitten talossa oli palotarkastus. Siitä saimme tiedon etukäteen. Palotarkastajan auton havaitsin parkkipaikalla, mutta pettymyksekseni tarkastaja ei astunut työpaikkani tiloihin. Ai miksikö petyin? Olisinko halunnut nähdä komean palotarkastajan? Tarkastajan ulkonäöstä minulla ei ole mitään havaintoa, mutta olisin pyytänyt mieheltä erään tarran.

Ollaanko sijaiskodissa ryhdytty keräämään tarroja? No ei suinkaan.
Vanhempieni ovesta löytyy sellainen, ja ilmeisesti monella muullakin kotieläimen omistajalla on tarra liimattuna sisäänkäynnin läheisyyteen.

Koska palotarkastaja ei käynyt työpaikallani, oli minun mentävä palotarkastajan luokse. Poikkesin siis paloasemalla ja pyysin tarran itselleni. (Törmäsinkö siellä uljaisiin palomiehiin? No en. Tarran antoi minulle naispuolinen kanslisti.) Tarra liimataan kuistin ikkunaan. Pelastushenkilökunta tietää sitten onnettomuuden sattuessa että talosta löytyy kotieläin.

Samallahan se on pelote mahdollisille murtomiehille. Luulevat vielä että sisällä odottaa hurjan suuri ja verenhimoinen vartiokoira!

Loppuun vielä talvinen auringonpaisteessa olohuoneessa otettu fanikuva, sekä onnittelut:

(Oli pakko laittaa erittäin suuri kuva, koska Myrsky on erittäin komea.)

Myrskyn oikeaan perheeseen syntyi eilen pieni tyttövauva. Sijaiskoti onnittelee!

Translation: Anybody seen grand firefighters?

Onko se?

Eilen sijaiskodin henkilökunta joutui tekemään lumitöitä. Kissa tuli mukaan osallistumaan lumitöiden tekemiseen, niinkuin sillä on tapana. Siitä on kiva vaania ja kyttäillä ahertavaa henkilökuntaa. Taka-ajatuksena sillä saattaa olla työn jäljen tarkkailu, ken tietää. Henkilökunta kurvaili lumikolan kanssa postilaatikon kohdalla kujan puolella, kissa oli tiiviisti touhussa mukana. Samaan aikaan kujalla käveli vanhempi mies. Hän huomasi henkilökunnan puuhat, sekä kissan. Mies ihmetteli ääneen:

"Kissa!"
"Auttaako se?"
Mies lausahti vielä:
"Kissoja ei juurikaan enää paljon näy..."

No kissahan se!

Mies jatkoi kävelyään, ilmiselvästi näkemästään ilahtuneena. Ohikulkenut mies taisi olla kissaihmisiä! Ulkoisen olemuksensa puolesta kulkija saattoi olla peräti vanha merimies kenellä oli ikävä kaikkia laivakissoja mitkä  oli elämänsä varrella kohdannut. (Tai sitten henkilökunnan mielikuvitus vain lähti seilaamaan...)

Translation: What is it? Is it a Cat? Yes, it´s a Moggy!

Kattihaaste #9: Lelut

Lautapelejä lauantai-iltaisin sekä lentävä lautanen

Kattihaasteen aiheena on tällä kertaa lelut. Täti punainen ja katit kyselevät millaisilla leluilla oikein leikitään. Ovatko ne tehdasvalmisteisia vai jotain muuta?
Sijaiskodin henkilökunta on todennut että kaupasta ei kannata Myrskylle leluja ostaa. Kaupat lelut jäävät käyttämättä, niistä ei juurikaan innostuta. Ainoa poikkeus on violetti huiska mikä joskus saa kyytiä. Parhaimmat leikit on saatu aikaiseksi ihan perusjutuilla, kuten pakkausnarulla. Ulkona taas leikitään kaikenmoisilla pihalta löytyvillä oksilla ja pitkillä heinillä.

Onko se lentävä lautanen?

Ei se lentävä lautanen ole, eikä mikään muukaan levitoiva objekti. Se on lauantai-ilta sijaiskodissa olohuoneen pöydän ääressä. Pöytäliinan virkaa toimittaa kirpputorilta ostettu pelilauta. Ja leluna kissalla on pakkausnarua.

Tämä on ihan huippulelu!

Parhaat lelut ovat niitä yksinkertaisimpia. Ainakin Myrskyn mielestä.

Yöpalaa

Ei niin kauhean terveellistä

Joskus henkilökunnan vatsa kurnii öisin ja maha huutaa yöpalaa. Mitä silloin on tehtävissä? On tärkeää kuunnella vatsan ääntä. Sydämen äänen kuunteleminen voi olla turhan vaikeaselkoista ja joissain tapauksessa kohtalokasta, joten neuvoksi muillekin: Kuunnelkaa sitä vatsan ääntä, älä välittäkö siitä mitä sydän sanoo. Sydämen ääni ei ole niin tärkeä kuin vatsan. Ja sitäpaitsi, täytyy syödä hyvin että jaksaa! On myös tärkeää pitää verensokeriarvot kohdallaan. Yön pimeydessä niillä arvoilla ei ole niin merkitystä. Yöllä syödään lähinnä mielihalusta.

Kissa on innokkaana leikissä mukana jos se kuulee yöllä ääniä keittiöstä.

Täältä kuului jotain ääniä? Henkilökunta!

Se asettautuu valtaistuimelleen tarkkailemaan tilannetta. Henkilökunta ei laita täysvalaistusta keittiöön, liesituulettimen valo riittää. Lisää valoa saadaan jääkaapista kun käydään tutkimaan mitä yöpalaa sieltä voisi löytyäkään. Valaistus on myös vajavainen siksi ettei kissan silmiin kirkas valo koskisi. Henkilökunta toki ajattelee myös omia silmiään.

Liikenisikö tännekin jotain pientä yöpalaa?

Jääkaapin aarteista saattaa jotain pientä purtavaa löytyä. Sen jälkeen painutaan takaisin peiton alle.

Olen tässä päivän mittaan miettinyt että pitäisikö sanoa jokunen sana eilisistä vaaleista? No, jos aivan välttämättä täytyy pari sanaa vaaleista sanoa, niin se on seuraavaa: Yösyömisellä ja vaalivalvojaisilla ei ole minkään valtakunnan yhteyttä! 

Hyvää alkanutta viikkoa!

Translation: Late Night Snacking. Not so Healthy.

Älykkökissa ja pöllöhipsteri

Bloginpitäjä oli jo pitkään katsellut maailmaa naarmuisten silmälasien lävitse. Oli korkea aika hankkia uudet näkymälasit. Pitkään nenällä olleissa laseissa ei ollut muuta vikaa, paitsi ne naarmut. Pokamallikin oli kovin mieleinen, mutta kulumia linsseissä oli jo aivan liikaa. Aina silloin tällöin pistäydyin optiikkoliikkeessä haistelemassa tarjontaa kapeille kasvoilleni. Joulukuussa sitten tärppäsi, ja kotimaan verokarhukin palautuksellaan kannusti minua tekemään investoinnin.
Silmälasien valinta onkin vaikea tehtävä. Jostain olen ohjeita lasien hankkijalle lukenut että ostoksille on lähdettävä yksin, ja valittava kehykset oman mieltymyksen mukaan. Neuvoja voi toki pyytää ja kohteliasta on kuunnella mukana olevaa makutuomaria. Ehkä enemmän on annettava painoa optikon ja myymälänhoitajien näkymykselle asiasta kuin seurana olevan kaverin ohjeille. Tärkeintä on kuitenkin katsoa itse peiliin ja tehtävä valinta sen mukaan mikä omia silmiä miellyttää.
Kuvittelin olevani jonkunverran boheemi. Silmälasiostoksilla huomasin kuitenkin olevani melko konservatiivi. Minulla ollut rohkeutta (eikä tosin halujakaan) valita punaisia tai oransseja kehyksiä. Metallisankojen sijaan uskalsin ottaa muovikehykset. Edellisetkin olivat muovia, joten aivan vanhoillinen en kuitenkaan ole.

"Valikoidessani" kissalle laseja, ei malleja ollut kovin montaa. Käyttämässäni kuvankäsittelyohjelmasta löysin kolme vaihtoehtoa. Tässä niistä yksi.

Ilmiselvä älykkö, vai kuinka?

Entäpä bloginpitäjän valinta? Uudet silmälasit ovat olleet sisäänajossa liki pari kuukautta, pikkuhiljaa alan niihin tottumaan. Sitä on vain niin kaavoihinsa kangistunut, tai tarkoitan että oma silmä on niin tottunut laseihin mitä on käyttänyt pian jo viisi(!) vuotta. (Eli oli korkea aika päivittää ne.) Kestää oma aikansa että ymmärtää olevansa tuo rillipää mikä peilistä tuijottaa.

Oliko valinta onnistunut vai ei, se ainakin tuli selväksi että sijaiskodissa sittenkin asuu pöllö! Saanko esitellä, sijaiskodin pöllöhipsteri, kalansilmäobjektiivin läpi nähtynä:

Pöll(h)öhän se siinä!

Ja olit sitten rillipöllö tai et, kissan- tai koiranomistaja, niin huomenna sitten äänestämään, ellet jo ole ennakoinut. Katsotaan ja jännitetään huomenna kenelle työpaikka oikein menee.

Translation: New pair of glasses, for moggy and me.

Kissa ja silmälasit

Sijaiskodin henkilökunta käyttää silmälaseja. Taloudessa on niitä useampia kappaleita. On kotilaseja, parempia laseja ja niitä vanhoja laseja, mitkä joskus tulevat esille jossain yhteydessä. Sellaisia vanhoja, millä ei ole enää mitään virkaa. Tai lähinnä niillä on se tehtävä että niille naureskellaan ja ihmetellään että miten hölmön näköiset ne ovatkaan olleet. Silmälasit eivät tietenkään keiku koko ajan nenän päällä, vaan ne saatetaan laskea käsistä milloin mihinkin. Marraskuussa henkilökunta teki ensimmäiset havainnot kissasta ja sen kiinnostuksesta silmälaseja kohtaan.

Mikäs tämä on?

Silmälaseissa oli kissan mielestä jotain suunnattoman kiehtovaa.
Niitä piti ihan maistaakin.
Maku saattoi olla hieman pikantti.

Seuraavan kerran asia pantiin merkille joulukuussa.

Taas nämä kakkulat tässä!

Henkilökunnalla on noita..

Mutta minulla ei.

Voisin vaikka...

Pitää nämä tai haluta ihan omat!

Kissalla on ihan hyvä näkö, se ei varmaankaan tarvitse silmälaseja. Ainakaan näön vuoksi. Entäpä ulkonäön vuoksi? Se onkin toinen asia. Mutta Myrsky on niin komea, se ei tarvitse kakkuloita piirteitään korostamaan. Ja voi pojat, kyllä ne olisivat hankalat kissan kuonon päällä keikkuessaan. Eivät ne siinä kovin kauan aikaa pysyisikään.

Translation: A Pair of Glasses. Does moggy need them?

Kuolema pölypunkeille!

Talven toistaiseksi kylmin aamu

Oli tänään. Sain jo eilen päähäni että näillä pakkasilla on hyvä tuulettaa petivaatteet. Samalla koittaa (oletettavasti) kuolema pölypunkeille ja petivaatteisiin tulee ihanan raikas tuoksu. Illalla voi sitten pujahtaa puhtaiden lakanoiden ja tuuletettujen petivaatteiden väliin. Kuulostaa yksinkertaiselta toteuttaa. Ongelmaksi muodostui sängyssä uinuva kissa. Kuumavesipullo lämmitti vielä punaisen peiton alla.

Pikkutiikeri aamu-unilla.

Keittiössä keittelin kahvit ja puurot. Näin ajattelin: "Jos kissa vaikka häiriintyisi sen verran että tajuaisi itse lähteä pois sängystä." Ei auttanut kolisteleminen. Oli nostettava verho ylös ja alettava varoen poistamaan lakanoita ja peitteitä. En olisi millään raaskinnut häiritä unista kissaa. Sen suurempia vastalauseita kohtaamatta sain homman hoidettua.

(Mitä jos tiikereitä olisikin kaksi? Sänky kävisi ahtaaksi.)

Onneksi sain kyydin töihin, äitini italialaisvalmisteisella autolla. Etelänmalliin kun auto on tehty, niin eihän siinä ole penkinlämmitintä! No, onneksi mon derriere on sen verran lihaisa (lue: läski) että tarkenin untuvapompan päällä kylmällä penkillä pienen tovin istua. Poikkesimme matkalla kauppaan. Kaupan pihalle oli joku loistoauto, johtotähti, hyytynyt ja sille annettiin käynnistysapua. Tämä keli ei ole hyväksi autoillekaan. Herääkin kysymys kenelle se on hyväksi?

Kaupasta haettiin kahvimaitoa ja Vilmalle aamuseitä. Sei toimitettiin Vilman kotiin asti. Samalla kurkkasin kuinka Vilman pakkasaamu sujui.

Vilma punaisella peitolla.

Neidillä oli samat mielessä kuin Myrskyllä. Loikoilua punaisella fleece-peitolla, kuumavesipullon kera. Vilma näytti odottelevan isääni takaisin sänkyyn. Äiti kun lähtee töihin, jää isäni Vilman kanssa kotiin ja yhdessä he ottavat aamupäiväunet. Melkoisia kissanpäiviä se Vilmakin viettää!

Translation: It´s freezing. Better stay indoors.