perjantai 14. lokakuuta 2011

Leipominen on kivaa

Kun kissa toukokuussa tuli taloon, se tarkasti eteisen, paineli keittiön ja makuuhuoneen kautta olohuoneeseen. Palattuaan olohuoneesta se hyppäsi sängyn päälle ja aloitti leipomisen. Sisälläni läikähti jotain lämmintä. Tuntui hyvältä. Näytti siltä että kissa oli kotiutunut. Ei siinä siis kauan aikaa mennyt.

Myrsky pitää leipomisesta. Sen suosikkipaikka leipomiseen on sängyn jalkopäässä oleva punainen fleece-peitto. Kyllä, itse olen vilukissa, nukun villasukat jalassa ja mielellään kahden peiton alla. Paitsi kesäkuumalla. Jalkopäässä peiton alla minulla on kuumavesipullo. Ehkä voisin kuumavesipullosta jo luopua, sillä makuuhuoneen patteri on laitettu päälle. Pullon voisin ottaa käyttöön sitten kun oikein kylmät pakkaskelit tulevat. Ne tulipalopakkaset milloin hengitys huurtaa silmäripset ja talon nurkat paukkuvat.

Illalla, tai yöllä jos/kun kissa hyppää sänkyyn, alkaa leipominen välittömästi.

Silmät menevät viiruun.

Tassut tekevät töitä, pehmittävät.

Saatetaan vaihtaa hieman paikkaakin.

Leipoessaan kissa vaikuttaa olevan ikäänkuin ekstaasissa. Onkohan turvallista kissan leipoa kun sängyssä on se kuumavesipullo? Se on kyllä omassa pussissaan ja kahden peiton alla. Ja valmistettu vahvasta materiaalista. Kuinkahan paljon se kestää leipomista? Voiko se mennä rikki? Tässä eräänä iltana tajusin asian.
Vesipullo kurahti hieman kun kissan tassut leipoivat peiton päällä. Kissa olikin heti valppaana.

Mikä se oli? Onko siellä jotain mitä pitäisi saalistaa?
Onneksi tilanne meni ohi. Kissan kiinnostus siirtyi takaisin leipomiseen. Isoäitini kertoi että joskus hän oli ollut telttaretkellä ja hän nukkui vesipullon kanssa. Hän heräsi siihen että makuupussiin holahti lämmintä vettä. Hän ensin ajatteli paniikissa että apua! Hänen mahansa (Voisin kirjoittaa tähän että hänen vatsansa, mutta mummi puhui mahasta, joten olkoon sana maha) on haljennut, mutta hän tajusi pian että kuumavesipullo oli mennyt rikki. Mutta se oli vuosikymmeniä sitten. Eivätköhän nykyajan kuumavesipullot ole vamistettu vahvemmasta materiaalista(?)



Kun leipominen on suoritettu loppuun ja oikea paikka sängystä on valittu, voi käydä nukkumaan. Siis kissa käy nukkumaan. Minä vasta yritän.

4 kommenttia:

  1. Leipominen on hyvä harrastus! Toiset osaavat sen paremmin kuin toiset :)

    VastaaPoista
  2. Ihania leipomiskuvia, näkee että Myrsky nauttii. Minni leipoo aniharvoin ja vähän vain. Pitäisiköhän hankkia kuumavesipullo:)

    VastaaPoista
  3. Kumi on varmaan kehittynyt vahvemmaksi materiaaliksi. Toivottavasti! (Mäkin käytän kuumavesipulloja, mulla on niitä kaksi kuten kissojakin - jalkalämmitys varmistettu).
    Kissan ekstaasi-ilmettä on kiva tarkkailla kun se leipoo. Musti ei niin leivo, Ransu tulee leipomaan mun päälle iltapusuille ja yrittää purra mun nenää samalla :-/ Viljo oli ahkera leipoja :-) Myrskyllä on ihanat viirut kylvissä plus viirusilmät <3

    VastaaPoista
  4. Naukulan Mamma: Itsekin tykkään leipoa, mutta aivan liian harvoin siihen puuhaan lyhdyn. Vielä en ole yhdessä kissan kanssa leiponut, mitähän siitäkin tulisi?

    Minni: Kuumavesipullokauppaan vaan, se ei ole kallis investointi!

    Saila: Uskaltanen siis tulevaisuudessakin käyttää kuumavesipulloa. (Viime yönä olin ilman, ja tuntui omituiselta. Mutta onneksi jalkopäässä oli se kissa.)

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!