perjantai 1. kesäkuuta 2012

Röyhkeä tunkeilija

Mutta erittäin komea sellainen

Tällä viikolla eräänä iltana sisällä ollessani huomasin että pihalla liikkui jotain mustavalkoista. Ja se oli vieras kissa! Ryntäsin ulko-ovelle ja avasin sen vauhdilla. Kissa sai äkkilähdön koska se säikähti ovenavausta. Katti ruopaisi tassuillaan pihamaata ja katosi. Olin tyytyväinen että se poistui paikalta. Samantien tajusin että Myrskyhän on ulkona, toivottavasti ne eivät vain kohtaa. Riitoja ei täällä kaivata. Päätin lähteä ulos katsomaan että vieras kissa varmasti poistui.

Sijaiskodin pihalle on joku parkkeerannut auton, ja luulen ettei se siitä liikahda ennenkuin maa jäätyy. (Talvirenkaatkin siinä on jo valmiiksi alla, siitä on hyvä sitten lähteä talvikelillä liikenteeseen.) Mustavalkea vieras oli mennyt auton alle lymyilemään. Se oli komea kuin mikä.

Kolli oli ihan kuin sarjakuvapiirtäjän kynästä lähtöisin. Valkoiset sukat jalassa, paksut posket ja valkoinen leukalappu. Ja kookaskin se oli. Ainakin kahdeksankiloinen ellei enemmänkin. (Tosin mahanahka sillä roikkui aika lahjakkaasti, siitä pieni miinus.) Ei siis niin tiukassa ja timmissä kunnossa kuin Myrsky.


Mutta se pelottava massan määrä! Pieni Keskikokoinen sijaiskissa voitaisiin helposti jyrätä sen avulla. Toisaalta on nähty että koolla ei ole niin väliä. Keskikokoinen Myrsky on melkoisen peloton sisupussi.
Kyseessä ei ollut se Suuri Musta kenen kanssa on mitelty aiemminkin. En saanut tunkeilevaa komistusta häädettyä itse, ja huusin Myrskyn apuun. Pian koukkuhäntä kirmasikin paikalle ja se huomasi heti että täällähän on tilanne päällä. Myrsky kaivautui asemiin ja aloitti neuvottelun tunkeilijan häätämiseksi. Volyymit kaakkoon!



Parinkymmenen sekunnin kohdalla kuuluu säälittävää sähinää, se on bloginpitäjä mikä yrittää suhinallaan häätää tunkeilijan. Sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta, kuten huomasitte. Kun aloin kirkumaan, molemmat kissat käänsivät korvansa luimuun. Ei sekään auttanut. Kiersin auton toiselle puolelle. Ja tunkeilija hävisi. Se teki katoamistempun. Kehuin Myrskyä hienosta tilanteen hallinnasta. Yhteistuumin menimme sisälle. Kissa vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä.

Pian jo kehrättiin, vaikka häntä vispasi levottomana. Ajattelin että jääköhän tunkeilija painamaan kissan mieltä, mutta onneksi Myrsky rauhoittui ja päätti jäädä sisälle. Ulos mentiin uudemman kerran vasta yöllä.

Mitä tästä opimme? Parempi huutaa asiat päin näköä kuin hyökätä silmille. Nih.

Translation: Negotiation.

20 kommenttia:

  1. Aika komea tuo tunkeilija on vaaleanpunaisine nenänpäineen, pitkine valkeine viiksineen ja vihreine silmineen. Ja mustavalkoisine turkkeineen. Mutta niin on tämä Sijaiskodin raitapaitakin. Ihana videonpätkä neuvottelevasta kissasta, niin tyypillisen hidastetut ja varovaiset liikkeet. Hyvä että tunkeilija otti onkeensa ja ymmärsi poistua.

    VastaaPoista
  2. Se oli varsin komea ilmestys. Mutta onneksi tunkeilija poistui paikalta, se oli helpotus. (Oma sydän hakkasi kyllä tuhatta ja sataa siinä kun kissat huusivat toisilleen..)

    VastaaPoista
  3. Rajaselkkaus hoidettu diplomatialla, hyvä. Olen oppinut, että säälittävä sihinä ei tee mitään vaikutusta, mutta koetapa kurkkukähinää (oppinut kissalta) sillä onkin jo vaikutusta. Meilläkin on taas pahikset liikkeellä ja Nerolla on puremajälkiä niskassa. En ole päässyt arvioimaan tunkeilijan komeutta, mutta yksi on varmaan ei voi olla niin komea kuin meidän Nero :) Rauhaisaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai kurkkukähinää. Täytyy opetella, mutta silloin kun Myrsky ei ole kuulemassa.
      Tunkeilija ei todellakaan voi olla niin komea kuin teidän musta prinssinne. Toivotaan että se hävisi tappelun ja pysyy poissa. Eikä tule häiritsemään teidän autuasta oloanne...

      Poista
  4. Tilanne päällä :-D No oli todella, ja onneksi Myrsky tuli apuun, eihän tuosta olisi muuten mitään tullut! Onneksi kyseessä oli ennemminkin valitusduetto kuin silmitön viha-aaria. Vakuuttavat ääniefektit. Onneksi pojat ovat ulkona, olisivat muuten varmaan huolestuneita siitä mitä täällä kotona sisällä oikein tapahtuu.
    Paulan tavoin minäkin ihailin tunkeilijan miehekkään vaaleanpunaista nenää! Myrskylläkin todella hieno kehon, viiksien sekä korvien asento tuossa dueton aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että tämä teki hyvää Myrskyn itsetunnolle. Se pyydettiin apuun pelastamaan sijaismammaa ja puolustamaan pihaa, ja homma hoitui paremminkin kuin hyvin! (Tunkeilijan komeudesta en Myrskylle puhunut yhtään mitään. Joten ollaan ihan hyshys...)
      Jokatapauksessa, Myrsky vei (ja vie) voiton, oli kyseessä sitten komeus tai rakastettavuus.

      Poista
  5. Hienot laulut, meidänkin pojat tykkäs ja jähmettyivät hetkeksi paikoilleen kuuntelemaan että mikä ihmeen kolliporukka siellä mammalla onkaan. Hyvä Myrsky, hieno neuvottelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky on sijaiskodin sankari♥ Se kävi pelotta taistoon sijaiskodin puolesta.

      Poista
  6. Ei niitä nuppeja nyt ihan kaakkoon tarvinnut kääntää! Sen verran oli väkevää tekstiä!

    VastaaPoista
  7. Kollokin käänsi päätään ja höristi korviaan, että siellähän on kunnon pihaneuvottelu ollut käynnissä. Hyvä, että tunkeilija poistui paikalta. Kissojen "keskustelu" on vaikuttavan kuuloista! Tuttu tunne - siinä ihmisellä sydän jyskyttää tuhatta ja sataa, kun joutuu seuraamaan kahden kissan alueneuvottelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten jälkeenpäin tajusin että viimeksi pulssini näihin lukemiin noussut hirvijahdissa. (Oi voi..)
      Onneksi vain huudettiin eikä käyty päälle. Mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä? Tuskin mitään.

      Poista
  8. Huippuvideo! Katottiin se muutamaan kertaan koko perheen voimin. Meitin iskä opetteli mouruamaan Myrskyn mallilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kaima. Mun piti puolustaa tätä sijaiskodin pihaa, kun toi sijaismamma ei kyennyt häätämään sitä tunkeilijaa. Ja homma hoitui sen verran komeasti että tuli extrasilitykset ja herkut sen jälkeen.

      Poista
  9. En voinut kuunnella kuin alun videosta, sillä viereeni hiipi heti kaksi hyvin järkyttynyttä harmaaherraa. Nyt toinen heistä pörhistelee ruokapöydän alla ja toinen kyttää epäluuloisena ikkunasta: jossain on vieraita ja vielä hieman epäystävällisiä kissoja!

    Katsoin aiemmin viikolla kännykän kautta (sitä kautta en voi kommentoida) ihania halailukuviasi Myrskyn kanssa. Oi sua onnekasta, olet päässyt kissan syliin! :)

    VastaaPoista
  10. Olisi varmaan pitänyt laittaa varoitus:
    Älä katsele jos vierelläsi tai kuuloetäisyydellä on kissoja!
    Toivottavasti harmaaherrat ovat jo järkytyksestä toipuneet...

    Tuohon jälkimmäiseen kommenttiisi voin sen todeta että olen äärimmäisen onnekas:) Ja tietysti onnellinen moisesta huomionosoituksesta♥

    VastaaPoista
  11. Myrsky - mun sankari - mikä matala ja miehekäs ääni sulla on, toisin kuin tolla toisella - mä kuuntelin tarkkaan enkä yhtään pelännyt ♥!

    VastaaPoista
  12. Myrsky kuulostaa ja näyttää oikein vakuuttavalta neuvottelijalta. Mindy tuli Minnin tavoin kuuntelemaan, mutta ei muuten reagoinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli Myrsky on kovin vakuuttava -ainakin tyttöjen mielestä. (Ja tyttöjen mieleen!)

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!