Yövuoro

Ovi pimeyteen.

Eilen illalla, oli jo nukahtanut sänkyyn puolenyön kieppeissä. Nukuin kyljelläni, jalat kippurassa. Heräsin, kun kissa hyppäsi sänkyyn. Kaveri kehräsi ja polki tassuillaan peittoa. Ajattelin että uloshan kissa haluaa. Sillä alkaa yövuoro.

Puoliltaöin olikin jo hämärää. Aurinko oli laskenut 22:14 täällä meidän kylällä, tarkistin netistä. Hämärän kesto oli 1:14.
"Hämärä on ajanjakso auringonlaskusta/noususta hetkeen, jolloin aurinko on 6° horisontin alapuolella. Selkeällä säällä hämärän ajan ulkona näkee ilman lisävaloa."
Sytytin kuitenkin ulkovalon.
Olen laittanut kuistin pöydälle vesikupin, siltä varalta, jos kukaan ei ole kotona ja kissalla tulee jano. En ollut aiemmin huomannut että se olisi vettä kupista latkinut. Mutta nyt maistui vesi.

Janon sammuttamisen jälkeen oli aikaa tuumiskella. Että mistä sen yövuoron oikein aloittaisi.

Otin kuvia salaman kanssa. Piha näytti aivan erilaiselta kuin päivänvalossa. Oli hiljaistakin. Pieniä ääniä, mitä päivällä ei huomaa, kuului. Jätin kissan pihalle, ja itse palasin takaisin sänkyyn.

Aamulla kissa olisi lähtenyt perääni kun lähdin lenkille, mutta minun oli houkuteltava se ruoan kanssa pois jäljistäni. Aukaisin ruokapussin, jotain pöperöä kastikkeessa, ja huijaus onnistui. Suljin oven perässäni ja kissa jäi tyytyväisenä syömään. Päivällä se oli uuvuksissa, ja tuli seurakseni kun luin kirjaa.

Oli ilmeisesti ollut rankka yövuoro. Tai sitten ilma oli niin lämmin, kaksikymmentä ja risat, ettei mikään muu houkutellut. Minua taas houkutteli kirja. Persson, Leif G. W. Matkan pää.
"Eläkkeelle jäänyt keskusrikospoliisin päällikkö Lars Martin Johansson matkustaa kesäisenä päivänä maalta Tukholmaan hoitamaan asioitaan ja piipahtaa paluumatkalla Ruotsin parhaalla grillikioskilla. Kolme vuorokautta myöhemmin hän herää teho-osastolta.Entinen Johansson tuntuu olevan enää muisto vain. Kunnes hän kuulee lääkäriltään 25 vuotta sitten tapahtuneesta koulutytön murhasta, joka on edelleen selvittämättä. Tapaus on jo vanhentunut, mutta Johansson haluaa nähdä oikeuden toteutuvan. Hän myös aavistaa, että tämä saattaa olla hänen viimeinen juttunsa."
Sanoisin että "Täysosuma" 
Samaa oli todennut Sydsvenskankin.

Kirjassa mainittiin oravat useaan otteeseen. Oravat ovat muuten Myrskyn lempiriistaa. Ja oravalta kissa joskus itsekin näyttää. 

Vai kuinka?