Kävimme eilen eläinlääkärissä. Nämä reissut ottavat aina koville. Nyt vielä enemmän koska matka lääkäriin on pidempi mitä aikaisemmin. Pelkäsin että kissa alkaa voimaan huonosti. Näin kävi silloinkin kun muutimme tänne maalle. Eilen kun matkaa oli jäljellä alle kilometrin verran alkoi kissa lipomaan huuliaan.
"Voi ei, kohta tulee tulee oksu!"
Ja niinhän siinä sitten kävi. Myrsky oksensi kuljetuskoppaan, likasi kopan ja itsensä ja löytyipä sitä oksennusta auton jalkatilastakin.
Mistähän se pahoinvointi mahtaa johtua? Onko matka liian pitkä (noin parikymmentä minuuttia), tie mutkikas ja mäkinen vai jännittääkö tilanne niin paljon että aletaan voida huonosti? Onko kissan sijainti autossa väärä? Myrsky matkustaa kuljetuskopassa etupenkillä, kasvot menosuuntaan päin.
Aamuyhdeksän jälkeen en antanut Myrskylle ruokaa mahdollisen pahoinvoinnin vuoksi. Olisi varmaan pitänyt paastota pidempään, mutta en vielä edellisenä iltana tiennyt että kävisimme lääkärissä. Onko teillä antaa vinkkejä kissan matkapahoinvoinnin välttämiseksi? Miten teidän kissanne matkustavat?
Ja siitä lääkärikäynnistä sen verran että meillä pitäsi asiat olla ihan hyvin. Myrsky piti rauhoittaa veri- ja virtsanäytteen ottamiseksi. Ei olisi tullut kuuloonkaan että tassua olisi nätisti ojennettu ja annettu ottaa se verinäyte. Myrsky näytti lääkärissä että hän on nimensä mukainen kaveri!
Ulkona satelee lunta, me lepäilemme ja kokoilemme voimia eilisen koettelemuksen jälkeen. Rauhallista, rentouttavaa ja stressitöntä viikonloppua kaikille.
Translation: Motion Sickness. Tips to Prevent It?
Hui, kuinka eka pelästyin että onko Myrsky sairastunut. Onneksi ei sentään.Kissojen matkapahoinvointi on hyvin yleistä, en tiedä siihen muuta keinoa kuin tuon paastoamisen.
VastaaPoistaMinäkin hieman huolestuin, piti rauhoittaa mieltä ja käydä tohtorilla. Paasto varmaan toimisi -jos tietäisi jo etukäteen reissun ajankohdan.
PoistaMeillä Viljolla oli matkapahoinvointia, ja nimenomaan mutkaisella ja mäkisellä Saaristotiellä. Helpotti jos pystyin ajamaan hitaammin, mutta eihän se aina onnistu, kun pitää ehtiä lossiin, ja jos itsellä olisikin aikaa, niin perässä ajavilla on kiire seuraavaan lossiin. Minusta pimeä auttoi, luulen, että ohi vilahtavat maisemat vain huononsivat tilannetta. Koeta seim. kääntää kopan suuaukko kohti penkin selkänojaa seuraavalla kerralla, jos se auttaisi.
VastaaPoistaTäytyy kokeilla tuota sitten seuraavalla kerralla -toivottavasti kotoa ei tarvitse lähteä vielä pitkiin aikoihin(!)
PoistaMeillä oli pienet pojat, Rekku 7kg ja Mosse 7½kg. Aina kun ajeltiin maalle, niin samoilla tienoilla ne aina oksens ja pasko. Ihan sama ajettiino hiljaa vai kovaa, käytiinkö matkalla jossain tai ei. Aina, sama suora missä toinen pasko, toinen oksens.
VastaaPoistaKyllä kotona on kissan paras paikka. Vanhempieni kissa joutuu mökille mennessä matkustamaan avoveneellä, huutoa saattaa kuulua mutta eritteet eivät lennä.
PoistaMeillä kissat ovat voineet paremmin silloin, kun on koko koppa peitetty niin etteivät näe ulkona vilistävää maisemaa. Tiedä sitten, onko se parempi tapa, kun meillä ei ole oksuja koskaan tullut. Karjumista se kyllä vähentää. Voi Myrsky ressu, toivottavasti kaikki on taas parhain päin!
VastaaPoistaKiitos tästä vinkistä. Pitää kokeilla sitten tätäkin. Meillä oltiin eilen aika hiljaista poikaa... Ainakin yksi juttu tuli eilen selväksi. Turha lähteä kyleilemään vanhaan kotiin.
PoistaMatkapahoinvointi johtuu siitä, että silmät ja tasapainoaisti antavat erilaista tietoa. Eli silmissä näkyy tasaista, kun taas tasapainoaisti sanoo, että on tärinää, mäkiä, mutkia, nopeudenvaihteluita jne. Tai ihmisillä se johtuu siitä, ja järkeen kävisi, että tasapainoltaan herkemmillä kissoilla myös paha olo tulisi helpommin. Myöhemmin sitten voi olla opittuakin käytöstä: kun on muutaman kerran tullut autossa paha olo, sitä jo alkaa odottaa ja niinpä se sitten tuleekin.
VastaaPoistaEikä muuten onnistu verikokeen otto meidänkään kavereilta rauhoittamatta. Pissanäytteen voi ottaa hereilläkin (neulalla rakosta ultraäänikuvan avulla).
Pikaista toipumista Myrskyllä! Onneksi ei vaivoja pitäisi olla, se on aina mitä parhain tieto se!
Voisiko kissa myös aistia minun jännittyneisyyteni? Oma hermoilu (yritin olla rauhallinen ja cool) ei taatusti helpota asioita. Eikös siinä jouduta karvat masusta ajelemaan jos ultralla katsotaan? Eihän meidän poika voisi päiväkausiin kylmällä kelillä ulkoilla jos mahasta karvat puuttuisivat.
PoistaSiinä joudutaan joo karvat ajelemaan, kun ultralla katsotaan. Ja kasvaa muuten ihan tolkuttoman hitaasti takaisin, vielä kahden kuukauden päästä huomaa että ajeltu on! Ei tosiaan kylmällä voisi teidän poika ulkoilla!
PoistaKyllähän se kissa sinun jännityksen huomaa ja siitä stressaantuu. Eikä se coolin esittäminen ikinä onnistu ihmiseltä, aina kissa huomaa, että nyt on jotakin outoa meneillään. Meidän herkkis-Figo saattaa vilahtaa piiloon niinkin vakavasta asiasta, että minä lähden kauppaan poikkeuksellisena aikana...
Mutta tuota kopan peittämistä, mitä Maryjane ehdotti, kannattaa kyllä kokeilla.
Eli ihan hyvä ettei mahakarvojen ajeluun lähdetty! Rauhoittaminen olisi siis pienempi paha.
PoistaNo hyvä, että Myrsky on jo kotona toipumassa koettelemuksista. Meidän Viiru kiljuu kaikki matkat - ei oksenna, mutta paskoo. Tosin nyt nämä 2 viimeistä eläinlääkärireissua on menneet pelkän kiljunnan kanssa. Kun se näkeekin matkakopan, se vilahtaa alakertaan. Ei ole mikään matkakisuli Viiru - eikä näköjään Myrskykään♥
VastaaPoistaPysykäämme siis aina kotosalla jos suinkin mahdollista!
PoistaVoi, noi eläinlääkärireissut on aina keljuja. Meillä ei onneksi ole kuin viitisen kilsaa ajettavana. Mutta kyllä ne mouruaa. Eivät onneksi ole pahoinvoivia, kuten emäntänsä ;)
VastaaPoistaOlettepa onnekkaita! Vain viisi kilsaa, ei siinä ehdi paha olo tulemaan.
PoistaMäkin ehdin jo vähän huolestua, että Myrsky on sairastunut. Ja jos jotain löytyy niin paraneminen alkaa pikaisesti.
VastaaPoistaMeillä on se yksi matkakakkihousu ja reaktio tulee ihan selvästi stressistä. Toivotaan, että teille löytää täältä joku hyvä vinkki Myrskyn pahoinvointiin.
Stressi, sekin vielä! Toivotaan ettei reissuja tule, ja jos tulee niin koetamme uutta strategiaa.
PoistaVoi Myrsky ♥
VastaaPoistaKissan vatsakarvat kasvavat kyllä todella hitaasti takaisin. Helmillä ajeltiin vatsasta karvat kesällä, eivätkä ole vieläkään kasvaneet takaisin. Hyvä ettei Myrskyllä jouduttu ajelemaan!
Wilmalla oli matkapahoinvointia, tuli yleensä vähintään oksennus, välillä myös vaahtoa suusta ja joskus kakat. Helmillä on tullut vain pissat, ja nekin ehkä vain siitä syystä, että ei käynyt pissalla ennen matkaa.
Vaahtoa suusta, tuo kuulostaa jo hieman pelottavalta(!)
PoistaVoi Myrskyä! Yritetään tuikkia neulalla jne. Toivottavasti kaikki on kunnossa!
VastaaPoistaMeillä on niin lyhyt matka paikalliseen eläinlääkäriin, ettei kissat ehdi voida pahoin, mutta maukustella senkin edestä. Robert kerran pissi laatikkoon (mikä oli hyvä, koska sitä vietiin pissaamattomuuden takia ell:lle).
Mutta allekirjoittanut voi pahoin autossa -varsinkin jos on mutkaista, takapenkki ja liian lämmintä (kirjaa en todellakaan pysty lukemaan). Huonovointisuuteen auttaa etupenkillä istuminen ja kiintopisteiden etsiminen, mutta käskeppä kissan etsiä kiintopisteitä.
Maryjanen vinkki kuulostaa hyvälle ja lisäksi kunnon ilmastointi päälle.
Olipas teillä tuuria Robertin kanssa! Ja oli varmaan myös helpotuskin kun pissat tulivat. Tätä etupenkillä olemista hieman ajattelimmekin, ettei siinä tulisi niin paha olo kuin takana...
PoistaKiva kuulla, että Myrskyllä on kuitenkin asiat hyvin. Minustakin eläinlääkärireissut ovat painajaisia. Eläinlääkäri on ihana, mutta se matkustaminen. Nerolla tulee aina hätäkakat ja pisut sekä noottia pitkin matkaa. Olen kyllä huomannut että ääni vaimenee jos tasaisella asfaltilla ajaa alle kuuttakymppiä. Kuoppainen ja mutkainen tie lisää vastalauseita. Johtuu varmaankin ihan siitä, ettei ole matkustamistottumusta. Ja matka suuntautuu aina eläinlääkäriin.
VastaaPoistaKissa varmaan osaa yhdistää autoilun eläinlääkäriin:(
PoistaOnneksi on terve kisu. Valitettavasti en osaa neuvoa pahoinvointiasiassa. Onneksi ei tarvitse usein matkustaa.
VastaaPoistaKyllä taas tempaisit kuvien kuvan edellisessä tekstissäsi. Aivan äärettömän hieno Myrskystä ruohoruukulla.
Kiitos:) Täytyy toivoa ettei näitä eläinlääkärikäyntejä tulisi kovin usein.
PoistaOn kissoja, jotka rakastavat autossa matkustamista ja kissoja, jotka inhoavat sitä! Ilmeisesti Myrskykin kuuluu jälkimmäiseen porukkaan. Niin meilläkin kuulutaan! Kaikki mahdolliset eritteet ulkoistetaan ja infernaalinen huuto on päällä koko ajan! Onneksi se ei ole vaarallista ja loppuu välittömästi, kun autosta päästään pois :)
VastaaPoistaKovat kolli ja kimmat ei tykkää matkustaa!
PoistaVaikuttaakohan totuttelu? Jos pienestä pitäen reissa säännöllisesti niin ei ainakaan jännityksestä luulis silloin johtuvan. Ehkä se on yksilöllistä, niinkuin ihmisilläkin. Meillä Blackie tykkää, daamit taas ei.
VastaaPoistaMinä luulen että asiaan totuttaminen voi auttaa. Siis pienestä pitäen. Mutta oppiiko vanha kissa enää temppuja, se on toinen juttu se.
PoistaKoita Myrsky piristyä <3 Elämä voittaa. Näytithän kuitenkin kuka on kuka, heh.
VastaaPoistaKiitti Myrtti. Ne tosissaan luulivat että olen kauhusta kankeana, mutta erehtyivät. Ja raskaasti.
PoistaHuih, hyvä jos ei löytynyt mitään! ♥
VastaaPoistaMeillä ei myöskään tykätä matkustamisesta. Esterillä iskee vessahätä lähes aina matkalla. Eläinlääkäriin on nykyisellään matkaa n. 35 km suuntaansa, ennen 60 km. Onneksi lääkäri muutti lähemmäs!! Felixiltä on otettu kaikki kokeet aina rauhoittamatta, esimerkiksi verikokeet onnistuvat hienosti. Esteriltä on otettu neulalla pissanäyte ja silloin ei tarvinnut pahemmin ajella onneksi karvoja.
Matkapahoinvointiin on saatavana myös lääkettä, jos pakosti joutuu pidemmälle matkalle.
Tsemppiä ja rapsutuksia! ♥
Kiitos Elina ♥ Ja kiitos vinkistä. Pitääkin kysyä tuosta lääkkestä jos tämä reissaaminen jatkuu. Matkapahoinvointi ei ole kiva juttu omalla kohdallakaan.
PoistaMeillä Mandy reagoi ympäristöönsä, eli jos radio on hiljaisella ja juttelen rauhalllisesti aika ajoin Mandylle, kaikki on ok. Ja tietysti yritän ajaa rauhallisesti ilman äkkiliikkeitä tai kaarroksia. Mandy matkustaa aina etupenkillä, koppa turvavöihin köytettynä niin, että näkee minut parhaiten. Jos lapset ovat mukana ja rähjäävät keskenään, Mandy oksentaa jommasta kummasta päästä, yleensä takapäästä haisevan vastalauseensa...
VastaaPoistaKiitos tästä sijoitusvaihtoehdosta (tulipas outo sana tässä yhteydessä). Ei kuulosta huonolta vaihtoehdolta. Ja tyyni ja rauhallinen kannattaa siis olla.
PoistaVoi raasua, onneksi ei ilmeisesti ole kummempia vaivoja.
VastaaPoistaMindyäkin rauhoittaa selvästi se, ettei se näe ulos kopasta. Mindy oli taas ihan paniikissa koppaan laittaessa, mutta heti rapussa jo rauhoittui, kun sai ihmetellä ympäristöä. Hieman ristiriitaista: kävellen hyvät näkymät, autossa/ratikassa ei näkymiä.
Minulla on ollut erilaisia kissoja, ja pahin matkapahoinvointi oli Kesäheinällä, joka oli myös hyvin arka kissa. Luulen, että arkuus ja pelko pahensivat matkapahoinvointia, samoin maiseman vilahtelu. Nuorena Kesäheinä oksensi, kuolasi, pissasi, kakkasi ja maukui surkeasti koko matkan. Se myös villitsi muut samassa autossa matkustavat kissat. Sitten saatiin lääkettä. Ensimmäisen lääkkeen nimeä en muista, mutta se oli voimakkaasti rahoittavaa. Sitten myöhemmin Kesäheinä sai Prepulsid-nimistä lääkettä. Sen apteekkimyynti on tietääkseni Suomesta loppunut, mutta eläinlääkäriasema, jossa silloin kävimme, myi sitä erikoisluvalla. Vanhemmalla iällä Kesäheinä joutui matkustamaan paljon ja pitkiä matkoja ja siitä kehittyi varsinainen matkustaja - ja matkat menivät hyvin. Luulen myös, että Kesäheinä lakkasi pelkäämistä matkustamista ja alkoi luottaa siihen, että matkustaminen sujuu hyvin, sen jälkeen kun sai lääkettä. Varmaan nykyisin on muitakin lääkkeitä kuin tuo Prepulsid. Se on mahan toimintaan vaikuttava lääke, estää oksentamista ja parantaa suolen toimintaa.
VastaaPoista