sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Pässi, suojeltava!

Toim.huom. Tämän tekstin luonnosta kirjoitin viime viikolla.

"Kesä on mennyt ja kesälampaista täytyy luopua. Haikeaahan se on. Uuhi ja pienin karitsa pääsevät talvihoitoon tähän naapurustoon, kahden hevosen kaveriksi. Ne saavat olla tallissa mutta pääsevät halutessaan myös ulos. Ei hassumpi kohtalo niillä. Kaksi muuta, pässipoika ja sen sisko joutuvat keittoon ja pataan.


Pässi on minun suosikkini. Vaikka se puskikin minua monet kerrat. Parempi olisi olla ajattelematta asiaa sen enempää. Huumorillakin olen siihen yrittänyt suhtautua.

Muistattehan Kessin? Ja Aaken ja Pirkka-Pekan version siitä?

Vauvalle puhelin jo kesällä näin: "Sitten kun pojat tulevat syksyllä lopetusaseen kanssa pihalle ottaa äiti kettingin ja köyttää itsensä pässiin ja huutaa: Pässi, suojeltava. Pässi, suojeltava!" 


Tänään pojat sitten tulivat. Ja mitä tein minä? Itkua tuhersin, auton kyytiin hyppäsin ja kytkintä nostin. Kotiin kun palasin oli aitauksessa vain kaksi lammasta.

Translation: Free Ram!

23 kommenttia:

  1. Ääh...mä olisin varmaan tehnyt samalla tavalla, vaikka järki sanoisi mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pystynyt jäämään kotiin. Ei tahtonut nähdä. Eikä kuulla.

      Poista
  2. Voi nyyh, mä en kestäis... Mut näinhän se menee ja siihen on kai pakko sopeutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tiedossa. Ja ajattelin että en niin paljon ole niihin kiintynyt kuin viimekesäisiin pässeihin. Mutta ei se mennyt niin. Minähän niitä hoidin.

      Poista
  3. Kytkintä olisin nostanut minäkin, voi itku:(

    VastaaPoista
  4. Pässi suojeltava! Harmi ettei käynyt :( Byäää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvalle jouduin vain toteamaan että veivät äidin pässipojan:(

      Poista
  5. No mutta!
    Ens vuonna askartelet niille pahvista hirven muodot ja ammut itte ne pihassa. Älyttömän hyvää lihaa niistä saa ja viellä vauvalle lämpöstä turkista alle ja päälle!

    Itkin minäkin aikanaan, kun ekoja kotieläimiä ammuin, mutta en enää. Aattelen että annan niille matkan parempaan. :)
    Nimim: Koko suvun lemmikkien lahtaaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pysty ei:( Eikä lammasta meillä syödä. Olisihan se kiva oma lampaantalja (vai olisiko?) mutta siinä taitaa olla aika kova työ ennenkuin sen voi pulkkaan heittää. Ja nylkeminenkin vaatii tarkkaa kättä.

      Poista
  6. Musta ei luultavasti olisi tuohon vaikka kuinka järjellä ajattelisin. Niinpä minulla ei ole kesä, eikä muitakaan lampaita, vaikka niin haluaisin:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä sitä aina ajattelee että eihän tässä mitään. Ei niihin kiinny. Mutta kyllä vaan kiintyy.

      Poista
  7. Kyllä eläimiin kiintyy kovasti, vähän pässimpäänkin.
    Lapsuudenkodissani oli kesälampaita, kun olin n. 4-vuotias. Eräänä aamuna lampaat katosivat ja myöhemmin tuli talja tilalla (en edes muista mitä minulle asiasta selitettiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Mikähän oikein mahtoi olla selitys? Onneksi meidän vauva ei vielä näistä jutuista ymmärrä.

      Poista
  8. Pois olisin minäkin livennyt. Ei kestä, ei ei ei Surullista :'( Ehkä olisin nukuttanut syvään uneen pässipojan hyvän aterian jälkeen niityn helmaan. Ja sitten (pam) ettei tunne ei näe (toivon mukaan ei aavista)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkupaalin vielä vein niille ennen kuin kytkintä nostin. Heippakin sanoin (NYYH!!)

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!