perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kuinka tehdään pieni tyttö iloiseksi?

Alkuviikosta kävin kirpparilla. Löysin itselleni aivan passelit farkkusortsit, yhdellä euron kolikolla. Olin jo poistumassa paikalta kun huomasin lelulemmikinkuljetuslaatikon. Ai kuinka hieno se olikaan. Siinä oli avattava ovi, ja katonkin sai nostettua syrjään. Siis ihan kuin oikea kuljetuskoppa. Ja upea vihreä katto, glitteriä ja kaikkea. Tämä varmaan ilostuttaisi veljentytärtäni. Pakko tunnustaa, olen suosinut veljenpoikaani enemmän. Ja siihen on aivan järkeenkäypä syykin. Poika on ollut olemassa pian kuusi vuotta, tytöllä on ikää reilut kaksi ja puoli vuotta.

Kassalla kävin sitten vielä empimään. Tämä pitäisi saada kotiin kuljetettua, ja vielä oli ruokaostokset tekemättä ja kirjastossa käymättä. Jätänkö tänne vai otanko? Hankalaa tämä autottoman elo kun on logistiikasta kysymys.
Kotiin se oli vietävä. Hankalaa se olisi pyörän kanssa kaikkien ostosten ja kirjojen kanssa. Enköhän minä selviäisi. Ja oli asiassa vielä toinenkin pointti. Kaupungin läpi glitterboxin kanssa! Totesin että kyllä itsetuntoni kestää sen. Kuljetinhan Myrskyn oman kuljetuslaatikon polkupyörän kanssa kotiin. Ja sain muuten uteliaita katseita. Kuinkahan tämän kanssa kävisi?

Päätin ostaa sen. Kirpparin pitäjän kanssa ihailimme kuljetusboxia. Kyllä meillekin olisi kelvannut tuommoinen kuin lapsia olimme. Tosin, kuinka kauan markkinoilla on ollut lemmikkien kuljetuslaatikoita? Eiköhän pieneläimet laitettu ennenvanhaan pahvilaatikkoon jos niitä piti lääkäriin viedä. Jos niitä edes lääkäriin vietiinkään...

Kävin ruokaostoksilla, kuljetuslaatikko ostoskorissa. En uskaltanut ladata painavia ostoksia sinne. Ostamani farkkusortsit saivat sieltä sopivan sijoituspaikan. Kirjastossa riemu repesi. Nostin tyynesti kuljetuslaatikon lainaustiskille.


"Oi mitäs sinulla täällä onkaan?" Sanoi kirjastontäti.
"Farkkusortsit, taitavat olla rakkaat sinulle, kun niillä on oikein kuljetuslaatikkokin!"

Lemmikkieläimet olivat pinnalla viime viikolla kirjastossa. Kirjastossa oli ollut viime tiistaina lemmikki-ilta. Näytillä oli ollut pörröä ja suomua, siis kissoja, koiria ja matelijoita. Harmittelimme sitä että tulin paikalla lemmikinkuljetuslaatikon kanssa vasta nyt. Se olisi varmasti saanut osakseen ihailevia katseita.

Kotiin polkiessani kuljetuslaatikko sai haaveilevan katseen minua vastaan tulleelta pikkutytöltä. Taisi olla nappiostos, ajattelin.


Näytin Myrskylle ostostani. Houkuttimeksi laitoin koppaan raksuja, mutta kissa ei niitä sieltä huolinut. Taisi olla liian oikeankaltainen kuljetuslaatikko. Aina kun kissa on koppaan joutunut, on menty eläinlääkäriin. Eivätkä ne ole kivoja reissuja olleet. Myrsky ei siitä välittänyt, mutta laatikko oli veljentytön mieleen. Illalla sillä leikittiin sovussa velipojan kanssa, seuraavana aamuna tappelu laatikosta oli lähellä. Perjantaisin on lasten päivähoitopaikassa lelupäivä. Veljentyttöni otti aamulla mukaansa kävelevän robottikissan, ja se kuljettiin hoitopaikkaan uudessa kuljetusboxissa.


Translation: How To Make a Little Girl Happy.

16 kommenttia:

  1. Juu, voin kuvitella että suosittu oli! Siskontyttöni harrastavat joitain pehmohamstereita joille puetaan mekkoja (!) ja kävelevä robottikissakin heillä taitaa olla. Tuollainen boksi olisi varmasti toivelahja sinnekin! Hyvä kun kehtasit ostaa ja lähteä kaupunkikierrokselle :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ne ovat ilmeisesti jotain tsu tsu/susu/zhu zhu petsejä. Tai jotain sinnepäin. Ennen sitä leikittiin vain barbeilla. Ja minä oli liian vanha My Little Pony -leikkihinkin.)
      Mitäpä sitä täti ei pikkutytön puolesta tekisi:D

      Poista
  2. Ihana kuva onnellisesta tytöstä! Varmaan mahtaavaa kuljettaa oma robottikissa uudessa kopassa hoitopaikkaan. Kyllä minäkin aina yritän kurkkia mikä eläin on matkalla jos näen jonkun kuljetuskopan kanssa. Shortseja en ole vielä nähnyt kenenkään kuljettelevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä utelias olen minäkin mitä tulee kuljetuslaatikoihin. Kirjastontädit saivat hyvät naurut meikäläisen kustannuksella:D No, kyllä minäkin itselleni siinä nauroin!

      Poista
  3. Siis vau mikä glitterboksi! :D Ai H:lan kirjastossa lemmikki-ilta?? :o hitsi kun olisin tuonkin tiennyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumalta huomasin ilmoituksen ja olin paikalla ennenkuin siellä aloiteltiin. Paljon oli yleisöä jo paikalla, pistäydyin vain, en sen kummemmin jäänyt ihmettelemään. Paikalle saapui ainakin yksi kissa, olisiko ollut Cornish Rex, semmoinen kiharaturkkinen.

      Poista
  4. Mulla tökkii tänään linjat....
    Mutta tosi hauskaa kun sulla lemmikkinä farkkusortsit ja mulla pähkinäpuu, kuten juuri sain kommenteistani lukea ;) Hihi
    Upee boksi, hyvä kun korjasit talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai pähkinäpuu lemmikkinä:D
      Muista antaa sille ravintoa ettei se kuukahda. Minä en farkkusortsejani ruoki, silittelen vain niitä. Kun ilmat lämpenevät, menemme sitten yhdessä ulkoilemaan...
      Täytyihän sen olla oikeasti hyvä löytö kun siitä melkein saatiin riita aikaiseksi!

      Poista
  5. Pienen tytön ilo on suurta, hyvä että koppa oli hänelle mieleen. Ihana löytö.

    VastaaPoista
  6. Tämä oli varsinainen hyvän mielen tarina!
    Luonnollisesti sinne koppaan kurkataan. Mutta silti ihmettelin tyhjän kopan kanssa bussiin mennessä, kun nainen alkoi leperrellä jo kopan nähdessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mindy. Hyvästä mielestä ei ole koskaan ylitarjontaa tässä maailmassa! Lepertely tyhjälle kopalle on jo ehkä hieman liikaa...

      Poista
  7. Ihana tarina ja aivan hurmaava kuljetusboxi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minni. Hyvää mieltä on kiva levittää ympärilleen:)

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!