Epätoivoisia tekoja

Ja karvaita pettymyksiä

Viikonloppuaamuisin Myrsky kokee karvaita pettymyksiä. Ulko-ovi ei aamuisin aukea kissalle. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Ja Myrsky on sitä epätoivoisesti yrittänyt. Edes Jalon (siis koiralle haisevan) tutkapannan puskeminen ja merkkaaminen ei auta.

Sijaismamma pysyy lujana kissalle. Pettymys on jouduttu karvaasti nielemään.

Mutta se on se turvallisuus. Melko harvalla meistä metsästysmaat alkavat suoraan kotipihasta. Myrskyllä alkavat. Ja niin Jalollakin. Viime viikonloppuna lähdimme ajoon kotipihasta.

Minäkin joudun pian jäämään kotiin viikonloppuisin kissan kanssa. Tänään on neljä viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Ja jos totta puhutaan, oloni alkaa olemaan jo melko tukala. Toki siedettäviä hetkiäkin on, mutta kivaa tämä ei ole. (Eikä missään vaiheessa ole ollutkaan.) Metsältä pois jääminen ottaa koville. Yritän lohduttaa itseäni sillä että hirvimiesten riveistä poistuminen ei ole lopullista. Se on vain väliaikaista.

Translation: Disappointments.

Sehän on valtava!

Sanoi henkilökunnan tytär kun pari viikkoa sitten kylässä käväisi ja näki mahani Myrskyn. Poikaystävä naureskeli siinä vieressä... No, jättiläiseltähän Myrsky Jerryn rinnalla näyttää, sehän on selvä juttu.

Oikeasti kissa on keskikokoinen. Kuten mahanikin. Keskikäyrillä mennään.

Mahan kuvaaminen yhdessä kissan kanssa on muuten melkoisen vaikea laji. Myrsky ei ole kauhean yhteistyöhaluinen. Ja ne mahaselfiet yhdessä kissan kanssa saa tyystin unohtaa...

Translation: Medium Sized.

Ruokaa tuokaa, tiikeri huokaa!

Kävin eilen ostamassa Myrskylle ruokaa. 

Tiikeri tunnisti välittömästi raksupussin ja tuli puskemaan sitä.

Ja tuo harmaa outokumpu mikä kuvassa näkyy, on sijaismamman maha. 

Se tunkee joka kuvaan ja joka paikkaan ja on jo pahasti tiellä. 

Ja sen koosta voi päätellä että ruoka-aikaan on oltu kotona.

Translation: Food! Bring Me Food!

Kissa, joka on aina kovin ahnas

Sekä pienimuotoinen avautuminen

Huokaus. Tätä postausta olen miettinyt pitkään, mutta ajattelin kuitenkin avautua. Koska tällä asialla on ollut vaikutusta jaksamiseeni ja mielialaani. Postaustahtiakin olen joutunut hiljentämään, koska paukkuja siihen ei aina riitä. Tämä tietysti harmittaa koska blogin pitäminen on rakas ja antoisa harrastus. Ja suuri ilonaihe.

Kun tulin raskaaksi, sain kaupanpäälliseksi kaikennielevän ja lamaannuuttavan pahoinvoinnin. Tätä armotonta ympärivuorokautista krapulaa kesti minulla kolme ja puoli kuukautta. Olin aika pihalla tuon ajan, purin hammasta ja painoin vain eteenpäin. Korkeasaaren retkelläkään en ollut aivan oma itseni.

Pahoinvoinnin luvattiin hellittävän ja loppuvan kokonaan. Keväällä olinkin parin viikon ajan aivan älyttömän energinen ja sain paljon aikaiseksi. Sitten alkoi aamupahoinvoinnin aikakausi ja se jatkuu edelleen. Jostain sain neuvoksi varata yöpöydälle jotain neutraalia syömistä mitä voi mussuttaa ennenkuin nousee ylös. Ja tämän pitäisi sitten ehkäistä sitä pahoinvointia. Kaikkeahan sitä oli epätoivoisena yritettävä.

Voileipäkeksiä siis yöpöydälle. Ensimmäinen yritys: Ei pahoinvointia ehkäisevää vaikutusta. Seuraavana yönä kissa huomasi yöpöydällä olevan cream crackerin ja päätti ottaa siitä osansa. Se niistä pahoinvoinnin ehkäisykeinoista sitten...

Yritän olla "avautumatta" tästä vauvan odotuksesta sen enempää. Mutta elämäni pyörii kuitenkin (ja aika tukalasti) mahani ympärillä joten näitä juttuja tulee jos Myrsky on niihin jollain tavalla osallinen. Muuten yritän hillitä itseäni asian suhteen. Olettehan kärsivällisiä.

Translation: In Sickness and In Health.

Vaaran paikkoja

86-vuotias isoisäni ohjeisti minua tällä viikolla vauvan turvallisuudesta. Hän kehoitti tukkimaan parvekkeella olevat rakoset: "Että kun vauva lähtee ryömimään niin ettei se vaan hyppää alas parvekkeelta."

Vastasin hänelle että homma on hoidossa. 

(Ja että sitä ryömintää ei ole odotettavissa vielä ainakaan puoleen vuoteen...)

Kerroin että olen ollut tarkkana kissan kanssakin. En uskaltanut kesähelteillä pitää parvekkeen ovea auki valvomatta tilaa. Myrskyllä oli (ja olisi edelleen) kova hinku päästä parvekkeelle. Ai miksikö? Koska sieltä näkee niin kauas! Olemme toki käyneet parvekkeella yhdessä.

Minä olen jo aivan hermona siinä vaiheessa kun kissa päättää hypätä kaiteelle. Viimeistään siinä vaiheessa kun kissa on edennyt seinän viereen, nappaan tiikerin syliini ja menemme sisälle.

Sillä huimapää Myrsky tavoittelee katolle. Ja sitä en missään nimessä voi sallia! 

Translation: Beware of the Height!

Onko raitapaita pulskistunut?

Eli tuliko niitä kesäkiloja?

Henkilökunta on pitkään hokenut minulle että Myrsky on pulskistunut. En ole halunnut ottaa asiaa kuuleviin korviini. Kissaa en ole punninnut koko kesänä, mutta itseäni kyllä senkin edestä. Oma painoni onkin ihan kirjoissa ja kansissa siellä äitiyskortissa.

Henkilökunnan poika käväisi viime viikolla kylässä ja ensimmäiset sanat kissalle olivat: "Myrsky, oletko sä lihonut? Mitä te oikein olette syöttäneet sille?"

Se oli viimeinen niitti. Punnitukseen mars! Oli otettava kissa syliin ja mentävä vaakalle.

"Kumpiko meistä on pulskistunut? Mitä, häh?"

Laskutoimitusten jälkeen kissan paino näytti olevan 5,8 kg. Dieetti on aloitettava, tai ainakin selvä kevennys ruokavalioon. Koska kissa saalistaa myyriä ja popsii ne poskeensa on sille kotona tarjottavaa einesten määrää vähennettävä.

Kissa ei varmaan ikinä ole painanut näin paljon! En tosin minäkään. Ja meikäläisen massakausi jatkuu ainakin vielä kymmenen viikkoa...

Hyvää alkanutta syksyä kaikille ja lämpimästi tervetuloa mukaan Kattivaaran blogi!

Translation: Heavyweight and Baby Weight.

Syliin mahtuu vielä

Vaikka sijaismamman maha kasvaakin niin vielä on sylissä tilaa yhdelle kissalle. Edellisestä sylittelykerrasta olikin jo kovin pitkä aika. Milloin se mahtoikaan tapahtua? Joskus keväällä? Olin aivan haltioissani.

Hyvin onnistuu!

Kissa halusi tulla syliini kun istuin työpöydän ääressä. Nettisurffailun jälkeen otimme yhdessä päiväunet ja illalla kävimme nukkumaan samaan aikaan. Oi onnea!

Toimii myös toisinpäin.

Varsin harvinaisia ovat tämänkaltaiset hetket. Mutta mitähän Myrsky sitten mahtaa ajatella kun vauva on syntynyt? Tuleekohan kissa enää syliini?

Oikein lämpimästi tervetuloa lukijaksi Sofia ja Olga!

Translation: My Babies ♥

Taas paketti

Ja toinenkin!

Myrskyllä on ollut onnea tänä kesänä postipakettien suhteen. Ensin voitimme Kissankujeita-blogin arvonnasta komean mirrin ja ruokamaistiaisia. Sitten tuli maukasta postia Primacatilta. Viime viikolla saimme noutaa postista äitiyspakkauksen. Myrsky oli menossa mukana, mutta kissan mielestä paketti oli varsin tylsä. Se ei sisältänyt yhtään ruokaa.

Ja pakkausnarukin oli aivan kelvoton. Ei sillä voinut leikkiä. Kaiken lisäksi paketista löytyi vaatteita mihin oli painettu oravan kuva! Mihin tämä maailma onkaan menossa tuumiskeli kissa. Kissan kuvia vaatteissa pitäisi olla, ei mitään mukasöpöjä pörröhäntäkurreja...

Seuraavana päivänä oli minun vuoroni. Voitin Punatukan huushollista upean kahvisäkin. Kiitos Pepi ♥

Translation: This and That.

Välillä tuntuu siltä

Että elämä on yhtä odottamista

Meillä kaikilla. Joinain aamuina Myrsky hyppää sänkyyn tyynyni viereen ja odottaa että heräisin. Kun sitten herään ja nousen ylös käy usein niin ettei kissa jaksakaan nousta ja lähteä aamupalalle. Tärkeämpää ilmeisesti on että sijaismamma herää ja nousee ylös.

Koiravanhus Arttu odottelee helteiden loppumista. Minäkin toivon niiden pian hellittävän.

Jalo odottaa innolla hirvijahdin alkamista. Siihen on enää kahdeksan viikkoa aikaa. Minä näin eilen tämän vuoden ensimmäisen hirven kun ajoin polkupyörällä kaupunkiin. Se oli hieno näky: Nuori uros, ei mikään mulli enää. Se oli juuri ylittänyt tien ja seisoi tienpenkassa. Hirvi oli ampumaetäisyydellä. Olin ihan liekeissä loppumatkan.

Minäkin odotan. Odotusaikaa on jäljellä neljätoista viikkoa. Jos kaikki menee toiveiden mukaisesti, vauva syntyy marraskuussa.

Hyvää viikonloppua kaikille ja mukavaa retkeä Korkeasaareen lähtijöille!

Translation: Date of Delivery: 9.11.