keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Puuman hyökkäys

Kaikkihan tietävät mitä puumalla tarkoitetaan. On puumia ja puumia. Siis niitä pohjoisamerikkalaisia kissapetoja ja niitä toisia naaraspuolisia jotka jatkuvasti haaveilevat selätettävissä olevista uroksista. Uskaltaisin väittää että naapurin tyttökissa on juuri sellainen puuma. Namu on oikein iloinen ja viehättävä tyttökissa. Tyttönen tekee retkiä kotinsa ympäristössä ja on steriloimaton. Veikkaisin että se on juuri tämä namunen kuka houkuttelee niitä leikkaamattomia kolleja tänne naapurustoon.

Koska elämme vuotta 2012, on naistenkin ihan ok tehdä se aloite. Kotona ei siis tarvitse odotella niitä kosijoita sinne tuleviksi. Namu on aika aktiivinen seuranhakija. Sijaiskodin Myrskyäkin tämä naapurin puuma on lähestynyt muutaman kerran. Ja ihan tositarkoituksella.

Se puuma tuli taas tänne!

Ensimmäisellä kerralla kohtaaminen sujui hyvin. Olin sisällä ja huomasin Namun tulevan pihalle. Samantien muistin että Myrsky on pihalla, kuinkahan tässä oikein käy? Myrsky ajoi Namun pois, ihan tuosta noin vaan. Olin helpottunut. Ei ollut huutoa, ei mouruamista eikä uhittelua, niinkuin käy kohtaamisessa kollien kanssa. Häntää kyllä pörhisteltiin, ei sen kummempaa. Se sujui nätisti.

Eräänä lauantaina olin sisällä ja kuulin ulkoa huudon. Ilmiselvä kissan rääkäisy. Ryntäsin pihalle ja kujalla kohtasin naapurin pikkupojan ja Myrskyn. Namu oli juuri luikkinut tiehensä. Poika sanoi että ne tappelivat. Heidän Namu ja meidän Myrsky.
"Olivatko ihan kiinni toisissaan," kysyin pojalta.
"Kyllä!" Oli pojan vastaus.

Voi ei. Myrskyllä oli ollut rankka viikko takana reviirin vartioinnin suhteen. Yhtään vieraita kissoja ei tänne pihalle sinä päivänä olisi kaivattu. Kissa oli reviiriidoissa hieman haavoittunut ja ajattelin että se on varmaan aika liipasinherkällä tuulella. Ja niin se olikin.

Mutta mä ajoin sen pois!

En tiedä kumpi kissoista huusi, tai kumpi kävi käsiksi. Saattoi naapurin poika liioitellakin. Myrsky oli kuitenkin tyytyväinen itseensä ja tuli sisälle päivätorkuille.

Tämänkaltainen kohtaaminen toistui eräänä arki-iltana, yhdentoista aikaan. Olin jo sängyssä kun kuulin huudon kujalta. Kävin katsomassa. Myrsky ja Namu olivat taas kerran kohdanneet. Kumpi huusi? Vaikea sanoa. Kumpi kävi käsiksi vai huudettiinko vain? En tiedä. Nyt on ollut jo pitkään rauha maassa. Vieraita kissoja ei ole sijaiskodin pihalla näkynyt. Ei kolleja eikä näitä puumia. Onneksi.

Translation: How To Cope a Cougar Attack.

Tarkennus: Puumien sanotaan jahtaavaan itseään huomattavasti nuorempia. Myrsky on Namua huomattavasti vanhempi, joten Namua ei yleisesti tiedossa olevien kriteerin perusteella voi sanoa puumaksi. Bloginpitäjä ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta leikitellä tällä puuma-nimityksellä hieman ja olla kirjoittamatta tästä aiheesta. Tapahtumat ovat kuitenkin tosia.

18 kommenttia:

  1. Kaimaseni, ton sun naapurimimmin nimi, Namu, on ollu enne, kih hih. Kuis ne eivät oo sitä leikanneet? Eiks niillä oo pikkunamuja 2-3 kertaa vuodessa? Pakkohan sun on ajaa se puuma pois sun pihalta. Mä kyl tosin epäilen, että olis ihan toinen ääni kellossa, meinaan jos sulla olis kellot vai mikkä kulkuset ne ny onkaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaima, mä kävisin naapurissa joka päivä, jos mulla olisi ne nyt puuttuvat osat vielä tallella. On se Namu sen verran nätti tyttö että...
      Viime kesänä sieltä tarjottiin sijaiskotiin yhtä pikkuista, mutta henkilökunta ei ottanut mulle kaveria. Sanoivat että saan luvan olla ainoa huollettava. Kun olen niin helppo ja komea ja kaikinpuolin valloittava tyyppi.

      Poista
  2. Hyvä Myrsky, puumat pois vaan ja kaikki muutkin tunkeilijat. Parempi että olet heti tiukkana niin ymmärtävät pysyä poissa reviiriltäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti kaikki vaan eivät yhdestä kerrasta usko. Onhan se tietysti niin että kertaus on opintojen äiti. Joidenkin asioiden kyllä toivoisi menevän kerralla perille.

      Poista
  3. No voihan puuma, onpas innokas. Meillä käy muuten myös naapurin Lulu, mutta hän on leikattu ja ihan sopuisa kissaneiti -yleensä. Joskus tapaamisista seuraa pörhistelyjä.
    Kummastelen minäkin, että miksi eivät leikkauta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävällismieliset kissavierailut ovat ookoo.
      Minäkin olen ihmetellyt asiaa. Ehkäisystä kannattaa kyllä huolehtia. Mutta jos haluaa ajatella asiaa positiivisesti niin... jos kaikki leikkaisivat kissansa, ei tulisi enää kissanpentuja... ...

      Poista
    2. Joo, kissanpentuja tietysti tarvitaan!

      Poista
  4. :D Niitä komean miehen kiroja, naiset ahdistelevat. Namu on varmasti se magneetti, joka vetää vierailevia kolleja kujalle. Nero ei suostu tulemaan sisälle reviiriristiriitojen jälkeen, se päivystää pihalla pussit silmien alla kunnes on varma, että tunkeilija on väistynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen iloinen että tilanne on nyt rauhallinen.

      Reviirikysymykset ovat vaativia juttuja. Meillä se on samankaltaista vahtaamista, siinä alkaa henkilökuntakin huolestumaan kissan jaksamisesta.
      Kissan onnea on rauhallinen ja riidaton elinpiiri.

      Poista
  5. Oho. Onpahan draamaa. Hauska nimi kuitenkin puumalla - Namu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Draamaa on joskus ihan liikaakin. Onneksi nyt on ollut jo pari viikkoa rauhallista. Huoh. *Täytyy koputtaa puuta*

      Poista
  6. Voi ei :( En halua ajatella, mihin ne kaikki Namun pennut päätyvät. On tytölle itselleenkin rankkaa olla kiimassa ja tiineenä niin monesti kuin voisi olettaa olevan, kun noin vapaana kulkee. Kissanpennut eivät ainakaan maailmasta lopu, useammat vain saisivat paremman elämän, jos ihmiset hoitaisivat kissansa vastuullisesti. Tämä on ihan väärä paikka paasata, mutta kun...ääh. Onneksi Myrsky sentään tajuaa torjua tytönhupakot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki viime kesän pennut saivat kodin.

      Poista
  7. Voi Myrsky, sulla on rankka jobi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koville ottaa välillä kollin elämä. Mutta minkäs sille voi jos on komeudella siunattu...?

      Poista
  8. Kaikennäköisiä namuja siullakin on riesanas. Miuta on ottanut päähän nuo koirat jotka kuleksii hihnoissa emäntiensä kanssa tuosta meitän postilootan eestä. Niitä miä aina vähän juoksutan ja pelottelen pörhistelylläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Myrtti. Pörhistely kannattaa aina:)

      Poista
  9. Jos se on sellainen moderni nainen jota ei sterilaatio tai ikä pysäytä olemasta namu-puuma.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!