Keväthepuli. Vielä kerran.

Viime viikolla pariin otteeseen maahan satunut valkea lumi vei terän kissan keväthepulilta. Tai ainakin ajattelin että nyt se alkaa laantumaan. Eilinen auringonpaiste taas aktivoi sen. Ja se on nyt on muuttanut ilmenemismuotojaan. Nyt kiipeillään seinille:

Bloginpitäjäkin arvelee joutuvansa jossain vaiheessa kevähepulin kouriin. Kevät on herättänyt muurahaiset. Siitäkin huolimatta että yöllä oli pakkasta useita asteita. Makuuhuoneen lattialla käveli aamulla muurahainen ja se pakeni lattialla lojuneen raidallisen villasukan alle. Muurahaisia makuuhuoneeseen ilmestyy aina keväisin. Niitä vilistää lattialla ja  ne(kin) kiipeilevät seinille. Pahinta on kun yöllä herää siihen että muurahainen kävelee kasvoilla. Silloin hepuli iskee minullekin. Muurahaisista on päästy eroon laittamalla muurahaispulveria talon kivijalkaan. Luulen ettei pulveria uskalla tänä keväänä levittää. Kissan vuoksi. Mikähän nyt neuvoksi?

Sekä hepuloivasta kissasta että henkilökunnasta huolimatta, 

tervetuloa mukaan Neitoperho!

Yrittäkää hillitä hepulinne ja iloitkaa keväisissä merkeissä alkaneesta viikosta.

Translation: Mad About the Spring

Onko särkee vai ei?

Viikolla sijaiskodin henkilokunta kävi pilkillä, ja kalansaalis edelliseen kertaan verrattuna oli huomattavasti suurempi. Henkilökunta ylpeänä kutsui kissan paikalle todistamaan saalista.

Kutsuttiinko minua?

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, saaliskaloja oli enemmän kuin kolme kappaletta.

Onkos täällä särkeä? Se on parempi kuin affena.

Tosiaan, Myrsky syö särkeä mieluummin kuin ahventa. Sama on huomattu Vilma-kissan kanssa. Särki on maukkaampi kissan suussa kuin ahven. Tosin nyt talvella, viikkojen tauon jälkeen upposi se ahvenkin Vilman kitaan.

Rutilus Rutilus punaisine silmineen.

Montako kalaa kissa sitten söi? Myrsky, joka on aina kovin ahnas, veti sisuksiinsa kolme kalaa. Toisin sanoen, kissa otti kolmen kalan kumarat. Ja sen huomasikin. Kissa melkein sammui istualleen sänkyyn. Tosin, sängyssä kun olimme, se ei ollut niin vaarallista.

Myrsky ja kolmen kalan kumara.

Muistammehan kaikki sanonnan vaatimattomuus kaunistaa? Tuossa saattaa olla perääkin, mutta täytyy kuitenkin muistaa että liika vaatimattomuus on täysin turhaa. Joten kerrottaneen että bloginpitäjä osallistui tänään metsästysseuran järjestämään pilkkikilpailuun. Omat sarjat miehille, naisille ja lapsille. Lisäksi otettiin huomioon kilpailun suurin sekä pienin kala.

Kuinkas siinä sitten kävikään:

Naisten sarjan voitto. Kilpailun suurin kala.

Pokaali irtosi neljällä kalalla, yhteispaino 277g. Kilpailun suurin kala painoi tänä vuonna 171g. Viime vuonna miehet kiskoivat avannosta haukia, nyt semmoisia ei saatu narrattua ensimmäistäkään. Voittajan on helppo hymyillä. Ja voitto tuli täysin tuurilla, ei taidolla. Pilkkinä oli hopeasiipi.

Translation: Winner Takes It All!

Noiduttu Kong

Sekä The Blair Witch look-alike

Kuka on nähnyt The Blair Witch Project -elokuvan? Kyseessä on siis pääosin käsivaralta tavallisilla videokameroilla kuvattu elokuva. Se muodostui taloudellisesti suurmenestykseksi. Ja se jakoi mielipiteitä. Monet kokivat kuvanlaadun häiritseväksi, melkoista tärinää se olikin, mutta erittäin todenmukaista. Minä pidin leffasta. Ensimmäisen katsomiskerran jälkeen ajattelin että metsään en kyllä uskalla pimeällä lähteä, sillä sen verran pelottava elokuva oli. Viimeksi katsoin sen uudenvuodenaattona. Vuosia edellisestä kerrasta oli vierähtänyt, mutta aivan yhtä pelottava se oli!

Kuinka ihmeessä Kong Cat Kickeroo ja Blair Witch liittyvät yhteen?
Lukekaa eteenpäin jos haluatte tietää.

Aiemmin tällä viikolla tuli selväksi että Myrsky innostui lelusta. Kissa meni melkeinpä sekaisin siitä.

The Kong. And The King.

Sijaiskodissa riehuttiin ihan huolella. Mielessä käväisi että oliko lelu kenties noiduttu? 

Sen verran hurjaa menoa oli.

Vertakin vuodatettiin.

Bloginpitäjäkin haavoittui. Oliko Kong sittenkin Witch? Leikin loputtua koettiin lisää kauhunsekaisia hetkiä. Bloginpitäjä katsoi peiliin, ja huomasi että hän voisi osallistua Blair Witch look-alike kilpailuun. Vai mitä mieltä olette? Vasemmalla leffajuliste, ylhäällä oikealla elokuvan näyttelijä Heather Donahue, oikealla alhaalla bloginpitäjä. Mitä tapahtui?

(Kuvat lainattu Wikipediasta, leffan nettisivuilta sekä sijaiskodin peilistä)

Muuttuiko Kong noidaksi ja pelotteli bloginpitäjän puolikuoliaaksi? 

Onneksi näin ei käynyt. Asialle on aivan luonnollinen selitys, noituus-arvuuttelut saavat tässä kohtaa stopin.

Olen allerginen kissan syljelle. Kissan karvat eivät haittaa minua yhtään, eikä kissan turkissa mahdollisesti oleva hilse. Iloisesti nukun samoissa lakanoissa kissan kanssa, vaatteni on kuorrutettu kissankarvoilla ja kissa viihtyy vaatekaapissani. Karvat eivät ole ongelma minulle, vaan se sylki. 

Analysoin tilanteen, ja tapahtui seuraavaa: Leikin tiimellyksestä innostuneen leikkijän kuola valui, siis kissan kuola, (ei minun) ja sitä tarttui leluun. Ja siitä sitten käsiini. Ilmeisesti hieroin silmiäni, ja soppa oli valmis. Tilanteesta selvittiin allergialääkkeen ottamisella. 

Tämä allergia ei haittaa elämääni, joskus vain sattuu käymään näin jos en ole riittävän varovainen. 

Minusta on ihanaa kun kissa osoittaa kiintymystään ja puskee. Näissä tilanteissa tosin saattaa iho joutua kosketuksiin kissan syljen kanssa. Silloin iholle nousee pieniä patteja. Tästä koituu pieniä hankaluuksia. Aamuisin, kun olen käynyt suihkussa, yritän kaikin tavoin vältellä puskevaa kissaa. Silloin on äkkiä vedettävä vaatteet ylle ettei se puske sääriin ja samalla pyyhkäise sylkeään iholleni...

Kuulkaas lukijat. Ei se aina niin helppoa tämä elo kissan kanssa ole. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. (Kaiken se kestää, kaiken se kärsii...)

Translation: The Sijaiskoti Witch Project.

Miksi bloginpitäjäksi ryhdyttiin. Sekä tunnustus.

Kissanpäiviä sijaiskodissa sai "Kaunis blogi" tunnustuksen Autuas olo -blogin Cheriltä. Olemme erittäin iloisia tunnustuksesta ja kiitämme siitä.

Cherin blogiin löysin tieni reilu kuukausi sitten, ja se oli -jalat alta heti ensisilmäyksellä. Cherillä on aivan ihana ja kaunis blogi, joten hän on tunnustuksensa ansainnut.

Tämä tunnustus tulisi jakaa edelleen viidelle alle 200 lukijan blogille.
Ilolla annan tämän eteenpäin seuraaville blogeille:


Arkiporinaa blogin Paulalle ja Ruskalle
Naukulan kerhon Helmille ja Mammalle
Paavolle ja Harmille
Saaripalstan Sailalle ja ihanille kissapojille
Tuutusen basaarin Unnalle

Tähän tunnustukseen ei liittynyt mitään käskyä/pyyntöä/tehtävää, mutta ajattelin kertoa miksi ryhdyin blogia pitämään. (Yritän tehdä sen lyhyesti.)

Löysin blogimaailman reilu vuosi sitten, ja anonyymisti luin (mitäpä muutakaan kuin) muoti, tyyli ja lifestyle blogeja. Mielessäni kyti ajatus että blogia voisi olla kiva pitää. Mutta millaista? Mistä minulla voisi olla sanottavaa? En ole kosmetiikan suurkuluttaja enkä ostele trendivaatteita. Kotiin raahaan romuja kirpparilta mutta siitä tuskin jutun juurta saisin aikaiseksi. Olen intohimoinen lukija, mutta en tuppaa analysoimaan kirjoja, nautin vain niistä, ei minulla riitä älli pohtimaan niitä sen kummemmin. (Ja sitäpaitsi, olen pahasti fiksautunut vain yhteen genreen.) 
Elämäntapani on fitness, mutta en treenaa mihinkään kisoihin, joten tylsää olisi varmasti lukea kuvausta treeniohjelmastani, paljonko tein toistoja ja millaisia sarjoja.. Tämä elämäntapa on jo niin minua, joten tuskin löytäisin siitä mitään muille annettavaa. Minustako fitneksen ilosanoman levittäjä? Ou nou.
Miellän itseni jonkinsortin boheemiksi, mutta haluanko kertoa omasta elämästäni kaikille? Vastaukseni oli: En.
Joten ajatus jäi kytemään. Pari kuukautta kului. Tuli toukokuu. Ja tuli Myrsky. Ja kujan sininen talo muuttui kissan sijaiskodiksi.

Myrsky♥

Myrskyn oikean perheen äidiltä kysyin että voinko perustaa Facebookiin tilin nimellä Myrsky Hoo? Voisin siellä kertoa mitä kissalle kuuluu. Sain suostumuksen. Mutta tiliä en sitten perustanutkaan. (Minulla itsellänikään ei ole tiliä Facebookissa, olen vältellyt sitä viimeiseen saakka.)
Vaan perustin blogin. Näin syntyi Kissanpäiviä sijaiskodissa.

Blogi syntyi siis tarpeesta kertoa Myrskyn omistajille kissan kuulumisia.
Olen iloinen että lähdin tähän leikkiin. Pidän tarinoiden lukemisesta ja kuulemisesta, joten yhtä hyvin voin itsekin kertoa niitä. Tykkään myös ottaa valokuvia, tai ainakin kovasti yritän ottaa.
Samalla säästän ihmisiä ympärilläni: Heidän ei tarvitse kuunnella kissahöpötyksiäni, täällä blogistaniassa voin kertoa ne. Ja tämä toimii myös toisinpäin: Saan ihastella muiden kissoja, huokailla ja myötäelää, ihastella. Olen jopa itkeä tirauttanutkin.
Iloitsen jokaisesta uudesta lukijasta, kommentista ja tunnustuksesta♥

Tunnustus Paulalta

Paula Arkiporinaa blogista antoi tunnustuksen♥

Olemme iloisia siitä ja kiitämme. Tunnustus on aina mukava saada.
Tunnustukseen kuuluu:
 
 1. Kertoa linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
 2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestään.
 3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.


Random facts; sekä bloginpitäjästä että blogin päähenkilöstä, olkaa hyvä:

Myrsky on kova poika kiipeilemään. 

Minä taas olen melkoisen kova tyttö nostamaan punttia.

Myrsky kiipelissä. Eikun kiipeilemässä.

Myrskyn kynsiä ei leikata. Siihen ei ole tarvetta, johtuneeko siitä että ne kuluvat riittävästi tuossa kiipeilyharrastuksessa. 

Myrskyn pehmotassut.

Minä taas leikkaan kynteni. Minulla on semmoinen työ missä pitkät kynnet ovat mahdottomuus.

Bloginpitäjän kädet työssään.

 (Tässähän tuli jo viisi faktaa! Jos osaatte kuvasta lukea mitä työtä teen.)

Myrsky pitää metsästyksestä, se harjoittelee sitä joka päivä henkilökunnan kanssa. Hiiriä ei ole sijaiskotiin vielä tänä vuonna tuotu, saa nähdä milloin hiirten jahtikausi alkaa. Luultavasti melko pian. Minäkin lähden metsälle, mutta vasta syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Silloin alkaa hirvijahti. 

Myrsky metsästää yksin, hirvijahti on porukkajahtia. Hirviporukkaan kuuluu monta miestä, kaksi koiraa sekä minä. Toinen koirista on tyttö, joten en ole porukan ainoa naispuolinen.

Montakohan faktaa tässä jo oikein tuli? Riittävästi, olettaisin.

Tunnustuksen lähetämme eteenpäin:

Ihanalle Kissiminnille

Varjoyrtin puutarhaan pienelle Myrtti-kissalle

Myrskyn kaimalle

Täplätytöille, Stellalle ja Neiti Ylpölle

Kissaklaanille

Mindylle

Mayolle

Sna:lle

Tashalle ja sirkuskissoille

Olkaa hyvä!

Blogi sai tänään toisenkin tunnustuksen, siitä kerron huomenna. Itseasiassa tänään piti kertoa lisää tarinoita Kickeroosta, mutta tunnustukset kiilasivat tarinajonon ohitse!

Kong tuli taloon

Nyt se löytyy sijaiskodistakin. Kong Cat Kickeroo tuli taloon! Ennen kauppaan astumista pohdin, (en hiljaa mielessäni, vaan ihan ääneen) että otanko lehmä- vai tiikerikuvioisen, ja olin kallistumassa lehmän puoleen. Kävi kuitenkin niin että Mustissa ja Mirrissä oli tarjolla vain kirahvikuosi joten valinta oli sillä selvä. Intoa puhkuen painelin viime maanantai-iltana kotiin. Odotukseni olivat korkealla. Pitääköhän kissa siitä? Ymmärtääkö se mitä sillä tehdään?

Onks tää mulle vai?

Lelun kaivoin heti kassista näytille. Kiinnostus sitä kohtaan oli kiitettävää luokkaa. 

Ja kumpi olikaan innostuneempi, minä vai kissa...?

Anna tänne! Mä haluan tutkia lähemmin!

Myrskyllä oli heti selvät sävelet mitä sillä tehdään. Se on painikaveri, sille pitää antaa kyytiä! Saa potkia! Saa purra! Ei sääntöjä! Henki pois vaan.

(Pää pyörällä Kickeroosta)

Oliko se hyvä ostos? Ihan hyvä, sanoisin. Kaupan leluista ei täällä välitetä, mutta tämä oli positiivinen yllätys. Älyttömän suuret odotukset minulla sitä kohtaan kyllä oli. Kickeroo löytyy monesta kissakodista ja se on ollut erittäin pidetty lelu. Joissain perheissä on menossa jo toinen kierros lelun kanssa, näin ainakin Saaripalstalla. Olin hieman ällistynyt että kissa mielsi sen painikaveriksi. Alkuhuuma lelun kanssa on jo mennyt, ja nyt lelu pyörii lattioilla. Ihan itse kissa ei leikkiin sen kanssa ryhdy, vaan siihen tarvitaan henkilökunnan avustusta.

On tää ihan hyvä lelu tuumii Myrsky.

Uusille lukijoille voin kertoa (jos ihmettelette että mikä tuo kiekko on minkä päällä kissa makoilee) niin se on raapimisalusta, tyyliin DIY. Tervetuloa mukaan Erja!

Kuulostiko tämä Kickeroo tarina liian hyvältä ollakseen totta? Totta se olikin, mutta melkoisen kesy. Huomenna vuorossa jotain muuta.

Translation: Wrestling with Kong Cat Kickeroo.

Jos ei aamulla malta käydä nukkumaan

Mitä silloin kannattaa tehdä?

Myrskyllä on siihen hyvä ratkaisu. Joinain aamuina, jos kissa ei aamulenkin jälkeen malta mennä nukkumaan, se aloittaa päivystysvuoron ikkunalla. 

Nojatuolin selkänojalla on mukavan pehmeä paikka ihmetellä kujan menoa. Välillä voi silmät ummistaa jos alkaa ramaisemaan. Jos on tuuria, aurinko pilkistää pilven raosta ja lämmittää mukavasti kissan turkkia. Tosin se myös paistaa kirkkaasti silmiin.

Tänä aamuna ei ollut pelkoa/toivetta kirkkaasti paistavasta kevätauringosta. Säätiedotus uhkaa että talvi iskee takaisin, luvassa reilusti uutta lunta, ainakin tänne sijaiskodin leveysasteille. Voi harmi. Pitääkö sitä ryhtyä vielä tänä keväänä lumitöihin?

Tuli teilläpäin lunta tai ei, niin oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Translation: Today´s Agenda: Stalk if You Are Not Too Tired.