Sano muikku!

Kun otetaan valokuvaa, kuvaaja pyytää sanomaan muikku! (Miksi ihmeessä näin? Sen miettiminen on nyt kuitenkin toisarvoista.) Sijaiskodissa saattaa joutua kuvauksen kohteeksi joka päivä. Mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja kellon ympäri. Aina se kuvauksen kohteena oleminen ja poseeraaminen ei huvittaisi.

Tässä ei kuule muikuttelut auta. Suomi-Ranska sanakirja on mielenkiintoisempi kuin poseeraaminen.

Mutta muikuista tässä oli tarkoitus kertoa. Huomasin että Tuutusen basaarissa  on myös kerrottu muikuista ja siellä niistä on nautittu antaumuksella. Kuinka kävi sijaiskodissa? Tarina alkaa siitä että joku oli käynyt viikonloppuna muikkuverkoilla, (en tiedä kuka) ja tämä kalamies oli lahjoittanut kaverilleen ämpärillisen muikkuja. Kaveri ei saanut kaikki muikkuja tuhottua l.syötyä, joten kaloja tuli lahjoituksena sijaiskotiin.

Muikku poikineen.

Kissalle oli siis tarjolla muikkua, ensimmäistä kertaa täällä sijaiskodissa. Yhden pienen se suostui harkinnan jälkeen sunnuntaina syömään. Syömättä jäi kalan pää. Päätä oli ilmeisesti pyöritelty ja siirrelty tovi, sillä se löytyi matolta, kaukana ruokalautaselta. Maanantaina muikku ei enää maistunut.

Maanantaisin.

                                                         Nelosella.

                                               Suomen Huippumalli haussa.
                                                  Illan jakso: Kohti finaalia!

                                                      Joka päivä.
                                                    Sijaiskodissa.
                                        Suomen huippukolli tavattavissa!

Sijaiskodissa ei katsota Suomen huippista. Mutta voin kertoa että Suomen huippukolli on valittu. Se on Myrsky. Toki saa olla eri mieltä, mutta minun mielestäni Myrsky on Suomen huippukolli. 

Kattihaaste #5: Kaappi

Kaappi! Miten ihana huonekalu! Myrsky tekee aina välillä kaappitarkastuksen. Jos kaapin ovi on jäänyt rakosilleen, on sinne ainakin kurkistettava vaikka sisälle kaappiin ei astuisikaan. Kissan suosikkikaappeja ovat vaatekaapit. (Sijaiskodissa ruokakaappien ovet pidetään tiukasti suljettuina.) Vaatekaapit on parhaimpia niiden pehmusteiden vuoksi. Ja jos ovi on vain hieman rakosillaan, valaistus kaapissa on silloin kohdillaan. Siis ihana hämärä.

Kaikki kaapit kelpaavat kyllä Myrskylle. Tällä kertaa oli asettauduttu ovet levällään olevaan kaappiin, missä ei säilytetä juuri mitään. Hyllyltä löytyi ainoastaan yksi verho.

Tulin minä kaapista ulos. Eikun tulin minä kaappiin.

Ja arvaa mikä oli lopputulos?

 Tuo yksi änkesi kuvaamaan! Hei antaisit mun edes joskus olla!

Vähän actionia

Eilen sen hokasin. Täällä blogissa on pääosassa nukkuva kissa. Kissa joka nukkuu. Kissa joka torkkuu. Kissa joka näkee hiiriunia jne. Siis mitä ihmettä? Nukkuuko se kissa tosiaankin koko ajan? No ei todellakaan koko aikaa. Mutta melko paljon kuitenkin. Wikipedia kertoo(ko?) totuuden: "Kissat tarvitsevat paljon lepoa. Monet kissat nukkuvat 13-18 tuntia päivässä."

Nyt tähän juttuun ei siis yhtään kuvaa nukkuvasta kissasta. Osataan sijaiskodissa ulkoillakin. Ja taiteilla aidalla.

Vuorossa reviirin tarkastus.

Kun pari viikkoa sitten huhkin pihatöiden parissa, oli kissa seuranani. Kuvat ovat siis parin viikon takaa, puissa on vielä lehtiä. Ja vieläpä vihreitä sellaisia. Nyt puut ovat jo riisuneet lehtensä.

Aidalta näkeekin kätevästi naapurin puolelle.

Kissat ovat melkoisia akrobaatteja. Ensin kissa kiipesi takanani olevaan omenapuuhun. (Tietysti säikähdin.) Sieltä matka jatkui vaivattomasti aidalle. Naapuritalo toimii vapaa-ajan asuntona. Muutamana viikonloppuna kesällä siellä on ollut vierailulla koira. Koira on hyväntuulinen labradorinnoutaja. Myrsky ei ole moksiskaan siitä. Ystävyyttä ne eivät kuitenkaan ole hieroneet. Ja onneksi aita on välissä. Koira on melko hyvinvoivassa kunnossa, tuskin se jaksaisi edes hypätä aidan ylitse. Myrsky taas menee ihan minne vaan.

Sekä kujalle saakka.

Meni tovi ennenkuin tajusin että pokkarillani saan tallennettua myös elävää kuvaa! Jälkijunassa ryhdyin puuhaan, mutta tietysti catwalk aidalla jäi tallentamatta. Sain talteen vain loppupyörähdyksen.

Moggy Mornin´ vs. Foggy Morning

Joskus on kissan osa kadehdittavan mukava. Ainakin sumuisina työaamuina. Aamuina jolloin taivas ulottuu maahan saakka. On kosteaa, kylmää ja hämärää. On lähdettävä ulos ja pyöräilemään töihin. Niinä aamuina on lupa olla kateellinen kissalle.

The Moggy. The Lucky One.

Kateellinen siitä että kissa saa jäädä sängyn lämpimään pehmeyteen. Kellimään selälleen. Nautiskelemaan.

Mä jään nautiskelemaan. Mene sä vaan sinne töihin.

Minunkin valintani olisi ollut sänky. Ja vielä hieman lisää unta. Joskus se ei vain onnistu. Tai se yhtälö ei toimi. Että jäisi kotiin. Töihin on kyllä kiva mennä, ei siinä mitään, mutta lämmin sänky ja siellä oleva kolli olisi paljon miellyttävämpi valinta.

Kuvat työmatkani varrelta. Sumua, sumua, sumua.

Lisää sumua ja heikkoa näkyvyyttä.

Pahinta oli se kostea kylmyys mikä sai sormet kohmettumaan.
Kissa hei! Tee minulle tilaa siellä sängyssä, ota kainaloon ja lämmitä. Voisin viettää koko päivän siellä sinun kanssasi...

Umpiunessa

Tässä eräänä arkiaamuna kissa tuli sisälle ja ehti valtaamaan sängyn ennenkuin ehdin edes kissaa sanoa. (Tai siis olin hidas ja myöhästyin sängyn petaamisessa.) Se ehti oikaisemaan ja nukahtamaan sillä välin kun puuhastelin aamutoimien parissa. Tai ainakin luulin sen nukkuvan. Kuvan kissa näyttäisi olevan umpiunessa, eikö vain?

Olin melkein varma asiasta. Olin jo valmis poistumaan kotoa, päätin vielä lisätä kissan ruokakuppiin kuivamuonaa. Kissan kuivamuonaa säilytetään kuistin kaapissa. Vedin kaapin oven syrjään (kaapin avaamisen ääni), otin ruokapussin käteeni kaapista ja siitä kuului rapinaa (toinen ääni).
Samantien kuului KurrHurr ja kissa oli salamana paikalla. Se siitä umpiunesta sitten.

Ilmeisesti kissat kuitenkin joskus nukkuvat "koiranunta" vaikka toisenlaiselta se unen syvyys ihmissilmin vaikuttaisikin.

Siivouspäivä

Maanantaisin sijaiskodissa on siivouspäivä. Silloin ravistellaan mattoja, heilutetaan rättejä, imuri huutaa ja astianpesukone jyllää. Ehkä pyykkikonekin. Tämän lisäksi sisälle kannetaan polttopuita. Alussa Myrsky oli hieman säikkynä kun imuri kaivettiin esiin. Ei se edelleenkään imurin ääntä rakasta, se ei säntää pakoon, vaan häipyy vähin äänin takavasemmalle. Tai ulos. Saattaa se imuri käynnistyä joinain muina päivinäkin kuin maanantaina. Nyt syksyllä on tehty havaintoja parista karvakeskittymästä. Nojatuolit keräävät niitä kissankarvoja.

Hyvä. Tuo yksi on jo imuroinut.

Maanantaina kissalla oli täydellinen ajoitus sisälle tulemisen suhteen. Oli ehditty imuroimaan, joten ei ollut enää melusaastetta. Joku mahtaa ajatella että miksi pitää maanantaina siivota? Eikös lauantai olisi perinteinen siivouspäivä? Tai perjantai? Minulla menee viikonloput siellä metsällä, joten en jouda viikonloppuisin puhtaasta kodista iloitsemaan. Minusta on kiva viettää arkea puhtaassa kodissa.

Hyvä kun siivosit. Saisko seuraavaksi sitä ruokaa?

Sen jälkeen kun on oikein ahkeronut ja huhkinut, laittanut ruokaa (tällä kertaa kaalipataa) sekä maistellut sitä (kissa ei edelleenkään syö jauhelihaa) ja tyhjentänyt tiskikoneen, voi keittää teetä. Kaiken tämän jälkeen tulee hyvä tilaisuus oikaista hetkeksi sängylle kirjan kanssa. Joskus siellä jo odotellaan. Rauhallinen hetki sängyssä kirjan kanssa, kissan vieressä. Se on arjen parhautta.