lauantai 9. kesäkuuta 2012

Lapsenvahtina

Vilma on iskän tyttö.

Tällä viikolla toimin kissanhoitajana vanhempieni Vilma-kissalle. Isälleni tuli kutsu TAYS:iin toimenpiteeseen ja äitini lähti sinne mukaan. Toimenpide vaati muutaman yön osastolla. Minä lupauduin hoitamaan kissaa.

Vilma on melko vaativa neiti, ja tarkka ruokavaliostaan. Ohjeiden mukaan ruokin kissaa: "Aamulla seitä, ja aamulla otettava iltasydänateria jääkaappiin sulamaan, sydäntä illalla töiden jälkeen, puolikas Sheba tai Gourmet-ateria yöksi, raksuja ja puhdasta vettä, illalla aamuinen sei annos yöksi pakkasesta jääkaappiin sulamaan..."

"Ja vessanpöntön kansi muistettava sulkea, ja kissan kakat korjattava pois hiekkalaatikosta."

Onneksi keittiön pöydälle oli jätetty kirjalliset ohjeet, sillä eihän blondi kaikkea välttämättä voi muistaa. Pyysin vielä havaintoesityksen kuinka valjaat puetaan kissalle. Sitä en ole ikinä oikein kunnolla oppinutkaan. Havaintoesitys tehtiin juuriharjan kanssa. Vilmaa ei siis silloin johdettu harhaan.
Kun tuli tosi kysymykseen, antoi Vilma nätisti pukea valjaat ylleen. Ne kun oli laitettu, oli tyttö samantien menossa ulko-ovelle. Ulkoilimme vaihtelevalla menestyksellä. Ulkoilun pituus riippui ihan siitä kuinka paljon ulkona oli pelottavia ääniä. Ruohonleikkuri kuulosti Vilman mielestä todella pelottavalta, silloin oli lähdettävä takaisin sisälle.

Milloin isi tulee?

Kissoissa on eroja. Vilma on hieman arkajalka mitä tulee koviin ääniin. Myrsky taas ei niistä juuri välitä. Vaikka sijaiskodin naapureissa leikataan ruohoa, kissa ei pakene paikalta. Korvat kyllä kääntyilevät, ja tarkkaan kuunnellaan, mutta pakoreaktio ei nosta päätään. Pihan äänet eivät siis Myrskyä pelota. Sekään ei tunnu missään jos käsisirkkelillä katkotaan puita. Kissa tyytyy vain korviaan höristelemään. Mutta auta armias jos hepuli sattuu iskemään. Silloin otetaan jalat alle ja mennään. Ja kovaa!

My Heart Belongs to Daddy.

Tämän blogijutun otsikko piti olla jatkumoa eiliselle hyvän mielen tarinalle. Nimeksi kaavailin seuraavanlaista: Kuinka tehdään kaksi isompaa tyttöä iloiseksi. Ajattelin siis kertoa kuinka iloiseksi me tytöt, Vilma ja minä tulimme siitä että isäni pääsi hieman korjailtuna versiona takaisin kotiin. Päädyin kuitenkin lapsenvahtina otsikkoon.

Elämä on joskus äärettömän surullista. Tänään luin Sirpan ja Kollon blogista suuren suru-uutisen. Lämpimiä ajatuksia Sirpalle ja silityksiä Kollolle.

Translation: Babysitting.







14 kommenttia:

  1. Vilmapa onkin melkoinen talon kuningatar. Tuohon verrattuna meidän kissat on ihan heitteillä. Voi reppanat, voi. Onneksi ne eivät paremmasta tiedä!
    Repesin, kun kuvittelin juuriharjaa valjastettuna. Vilma on muuten kuningattaren näköinen, todellinen kaunotar. Ja kyllä, meidänkin kissat ovat keskenään aivan erilaisia. Toivottavasti Vilma saa isukkinsa pian kotiin entistä ehompana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Vilma ON kuningatar. Kissan päivätyö on olla kaunis, kaiken aikaa kissa keskittyy vain siihen. Ja alamaiset palvelevat. Itsekin olen aina niin haltioissani kun Vilman tapaan. Kuinka kissa voikaan olla noin kaunis!

      Poista
  2. Sinulla taitaa olla kissanhoito geeneissä. Kissoille on rutiinit tärkeitä ja siksi on hyvä olla yksilölliset ohjeet. Nyt sinulla on korjattu isi, mikäs sen onekkaampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isänpuolelta tämä geeni taitaa olla lähtöisin. Lapsuudenkodissa on valokuva isäni isästä kun hän pitelee kissaa sylissään, ja kissa puree pappaa nenästä. Harmi vain, kumpaakaan en ikinä tavannut. Isäni isää enkä Mökö-kissaa.

      Poista
  3. Vilma tosiaan on komea tyttö, oikea kuningatar. Ja vielä isin kissa. Mitkä viikset! Hyvää kissanlikkana oloa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma on aivan älyttömän kaunis, ainakin meidän perheen mielestä. Vilma on maatiainen, mutta on vahva epäily siitä että Vilman isä olisi norjalainen metsäkissa.

      Poista
  4. Pitäähän nyt tuollaisen kaunottaren hieman hemmottelua saadakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Vilmahan on aivan tyrmäävä kaunotar. Vilman alamaiset yrittävät kaikinpuolin täyttää neidin toiveet ja tarpeet.

      Poista
  5. Kiitos! Näinhän se on, että elämä koostuu rakkaista ihmisistä, eläimistä, hetkistä ja tapahtumista.

    Pikaista toipumista isällesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vilma auttaa toipumisessa. Kissan seura tekee hyvää. Meille kaikille.

      Poista
  6. Vähän toisenlaista kissanelämää kuin Myrskyllä. Olen aina ihastellut, kuinka kaikilla kissoillakin on oma luonne. Se tulee esiin, kun eläimeen tutustuu.

    Hyvä juttu, että isäsi sai hoitoa ja Vilmakin on onnellinen : )
    Luin edellisiä viestejäsi ja näin se lelumaailmakin kehittyy. Lääkärilaukuista kissaboxeihin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan toisenlaista, kyllä. Molemmat vaikuttavat kyllä oikein tyytyväisiltä.
      Mitähän kissaboxien jälkeen tulee? No, sen aika näyttää!

      Poista
  7. Pisti hieman hymyilyttämään nuo kissan hoito-ohjeet :) Niin elävästi nousi mieleen kun appivanhempani aikanaan hoitelivat joskus Röllöä. Voi niitä miun ohjeita :) Röllöllä kun oli diabetes, niin homma oli hyvin tarkkaa, mahtoi anopilla olla hauskaa kun luki toista aanelosta eikä loppua näkynyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kaksi aanelosta? Mutta jos kyseessä oli diabetes, niin ei mikään ihme. Minun äitini kirjoittamat ohjeet mahtuivat yhdelle A-neloselle. Ja ne oli varustettu isäni kommentein.
      Kyllä ne kissat sitten ovatkin meille rakkaita♥

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!