Osui ja upposi. Sekä visiitti naapuriin.

Myrsky jäi aamulla kotio kun lähdin töihin. Salakavalasti se lujahti sänkyyn, onneksi olin ehtinyt pedata sängyn. Aamupäivällä palasin tohtorin kanssa kotiin käymään, ennen tohtorin aamupäivätorkkuja. Jotenkin kissalla oli haisu siitä että nyt tapahtuu jotain "ei niin mukavaa." Se alkoi hieman kiertelemään ja kaartelemaan. Erinäisten operaatioiden jälkeen pilleri meni kurkusta alas. Tällä kertaa vasta tosin kolmannella yrittämällä. Tärkeintä on että se meni alas. Tarjosin kissalle välittömästi gourmet-ruokaa lohdutukseksi. Nyt viimeistään tabletti meni mahaan asti. Tohtori sai kyydin kotiin ja toivon mukaan pääsi torkuille oman Vilma-kissansa viereen.
Kiitos isi taas kerran avusta <3

Päivällä kävin kampaajalla. Minulla on mukava kampaaja. Vuosikaudet olen istunut samassa tuolissa saamassa kaikenmaailman käsittelyjä. Jos pyydän että "Tee minulle pitkät ja paksut hiukset" niin voin kertoa, että semmoinenkin kampaajaltani onnistuu!
Samalla on vaihdettu kuulumiset:
Mitäs Vilmalle kuuluu?
Kuinka Ville voi?
Ja viime aikoina: Miten on Myrskyn kanssa mennyt?
Eli puhetta on kissoista riittänyt.
Tänään mainitsin että naapurissa on kissanpentuja. Ja kampaajan kaverin kaveri kaipailee itselleen raidallista kissaa. Harmaaraidallista sellaista. Tästä keskustelusta sain hyvän tekosyyn poiketa naapuriin. Että olisiko siellä vielä raidallista kisumisua vapaana?

Mirrit jonossa.

Jonon ensimmäinen oli aika väsy.

Perheen pikkutytöllä oli juhlapäivä. Onneksi en paukannut keskelle lastenjuhlia. Juhlia kuulemma vietetään vasta viikonloppuna. Vein mukanani pienen pussin kissanruokaa. Siitä ei kyllä päivänsankarille ollut iloa. Jos olisin vain asian tiennyt niin jotain pientä olisin voinut viedä...
Yksi raidallinen kissa saattaisi olla kotia vailla. Kumpiko se noista on, mahdottomuus sanoa. Kissat olivat juuri ruokailleet. Emon maitoa ja kiinteää ruokaa. Masut olivat pullollaan. Vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä.

Emokissa hääräsi kovasti ympärillä. Teki tuttavuutta, puski ja kiehnäsi. Olin hieman hämmentynyt. Ulkona kissalla on aivan erilaiset elkeet. Se ei ole tullut tekemään tuttavuutta. Se on vaikuttanut jopa aralta. Mutta nähtävästi se on sisätiloissa toinen juttu. Se tuttavuuden tekeminen. Kotiin kun pääsin, olivat farkunlahkeeni vaaleissa kissankarvoissa. (Ei aiheuttanut mustasukkaisuutta Myrskyssä.)

Ylpeä emo.

Tapasin Vanhan Herrankin. Konjakin. Kissan oikea ikä ei ole tiedossa, sillä Konjakki muutti perheen äidin luokse Löytöeläintalosta. Vuosia sitten. Mutta ikää on kiitettävä määrä.

Ihana punainen Konjakki.

Kotona oli taas sieniä. Mistä ihmeestä niitä oikein tulee? Ja mihin kaikki aika oikein katoaa? Suorastaan valuu käsistä. Lukemaankaan en ole ehtinyt. Tosin hirveätä uutuustarjontaa ei ole ollut. Viimeksi luin Ken Bruenin London Boulevardin. Se oli pastissi Billy Wilderin elokuvasta Sunset Boulevard. Ilmankos se oli niin nopeatempoinen ja helppo (lue: nopea) luettava.

Tiukkailmeinen kiinalaiskissa suolasirotin. Kirpparilta.

Myrskyä ei paljon aamuinen lääkkeenanto eikä sateinen päivä painanut. Se vietti laatuaikaa sängyssä.

(Tämänkaltaisia kuvia on jo kohta miljoona.)

Minäkin haluan sitä laatuaikaa. Vaikka Järein asein!
Siis kirja jota nyt luen, on Hugh Laurien Järein asein...