Window shopping

(Joo, tätä ei ole pakko lukea, tämä on tätä höpöhöpöä...)

Loppiaisena tuli tehtyä hieman näyteikkunaostoksia. Ja ihan ohimennen. Museosta toiseen siirryttäessä oli matkan varrella eräs sisustusputiikki. Ja mitä silmämme bongasivatkaan!

Kiinalainen kissa -70%

Aivan ihana. Piti se sitten kaupasta kotiuttaa. Se on jonkinlaista keramiikkaa, painava, siis täyttä tavaraa. Esineessä on melko rouhea viimeistelemätön pinta. Ja pohjasta löytyi se valmistusmaa. Kiinalainenhan se. Esine on juuri sopiva ulos pihalle laitettavaksi. Sitten lumien sulettua. Sen voi unohtaa sinne ja antaa sen rapautua ja sammaloitua kauniisti. (Ellei se sitten rapaudu tunnistamattomaksi möykyksi ennen sammaloitumista.)

On siinä vaan luonnetta!

Myrskyä ei sijaiskodin hankinta kiinnostanut.

Mä kuule sulle kohta sitä luonnetta näytän! Onko pakko sen kameran kanssa aina tulla liki?

Onneksi Myrsky kuitenkin suhtautuu valokuvaamiseen aika tyynesti. Ehkä se kuvittelee että se vaan kuuluu elämään täällä sijaiskodissa. Ja niinhän se onkin.

Lumijälkilaskenta

Isojen kissojen lumijälkilaskenta Etelä-Savossa sunnuntainta 8.1.2012

Koko Etelä-Savon riistanhoitopiirin alueella laskettiin vapaaehtoisten metsästäjien toimesta ilvesten jälkiä. 

Laskennassa selvitettiin ilvespentueiden lukumäärä sekä kirjattiin kartoille kaikki suurpetojen jäljet jotka ylittivät laskentareitistön. Meidän riistanhoitoyhdistyksen alueelta tehtiin havainnot kahdeksasta yksittäisistä ilveksen jäljestä, sekä yhdestä pentueesta. Kaupanpäälle löytyivät yhdet suden jäljet.

Sijaiskodin pihallakin tehtiin jälkihavaintoja. Jäljet löytyivät ulkorappusilta.

Havainto tehty ja kuvattu aamuhämärissä.

Minkä eläimen jäljet mahtavat olla kysymyksessä? Suurpeto se ei missään tapauksessa ole, sillä jäljet ovat kovin pienet. Vai voisiko kyseessä sittenkin olla ilveksen pentu?
Ei, se ei voi olla mahdollista. Pennut eivät kulje itsekseen, vaan ne astuvat emonsa jälkiä pitkin. Pentueiden jälkien selvittäminen onkin tämän vuoksi hankalaa. Pennut saattavat kulkea emon jäljillä useita satoja metrejä. Ja sitäpaitsi, mitäpä ilveksen pentu sijaiskodin rappusilla istuisi!

Voisiko kyseessä olla kurre? Ei, sillä jäljet ovat liian suuret oravan jäljiksi.
Onko jäljet sitten jättänyt pieni pupu? Vaikuttaa aivan siltä että siinä olisi pitkien takakoipien jäljet. Voisiko se olla pitkäkorva mikä on hetken levähtänyt rappusilla? Vahvasti epäilen. Rusakot ovat melkoisen säikkyjä (ja hölmöjäkin) vaikka ne pihalle tulevatkin. Ja kuten tiedetään, Myrskyhän on pupuntappaja, joten tuskin jänöt rappusille uskaltautuvat. Koirakaan se ei ole, sillä vapaana juoksevilla koirilla ei ole mitään asiaa sijaiskodin pihaan.

Koska näin mahdolliset vaihtoehdot on suljettu pois, niin jäljelle ei jää mikään muu eläin kuin kissa.

Kuvassa kissan etutassu, kynnet esillä.

Myrsky istui aamulla tovin rappusilla ennenkuin uskaltautui pihalle. Takatassut sulattivat kissan alta hieman lunta, siksi tämänkaltaiset jäljet.

Myös takatassuissa kissalla on kynnet, takatassu kuvassa keskellä.

Lukijoille pitää kertoa, että Myrsky ulkoilee talvisinkin. Ainakin tähän mennessä se on nauttinut ulkoilmasta pakkasesta ja pienestä lumesta huolimatta. Sopivasti annosteltuna.

Toivepostaus: Dieettiruokia kissalle?

Pieni pyyntö isältäni

Isäni jutteli minulle tällä viikolla ja hän aloitti näin: " Sinulla kun on se blogi niin mitä jos kysyisit niiltä muilta kissanomistajilta vinkkejä kevyempään ruokavalioon."

Joten tässä sitä nyt ollaan. Vanhemillani on siis kissa, hurjan kaunis Vilma neiti. Vilma on steriloitu ja ikää viisi ja puoli vuotta. Isääni on alkanut huolestuttamaan kissan pieni painonnousu. Lisäkilot eivät ole hyväksi kenellekään, senhän me kaikki tiedämme. Vilman edeltäjä, (meille kaikille niin rakas Vilppu), oli hyvinvoiva kissa. Hieman ehkä ylipainoinen. Vilppu sairastui sitten diabetekseen.

Vilma ulkoilee mökin katolla.

Nyt pelkona takaraivossa on tietysti tämä diabetes. Vilman paino on noussut, äitinikin sanoo että kissa on painava kun sitä nostaa. Vilma on hieman pulskistunut, sen olen minäkin huomannut. Toisaalta Vilman pitkä turkki hämää paljon, joten kissan oikeita muotoja ei pysty silmin näkemään. Juominen ei ole lisääntynyt, joten merkkejä diabeteksestä ei ole. Painoa olisi hyvä kuitenkin tiputtaa.

Mökkeily on parasta mitä Vilma tietää.

Vilman ruokavalioon kuuluu aamuisin seitä, ja illalla porsaan lihaa, tai porsaan sydäntä. Katkaravutkin neiti kelpuuttaa, toisin kuin eräs kolli. Kuivaraksujakin se popsii. Isäni kaipaisi joitain vinkkejä mitä "dieettiruokaa" Vilmalle voisi tarjota? Olisiko teillä jotain *extra*super*special* vähäkalorisia herkkuja vinkattavaksi?

Vilma vuodenvaihteessa. Onko painoa tullut lisempää vai ei? Vaikea sanoa.

Isäni olisi erittäin kiitollinen vinkeistä. Kaikkea kannattaa tarjota, ongelma on vain se että Vilma on hiukkasen nirppanokka. (Anteeksi Vilma, mutta onneksi sinä et osaa lukea.)

Toki kuvakulmakin ratkaisee. Ylläolevassa kuvassa Vilma näyttää TOSI isolta tytöltä!

Kertokaahan hyviä vinkkejä, please!

Loppiainen

Eli vielä kerran joulu.

Puolille päivin vietin laatuaikaa kissan kanssa sängyssä.

Kirja Åsa Lantzin Kiinalainen tyttö.

Sängystä oli kuitenkin noustava, sillä sovin treffit iltapäiväksi vanhempieni kanssa. Tähtäimessä:

Avoinna loppiaisena viimeistä päivää.

Lähtiessä kysyin kissalta että kiinnostaisiko sitä kulttuuriannos? Näyttelyjulistekin oli niin kutsuva. 

No kuule, ei voisi vähempää tänään kiinnostaa...

Näyttelyt olivat tänään siis avoinna viimeistä päivää ja niihin oli vapaa pääsy. Ensimmäinen pysähdys oli Lääninkivalteri Aschanin talossa, missä esiteltiin joulun viettoa 1700-luvulla. Mielenkiintoiseksi tämän "Kivalterin talon" tekee se, että isäni on asunut siellä 1950-luvulla. Talo oli pitkään rappiolla, mutta 1980-luvulla laitettiin hihat heilumaan ja se kunnostettiin.

Kaupunginmuseon sivuilta lainattu teksti kuuluu näin:
"Ainutlaatuinen 1700-luvun kaupunkitalomiljöö sisämaassa. Jo portilta astutaan 200 vuotta ajassa taaksepäin talon pihaan ja puutarhaan. Sisällä kustavilaisen ajan huonekalut, tapetit ja käyttöesineet, ovet ja ikkunat, kertovat maaherran ajan Heinolasta ja vievät kävijän ainutlaatuiseen tunnelmaan. Talon puutarha on laadittu 1700-luvun lopun tapaan. Joka kesä siellä kasvatetaan tuon ajan hyöty- ja koristekasveja. Talo on avoinna yleisölle 15.5. - 15.9. sekä viikot Itsenäisyyspäivän jälkeen Loppiaiseen, jolloin esitellään joulunviettoa 1700-luvulla."

Talon pihapiirissä on muitakin rakennuksia päärakennuksen lisäksi. 

Isäni isoäiti asui täällä. Nyt se toimii museomestarin työhuoneena.

Pääsimme käymään sielläkin ja isäni muisteli lapsuuttaan. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, ei kuitenkaan tungokseen asti. Kivalteri Aschan tarjosi kävijöille loppiaiskahvia ja paakkelseja. Booliakin oli tarjolla. 

Lääninkivalterin talo ja piika.

Joimme kahvit ja ihmettelimme lisää. Alla kuvia isäni lapsuuden kodista. Huoneet olivat silloin aivan toisessa kunnossa kuin nyt.

Matka jatkui tämän jälkeen vielä Taidemuseolle ja Kaupunginmuseoon. Kierros oli oikein mukava. Kotiin päästyäni oli kissakin saanut itsensä ylös sängystä.

Paikallisvartiointia

Mitä tehdä jos kieltokyltit eivät auta pitämään tunkeilijoita poissa?

Täällä vartioin minä.

Siksipä sijaiskodin pihalla suoritetaan paikallisvartiointia. Tarvittaessa toimistoaikana, toimistoajan ulkopuolella sekä tarpeen vaatiessa ympärivuorokautisesti. Sijaiskodin paikallisvartija ennakoi toimintaympäristöä uhkaavat riskit ja puuttuu ongelmatilanteisiin välittömästi.

(Täältä onkin muuten hyvät näkymät tuonne lintulaudalle...)

Sijaiskodin vartiointipalvelun paikan päällä oleva vartija suorittaa turvallisuuteen liittyviä tehtäviä pyrkien ennalta ehkäisemään, estämään ja rajoittamaan vahinkoja ja rikoksia. Näkyvä vartiointi on ennaltaehkäisevää turvallisuutta.

Toisin sanoen: Suuri Musta, pysy poissa täältä!

Pökköä pesään

Sijaiskoti lämpiää sähköllä ja puulla. Talvella lämmitetään varaavaa takkaa, ainakin yhden pesällisen verran. Ja tämä tapahtuu joka päivä. Melkoista lämmitysrumbaa siis. Se hinta on kuitenkin maksettava, jos omakotitalossa haluaa asua. Toki on niitä muitakin energiamuotoja millä torpan saa lämpimäksi, mutta uunit olivat tässä talossa valmiina, joten miksi sitä lämmitysmuotoa muuttamaan. Onneksi tähän mennessä on ollut melko lauhaa, pakkasta on ollut tänä talvena vain muutamana päivänä. Säästyy tuota sähköäkin, se on niin kallistakin.

Helpolla vaivalla pääsee ihminen kuka kerrostalossa asuu. Asuntoa ei tarvitse talvisin lämmittää, eikä lumitöitä tehdä. Omakotitaloasumisessa on toki hyvätkin puolensa, mutta jätetään ne nyt käsittelemättä.
Takaisin lämmitykseen siis!

Piharakennuksen takana on puuvarasto, ja sieltä kannetaan puita kuistille, sekä sisälle takan viereen. Niiden on hyvä jonkun aikaa lämmitä kuistilla ennenkuin niitä työntää takkaan. Haihtuu kosteus pois. Onko se nyt niin tarkkaa? No kyllä se sijaiskodin henkilökunnan mielestä on. Ja tiedetty tosiasiahan on että jokaisessa tulisijassa on omat niksinsä siinä kuinka niistä saa parhaimmat lämmöt tiristettyä. Ja sytyttäminenkin on oma taitolajinsa, ennenkuin oppii tulisijan tavat tuntemaan. Nii-iin.

Varmaan siellä jo ajatellaan että mene jo asiaan, kissakuvia kehiin, ei tämmöinen ketään kiinnosta. Ok. Nyt kissa-asiaa.

Sijaiskodin kuistilla on siis se välivarasto polttopuille. Siellä säilytetään myös puukoppaa millä puita kannetaan sisälle. Puukoppa on harvemmin tyhjänä. Jos kuitenkin käy niin että se sattuu olemaan tyhjä, voi siellä ottaa torkut.

Mä tulin tänne että saisin olla rauhassa!

Mut eihän tästä mitään tule! Ja saisko nää roskat täältä pois?

Välillä henkilökunta joutuu huokailemaan tuon kissan vuoksi. On se välillä niin vaativa tapaus! No ei suinkaan. Myrsky on aivan huippuyksilö. Halutessaan se osallistuu kodin askareisiin ja pihatöihin. Puunkantokin siltä luonnistuu.

No, mennääs nyt! Jaksaa, jaksaa! Reippaasti!

Omalla tavallaan kissa auttaa henkilökuntaa. Se ilahduttaa henkilökunnan arkea, ja taas jaksetaan ahertaa rutiiniaskareiden parissa. (Puunkantokuvat otin välipäivinä, silloin ei ollut lunta.)

Syökää kanaa!

Kävin eilen illalla töiden jälkeen kaupassa. Nälkä kurni vatsassa. Pohdin, että mitähän ruokaa sitä laittaisi. Ensin meinasin ostaa keräkaalin ja jauhelihaa, mutta jo ajatuksena pannulla tirisevä rasvainen sika-nauta jauheliha alkoi ällöttämään. Siis liikaa possua joulunaikaan. Hirven jauhelihassa ei juuri ole rasvaa, mutta sitä ei pakkasestani valitettavasti löydy. Sitten tajusin: Kanaa! Niinhän sitä hampurilaishuttuketjun mainoksessakin muinoin hoettiin: Syökää kanaa! Siispä kana olisi sijaiskodin valinta. Kana on hyvää. Bodaritkin vetävät dieetillä siipikarjaa, se on kevyttä. Lihaksia sen avulla ei kyllä pysty kasvattamaan, mutta maukasta se on. Vaikka onkin dieettiruokaa. Koirallekin. Vanha karhukoira Arttu syö kana-riisiä, tai vaihtoehtoisesti kalkkuna-riisi pöperöä. Kilokaupalla.

Kotona odotti se viekas ja pitkähäntäinen kissa. Joka oli nälkäinen. Jota Myrskyksi kutsutaan. Ei se kyllä viekas ole, kamera sattui nyt taltioimaan tuommoisen ilmeen.

Ai kanaa vai?

Purin kauppakassia, ja kissa kierteli ympärilläni kiehnäten ja kehräten. Kovin se oli utelias, että mitähän kassista löytyisi?

Broilerinkoivet kypsyivät uunissa sillä aikaa kun puuhastelin. Mikä olikaan ruokalaji? Minun valintani oli  Chicken Couscous, Myrskyn Chicken Plain.