Lauantaina katselin kaikessa rauhassa keittiön ikkunasta ulos. Ikkunasta on hyvä näkymä koiravanhuksen tarhaan. Arttu liikuskelee tarhassaan arvokkaasti ja hitaasti mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Tarhan reunaa kierrettiin ripeästi ja häntäkin viuhtoi kovaa vauhtia.
 |
| Harvinainen yhteiskuva pojista toukokuulta. |
Jalo on antanut Artulle kunnolla selkään joskus vuosia sitten joten minulle tuli hätä. Jalo on toisille koirille todella raju, jos on ruoasta tai kaadosta kysymys. Jalo puolustaa omaansa. Koira ei epäröi "antaa turpaan" vieraalle koiralle, oli toisen koiran koko tai sukupuoli mikä hyvänsä. Ihmisille Jalo taas on karhukoiraksi ylitsevuotavan ystävällinen.
Oliko Arttu kunnossa? Ryntäsin ulos katsomaan. Koiraa ei näkynyt. Lopulta näin vanhuksen vaeltelevan kauempana tarhassa Jalon intoillessa etualalla. Soitin henkilökunnan kotiin ja hän tuli korjaamaan tarhan. Jalo pääsi omaan tarhaansa, mutta ei oikein tuntunut ymmärtävän miksi olimme vihaisia. Onneksi kaikki päättyi hyvin.
Translation: Almost Catastrophe.
No huh, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Arttu-vanhus ♥
VastaaPoistaOnneksi näin. Jälki olisi voinut olla rumaa.
PoistaOnneksi ei mitään hurjaa tapahtunut eikä Arttu-vanhus saanut turpiinsa. Eikä Jalokaan edes tajunnut, miksi oltiin vihaisia.
VastaaPoistaOnpas teillä jännittävää, milloin lepakko lentelee keskellä yötä kodissanne, milloin koira panee tarhat uuteen järjestykseen.
Maalla sattuu ja tapahtuu!
PoistaO-ou! Kylmä hiki nousi meijänkin niskaan tästä tarinasta, mut onneks ei mitään huanoo tapahtunnu. Mut respektit Jalolle, oot hyvä kaivurimyyrä.
VastaaPoistaJalo kiittää ja lisää että karhukoira menee läpi vaikka harmaan kiven...
PoistaHyvä ettei vahinkoa ollut tapahtunut! Toivottavasti Jalo jättää jatkossa kaivuutyöt vähemmälle ja pysyy omalla puolellaan!
VastaaPoistaMe toivomme ihan samaa!
PoistaTämä on joskus tätä!
VastaaPoistaOnneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä!
VastaaPoistaOnneksi näin!
PoistaHuh. Oli onni mukana onnettomuudessa! Aika vakuuttavaa kaivuutyötä siellä on kyllä tehty.
VastaaPoistaKarhukoira menee loppupelissä aika pienestä raosta jos on riittävästi tahtoa. Ja tarmoa.
PoistaHuh, onneksi mitään ei sattunut! Ehkäpä Artulla on koirapappojen viisautta ja hän ymmärsi pysyi taustalla.
VastaaPoistaArttu on vanha ja viisas, luulen että koira vanhus tajusi tämän.
PoistaKiva lukea Arttu-herrasta :) Olinkin vähän huolissani siitä kun Jalo on ollut monasti framilla. Vieläkin muistelen nautinnolla Artun mökin sisustuspuuhia. Koiruudelle pitkää ikää <3
VastaaPoistaHih, kiitos Tellis!
PoistaOttakaa koiravanhus sisälle viettämään kunnon eläkepäiviä. Meillä on yksi naapuri, joka häkittää koiraansa tonttinsa reunalla eikä koira saa olla ikinä laumansa eli oman perheensä kanssa. Meidän suuriruhtinatar Olga oli aina siellä, missä hänen hoviväkensä. Hän eli melkein 15 vuotiaaksi, mikä on novascotialaiselle tosi korkea ikä. Hänellä oli kolme vuodetta, mutta olkkarin sohvan hän valitsi ja siinä hän myös lähti. Oma eläinlääkärikin sanoi, että ruhtinaallinen, rauhallinen, kaunis lähtö. Yli vuosi surua ja nyt hautapaikasta on muodostumassa valkoisten kukkien kuupuutarha.
VastaaPoistaEnsimmäinen koirani oli karjalankarhukoira.
Tyttärelläni on nyt kaksi narttua, kääpiövillakoira ja sheltti ja ne tulevat hyvin toimeen keskenään.
Valitettavasti Arttu ei oikein viihdy sisällä. Vanhus tulee levottomaksi ja sille tulee liian kuuma, talvellakin:( Seurakoirana se ei välitä olla.
PoistaSinullakin karhukoira! Karjalankarhukoirat ovat hieno rotu. Ovat niin itsenäisiä (itsepäisiä) ja oman arvonsa tuntevia.